Kostean paikan ilahduttajat ja osmundaonnea

Ihanat niittykullerot kukkivat jo toukokuun puolella kosteikkopuutarhassa. Nyt niiden viereen alkaa kohta avautua keltakurjenmiekan kukkia. Koiranputkia kasvaa kaikkialla, mutta kukkivina niitä on pakko rakastaa; ne ovat niiiiin kauniita.

Niittykulleron lisäksi kukki aasiankullero. Ransu esittelee.

Pihatien toisella puolella kosteikko jatkuu. Siinä on suuri ilonaihe: hyvin talvehtinut kuningassaniainen. Sen talvisuojana oli vanha villamyssy. Tämä taimi on viihtynyt tässä paikassa hyvin jo pari vuotta. Ensimmäisen kuningasyrityksen laitoin varmaankin vähän liian kuivaan ja toisaalta myös lumettomaan, routivaan paikkaan. Tämän kanssa pitää olla tarkkana, ettei lumeton talvi nosta juuripaakkua ylös.
Kaiken kruunuksi saniaisen vieressä kasvaa yksi kauneimmista luonnonkukista, jota olen ihaillut lähellä, mutta en ollut nähnyt omalla pihalla: rantaluhtalitukka.

Toinen iso ilonaihe on kanelisaniainen, joka nousee nyt maasta. Sekin vaatii kosteahkoa kasvupaikkaa ja pelkäsin, ettei se kestä talvea notkelmassa, johon sen laitoin: kuvan 'Moskovan Kaunottaren' alapuolella pienessä ojantapaisessa. Paikka ei ole ylen määrin kostea kuitenkaan. Kanelisaniaisenkin päällä oli villaa, taisi olla epäonnistunut kaulahuivineulomus.
En huomannut ottaa sen versoista kuvaa vielä. Kanelin lehdet ovat todella kauniit. Seuraava jännityksen aihe on, onko paikka kesällä liian kuiva!

Ilo on suuri, sillä yllättävän moni saniainen nousee saniaistarhassa, vaikka niitä viime kesän kuivuudessa hävisi maan uumeniin jo melko varhain kesällä. Esikoiden joukossa vain on käynyt valtava kato, ikävä kyllä. Kun ne(kin) ovat niin lemppareita.

Mutapuutarhan laidalla kasvaa kaunis erittäin liuskalehtinen tervaleppä 'Imperialis'. Se on istutettu kaksi vuotta sitten, mutta viime kesänä ylin kolmasosa taimesta kuivui kastelusta huolimatta eikä latvassa vieläkään ole elonmerkkiä. Onneksi se versoo kuitenkin alempaa ja jos siitä tämän takia tulee enempi pensas kuin puu, sopii sekin.

Tämä iso ilonaihe on tervalepän vieressä. Kylvin pari vuotta sitten perennasekoitusta ja siinä oli mukana idänunikkoakin. Nyt ensimmäinen niistä on tullut kukkaan ja se on kaunis graavilohenpunainen tarhaidänunikko (kuvassa näkyy myös, että sadetta odotellaan – mutapuutarha kumisee tyhjyyttään).

Olen erityisen iloinen siitä, että en missannut tämän kukintaa. Huomasin pullistelevat nuput juuri ennen kaupunkiin lähtöä. Kasvi on kuitenkin tehnyt valtavan määrän nuppuja, niitä tulee koko ajan lisää – ja kasvikin on yli metrin korkuinen monsteri!

Kaupunkiviikon aikana ehti kukkia Kivipellon Sailan antama kuolanpioni ensimmäisen kukkansa ikinä, ja toinenkin aikainen pioni sekä punahevoskastanja, mitkä harmittavat tietysti, mutta kaikki ei sentään ole ohi – ja tämän unikon sävyä jännitin kovasti, joten voittopuolella ollaan.
Taustalla kukkii perus-puistoalppiruusu 'Catawbiense Grandiflorum'. Suunnittelin siitä iiiiisoa puskaa vielä isomman katajan kainaloon, mutta alppiruusu ei suostu kasvamaan. Kukinnassa säästelystä sitä ei kuitenkaan voi moittia.

Äskeisissä kuvissa näkyneellä kostealla kevätniityllä, joka on entisen lipputangon ympärillä, kukki myös jokunen harva tähtihyasintti. Nyt niiden kukinta on jo oikeastaan ohi. Ne olivat viimeiset kukat ja muutaman viikon päästä niitän niityn, pidän sen loppukesän ajan leikattuna nurmikkona.

Me Ransun kanssa toivotamme kaikille nautinnollisia ja sopivalämpöisiä kesäpäiviä!


Aasiankullero – Trollius asiaticus
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Niittykullero – Trollius europaeus
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Rantaluhtalitukka – Cardamine pratensis ssp. paludosa
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-Ryhmä
Tervaleppä – Alnus glutinosa
Tähtihyasintti – Camassia