Tuesday 10 September 2019

Syyskuun kalenteripoika

Syyskuun kalenteripoika on ulkoilmapantteri. Myyrien kauhu. Ihana, lempeä isäntä, jolla on silti mielipiteitä (ja paljon). Se on yhtä aikaa villi ja vapaa ja mamman kultapoika. Se tulee yöksi päälleni nukkumaan omistajan elkein (ja kyllähän se minut omistaakin). Olen siis alkanut sulkea kissat yöksi sisään. Vähän aikaa sitten suljimme portit yöksi ja Musti oli riemuissaan, kun sai minusta pihaseuraa hämärän laskeuduttua.

Myyräpopulaatio kaipaa harvennusta.

Reilua harvennusta.

Musti onkin harventanut niitä oikein urakalla. En pysy enää laskuissa. Ihan kaikkia se ei jaksa syödä, mutta onhan tuore taskulämmin myyrä Mustin lempiruokaa.

Rousk, rousk.
Tämä on kotikissassa kiehtovaa. Niillä on ihan sama asento korvanpäitä myöten kuin savannilla ruokailevilla leijonilla.

Mustin kanssa samoista apajista kilpailee varpushaukka. Ihailin varpushaukkaa tässä samassa männyssä pihabongauksen aikaan tammikuussa, nyt huomasin sen keittiön ikkunasta. Talvella tuossa onkin hyvä paikka tarkkailla lintulaudalla käyviä pikkulintuja. Kesällä varpushaukan näkee useimmiten lentämässä kyläniityn yllä saalista etsien. Sille maistuvat myös pikkujyrsijät.

Itse olen herkutellut Welsh rarebit -leivillä. Se lausutaan ja joskus kirjoitetaankin samoin kuin rabbit, mutta kyseessä ei ole kaniruoka. Opin sen reseptin, kun olin töissä Englannissa puutarhamyymälässä, jossa oli kahvila.
Welsh rarebitiin sekoitetaan pari kananmunaa, raastettua juustoa, loraus soijakastiketta, Worcester-kastiketta ja hieman sinappia. Seos laitetaan leipien päälle, jotka paistetaan tai grillataan uunissa. Nyt laitoin leiville lisäksi olohuoneessa kypsyneitä tomaatteja, mutta yhtä hyvää se on Croque monsieur -tyyppisesti kinkkuviipaleen kanssa tai pelkästään leivän päällä. Welsh rarebit -leivät ovat ihania vaikkapa kasvissosekeiton kyytipoikana ja ne ovat oiva tapa käyttää hieman kuivahtaneen leivän loppu ja jääkaappiin unohtunut juustonpalanen.

Loppuun iloinen uutinen verenpisararintamalta: Kaunis lila-valkoinen 'Carmel Blue' on viimein tehnyt nuppuja ja avasi ensimmäisen kukkansa. Laitoin 'Whiteknight's Pearl' -verenpisaran sen viereen, jotta kukkien kokoero näkyy. 'Carmel Blue' ei edes ole erityisen suurikukkainen, silti sihen verrattuna Whiteknight's Pearlin kukat ovat minipienet!

Viime kesänä 'Carmel Blue' ei suostunut kukkimaan. Vaikka se oli varjossa, se kärvisteli kuivuudessa. Siksipä onkin varmaan ihan hyvä, että yöllä alkaa taas sataa. Tänään oli hieno päivä ja sain nurmikon leikattua, nyt saa puolestani taas puutarha nauttia kunnon sadesäästä. Verenpisarat ovat selvästi nauttineet sateista täysin siemauksin.

26 comments :

  1. Ruohoa ei ole tarvinnut leikata sitten heinäkuun.. Aivan ihanan herkän värinen verenpisara! Voin jo kuvitella leipien maun suussa! Ja pantteri.. se on vaan niin ihana, vaikka hänen tarjoilunsa jätänkin välistä tällä kertaa (tulin jo täyteen leivästä) :D - Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho, täällä alkoi ruoho kasvaa sateiden myötä ja nyt se oli jo puolisääreen. Vaikka eilen ei satanut ja leikkasin vasta loppupäivästä, oli nurmi silti märkää, kun se oli niin pitkää. Tulipahan leikattua edes jotenkuten.
      Musti syö sitten itse omat tarjoilunsa :-D

      Delete
  2. Hyvä että kantaa harvennetaan. Meilläkin toinen kisu saannut muutaman pikkujyrsijän kiinni, vaikka ulkoillaankin vain valjaissa. Ei onneksi syö saaliitaan, vaikka luonnollista ravintoahan tuo kissoille on. Nurmikkoa ei ole tosiaan kovin montaa kertaa tarvinut kesällä leikata, joten hyvä että nyt tulee vettä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Uskon, että tuoreita jyrsijöitä terveellisempää ruokaa kissalle ei olekaan. On todella hyvä, että sataa, kaivotkin ovat vielä melkoisen tyhjät. Kun katson vuoden takaisia kuvia, oli silloin vielä alkusyksykin aivan toivoton ja minulta hyytyi vesipumppu, kun se yritti imeä kaivon pohjalta viimeisiä litroja. Nyt kasvit kukoistavat sateiden myötä, ihanaa.

      Delete
  3. Komea kalenteripoika ja hieno kuva varpushaukasta. Eiköhän jyrsijät vähene.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varpushaukkakuva on otettu ikkunan läpi, tuskin se olisi noin lähelle päästänyt muuten. Luulisi jyrsijöiden vähenevän, taas tuotiin yksi näytille. Mutta se oli pieni, ehkä isot on jo syöty :-D

      Delete
  4. Kissat ovat mainioita, kun tuovat aina saaliinsa näytille....meillä kerran toi sisälle asti ja hiiri oli ELÄVÄ...minä kirkuen makuuhuoneeseen ja ovi tiukasti kiinni. Isäntä sai onneksi hiirulaisen kiinni ja heitti ulos..:D

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D
      Täällä Musti toi noin kuukausi sitten elävän päästäisen makuuhuoneeseen keskellä yötä. Aloin siitä huutaa, jolloin Musti loukkaantui ja häipyi. En jaksanut yöllä alkaa pientä päästäistä metsästää, enkä ole sitä sen koommin nähnyt. Ehkä se elää makuuhuoneessa vieläkin ;-)

      Delete
    2. ...ehkä elää tai sai sydänkohtauksen, kun aloit huutamaan..:))

      Delete
    3. :-D No kieltämättä sitä ei ole sen jälkeen näkynyt!

      Delete
  5. Komistus kalenteripoika, the Musti! Omat eväät nam.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti on sellainen oma-aloitteinen kaveri.

      Delete
  6. Kuumat voileivät on hyviä. Itselle pitää kyllä nykyisin tehdä kaurasleivästä. Musti on komea metsästäjä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kauraleipä onkin hyvää. Itse tulee ostettua monenlaisia jyvä- ja siemenleipiä ja usein kauraleipääkin.

      Delete
  7. Näin syksyisin kadehdin teitä kissanomistajia syystä että saavat hiiret ja myyrät kyytiä eikä tarvita muita hävityskeinoja. Ihanan hempeitä verenpisaroita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissa on kyllä todella iso apu.
      Tykkään minäkin näistä ei niin värikkäistä verenpisaroista.

      Delete
  8. Saalista tulee hienosti. Pantterilla riittää tiluksilla hommia. Ihana tuo eka kuva!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ekan kuvan täpläpunalatva on yksi syyslemppareistani. Kuvan oikeassa laidassa erottuvan japaninlehtikuusen sinivihreät neulaset sointuvat siihen lisäksi ihan täydellisesti. Voisikin istuttaa lisää punalatvoja tuonne lähemmäs puuta.

      Delete
  9. Musti ja Mustin myyrät ❤️
    Leipä kuulostaa herkulta, pitääpä joskus kokeilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa kokeilla, melkein aina ainakin leipää ja joku juustonkäntty löytyy jääkaapista, ja aika usein muniakin. Worcester-kastike voi olla sellainen, jota Suomessa ei niin monet käytä. Itse opin käyttämään sitä Englannissa, mm. loraus tomaattikeittoon tuo juuri tarvittavan potkun.
      Musti ja Mustin myyrät :-D

      Delete
  10. Hyvän näköisiä leipiä! Mustin eväät eivät niin ruokahalua herättäviä ole, mutta kissoille ihan parasta sapuskaa. Hyvä, että pantteri hoitaa myös puutarhatyönsä :) Söpöt verenpisarat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissoilla ja ihmisillä on vähän eri maku ;-D

      Delete
  11. Kuukauden kalenteripoika esiintyy aina edukseen. Mussukka ♥ puspus Musti ♥

    ReplyDelete
  12. Meilläkin myyräpopulaatiota harvennetaan kahden kissan voimin. Miuku varsinkin haluaa tuoda herkut näytille sisälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Miukua :-D Täytyyhän sitä päästä esittelemään, mitä on saatu aikaan!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!