Monet blogit inspiroivat, Mummelin tapaan koen tuskaa siitä, että pitää valita vain kolme! Niinpä valitsin yhden pienen aiheen.
Tein yllä olevan mini-patapuutarhan muutaman blogin inspiroimana. Jennin pieni hobittila Koko lailla kodikkaasti -blogissa on valtavan suloinen. Lisäksi Annun itse keramiikasta tekemä hobittitalo blogissa Pientä piharemonttia on hurmaava!
Sitten kun vielä Sametti Hortensia teki ihanan minipuutarhan ja esitteli sen Pikkuinen puutarhani -blogissaan, täytyi minun viimein alkaa toteuttaa omaani. Innostuin tekemään vanhaan haljenneeseen rautapataan tällaisen talvenkestävän minipuutarhan. Siinä on puolukkaa, kahta eri ajuruohoa, sammalta, jäkälää, kiviä ja rekvisiittana minityökalut nyt jo edesmenneestä Tiimarista.
Kiitos edellä mainituille blogeille inspiraatiosta ja haastan teidät jatkamaan haastetta, mutta vain jos inspiroiduitte tekemään niin! Muussa tapauksessa saatte vain iloisina ottaa kehut vastaan.
Loppuosa tästä kirjoituksesta onkin sitten omistettu jokapäiväisille inspiraation ja naurun lähteilleni eli kissapojille Ransulle ja Mustille. Ransu näyttää, että mamma ei vieläkään ole saanut ruohonleikkuria käyntiin.
Innostuin siirtämään parsaa ja sen varret katkeilivat herkästi, mutta ne olivat niin hienot, ettei niitä tohtinut heittää kompostiin. Siinä ne nyt keikkuvat siihen asti, kunnes vaasi kaatuu. En ole kova tekemään nättejä asetelmia, eikä tätäkään nyt oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa huolitellusti asetelluksi. Ehkä vähän miehekäs, sori vaan miehet. Mutta täällä päin voi puolustautua sillä, että tuuli kumminkin kaataa tuon, ja on se rikkonut muutaman lyhdynkin, niin eipä niidenkään parissa kannata niin nyherrellä. Parempi vaan nyhertää pomminkestävää rautapataminipuutarhaa.
Tästä värimaailmasta inspiroituneena olenkin mennyt hankkimaan lämpimänkeltaista lankaa. Mitä siitä tulee, selviää joidenkin viikkojen kuluessa.
Pasuuna – Brugmansia
Ransunhäntäkukka on komealuppio, Sanguisorba hakusanensis
Ruokaparsa – Asparagus officinalis
.JPEG)
.jpg)
Oih kultaa puutarhassa ja sisällä! Monessa muodossaan, erityisesti Ransu ja Musti :) Minipuutarha!!! oih tahtoisin.
ReplyDeleteSanos muuta, sulaa kultaa! Kuunliljojen lehdetkin on niin ihania, niitä ei ole peurat tänä vuonna syöneet ja siitä olen erityisen iloinen. Niissä on sitä jotakin, siis kultaa varmaan.
ReplyDeleteHei voi apua, tajusin juuri, että sinäkin olet inspiroinut minua! Tai siis olet muutenkin, mutta tässä minipuutarha-asiassa. Teidän San Diego ja muut pikkualueet on just tämän tyyppisiä, paitsi että tää patapuutarha on vielä pienempi. Ei muuta Pirkko kuin sopivaa astiaa etsimään ;-)
Kiva kun inspiroiduit vastaamaan! ja nuo sinun iki-ihanat kissasi on yksi ihanin inspiraatio jo itsessään.
ReplyDeleteOikein mukavaa lokakuun loppuaikaa.
Emäntä: Ihanat Ransu ja Musti ja noin monessa kuvassa!! Minulla on myös samanlaiset Tiimarin puutarhatyökalut. Ne ovat nukkekodilla, mutta sinne vähän sopimattomat.. Jos ensi kesänä tekisin myös tuollaisen minipuutarhan.
ReplyDeleteMummeli; Kiitos! Eläimistä on niin paljon iloa.
ReplyDeletePepsin + Maxin emäntä; Ne taitaa olla vähän isot nukkekotiin, ellei se sitten ole normia suurempi. Jonkinlainen minipuutarha sun täytyy siis ehdottomasti väsätä :-)
Ihania kannustavia blogeja ja epäilenpä sinunkin blogisi kannustavan monia!
ReplyDeleteMoi poitsut! Ettehän sit sotke tota hienoo pikkuasetelmaa? Se on söpö!
ReplyDeleteIhana minipuutarha! Tollasen vois väkertää mukuloitten kans sitte ko ne pääsee bardeilla leikkimisen makuun.
ReplyDeleteSulla on kauniit vaahteranlehdet. Meijän ainoo vaahtera on täplitetty sellasilla mustilla renkailla. Mikä liä tauti. Nättejä ne lehdet ei oo täplikkäinä.
Mamma N; Kyllä hyvin monista blogeista inspiroituu :-)
ReplyDeleteHarmaa ja Ilona; Pojat eivät ole osoittaneet sitä kohtaan mitään mielenkiintoa! Onkohan täällä sitten liikaa muita virikkeitä.
Maija; Lasten kanssa minipuutarhan laitto on varmaan tosi kivaa! Kuules, tuolla on aika paljon tervatäplän laikuttamia lehtiä, et vaan kai niitä huomannut. Onko se sitten niin, että näkee vaan ne omat tahrat, niin kuin omat selluliititkin, muilla niitä ei edes huomaa!
Onkin inspiroivia minimaailmoja! (Miksi mä en ole tuollaista kokeillut??)
ReplyDeleteMusti ja Ransu ovat hyviä puutarhaesittelijöitä, paitsi että huomio kiinnittyy pelkästään kissaherroihin ;)
Pasuunakukka on upea!
Voi että oli hauska minipuutarha...mutta nuo pojat, Ransusta tulee aina niin hyvälle tuulelle ja Ransunhäntäkukka...
ReplyDeleteKivipellossa alkaa olla nokanpää huurussa, katot valkoisena, lähellä Tamperetta siis ettei missään napapiirillä! Hauskaa että keksit mikä vaappu on, ne on tosi kauniita ja käy vaikka korusta jos ei olisi niitä teräviä koukkuja, upeimpia vaappuja tekee Merimetso...miesten karkkikauppa.
terveisin
Kivipellon Saila
AnnaS; Siitähän nää blogit on ihania, että inspiraatio lähtee kiertämään, kohta säkin teet jonkun oman miniversion! Jonka täytyy myös olla kissankestävä ;-)
ReplyDeleteEihän tuolla puutarhassa ole mitään niin komeaa kumminkaan kuin pojat, niin kyllä niitä saakin tuijotella.
Kivipellon Saila; Huu huuuu! Ja huomenna vielä kylmempää, apua! Täällä mennään vielä kesärenkailla.
Pomminkestävä minitarha! Mainio!
ReplyDeletePäivän pasuunan jättikukissa on jotain sadunomaista, eikä tämä yhtään vähennä luuloani siitä, että saatatte asua kuvakirjassa :D
Sinulle tuli tosi hieno minipuutarha! Tuhannet kiitokset Saila! Inspiroivuus on kyllä siellä päässä enemmänkin. Huikea tuo Pasuuna, näyttää ihan ihmissyöjäkukalta :)
ReplyDeleteElla; Heh :-D Tässä kuvakirjassa tapahtuu nyt sellaista, että sain juuri olohuoneen kattolampun korjattua ja Musti kuorsaa tässä vieressä, keittiön varavuoteella. Lämpimät voileivät tuoksuvat. Aika idyllistä juu :-)
ReplyDelete(Ja Ransu tuhisee sängyssä, unelmoi Unnasta varmaan).
Sametti Hortensia; Ole hyvä! Minulle taas tulee mieleen vanhanajan hiuskuivaajat, joihin laitettiin pää sisään :-D Vaikkei tuonne kyllä pää mahdu, edes kissan pää.
Kauniita värejä, inspiroiduin niistä. Kissat on ihania syysmaisemassa.
ReplyDeleteVoi Auli, jos näkisit sen raakasilkkilankavyyhdin, jonka olen hankkinut, niin varmaan inspiroituisit! Se on ihan noiden vaahteranlehtien keltainen. Odotan, että saan vähän enemmän joulumarkkinoille valmiita hanskoja ennen kuin uskallan aloittaa siitä silkkilangasta jotakin.
ReplyDeleteMinusta nuo parsan varret ovat upeita! Tuovat mieleeni saarellamme nyt keltaisina hehkuvat lehtikuuset tai Viherlandiassa välillä myynnissä olevat hemlokit, joista upeimmat eivät meillä täällä pärjää. Lännehemlokki on suvella istutettu.
ReplyDeleteMietin, että jos vaikka valittaisiin vuoden puutarhakuva, mikähän se olisi? Itse en ole saanut mielestäni pois Kukkia sipuleista kirjan kuin kiveen nojaavaa kerrottukukkaista begoniaa, joka mullisti mielikuvani ko. kasvista. Kirjassa se on kuin joku upea maalaus...
<3
Parsan syysväri on tosiaankin hieno. Tarkoitin kömpelyydellä lähinnä niiden asettelua, tai piemminkin sen puutetta ;-)
ReplyDeleteLehtikuusen syysasu on vertaansa vailla, oman puuni ruskaa odottelen vielä, se on vielä lähestulkoon vihreä.
Vuoden puutarhakuvan valinta olisi hirmu vaikea tehtävä, ellei suorastaan mahdoton! Miten niitä voi laittaa järjestykseen? No, valitaanhan vuoden luontokuvakin, vaikka siinäkään ei ehkä ole järkeä.
Voi minkä teit. Mun on nyt aika pakko saada hobittitalo jonnekin meidän tontille!
ReplyDeleteNo mutta tottahan teidän tontilla pitää hobittila olla! Tai Kenin kesämökki ;-)
ReplyDeleteVoi miten upeita värejä, kuvia ja kissoja!
ReplyDeleteKiitos Me Like!
ReplyDelete