Kun viimein onnistuin talvettamaan verenpisaran, alkoi siitä ihastus. Oikeastaan aiemmin en niin kovasti välittänyt näistä liian värikäskukkaisista (lue: levoton) puskista, mutta onnistuminen on innostumisen alku.
Aiemmin olin kokeillut paria isokukkaista lajiketta ja ne osoittautuivat kronkeleiksi talvetettaviksi. Sen sijaan tämä Korppoon kukkakaupasta nimettömänä hankittu pienikukkainen tyyppi talvehtii niin helposti, ettei paremmasta väliä. Lisäksi se vielä kukkiikin suurimman osan talvea.
Tämä nimetön on kovasti saman näköinen kuin vanha lajike 'Mrs Popple' vuodelta 1899 (jolloin se löydettiin, se oli kasvanut vuosikymmeniä erään rouva Popplen puutarhassa). Kasvutapakin täsmää: pystykasvuinen, noin metrin korkuiseksi kasvava ja runsaasti kukkiva pensas.
Kaikki verenpisarani näyttävät aloittavan kukinnan vasta elokuussa, mikä niille suotakoon, sillä alkukesällä on niin paljon muutakin ihasteltavaa.
Tämä sulokukkanen on siroverenpisaran risteymä 'Whiteknight's Pearl'.
Siroverenpisara nupulla, seassa hämäävät basilikan lehdet. Tällä on erityisasema, sillä keräsin siemenet itse Orkney-saarilta. Kylvin ne heti tuoreeltaan vajaat kaksi vuotta sitten, ne itivät nopeasti ja ovat siitä pitäen kasvaneet hyvin, sisällä talvet, ulkona kesät. Pohjois-Atlantin saarilla tätä käytetään yleisesti tuulensuoja-aitana, mikä pistää tämän uuteen valoon. Ei niinkään herkkis, vaan sisupussi.
Ihastukseni alkoi itää aikanaan tästä: 'Carmel Blue'. Tämä oli sopivan hillityn värinen, eikä kukkakaan ole törkeän kokoinen, vaan nuokkuu kauniin ilmavasti.
Onnistuin tämän talvettamisessa, mikä on huippujuttu, sillä etsin tätä melkoisen monta vuotta.
Koska verenpisarat alkavat olla parhaassa kukassa, nostin ne rappusilta kuistin pöydälle, muuten peurat latvovat ne ja se on raivostuttavaa, lievästi ilmaistuna.
'Mrs Popple' (tai joku muu) näyttää, miksi latvominen juuri nyt olisi itkupotkuraivarin paikka.
'Carmel Blue' on alkanut kehittää vaaleanpunaisia sävyjä kukkaansa, mikä harmi – kaunis sinivalkoinen väritys hieman tärveltyy. Oikealla näkyy 'Whiteknight's Pearl' ja kokoero niin kukkien kuin lehtienkin välillä erottuu hyvin. Tuo pikkuinen on todellinen helmi!
Se on niin samantapainen kuin siroverenpisaran vaaleakukkainen lajike 'Molinae', että kuvittelin tuon hoitavan sen asian. Olin kerran ostanut 'Molinaen' ison taimen, mutta epäonnistuin sen talvettamisessa – se taisi kuivua – ja sitten Aberdeenin kasvitieteellisestä puutarhasta varastamani pistokkaat (kun siemeniä ei kerta näkynyt) epäonnistuivat myös. Nyt kuitenkin tilasin sen siemeniä ja kylvin ne juuri, sillä 'Molinae' on ehkä ihanin verenpisara ikinä.
...Tämä kyllä kuulostaa pahaenteisesti orastavalta verenpisaramanialta...
'Molinae' mainitaan kaikkein kestävimmäksi verenpisaraksi, –10 asteeseen asti. Samaa tosin sanotaan siroverenpisarasta ja jopa 'Mrs Popple':sta. Joten näiden kanssa on turha hötkyillä sisään ottamisessa, parempi vain, että pysyvät mahdollisimman pitkään kosteassa ilmanalassa.
Siroverenpisara näyttää tässä äsken otetussa kuvassa, että ensi yölle lupailtu myrsky tekee jo tuloaan, tuuli viriää. Ehkä tämä Pohjanmeren sisukas asukki tuntee olevansa kotonaan.
Palleroverenpisaroiksi kutsutaan lähes kaikkia jalostettuja lajikkeita – Fuchsia Hybrida-Ryhmä
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
.JPEG)
.jpg)
Manialtahan tuo vaikuttaa... kauniilta semmoiselta!
ReplyDeleteTätä vähän pelkäsin ;-)
DeleteIhan selvää verenpisarakuumetta! Enkä yhtään ihmettele, mikä määrä kukkia tuossa punaisessa Mrs Popple verenpisarassa. Ja Carmel Bluen väri on kyllä melkoisen täydellinen kukinnan alkuvaiheessa. Toivottavasti myrsky on armollinen ja karkoittaa vain peurat puutarhasta.
ReplyDeleteYöllä oli melkoisen hurjaa, ensin satoi kuin saavista ja sitten alkoi tuuli. Nyt jo aurinko paistaa ja tuuli on edelleen puuskainen, mutta laantumaan päin. Popplesta on kyllä lentänyt kuistin lattialle lukuisia kukkia, mutta kaipa ne olivat ohikukkineita - nuput näkyvät olevan pääosin tallella.
DeleteVerenpisaroissa on onneksi niin monenlaisia, että löytyy varmaan jokaiselle ainakin yksi, josta tykkää.
Verenpisarat ovat jotenkin niin hienostuneita, sopivat sinun kultturelliin & kansainväliseen profiiliin. Todella kauniita ovat myös. Talvehtivat varmaan mielellään vanhassa talossa? Jospa ne tarvitsevat ahtaan tilan ruukussa. Onpa jännä. Siinä onkin jo kokoelma kasassa, nyt vaan lisää. Nyt on myrsky päällä, olen täällä tuulen tuiverruksessa hui. Ransu ja Musti varmaan nukkuvat peiton alla tälläisen päivän? Mukavia lokakuisia päiviä toivotellen ♥ ps. mitä teen syysesikolle??
ReplyDeleteHih, kansainvälinen profiili! Voi iik, olin niin pikana taas kaupungissa - otan yhteyttä ja sovitaan treffit!
DeleteNäille verenpisaroille, jotka olen onnistunut talvettamaan, on vanha talo ollut mieleen, mutta niitä saa kastella todella reilusti, vaikka olisikin viileää. Siksi olen huomannut, että iso ruukku, johon mahtuu paljon kosteana pysyvää multaa, on parempi. Ahtaassa ne olisivat varmaan vielä enemmän helisemässä kuivumisen kanssa.
Pojat nukkuivat tiiviisti vieressäni sängyssä niin, että en pystynyt liikkumaan, oli hieman hankala yö. Nyt aurinko paistaa ja Musti meni reippaana ulos, mutta Ransua pelottaa tällainen tuuli.
Hyvää lokakuuta ♥ !
Ovat kyllä ihania.
ReplyDeleteMahtaisikohan ensi kesänä kokeilla kasvatusta.... joskus vuonna 1 ja 2 asuessamme kerrostalossa ostin partsille verenpisaroita, kun partsi oli pohjoiseen päin ja näitä siihen suositeltiin. JA voi mahoton sitä kirvojen määrää, mikä ne valtasi koko ajan. Sen jälkeen olen noita karttanut vaikka kauniita ovatkin..:)
Voi ei! Verenpisaran tuoreet versot ovat varmaan ihanan pehmeitä kirvojen mielestä. Omalla pihallani taitaa olla niille niin paljon muutakin syötävää, että verenpisaroissani ei ole ollut ollenkaan kirvoja.
DeleteVerenpisarat ovatkin niin kauniita, että aivan hyvin voi pienen manian valtaan antautua ;) Verenpisarat ovat minunkin kokemukseni mukaan yllättävän sitkeitä: pari vuotta sitten olivat syksyllä yön ulkona harson alla, kun lämpötilan piti mukamas olla hyvinkin plussan puolella koko yön. Aamulla tajusin kauhukseni, että oli -6 astetta pakkasta. Lehdet olivat mennyttä niin verenpisaroista kuin pelargoneistakin ja mullan pinta kohmeessa joka ikisestä ruukusta, mutta silti kaikki lähtivät keväällä reippaasti kasvuun. En kyllä uskalla edelleenkään jättää kaikkia ihan noin vain hallayön armoille, mutta en kyllä vahingon sattuessa ensimmäisenä ala kasveja kompostiinkaan kantaa, vaan odottelen rauhassa kevättä. Toivottavasti siellä on jo myrsky lopuillaan. Lempeää lokakuuta!
ReplyDeleteMahtava juttu, että ne kestivät sen pakkasyön, vaikka aiheuttivatkin varmasti sydämentykytyksiä! Pelargonienkin kestävyyteen olen todella tyytyväinen. Etenkin yksi luonnonlaji, joka kaipaisi vähän enemmän kastelua kuin muistan sille antaa, on taas kerran selvinnyt, vaikka se kuihdutti kaikki lehtensä. Se tekee taas uusia silmuja tyveltä. Nämä ovat ihan mahtityyppejä, tällaiset.
DeleteTäällä alkaa pikku hiljaa rauhoittua ja sadekin kai taas vaihteeksi lakkasi, ehkä. Kiitos, lempeää lokakuuta sinnekin!
Näyttäähän nua jo ihan oikialta kokoelmalta. Hianosti kukkiivakki. Mullei noo oikee menestyny. Pari vuatta sitte kokeelin muutaman kasvatusta, mutta talavetuksehen se sitte tyssäs. Joskus torennäköösesti kokeelen taas.
ReplyDeleteNo voi harmi, ettei onnistunut. Mutta ihan sama kokemus täälläkin, ekat muutama menivät aina mönkään talvetusvaiheessa, mutta sitten alkoi onnistua. Suosittelen näiden kokemusten perusteella noita vähän pienempikukkaisia.
DeleteNättiä ovat verenpisarasi. Hyvin oot onnistunu talavetuksessa. Jostain syystä verenpisarat on miulla ollu unholassa!
ReplyDeleteSinulla on niin paljon ja monenlaisia kasveja, ettei ihmekään, ettei ihan kaikki voi olla tapetilla koko ajan! Ehkä ensi vuonna sitten taas verenpisaroita.
DeleteOih, ihania! Tekisi mieli kokeilla uudestaan verenpisaroita, mutta onneksi nyt on syksy enkä niitä varmastikaan mistään saa. Pahanlaatuinen tilanpuute vaivaa. Onneksi voi ihastella sinun kokoelmaa ruudulta, hyvin kätevää.
ReplyDeleteOnneksi niitä ei saa mistään :-D No tavallaan se on juuri noin. Ja mieti, jos onnistutkin talvettamisessa, sitten on seuraavana talvena entistä isompi puska! Itse kynin nyt omia pelargonejani armottomalla saksikädellä, meinaan yrittää mahtua paremmin talooni tänä talvena. Paitsi että noita ruukkuja on vuosi vuodelta jotenkin enemmän.
Delete