Paljolti puutarhapulinaa

Yritän yleensä kirjoittaa alueesta kerrallaan tai rajata aiheen muuten, mutta kuten Vaahteramäen Riina yhden blogin kommentissa sanoi: nyt tapahtuu niin paljon, että pitäisi blogata kolme kertaa päivässä!
Rohanissa on avautunut uusi akileija. Tämä on nyt niitä ihania oman pihan spontaaneja sulottaria, joita alkaa putkahdella, kun on istuttanut tai kasvattanut muutaman erilaisen akileijan. Tämä on kahden lehtoakileijan risteymä, mutta akileijalajitkin risteytyvät, joten uusien akileijavariaatioiden mahdollisuus on loputon. Tämän vanhemmat ovat varmasti vieressä kasvava, blogiystävän lähettämistä siemenistä kasvatettu vihertävän valkoinen lehtoakileija 'Green Apples', jolta tämä on perinyt muodon ja valko-viherryksen, sekä tavallinen violetti lehtoakileija, joka on peräisin lapsuudenkotini pihasta.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (3/2019) on muuten juttuni akileijoista ja niiden risteymätaimista.

So Beautiful Right Now
Everything is so perfect: we have had some rain and the garden is fresh and green.

Edellisen kuvan akileija kasvaa Rohanissa ja se on onnistunut itämään aivan pensasmaisen pyökin alla. Paikka ei ole sille kovin hyvä eikä värikään ihan nappi sinne. Niinpä ajattelin yrittää siirtää sen tänne muotopuutarhaan, sillä tähän sen sävy on täysi kymppi.
Olen yrittänyt kerätä muotopuutarhaan violettia ja valkoista siitä pitäen, kun huomasin, miten hyvin ne sopivat sekä yhteen että juuri tähän, keltaisen talon edustalle.
Tässä on valkoista lehtoakileijaa, ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä kasvatettua, ja mustalaukat ovat juuri avautumassa. Taustalla näkyy 'Early Emperor' -laukkojen kukinnan loppuvaihetta sekä huippukauniin värinen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Sen laventelinsininen on juuri sama kuin uudessa akileijantaimessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa pienestä metsäpuutarhaläntistä mäntyjen alla. Se on ollut haasteellinen kohta, sillä se on savea ja maa tiivistyi entisestään, kun salaojat kaivettiin ja kohdassa oli iso kasa maata päällä. Siinä on vaikea saada mitään menestymään. Rönsyakankaalia olen halunnut kasvavan punalehtiruusun (kiitos siemenistä Päivänpesän Katja!) aluskasviksi, nyt tämä pikku taimi on sinnitellyt jo kaksi vuotta, eli ehkä viimein suostui jäämään taloksi. Lajike taisi olla 'Braunherz'.

Kesäpikkusydän 'Bacchanal' on pärjännyt kohta kymmenen vuotta, mutta maaperän haasteista kertonee jotakin se, että kasvusto ei ole melkein yhtään laajentunut. Tiukan savimaan muokkaus kaivamalla toki onnistuu, mutta sen jälkeen savi on irtonaisina isoina kokkareina, eivätkä uuden taimen juuret saa hyvää multakosketusta isojen savipalojen keskellä. Niinpä olen pikemminkin pyrkinyt lisäämään kasvijätettä ja kompostimultaa maan pinnalle. Lehtoakileijat ovat myös hyviä rikkomaan kovaa maata vahvoilla juurillaan.
Keijunpikkusydän eli merimiehensydän (heh, keiju = merimies!) ei valitettavasti tänä vuonna noussut, ehkä se menehtyi kuivaan viime kesään.

Keltapeipit ovat melkoisen loistavia mahdottomiin paikkoihin. 'Herman's Pride' on lajike, joka ei tee pitkiä rönsyjä, vaan kasvaa siisteinä mättäinä. Sen lehdissä on lisäksi todella hienostunut kuviointi – suoraan sanottuna keltapeipeistä parhain, ellei ole isoa kohtaa peitettävänä, sillä siihen tästä ei ole.

Kielot pärjäävät kuivassakin, ovat taivaallisen kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin. Raitalehtinen 'Albostriata' taantuu herkästi kokovihreäksi, joten näitä vähemmän tai ei ollenkaan raidallisia on vuosittain kaivettava ylös ja siirrettävä luonnontilaisempaan paikkaan, jonne saa levittäytyä tavallisten kielojen ihana matto.

Ransu esittelee mäntyjenalustan metsäpuutarhaa, se on tuossa sammalkeinun jälkeen.

Ketapeippi 'Florentinum' on hieno, mutta tämä tekee pitkiä versoja. Erinomainen vaahteran alla paikassa, jossa moni muu ei suostu kasvamaan. Sen seasta nousee ystävältä saatu valko-keltainen marhanlilja ja särkynytsydän, joka pysyy sirona ja harvana näin haastavassa paikassa. Tuntuu, että vaadin kasveilta joskus hieman liikaa – mutta särkynytsydän ON metsän kasvi luonnossa Pohjois-Kiinassa ja Siperiassa.

Näkymä kohti mutapuutarhan partaalla kukkivaa 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusua.

Väliin ransukuva, kun joskus tulee valituksia, että on liikaa rehuja ja liian vähän kissoja. Nyt on kuuma. Kuistilla varjossa sietää pieni kissa olla.

Tässä yksi tämän hetken kivoimmista näkymistä: kuistin rappujen vieressä kukkivat monenlaiset lehtoakileijat, lehtoängelmä ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Laajensin kuistin vierustan istutusaluetta, sillä olin suunnitellut tekeväni niin jo pitkään. Kuvittelin, että tässä on kostea maa, mutta eipä se niin kostea olekaan, melko kuiva oikeastaan. Istutin tähän kuitenkin lehtosinilatva BRISE D'ANJOUn eli ''Blanjoun'. Toivottavasti se pärjää. Vierestä on näköjään hävinnyt nappiniittyleinikki, surku, sillä sen taimia ei tahdo löytää melkein mistään.

Hankin tähän myös rusokurjenpolven 'Katherine Adele'. Tällä oli niin hienot lehdet, että en voinut millään vastustaa. Toivottavasti se pärjää tässä.

Loppuun vielä suuri ilonaihe: viime syksyllä istutin sipulin Scilla vernaa. Siihen nousi keväällä lehdet, mutta ajattelin, että se ei kuki, kun kevät meni jo. Se kukkii nyt!
Tälle ei ole suomenkielistä nimeä, tämä on luonnonkasvi Euroopan Atlantin puolen rannikoilta Portugalista Norjaan saakka.


Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Kielo – Convallaria majalis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustalaukka – Allium nigrum
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rönsyakankaali – Ajuga reptans
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum