Sunday 16 June 2019

Paljolti puutarhapulinaa

Yritän yleensä kirjoittaa alueesta kerrallaan tai rajata aiheen muuten, mutta kuten Vaahteramäen Riina yhden blogin kommentissa sanoi: nyt tapahtuu niin paljon, että pitäisi blogata kolme kertaa päivässä!
Rohanissa on avautunut uusi akileija. Tämä on nyt niitä ihania oman pihan spontaaneja sulottaria, joita alkaa putkahdella, kun on istuttanut tai kasvattanut muutaman erilaisen akileijan. Tämä on kahden lehtoakileijan risteymä, mutta akileijalajitkin risteytyvät, joten uusien akileijavariaatioiden mahdollisuus on loputon. Tämän vanhemmat ovat varmasti vieressä kasvava, blogiystävän lähettämistä siemenistä kasvatettu vihertävän valkoinen lehtoakileija 'Green Apples', jolta tämä on perinyt muodon ja valko-viherryksen, sekä tavallinen violetti lehtoakileija, joka on peräisin lapsuudenkotini pihasta.
Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (3/2019) on muuten juttuni akileijoista ja niiden risteymätaimista.

So Beautiful Right Now
Everything is so perfect: we have had some rain and the garden is fresh and green.

Edellisen kuvan akileija kasvaa Rohanissa ja se on onnistunut itämään aivan pensasmaisen pyökin alla. Paikka ei ole sille kovin hyvä eikä värikään ihan nappi sinne. Niinpä ajattelin yrittää siirtää sen tänne muotopuutarhaan, sillä tähän sen sävy on täysi kymppi.
Olen yrittänyt kerätä muotopuutarhaan violettia ja valkoista siitä pitäen, kun huomasin, miten hyvin ne sopivat sekä yhteen että juuri tähän, keltaisen talon edustalle.
Tässä on valkoista lehtoakileijaa, ystävän valtameren takaa lähettämistä siemenistä kasvatettua, ja mustalaukat ovat juuri avautumassa. Taustalla näkyy 'Early Emperor' -laukkojen kukinnan loppuvaihetta sekä huippukauniin värinen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel'. Sen laventelinsininen on juuri sama kuin uudessa akileijantaimessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa pienestä metsäpuutarhaläntistä mäntyjen alla. Se on ollut haasteellinen kohta, sillä se on savea ja maa tiivistyi entisestään, kun salaojat kaivettiin ja kohdassa oli iso kasa maata päällä. Siinä on vaikea saada mitään menestymään. Rönsyakankaalia olen halunnut kasvavan punalehtiruusun (kiitos siemenistä Päivänpesän Katja!) aluskasviksi, nyt tämä pikku taimi on sinnitellyt jo kaksi vuotta, eli ehkä viimein suostui jäämään taloksi. Lajike taisi olla 'Braunherz'.

Kesäpikkusydän 'Bacchanal' on pärjännyt kohta kymmenen vuotta, mutta maaperän haasteista kertonee jotakin se, että kasvusto ei ole melkein yhtään laajentunut. Tiukan savimaan muokkaus kaivamalla toki onnistuu, mutta sen jälkeen savi on irtonaisina isoina kokkareina, eivätkä uuden taimen juuret saa hyvää multakosketusta isojen savipalojen keskellä. Niinpä olen pikemminkin pyrkinyt lisäämään kasvijätettä ja kompostimultaa maan pinnalle. Lehtoakileijat ovat myös hyviä rikkomaan kovaa maata vahvoilla juurillaan.
Keijunpikkusydän eli merimiehensydän (heh, keiju = merimies!) ei valitettavasti tänä vuonna noussut, ehkä se menehtyi kuivaan viime kesään.

Keltapeipit ovat melkoisen loistavia mahdottomiin paikkoihin. 'Herman's Pride' on lajike, joka ei tee pitkiä rönsyjä, vaan kasvaa siisteinä mättäinä. Sen lehdissä on lisäksi todella hienostunut kuviointi – suoraan sanottuna keltapeipeistä parhain, ellei ole isoa kohtaa peitettävänä, sillä siihen tästä ei ole.

Kielot pärjäävät kuivassakin, ovat taivaallisen kauniita ja vielä hyväntuoksuisiakin. Raitalehtinen 'Albostriata' taantuu herkästi kokovihreäksi, joten näitä vähemmän tai ei ollenkaan raidallisia on vuosittain kaivettava ylös ja siirrettävä luonnontilaisempaan paikkaan, jonne saa levittäytyä tavallisten kielojen ihana matto.

Ransu esittelee mäntyjenalustan metsäpuutarhaa, se on tuossa sammalkeinun jälkeen.

Ketapeippi 'Florentinum' on hieno, mutta tämä tekee pitkiä versoja. Erinomainen vaahteran alla paikassa, jossa moni muu ei suostu kasvamaan. Sen seasta nousee ystävältä saatu valko-keltainen marhanlilja ja särkynytsydän, joka pysyy sirona ja harvana näin haastavassa paikassa. Tuntuu, että vaadin kasveilta joskus hieman liikaa – mutta särkynytsydän ON metsän kasvi luonnossa Pohjois-Kiinassa ja Siperiassa.

Näkymä kohti mutapuutarhan partaalla kukkivaa 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusua.

Väliin ransukuva, kun joskus tulee valituksia, että on liikaa rehuja ja liian vähän kissoja. Nyt on kuuma. Kuistilla varjossa sietää pieni kissa olla.

Tässä yksi tämän hetken kivoimmista näkymistä: kuistin rappujen vieressä kukkivat monenlaiset lehtoakileijat, lehtoängelmä ja ukkolaukka 'Purple Sensation'.

Laajensin kuistin vierustan istutusaluetta, sillä olin suunnitellut tekeväni niin jo pitkään. Kuvittelin, että tässä on kostea maa, mutta eipä se niin kostea olekaan, melko kuiva oikeastaan. Istutin tähän kuitenkin lehtosinilatva BRISE D'ANJOUn eli ''Blanjoun'. Toivottavasti se pärjää. Vierestä on näköjään hävinnyt nappiniittyleinikki, surku, sillä sen taimia ei tahdo löytää melkein mistään.

Hankin tähän myös rusokurjenpolven 'Katherine Adele'. Tällä oli niin hienot lehdet, että en voinut millään vastustaa. Toivottavasti se pärjää tässä.

Loppuun vielä suuri ilonaihe: viime syksyllä istutin sipulin Scilla vernaa. Siihen nousi keväällä lehdet, mutta ajattelin, että se ei kuki, kun kevät meni jo. Se kukkii nyt!
Tälle ei ole suomenkielistä nimeä, tämä on luonnonkasvi Euroopan Atlantin puolen rannikoilta Portugalista Norjaan saakka.


Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Kielo – Convallaria majalis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustalaukka – Allium nigrum
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Rönsyakankaali – Ajuga reptans
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum

32 comments :

  1. Voi jestas miten kaunis akileija, yksi kauneimmista jonka olen nähnyt. Akileija tuntuu kasvavan missä vain, minulla sitä on kylväytynyt itsekseen ison vaahteran alle, olkoon siinä jos kerran viihtyy vaikka en käsitä miten voi saada mitään irti maasta niin huonossa paikassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on ihan mieletön lottovoitto tuo akileijaylläri. Juuri tämän takia niitä siementaimia ei sitten henno kitkeä, vaikka kasvaisi miten hankalassa paikassa :-D
      Akileija on kyllä hyvä pärjäämään ihan mahdottomissa kohdissa - siis perinteinen lehtoakileija ainakin. Jopa tiukassa savessa paahteisessa paikassa. Erikoisemmat ja jalostetummat lajit ei ehkä niinkään. Mutta kyllä lehtoakileija sitten myös vyöryy muiden päälle, joskus sitä täytyy kurittaa oikein kunnolla.

      Delete
  2. Oi ihana postaus💚 Itsekin yritän nykyään rajata yhteen aiheeseen/postaus mutta oikeastaan rakastan juuri tällaisia kunnon tykityksiä! Nyt jäi kiinnostamaan tuo mutapuutarha kun sillä näyttäisi olevan ihanan rhodon lisäksi jotakin uutta kiviaitaakin?!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, kyllä puutarhatykityksellä aina paikkansa on :-D
      Mutapuutarhan pari reunaa on kivipengermää, sitä on vain paljon näkyvissä, koska mutapuutarha on aivan kuivana. Siinä ei ole mitään muovia, savipohja vain.

      Delete
  3. Onpa Blanjoun:ssa hienot lehdet. Tuohan ei kukkaa edes kaipaa, kun lehdet ovat niin näyttävät. Myös Bacchanalin väri on kaunis. Kun tietää pikkusydämen hanakkuuden leviämiseen, täytyy savimaassa olla aikamoista vastusta.

    Ransu on niin ihana. Kyllä häntä jaksaa katsella joka kerran, vaikka mielelläni rehujakin ihailen.

    Kysynpä muistaessani, toimiiko postaustesi lopussa oleva kasvilistaus jollain tapaa blogissasi myös hakuna? Ne ovat muuta tekstiä harmaamalla. Onko sillä jokin tekninen merkitys? Olen omassa blogissani laittanut kasvien nimiä tunnisteisiin, mutta siihen laatikkoon ei kovin pitkää tekstiä voi laittaa. Jonkinlainen tehokkaampi hakusysteemi palvelisi myös omaa käyttöä, kun blogi kuitenkin toimii samalla päiväkirjana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joissakin kasveissa kirjavat lehdet ovat mahdottoman upeita. Ransu kiittää kehuista!
      Kyllä tuo lista on juuri ne tunnistesanat. Päätin bloggaamisen alkumetreillä, että laitan kasveista vain tieteelliset sukunimet siihen, kun siten löydän itse ne paremmin, ja ulkomaisille lukijoille on helpompaa, ja kun tieteellisissä nimissä on se sukunimi yleensäkin ensin, se on niin hyvä (tällaiselle asioiden järjestelijätyypille). Samalla sanalla löytyvät postaukset, joissa on tunnisteena sen sukuiset kasvit. Lista löytyy kokonaisuudessaan tämän blogisivun alalaidasta.
      Enpä ole huomannut, että tunnistelaatikossa tulisi raja vastaan! Ehkä en käytä niitä sellaista määrää tai niin pitkiä. Tunnisteet ovat mielettömän käteviä, sehän on hakemisto.
      Hakusanalla voi erikseen etsiä sivun vasemmassa yläkulmassa (ainakin tällä minun läppärilläni) olevasta hakuruudusta, sinne voi kirjoittaa minkä tahansa sanan. Jos esim. etsin tietoa jostain tietystä kasvista, jonka lajikenimestä muistan vain yhden sanan tms, voin käyttää sitä.

      Delete
    2. Tunnisteiksi laittamasi kasviluettelo on kätevä myös näin lukijan kannalta. Aika usein katson postaustesi perässä olevan listan. Enenevässä määrin käytän hakua, joten siksi tunnisteetkin ovat yhä tärkeämpiä. Minun tunnistelaatikkoni herjaa ja vaatii lyhentämään, kun sanaluettelosta tulee liian pitkä. Täytyy tutkia asiaa tarkemmin. Kyse saattaa olla jostain asetuksesta, jota en ole ymmärtänyt säätää.

      Delete
    3. Toivottavasti saat ratkaistua tunnistesana-asian. Ai niin, nyt vasta tulin ajatelleeksi, että ehkä alun perin tarkoitit tuota tieteellisten nimien listaa? Se ei ole tunnistelista, siinä ei ole linkkejä ollenkaan. Kirjoitan sen itse aina postauksen kirjoittamisen yhteydessä ja vaalennan sitten harmaaksi, jotta se löytyy, mutta ei niin osu silmiin kuin varsinainen leipäteksti. Tunnistesanat löytyvät pienellä harmaanvihreällä präntillä vielä vähän alempaa.

      Delete
  4. Voiko noin kaunista akileijaa edes olla :o

    ReplyDelete
  5. Aivan ihana tuo akileija! Samoin nuo rusokurjenpolven lehdet ja scilla vernan kukat! <3 Oi ja voi, olisipa isompi piha, niin saisi enemmän lajeja mahtumaan...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä isompi piha nyt täytyy saada, että pääset toteuttamaan keräilyviettiä ;-)

      Delete
  6. Kukkien esittelysi on mielenkiintoista. Mukava kuulla uusista lajikkeista! Nimet tulee tutuiksi ja maailma laajentuu!
    Ransu on vaan niin ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu ja Musti ovat tietysti kaikkia kukkia ihanampia ja tärkeämpiä, vaikka onnistunkin raportoimaan enimmäkseen niistä rehuista.

      Delete
  7. Huuh, miten ihana pitkä postaus! Ja kiva nähdä kissoja välillä, se piristää aina : ) Hyvä, että Ransulla on viileä makuupaikka.

    Huomasin, että omatkin kirjavalehtiset kielot ovat kuin muisto vain. Tosi harmillista, täytyy riipiä täysvihreitä pois, ettei valtaa koko penkkiä. Niitä kasvaa ihan tarpeeksi kahdella sivupihalla. Jotain kivempaa laitettava tilalle (jee, uusi kukkapenkkiprojekti!).

