Kukka se on perunakin, ja mikä kaunis kukkanen onkaan! Eritoten, kun perunan kukka on tällä tontilla todellinen harvinaisuus.
Syy tähän harvinaiseen näkyyn on tiivis verkotus heti sen jälkeen, kun varsia alkoi nousta maasta. Ympäröivän verkon lisäksi perunoiden päällä on verkko vähintään öiden ajan.
Tämä kaunis tummavartinen lajike on 'Highland Burgundy Red'. Sen kukat ovat valkoiset, mutta perunoista tulee punaisia ja punamaltoisia. Odottelen satoa jo vesi kielellä.
Ransu esittelee.
Purin huonokuntoisimman kasvilavan, sehän oli tehty jo valmiiksi huonoista hirsistä, jotka purettiin talostani, kun se kengitettiin. Uusi projekti on odotellut kasvimaalla jo ainakin vuoden. Se on entinen vierassänky (vieraat saavat nykyään nukkua seisten), joka sai lähteä keittiöstäni työpöydän tieltä.
Siitäpä olikin vaikea löytää kuvaa, mutta tässä viime syksynä otetussa kuvassa se näkyy. Sänky ketarat pystyssä on täydellinen kehikko kasvilavalle! Ei tarvitse itse pähkäillä, miten saisi suorat nurkat.
Ketarat saivat laudoituksen ympärilleen kattoremontissa yli jääneistä ponttilaudoista ja sisämuovin lautakuormaa suojanneesta käärinmuovista. Täydellistä!
Taustalla näkyy myös toinen tämän kesän kierrätysprojekti kasvimaalle: Entisistä kattorimoista syntyi pari köynnöskartiota karhunvatukoille.
Asiasta yrttipenkkiin. Tämä hetki, kun salvia ja timjamit kukkivat, on niin hieno. Kasvimaan juhlahetki.
Uusi laatikko sai vielä paputuet, sillä laitoin keskiriviksi papua. Vaikka laatikko ei ole kovin suuri, jaoin sen kahdeksaan ruutuun. Olen innostunut ruutu- ja sekaviljelystä. Pikkuruisissa ruuduissa viljely on jo lähes sekaviljelyä, kun kasvit ovat niin lähekkäin.
Tuolla alhaalla näkyy Rohan, kasvimaalta on sinne vajaan metrin pudotus. Olen tehnyt kivipengermän ja pienen portaan (joita ei tästä suunnasta näe), ja alun perin tarkoitus oli kasvattaa marjakuusiaita pengermän päälle ja laittaa vanha ovi portiksi, mutta kun peurat söivät kaikki marjakuusen taimet kahta lukuun ottamatta, meni suunnitelma jäihin. Täytyy miettiä toista suunnitelmaa. Haluaisin jakaa tilaa jotenkin, mutta nyt pengermän päällä kasvaa jo punahevoskastanja, punahelmipihlaja ja pensasruusu, ehkä se riittää. Se portti siihen kyllä ehdottomasti silti tulee.
Juttuni sekaviljelystä löytyy muuten vasta ilmestyneestä Oma PIHA -lehdestä 4/2019. Hippihenkisenä ihmisenä olen aivan mahdottoman innostunut siitä.
Huonokuntoiset hirret saavat vielä jatkaa elämäänsä rajaamalla kasvimaa-aluetta. Vaikka ne ovat lahot, on niistä vielä iloa moneksi vuodeksi. On suorastaan ihmeellistä, millainen ero tulee, kun tilaa hieman jäsentää jonkinlaisilla rajauksilla.
Siirsin Rosa 'Mundin' (eli kirjoapteekkarinruusun) pois oranssista penkistä, minulla on todella paha tapa siirtää ruusuja keskellä kuivinta kesää. Se vain ei käynyt sinne värimaailmaan. Sen sijaan tähän se sopii täydellisesti. Onneksi ruusut ovat maailman sitkeimpiä tyyppejä ja sopivat siksi minulle.
Mundin seurana kasvaa kameliajasmike ja keväällä Viherpeukaloilta tilattu ihana bourbonruusu 'Ferdinand Pichard', raitakukkainen sekin. Siirsin aluskasviksi keltalehtistä mäkimeiramia ja 'Lipstick' -koristemansikat Rohanista, jonne ne olivat liian pinkkejä, tähän täydellisiä nekin.
Eikä siinä kaikki. Siirsin myös valtavan etelänruusuruohon Rohanista preeriaprojektiini, sillä se on jo tehnyt runsaasti siementaimia ja tämä tuli istutettua liian lähelle kukkapenkin etureunaa. Ihmeen helposti se nousi maasta, vaikka paalumainen pääjuuri katkesi. Kasvi on silti sinnikkäästi yhä niin pystyssä kuin näissä tuulissa yleensä voi olla.
Maata kaivaessani huomasin nupin. Vedin siitä ja maasta nousi kokonainen uuninluukku ja kohta sen parikin löytyi vierestä. Hämmästyttävää, että nämä ovat aivan ehjät ja suorat! Itse tulin vääntäneeksi salpaa vetäessäni, muuten sekin olisi varmaan suora. Nämä yritän putsata hieman ruosteesta ja ottaa käyttöön joskus johonkin. Vallan hienot! Melkoinen löytö, sillä useimmiten maata kaivaessani kerään lasinsirpaleita ja kruunukorkkeja sekä ruostuneita peltipurkkeja. Viereen on aina otettava romusanko, kun maata alkaa kaivaa.
Loppuun vielä tieto, että mustaselja kukkii – on taas seljankukkamehun aika!
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Mustaselja – Sambucus nigra
.JPEG)
.jpg)
Kierrätystä parhaimmillaan. Ei kyllä kuvista uskoisi, että kasvilavasi on entinen sänky. Jolleivat vieraasi halua nukkua seisten, voit tietenkin tarjota heille yrttisiä unia kasvimaalla.
ReplyDeleteOn muuten perunalla niin kaunis ulkoasu, ettei makukaan voi myöhemmin olla yhtään huonompi. Johan tuli vesi kielelle varsia katsellessa ja tekstiä lukiessa. Ransu tuskin perunaa syö, mutta sen ulkoisesta kauneudesta hänkin näyttää nauttivan.
Komeat uuniluukut. Sääli, etteivät ne kokonsa puolesta sovi porttisuunnitelmaasi.
Sängystä tuli kaikkien aikojen hienoin kasvilava, sillä en itse olisi ikinä saanut noin suoria kulmia muuten aikaan :-D
DeletePeruna on sellaista herkkua, kun se nostetaan maasta ja vähän vain tarvitsee pehmeää kuorta vedellä huuhtaista ennen kuin laitetaan kattilaan. Sehän ihan sulaa suussa.
Hih, pikkuisen pienet keijuovi-tyyppiset portit noista luukuista tulisi :-D Meinaan ihan tosissaan, että ne voisivat toimia tulevassa saunassani tms. Ihan oikeasti jossakin sisällä, niin hienoina ne näen.
Kunnon suojaukset perunalla. Minulla meni jo kylvöperunat parempiin suihin. Kaksi jäi kasvamaan. Kierrätysnikkarointi on parasta ja itse tekemällä syntyy jännittäviä puutarhoja. Innolla jään odottamaan, mitä uuninluukuista keksitkään.
ReplyDeleteVoi ärh. Kyllä täälläkin perunanvarret ovat menneet peurojen suihin joka vuosi tähän asti. Uuninluukut tulevat näillä näkymin toimimaan ihan oikeasti uuninluukkuina joskus, ellen muuta mieltäni.
DeleteHienot kasvimaat! Olen ilmoittanut miehelle jo useampaan otteeseen että ensi kevääksi minullekin on oltava kasvimaalavat 😁 Vanha sänky olisi kyllä kätevä pohja siihen!
ReplyDeleteKyllä ihmisellä pitää olla kasvimaalavat! Ja niissä on niin paljon helpompi viljellä kuin avomaalla, jossa kasvimaalle tunkee rikkaruohoja oikealta ja vasemmalta.
DeleteHarva löytää ehjät uuninluukut maasta.
ReplyDeleteSinun tonttiasi on kyllä käytetty roskiksena.
Hyvä tapa tehdä puutarhaan uutta. Upeaa kierrättämistä. Vieraiijoiden pitänee jatkossa ottaa oma teltta mukaan.
Niin paljon rikkinäistä rautraromua täältä on löytynyt - myös yhdet puhki ruostuneet uuninluukut - että olen aivan ihmeissäni näistä täysin ehjistä luukuista. Täällä on varmaan joka tonttia käytetty roskiksena, silloin kun ei vielä ollut kunnallista jätehuoltoa ja saaristoon se kai tuli melko myöhään. Ja kun tässä on ollut kylä viisisataa vuotta, niin kyllä siinä ajassa aika paljon rautaa ja lasinsirua ehtii maahan upota. Tiiliä ja kaikenlaisia rakennusten perustuskiviäkin löytyy vähän sieltä sun täältä. Minunkin tonttini on ollut aika tiheänä rakennuksista silloin, kun joka talossa oli pari lehmää ja lammasta yms. Joten kyllä sen romun ja rakennusjätteen ymmärtääkin, ja aika jännittävääkin se on. Koskaan ei tiedä, mitä maasta nousee.
DeleteOhoh, mikis ihmeessä on pitänyt haudata ehjät uunin luukut maahan? Vai olisivatko unohtuneet pihaan ja ajan kanssa hautautuneet. Ttelänruusuruoho on minulla hankintalistalla, tappotalvi vei edellisen, uutta voisi kokeilla parempaan paikkaan.
ReplyDeleteHyvä kysymys! Ehkä ne ovat hautautuneet. Paikassa, josta ne löysin, on ollut rakennus, mutta minulle on vähän epäselvää, mikä. Se on ollut navetan jatkumona jotenkin. Voi olla ollut vaikka pesutupa tai sauna. Toisesta paikasta, jossa on ollut ihan pieni sivu-asuinrakennus, löytyi myös uuninluukut, mutta hyvin huonokuntoiset, ja kaakeliuunin paloja sekä ehjä mustepullo. Luulen, että osa tavarasta on vain hautautunut maahan, kun rakennukset ovat hävinneet.
DeleteKannattaa kokeilla etelänruusuruohoa uudestaan, se on niin ihana ja pystyy tekemään hyvin siementaimiakin. Ehkä se on paikasta tai vuodesta kiinni.
uuninluukut minustakin upea löytö! sama tääl kesäkodissamme, lasinpaloja löytyy liiann kanssa, saa olla tosi varovainen jotain uutta kohtaa kaivaessa, ettei saa haavoja käteensä. muutaman kivan ruostuneen peltipurkinkin olen lköytänyt ja kaikista paras löytöni oli viime syksynä kun kaivoin maasta ilmeisesti isäni vanhan rautasängyn!
ReplyDeleteoivaa kierrätystä olet harrastanut, kasvilavasta tuli mainio. iskin silmäni myös noihin tekemiisi köynnöskartioihin. minullakin mietinnässä, miten tukisin uutta karhunvatukka kasvustoa.
heleää heinäkuuta Sinulle ja kissapojille!
Jestas, kokonainen sänky! Melkoinen kaivaminen siinä jo on.
DeleteJuu, ei minullakaan tule mieleenkään työntää sormea maahan, jokainen pienikin kolo tulee kaivettua työkalulla, vaikka pidänkin hanskoja pihatöissä lähes koko ajan. Haava ei ole leikin asia, ja juuri pari päivää sitten naapuri kertoi järkyttävästä verenmyrkytyksestä, jonka sai ohuesta kuparilangasta. Siinä oli käsivarren amputaatio lähellä.
Nuo kartiot oli todella helppotekoisia, mutta mitään järin hienojahan ne eivät ole, jos katsoo sellaisia asioita kuin liitoksia :-D Sahasin vain kolmen riman yläpäät vähän viistoon, että ne saa paremmin yhteen (krouvin ulkoasun takia kukkaruukut huppuna), ja sitten naulasin vähän miten sattuu nuo poikkipuut, mille puolelle nyt pystyi naulaamaan. Köynnöshän sen kohta peittää.
Kiitos, kukkaisaa ja sopivasti sateista heinäkuuta sinnekin!
Minäkin siirsin yhden ruusun. Ei näytä hääppöiseltä, on niin kuivaa. Yksi kurtturuusu pitäisi kai kaivaa ylös ja laittaa jotain muuta tilalle. Kävin eilen Kumpulan kasvitieteellisessä esittelykierroksella ja kiinnitin siellä huomiota raitakukkaisiin ruusuihin. Ehkä täytyy mennä puutarhaliikkeisiin kyselemään.
ReplyDeleteNiinpä, kyllä siinä lähes poikkeuksetta tämän vuoden kukinta menetetään. Yksi pari vuotta sitten juuri tähän aikaan siirretty portlandruusu alkaa nyt vasta rehevöityä, mutta hyvin pieni se edelleen on.
DeleteRaitakukkaiset ovat hienoja, etenkin nuo vanhat. Mundi on aika yleisesti myynnissä, se on ikivanha ruusu, jos on historiasta kiinnostunut ;-)
Olispa kasvimaa. Hyvä vinkki muuten tuo sänky, toivottavasti muistan sen vielä sitten, jos mulla joskus on kasvimaa... (eli en varmana muista, kun ei ole kasvimaatakaan tiedossa lähivuosinakaan... huoh)
ReplyDeleteNo voi huoh! Kyllä sinulla nyt kasvimaa pitäisi olla! 'Brandywine' -tomaatteja pitäisi kuulemma Tolkien-ihmisen kasvattaa, mutta en ole ikinä selvittänyt, mistä niiden siemeniä saisi :-D
DeleteHerranjestas, Brandywine-tomaatteja! Nehän olisi välttämättömiä! Tomaatteja saisi kyllä parvekkeellakin kasvatettua. Ainakin entinen naapuri sai, sitä en tiedä saisinko minä :-D
DeleteJa onhan mulla pikkuruinen parvekekasvimaan tapainen, vaikka valitan ja huokailenkin. Kasvaa parvekelaatikossa lehtisalaattia, kaksi pientä puskaa pinaattia ja valkosipuleita. Ja persiljaa. Rucolaan tuli tänä vuonna jotakin pieniä mustia ötököitä, jotka söi sen sitä mukaa kun se kasvoi ja sitruunamelissa ei lähtenyt. Ehkä siemenet oli vanhoja. Usein mulla on ollut amppelimansikoitakin, mutta nyt ei ole tullut hankittua.
Ensi vuonna sinulla kasvaa Brandywine-tomaatteja :-) Parveke on varmaan oikein hyvä, etenkin, jos se on lasitettu, niin sehän on kuin kasvihuone. Tomaatit kuulemma kuuluvat hobittien ruokavalioon.
DeleteEi ole lasitettu parveke, mutta se on lännen puolella ja siksi aurinkoinen paikka. Suorastaan kuuma, jos on lämmin kesä. Kissojen takia se on verkotettu, mutta se ei kasvihommissa vaikuta, koska ei ole köynnöskasveista puhe.
DeleteToivottavasti muistan vielä ensi keväänä tomaatit! Ainakin niitä sopisi kokeilla! :-D
Kyllä tomaattikin jotain tukea tarvitsee, verkosta voi olla siinä apua ;-)
DeleteMahtavaa kierrätystä, innostun aina hienoista uusiokäyttötavoista. (ja karvapehvoista niitä esittelemässä)
ReplyDeleteTotta, uusiokäyttöideat innostavat! Karvapehvat aiheuttavat hellyyden ja huvituksen tunteita :-D
Delete