Sammalleimuihin voi luottaa. Vaikka on millainen paahde, ne vain kukkivat. Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina kirjoitti niistä ihanasti
täällä, siitä innostuin itsekin kuvaamaan omani. Ostin tämän kaksivärisen lajikkeen nimellä 'Kimono' Tukholman puutarhamessuilta aikanaan aivan mikropienenä taimena. Nyt, kun tutkin sen nimeä, sainkin selville, että tämä on synonyyminimi lajikkeelle 'Candy Stripes', jota on ihan yleisesti myynnissä. Ja minä kun luulin hankkineeni harvinaisuuden :-D
Synonyymit eivät siihen lopu. Muita nimiä tälle samalle lajikkeelle ovat 'Tamaongalei', 'Tycoon', 'Kimono Pink White' ja 'Mikado'! 'Tamaongalei' on ilmeisesti se virallinen nimi.
In the Heat
Waiting for thunderstorms... it is rather hot and no wind. Luckily there are plants that take it in their stride, or rather, thrive!
Olen erityisen heikkona sinertäviin sammalleimuihin. Tässä on 'G. F. Wilson', hempeän värinen kuin kesäiset päiväunet. Olen istuttanut ihanan vaaleansinisen 'Emerald Cushion Blue' -sammalleimun pariinkin kertaan, mutta se on aina hävinnyt. Ellei se yllättäen nouse jostakin, johon olen unohtanut sen istuttaneeni! Sellaistakin sattuu. Sammalleimu on aika huomaamaton, kunnes se kukkii.
Sammalleimut kasvavat paahdepenkissä, mikä ei ole ihanteellinen, mutta kun hyvä kallio puuttuu. Tässä ne tuppaavat vähän jäämään muun kasvillisuuden jalkoihin. Tästä nousee runsaasti karstaohdakkeen lehtiä tänä vuonna.
Rohanissa mätäsleimu 'White Admiral' vasta ruuhkassa onkin, hopeatäpläpeippi pitäisi poistaa tästä jo kokonaan (se oli alkuvaiheen rikkakasvuston tukahdutus -toimenpide), sitten tässä on akileijoja ja rikkaporkkanaa.
Siirrytään alppipenkkiin, missä on toistaiseksi vain hillittyjä kasveja, sillä penkki on vasta pari vuotta vanha. Laukkaneilikat viihtyvät, vaikka ruskettuvat aina kevättalvella jonkin verran. Valkokukkainen rusolaukkaneilikka on lajiketta 'Alba'.
Maljalaukkaneilkka, yritys nro 2, on talvehtinut! Tämä mahtavan värinen on lajiketta 'Ballerina Red'. Ensimmäisen taimen menetin toissa talvena, mutta heti viime kesänä hankin uuden.
Kurjenpolvi O
RKNEY C
HERRY eli 'Bremerry' on myös talvehtinut, viimeinkin! Tämä oli ainakin kolmas yritys. Joidenkin kasvien kohdalla luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Peitin tämän ja maljalaukkaneilikan parilla kuusenhavulla, se riitti.
Tämäkin on elossa! Hankin syksyllä kausi-istutuksiin tarkoitetun mätäsmäisen ja hyvin pienilehtisen, hopeanharmaan lajin
Raoulia australis. Näitä olen nähnyt kivikkoistutuksissa Britanniassa, niinpä tartuin taimeen innosta hihkaisten. Mitään tietoa tämän talvenkestävyydestä ei ollut, joten peittelin sen lampaantaljalla talveksi.
Suurimmaksi ongelmaksi koitui kevättalvi, kuten näyttää usein käyvän. Ehkä raotin taljaa liian aikaisin, sillä kasvi kuihtui vasta keväällä. Nyt yhdessä päässä mätästä on kumminkin pari vehreää lehteä! Oi onnea.
Tästä olen myös riemuissani. Viime vuonna kylvetyt pikkuruiset
Draba polytricha -kynsimöt tuli istutettua syksyllä tähän ja sitten talven alettua huomasin, että jää oli nostanut maan ihan piikkeinä ylös, pikkuiset taimet olivat siinä pylväikössä monta senttiä maanpinnan yläpuolella! Äkkiä kasasin päälle kuivaa heinää ja asetin vielä kattotiilen – veden pääsy tekemään lisätuhoja oli estettävä.
Tiilen nostin keväällä pois, mutta jätin heinänkorret pikkuisten suojaksi peläten pahinta. Mutta mitäpä sieltä pilkistääkään; ilmiselviä
D. polytrichan mikroskooppisen pieniä ruusukkeita! Voi että olen iloinen.
Syksyllä hankin taimialennuksesta vielä pikkutervakon. Onneksi se on talvehtinut aivan mainiosti. Tämäkin on ihan pikkuruinen, alle kymmensenttinen.
Punakukkainen hopearikko on asustanut alppipenkissä sen perustamisesta lähtien. Tämä on aivan huippuihana kasvi!
Alppipenkkiä ei kovin hyvin erota kaukaa, mutta se on kohopenkki navetan eteläseinustalla. Siinä voi siis olla vain täydessä paahteessa viihtyviä lajeja. Räystäskourujen puuttuminen tuo haastetta; niiden rakentaminen olisi tehtävälistalla melko lähellä kärkeä.
Hopearikko – Saxifraga paniculata
Hopeatäpläpeippi – Lamium maculatum
Kurjenpolvi – Geranium
Maljalaukkaneilikka – Armeria pseudarmeria
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Pikkutervakko – Viscaria alpina
Rikkaporkkana – Daucus carota
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Sammalleimu – Phlox subulata
.JPEG)
.jpg)
Sammalleimut, oih! Toinen suosikkini akileijojen jälkeen. Pitää päästä taimikauppaan! - emäntä
ReplyDeleteNo niin, siitä se lähtee :-D
DeleteSammalleimut ovat kyllä kauniita kukkiessaa♥
ReplyDeleteNe ovat aivan ihania kukkatyynyjä ♥
DeleteLapsuudenkodissani kasvoi kivitöyrään päällä valtavat sammalleimukasvustot.
ReplyDeleteSinulta saamistani siemenistä kylvetty laidunkarstaohdake kasvoi komeana viime kesänä, toivottavasti se on kylväytynyt.
Ihana muisto lapsuudenkodin puutarhasta. Minullakin kuuluvat sammalleimumatot lapsuudenkodin kukkamuistoihin :-)
DeleteToivottavasti siementaimia on! Olisin hämmästynyt, jos ei olisi, sillä minulla karstaohdakkeita löytyy monen metrin päästä emokasvustosta ihan keskeltä nurmikkoakin, eli sillä on itämiskyky kohdillaan.
Ei se mitään, jos Candy Stripes on yleinen. Tosi kaunis kumminkin. Itselläni kasvoi pronssisaumayrttiä viime ja toissakesänä; nyt iloitsin yhdestä pikkiriikkisestä lehdestä, joka pilkisti muuten ruskettuneen ja kuolleen näköisen taimen reunalta. Jospa se sittenkin.
ReplyDeleteSe on todella mahtavan söpö.
DeleteVoi että, miten iloinen sitä voikaan olla häviävän pienestä lehdestä :-D Toivottavasti saumayrttisi siitä lähtee kasvuun.
Sinulla on mahtava määrä kaikenlaisia erikoisuuksia. Tässä oppii pitämään niiden selviytymisen puolesta peukkuja.
ReplyDeleteHoparikko on aivan ihana. Herkän hoikka kaunotar.
Ostin viikolla Honkkarista sammalleimu Candy Stripen Vaahteramäen postauksesta innostuneena. Olisin ostanut useamman, mutta vain yksi oli jäljellä. Tamaongalei kuulostaa niin hienolta nimeltä, että taidan vaihtaa sen omalle sammalleimulleni.
Kiitos peukutuksesta! Itse jännään pienen kaupunkireissun jälkeen, onko jotakin kuillut kuivuuteen. Toivottavasti ei.
DeleteIhanaa, että löysit juuri tuon Candy Stripen myös! On se niin suloinen. Tamaongalei on mystinen nimi, yritin googlettaa sitä, että saisin selvää, mitä se oikein tarkoittaa.
Voi mitä mikroihanuuksia. Eniten ihailen kykyäsi olla kitkemättä niitä pois. Minä en pystyisi pitämään hengissä vaan luulisin hyvin helposti rikkaruohoksi. Nimimerkillä äkkiä morsiusleinikit takaisin maahan.
ReplyDeleteVoihan morsiusleinikit :-DDD Kieltämättä mullekin kävi toukokuussa niin, että katsoin yhtä morsiusleinikkiä lainkaan tajuamatta, mitä se oli. Onneksi en ehtinyt kitkeä, olet nopea :-D
DeleteSiksi tein alppipenkin, että nuo mikropienet kasvit saavat paikan, muuten en voisi ollenkaan tuollaisia mikrokasveja harrastaakaan. Eihän niitä voi mitenkään tavalliseen kukkamaahan laittaa. Ja ne on kuitenkin niin liikuttavan ihania, että halusin niitä.
Voi ihanat leimut, love! Kiva lukea, että alppipenkki on succes, se onkin upea ja mitä herkkuja täynnä. Tuo maljalaukkaneilikka on mun suosikki (kun on punainen), mutta se menehtyi kivikkopenkissä jo aikoja sitten :( Loistavaa kun olet sitkeä ja kokeilet uudestaan, siinä on just oikea asenne josta kaikki voimme ottaa oppia. Niin kaunista.
ReplyDeleteSammalleimut on niin suloisia. Ehkä onnistun ottamaan pistokkaita niistä kivipengermän päälle. Siinä niiden sekaan kylläkin pesiytyy heinää, mikä on ärsyttävää :-D
DeleteOnneksi tajusin perustaa tuon alppipenkin, kun minikasvit on niin sydänkäpysiä.
Taas täältä saa ihanaa inspiraatiota. Olenkin jo alkanut ideoimaan "metsäpuutarhan" kallio-osuutta. Nyt siinä kukkivat kauniisti tervakot ja sellaiset luonnonkasvit, mutta ehkä johonkin kohtaan vaikka leimuja voisi laittaa...
ReplyDeleteSammalleimut ovat niin kauniita kallionkoloissa! Laukkaneilikatkin olisivat, mutta mun kokemuksen mukaan ne eivät pärjää meillä kivenkolossa, vaikka Pohjanmeren ympäristössä niin tekevät. Kova pakkanen johdattuu kiveä pitkin ja jäädyttää juuret. Jotkut kasvit ovat kestävämpiä kuin toiset.
Deleteen voi muuta kuin hattua nostaa Sinun kärsivällisyydellesi ja luovuudellesi suojata piskuisia taimia!
ReplyDeleteminulla ansarin vieressä hopeakuusen suojissa kasvaa myös sammalleimua, sitä perinteistä vaaleanpunaista, se kukkii jo toukokuussa. lukiessani postaustasi tuli ihan vastustamaton halua hankkia jotain näistä myöhemmin kukkivista lajeistakin.
Kaikkensa sitä näiden rehujen eteen tekee :-D
DeleteEnpä olekaan koskaan tutkinut sammalleimujen kukinta-aikoja, mutta nuo molemmat lajikkeet, jotka minulla on, kukkivat edelleen.
Minulla on joitakin sammal-leimuja lajikkeita en tiedä. Sinulla on erittäin jänniä pieniä kaunottaria kasvamassa. Ja lampaantalja peiton saa vain harvat suojakseen.
ReplyDeleteOlen alkanut kierrättää vanhat virttyneet villapaidat kasvien talvisuojaksi, villahan on loistava eriste. Sitten minulla oli yksi repaleinen ja virttynyt lampaantalja, siitä tuli hyvä eriste. Pelkäsin, että kasvit saattavat homehtua sen alla, kun se on villapaitaa tiiviimpi, mutta niin ei käynyt.
DeleteIhanat sammalleimut ja alppipenkin pikkuiset kaunottaret! Kunhan kivikkorinteeni pääsee laajenemaan, aion hankkia sinnekin jotain sammalleimua, 'Candy Stripes', eli tamamikäihmesenytoli olisi todella kaunis. Hankin viime kesänä sinilemmiön ja jännitin sen talvehtimista yhtä paljon kuin levisian ensimmäistä talvea. Turha huoli: molemmat talvehtivat ongelmitta rinteessä melkein puhtaassa hiekassa metrisen lumikinoksen alla. Miksi edes päästän päähäni ajatuksen, ettei jokin maanmyötäisesti kasvava perenna talvehtisi täällä? Sinilemmiö sai havunoksia suojaamaan kevään auringolta, sillä aiemmin olen melkein tappanut täydellisesti talvehtineen timjamin keväällä samaisessa rinteessä. Suojaaminen kannatti, sillä sinilemmiö on oikein hyvässä kasvussa ja olin jo näkevinäni nuppujakin. Viime kesä menikin sillä juuristoa kasvatellessa, joten odotan kovasti sen kukintaa. Mukavaa viikkoa!
ReplyDeleteTuo on niin totinen tosi, että kevätaurinko niitä kasveja eniten vie. Tai no, viime kesän kuivuus kyllä vei monta, ikävä kyllä kaikkia ihania esikkoja, joita yritän epätoivoisesti istuttaa.
DeleteKiitos, hyvää viikkoa sinullekin!