    Aivan ihana tuo risteymä-akileija, kuin kaleidoskooppi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosi harmi, että ne herkulliset raitalehdet taantuvat. Yritän olla niiden kanssa reipas ja kitkeä juurineen niitä vihreitä, mutta sen homman saa kyllä tehdä joka kesä.
      Hyvä nähdä asia positiivisessa valossa: uusi kukkapenkki :-D

      Delete
  8. Kaunis akileija tuo ensimmäinen risteymä. Kiitos akileijavinkistä. Meillä on julmetun tiukka savi yhdessä kohtaan pihaa, kun en tajunnut kaivurin vielä ollessa pihalla, että sitä alimmaista maakerrosta ei kannattaisi jättää päällimmäiseksi. Kohta on häirinnyt minua, mutta lehtoakileijojen kanssa voisikin lähteä liikkelle. Ja kaiken kompostoituvan maa-aineksen kanssa. Tuo akileijojen ja ukkolaukkojen yhteiskuva on todella ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat tosiaan pärjäävät, ja luulen, että samalla murentavat maata juuri sopivasti, kun niillä on niin vahva juuristo. Ja pääseehän niistä sitten eroon, kun haluaa.
      Akileijat ja ukkolaukat portaanpielessä on ollut suosikkiyhdistelmä jo vuosikaudet, nyt on lehtoängelmä siitä jotenkin taantunut ja yhtä ihanaa tarhakulleroa ei näy enää ollenkaan, nyyh. Mutta on se kaunis paikka edelleen.

      Delete
  9. Enpä tiennytkään että lehtosinilatvasta löytyy myös noin koristeellinen versio -hienot lehdet. Akileija on superhieno!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo löytyi Muhevaisesta pk-seudulla, heti tartuin siihen, sillä kyllä noita on, mutta hirmu harvoin myynnissä! Erityspisteet siitä, että Anjou on minulle todella tuttua seutua :-) Ihanaa, kun joskus taimistoreissulla tulee vastaan joku herkku. Minulla oli vielä supertuuria, sillä oli voittanut Muhikseen lahjakortin!

      Delete
  10. En jaksa lukea kaikkia rehujuttuja, mutta kissajutut luen välistä ja katson kissakuvat :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, että löydät ne rehujen välistä :-)

      Delete
  11. Ihana akileija! Upea lehtosinilatva myös. Meillä ei edes tavis lehtosinilatva menesty. On kai liian kuivaa hiekkamaata.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi, ettei lehtosinilatva menesty. Se ei varmaan sitten moreenissa viihdy, harmi vain.

      Delete
  12. Ei kuule haittaa, vaikka laitat samaan postaukseen laajempia aihealueita, sillä nämä kaikki kuvat ja tekstit ovat niin herkkuja, että on ihana lukea niitä.
    Tosiaan nyt ei meinaa perässä pysyä, kun tapahtuu niin paljon. Mutta ongelmana on myös se, ettei ehdi postaamaan kolmea kertaa päivässä (eikä kukaan varmaan ehtisi myöskään lukemaan postauksia), sillä sitä päivä toisensa jälkeen unohtuu tuonne puutarhaan. Hyvä, että muistaa syödä ja vessaankaan ei viitsisi mennä, ennen kuin ihan pakko. Tulee mieleen ihan lapset... No, nämä puutarhahommathan ovat meidän leikkiä. Ei leikkiä malta kesken lopettaa...
    Ja nyt taas mä haluaisin kaikkea. Tuo akileija ja sitten tuo lehtosinilatva ovat ihan uskomattoman kauniita. Ja ovat nuo kaikki muutkin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puutarhajuttuja on kyllä ihana lukea.
      Heh, todellakin - nyt ei viitsi tulla sisälle kuin äärimmäisen pakon edessä. Onneksi minulla sattuu olemaan ulkohuussi :-D
      Kaikki on nyt vain niin ihanaa. Tällaisesta talvella sitten uneksitaan.

      Delete
  13. Ihanan näköistä! Erinäköisiä akileijoja pulpahtelee nyt joka puolella ja on hauska katsella millaisia väriyhdistelmiä syntyy!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat sopivat ihmisille, jotka pitävät yllätyksistä :-)

      Delete
  14. Replies
    1. Se on aivan ihana, ja nyt kun on siirtynyt muotopuutarhaan, sointuu sinne aivan täydellisesti.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!