Kadonnutta impeä etsimässä

Jokasyksyinen ilonaihe pihani "pienet ja herkät kaunottaret" -kulmassa ovat myrkkyliljat ja syysvuokko. Tällaisella reheväkasvuisella savimaan pihalla, ja maalaispihalla muutenkin, täytyy miettiä tarkkaan, mihin laittaa sellaiset, jotka jäävät herkästi jalkoihin. Valkokukkaisesta 'Alboplena'-syysmyrkkyliljasta oikealle puoliksi vaahteranlehden takana on japaninhiirenporrasta, joka on niin pieni ja siro saniainen, ettei sillä olisi mitään henkiinjäämisen mahdollisuuksia monessakaan muussa paikassa tontillani.

Colchicums are a joy every autumn. This autumn the fabulous 'Waterlily' has apparently decided not to bloom at all. I did find its shoot, but it is very thin and not growing at all. Well, gardening is a good lesson in patience. Next autumn it will surely flower more than ever.

Tarhasyysvuokko 'September Charm' on ensimmäinen pihalleni istuttama syysvuokko ja ainoa lähes kymmenestä, joka on hengissä! Kaikki muut ovat kuolleet kuka mihinkin. En lannistu, vaan istutin tänä syksynä pihalleni kolmea syysvuokkoa, kutakin vähintään kaksi kappaletta. Näitä täytyy saada lisää!
Vaikka aiemmin mainitsin tämän kasvavan hentoisten kasvien paikassa, ei syysvuokko välttämättä ole kovin hento. Ajan kuluessa kasvusto voi levittäytyä hyvinkin laajaksi, sillä syysvuokkolajit leviävät voimakkaasti juuristollaan, silloin kuin ne viihtyvät, samoin kuin luonnonkasvimme valkovuokkokin. Syysvuokot ovat huomattavan korkeitakin, jopa yli metrisiä.

Tässä kaksi syksyn kaunotarta, syysvuokon seurana on ruostekukka 'George Davidson'. Kuva on huijausta, sillä ruostekukka kasvaa ruukussa ja olen jo siirtänyt sen sisään. Viime talvi vei kaikki kukkapenkkini ruostekukat ja nyt ajattelin pelata varman päälle.
Vielä yksi Raakkilasta saatu ruostekukka täytyy ottaa sisään, se ei ole kukkinut vielä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten. Se oli huonolla hoidolla kesän enkä kastellut sitä kuivana jaksona kertaakaan, vaikka ruostekukat pitävät kosteanpuoleisesta maasta kasvukaudella. Mutta periaatteeni tosiaan on: pääasia, että on hengissä! Kukkia ehtii ihailla seuraavanakin vuonna.

Syysvuokon juurella kasvaa siis näitä valkoisia kerrottuja syysmyrkkyliljoja eli alastonimpiä. Siinä pitäisi myös kasvaa upea vaaleanpunainen 'Waterlily'-tarhamyrkkylilja. Olen sitä etsinyt ja etsinyt, raottanut vaahteran lehtiä ja mittaillut yhtä pientä tappia, joka on jonkun verso, mutta kovin kapea kerrotuksi myrkkyliljaksi. Ja jotenkin sitkeältäkin se tuntuu, mikä pisti epäilemään peltokortetta!
Sitten tartuin haarukkaan ja varovasti raaputin multaa pois tuon korren ympäriltä, ja sieltähän tuli vastaan sipuli. Hieman onnistuin haavoittamaan sen pintaa, toivottavasti se ei tykkää pahaa. Ihmetyttää vain, miksi se ei kasva yhtään. Ehkä se odottaa jotakin tiettyä lämpötilaa, jota täällä saaristossa ei vielä ole saavutettu. Nyt on kyllä hyytävää ja ensi yönä mittarin pitäisi käväistä nollassa ja ehkä jopa vähän alapuolellakin. Viime viikolla oli jo vähän riitettä kottikärryyn sataneen veden pinnassa aamuisin.

Valkoista kerrottua syysmyrkkyliljaa kasvaa myös metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla. On tämä niin kaunis ja hassu samaan aikaan, kuin lauma hattivatteja, joilla on kruunut päässä.

Vielä kerran, lähes sama kuva kuin kirjoituksen alussa, mutta vähän eri kulmasta. Nämä ovat niin kauniit!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida