Yläkuvassa on hollanninlumimarja 'Mother of Pearl', jonka marjat ovat punertavat, tosin hyvin vähän vain. Tilasin sen pari vuotta sitten Viherpeukaloilta. Inspiraatio iskee usein, kun käy taimistolla tai selaa puutarhaliikkeen valikoimaa netissä. Syntyy ahaa-elämyksiä siitä, millaisia kasveja voisi istuttaa mihinkin kohtaan. Syntyy toisaalta myös tarpeita hankkia kasveja, vaikka ei tietäisikään, mihin niitä laittaisi!
Ahaa-elämyksiä – siis inspiroituneita elämyksiä – syntyy myös blogeja, kirjoja ja lehtiä lukemalla, puutarhavierailuilla ja jopa unissa, mutta ne täytyy kirjata saman tien ylös. Kuningasajatukset haihtuvat yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin.
Taimimyymälöissä syntyy inspiraatioita silläkin tavalla, että löytää samaa kasvia, jota on joskus nähnyt jossakin merkittävässä puutarhassa. Olin Englannissa asuessani jonkin aikaa töissä Leedsin linnan puutarhamyymälässä Kentissä, ja valitettavasti kun minulle tarjottiin vakituisen puutarhurin paikkaa upeassa puutarhassa, en voinut ottaa sitä enää vastaan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.
Leedsin linnan puutarhasta muistan erityisen hyvin muutaman kasvin, joista yksi on piiska. Sitä kasvaa aurinkoisessa pengermäpuutarhassa, ja kun löysin hopeapiiskaa suomalaiselta taimistolta, täytyi sitä heti hankkia ja istuttaa puutarhani aurinkoisimpaan ja kuivimpaan paikkaan (kuvassa yllä). Se on talvehtinut hyvin. Kuten Leedsin linnan puutarhassa, tämänkin läheisyydessä kasvaa ikiviuhkoa, toinen kuivan ja paahteisen paikan perenna.
Vaaleanpunainen kukka taustalla on komealuppio, joka on kotoisin Vakka-Taimesta. Taimistojen näytepuutarhat ovat inspiroivia paikkoja ja hyviä siitäkin, että purkissa myytävästä taimesta tuskin näkee, minkälainen kasvi on aikuisena kooltaan ja olemukseltaan. Se selviää, kun tutkii näytepuutarhaan istutettuja kasveja, samalla saa hyviä ideoita kasvien yhdistelyyn.
Puutarhatyyliini vaikuttavat monet Englannissa ja Ranskassa vietetyt vuodet. Toisaalta Suomen monimuotoinen luonto tuottaa ideoita. Senkin koen inspiroivaksi, että voin kokeilla erikoisten ja talvenarkojen kasvien menestymistä – onnistumiset tuottavat suunnatonta mielihyvää, toisaalta epäonnistumiset kuuluvat lajin luonteeseen.
Ojennan haasteen eteenpäin Cherille Autuas olo -blogiin!
Hollanninlumimarja – Symphoricarpos Doorenbos-Ryhmä
Hopeapiiska, kuvan lajike – Perovskia-risteymä 'Little Spire'
Ikiviuhko – Limonium
Komealuppio – Sanguinaria hakusanensis
.JPEG)
.jpg)
Kiitos haasteesta! Meidän onni kun et ottanut vakituisen puutarhurin pestiä Englannissa, emme olisi päässeet ihailemaan Saaripalstan puutarhan monipuolisuutta ja inspiroitumaan kasveista ja puutarhavinkeistä. Pojista nyt puhumattakaan.
ReplyDeleteNo niin nyt sitten selvisi, että mikäs se punaiseen vivahtava lumimarja onkaan! Ihastuin sellaiseen yhdessä asetelmassa. Näin ne inspiraatiot leviää, blogistilta toiselle :)
ReplyDeleteNo sinulla onkin inspiraation lähteet ihan eri tasolla kun meillä muilla! Linnan puutarhuri olisi ollut upea titteli, mutta onneksi olet nyt täällä Suomessa ilostuttamassa. Ihania kasveja taas kuvissa. Lääh puuh.
ReplyDeleteUpea lumimarja! Täältä blogistasi saakin todella hienoja inspiraation alkuja!Sinun ideat ovat osittain meidän muiden ulottumattomissakin;) Mikä taasen ei ollenkaan ole huono asia. Sillä mistäpä sitä haaveilisi jos kaiken pysyisi toteuttamaan:)
ReplyDeleteHyvin sanottu. Valkoisesta lumimarjasta en niin välitä, mutta tuon vaaleanpunaisen haluaisin. Arboretumiin saattaisi vielä mahtua yksi puska :)
ReplyDeleteCheri; Ole hyvä... huomasin vasta jälkikäteen, että Irenekin oli haastanut sinut, nyt on tuplasyy vastata ;-)
ReplyDeleteMinna; Tuo pitäisi kasvaa vähän pienemmäksi kuin valkomarjainen, saa nähdä miten käy. Puutarhurin on aina varauduttava siirtämään kasveja, kun alkaa olla ahdasta!
Sametti Hortensia; Nooh, ei tällä kertaa mitään erityistä, hopeapiiskaahan sulla on itselläsikin :-)
Maarit; Kyllä haaveita täytyy olla!
Katja; Voi, teidän suureen arboretumiin mahtuu varmaan vielä sata puskaa ;-)
Oikein hienoa, että Leedsin linnanneito käänsi kelkkansa pienemmälle saarelle haastavampiin puutarhaolosuhteisiin.
ReplyDeleteSamalla sulostutat meitä myös ihanaisella puurarhallasi komeiden poikien keralla.
Hihii, siinä meni vielä muutama mutka ennen kuin nykyiselle saarelle päädyin. Tuossa vaiheessa olin vasta juuri saanut työn puutarhasuunnittelijana Cheltenhamissa.
ReplyDeleteHeippa! Kiinnostuin kovin tästä "linnanneito-tarinasta". Mikä sinut sai valitsemaan Suomen ulkomailla asumisen ja siellä tarjoutuneiden mahdollisuuksien jälkeen? Ja miten päädyit tälle ihastuttavalle saarellesi lopulta? Jos tarina on kovin henkilökohtainen, niin voisiko siitä sanoa jotakin yleistä? Painiskelen nimittäin itse valintojen edessä.
ReplyDeleteoceanfrontwalk.blogspot.fi
Kiva haaste, inspiroituminen on niin... inspiroivaa ja hullaannuttavaa! Huomaan tarvitsevani inspiroitumiseeni oikeanlaisen mielentilan. Kun on saanut tarpeeksi lepoa ja rauhaa, alkaa tarkkailla kaikkea ympärillään eri tavalla. Senpä vuoksi odotankin jo joulunaikaa, lomaa ja rauhoittumista, sillä tiedän, että viimeistään silloin alan inspiroitumaan tulevasta keväästä! Ihastuttava tuo lumimarja, siinä taas yksi kasvi pistettäväksi korvan taakse :)
ReplyDeleteOceanFront Walk; Totta, henkilökohtaistahan tämä, ja lisäksi en tiedä miten asian ilmaisisin lyhyesti blogikommentissa... ja vielä sekin, ettei minulla ole tuohon selkeää vastausta. Sitä tekee vain jonkun ratkaisun useiden mahdollisuuksien edessä, ja elää sitten sen kanssa. Etukäteen ei voi tietää, miten käy. Jälkiviisaana olisi todella kiva tietää, miten olisi elämä mennyt, jos olisinkin valinnut toisin. Tuossa tilanteessa olin juuri sopinut ottavani vastaan työtarjouksen toisaalla.
ReplyDeleteTulin Suomeen vasta myöhemmin, koin, että halusin asettua johonkin ikuisen matkalaukku- ja pahvilaatikkoelämän päätteeksi. Miksi juuri Suomeen, no, se oli yksi vaihtoehto monista! Mutta Suomessa halusin ehdottomasti lounaissaaristoon, siinä ei ollut vaihtoehtoja enkä halunnut tehdä kompromissia. Ensin olin töissä täällä saaristossa jonkin aikaa ja kun tunsin oloni enemmän kuin kotoisaksi, aloin katsella mahdollisuutta ostaa oma pläntti maailmasta.
Selvensikö tämä sitten yhtään omia pohdintojasi, en usko :-D Tsemppiä valintoihin!
Maria; Insporoituminen on ihanaa, huumaavaa ja sillä voisi melkein elää syömättä! Ainakin jos inspiroituisi riittävän usein ;-)
Totta, että siihen tarvitaan mielessä ensin tilaa.
Luulin muuten haastaneeni sinut kuukauden puutarhakuva -haasteeseen, joka on lähtöisin Karolinan puutarha -blogista, muta huomasin, että olen unohtanut ilmoittaa sinulle asiasta - anteeksi! Mutta olet edelleen haastettu, se on kiva ja kevyt haaste.
Lumimarja saattaa kasvaa risuiseksi ja isoksi, ja se leviää, näistä jalostetuista en vielä tiedä, käykö niin. Mutta sopii hyvin johonkin puutarhan reunamalle esimerkiksi, ja saahan sitäkin uudistettua ja pienennettyä leikkaamalla.
Selvensi, hienosti ilmaistu mielestäni! Kiitos <3
ReplyDeleteHyvä jos toi jotakin uutta näkökulmaa :-) Voimia vaikeisiin valintoihin!
ReplyDelete