Wednesday 22 October 2014

Kadonnutta impeä etsimässä


Jokasyksyinen ilonaihe pihani "pienet ja herkät kaunottaret" -kulmassa ovat myrkkyliljat ja syysvuokko. Tällaisella reheväkasvuisella savimaan pihalla, ja maalaispihalla muutenkin, täytyy miettiä tarkkaan, mihin laittaa sellaiset, jotka jäävät herkästi jalkoihin. Valkokukkaisesta 'Alboplena'-syysmyrkkyliljasta oikealle puoliksi vaahteranlehden takana on japaninhiirenporrasta, joka on niin pieni ja siro saniainen, ettei sillä olisi mitään henkiinjäämisen mahdollisuuksia monessakaan muussa paikassa tontillani.

Colchicums are a joy every autumn. This autumn the fabulous 'Waterlily' has apparently decided not to bloom at all. I did find its shoot, but it is very thin and not growing at all. Well, gardening is a good lesson in patience. Next autumn it will surely flower more than ever.


Tarhasyysvuokko 'September Charm' on ensimmäinen pihalleni istuttama syysvuokko ja ainoa lähes kymmenestä, joka on hengissä! Kaikki muut ovat kuolleet kuka mihinkin. En lannistu, vaan istutin tänä syksynä pihalleni kolmea syysvuokkoa, kutakin vähintään kaksi kappaletta. Näitä täytyy saada lisää!
Vaikka aiemmin mainitsin tämän kasvavan hentoisten kasvien paikassa, ei syysvuokko välttämättä ole kovin hento. Ajan kuluessa kasvusto voi levittäytyä hyvinkin laajaksi, sillä syysvuokkolajit leviävät voimakkaasti juuristollaan, silloin kuin ne viihtyvät, samoin kuin luonnonkasvimme valkovuokkokin. Syysvuokot ovat huomattavan korkeitakin, jopa yli metrisiä.


Tässä kaksi syksyn kaunotarta, syysvuokon seurana on ruostekukka 'George Davidson'. Kuva on huijausta, sillä ruostekukka kasvaa ruukussa ja olen jo siirtänyt sen sisään. Viime talvi vei kaikki kukkapenkkini ruostekukat ja nyt ajattelin pelata varman päälle.
Vielä yksi Raakkilasta saatu ruostekukka täytyy ottaa sisään, se ei ole kukkinut vielä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten. Se oli huonolla hoidolla kesän enkä kastellut sitä kuivana jaksona kertaakaan, vaikka ruostekukat pitävät kosteanpuoleisesta maasta kasvukaudella. Mutta periaatteeni tosiaan on: pääasia, että on hengissä! Kukkia ehtii ihailla seuraavanakin vuonna.

Syysvuokon juurella kasvaa siis näitä valkoisia kerrottuja syysmyrkkyliljoja eli alastonimpiä. Siinä pitäisi myös kasvaa upea vaaleanpunainen 'Waterlily'-tarhamyrkkylilja. Olen sitä etsinyt ja etsinyt, raottanut vaahteran lehtiä ja mittaillut yhtä pientä tappia, joka on jonkun verso, mutta kovin kapea kerrotuksi myrkkyliljaksi. Ja jotenkin sitkeältäkin se tuntuu, mikä pisti epäilemään peltokortetta!
Sitten tartuin haarukkaan ja varovasti raaputin multaa pois tuon korren ympäriltä, ja sieltähän tuli vastaan sipuli. Hieman onnistuin haavoittamaan sen pintaa, toivottavasti se ei tykkää pahaa. Ihmetyttää vain, miksi se ei kasva yhtään. Ehkä se odottaa jotakin tiettyä lämpötilaa, jota täällä saaristossa ei vielä ole saavutettu. Nyt on kyllä hyytävää ja ensi yönä mittarin pitäisi käväistä nollassa ja ehkä jopa vähän alapuolellakin. Viime viikolla oli jo vähän riitettä kottikärryyn sataneen veden pinnassa aamuisin.


Valkoista kerrottua syysmyrkkyliljaa kasvaa myös metsäpuutarhapenkissä vaahteran alla. On tämä niin kaunis ja hassu samaan aikaan, kuin lauma hattivatteja, joilla on kruunut päässä.


Vielä kerran, lähes sama kuva kuin kirjoituksen alussa, mutta vähän eri kulmasta. Nämä ovat niin kauniit!

Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Ruostekukka – Crocosmia
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Tarhamyrkkylilja – C. Speciosum-Ryhmä
Tarhasyysvuokko – Anemone × hybrida

17 comments :

  1. Immet on kauniita, toivottavasti kadonnut suostuu tulemaan vielä esiin, jospa on vain kovin ujoa sorttia.

    ReplyDelete
  2. Ihanat pienet ja herkät kaunottaret! Toivottavasti myös 'Waterlily' vielä jaksaa kukkansa avata - tänä syksynä tai sitten seuraavana. Minulta tuo valkoinen kerrottu syysmyrkkylilja on ilmeisesti kadonnut. Se ei kukkinut viime syksynä ja tänäkään vuonna en ole sitä vielä nähnyt. Pientä toivoa kuitenkin elättelen, että tulevana viikonloppuna minua odottaa iloinen yllätys ...

    ReplyDelete
  3. Kiitos kommenteista Katja ja Marietta!
    Hih, ujo impi :-)
    Minun piti ihan käydä läpi alkukesän kuvat, sillä silloin myrkkyliljat tekevät lehdet, oikein korkeat (40 cm) leveät kirkkaanvihreät lehtitupsut, niitä ei voi olla huomaamatta. En ole onnistunut ottamaan hyvää lähikuvaa Waterlilyn kasvupaikasta, mutta parin kuvan reunamalla saattaa näkyä sen lehtiä... silloinhan se on hyvinkin hengissä ja onnistunut yhteyttämään ravintoa sipuliin, mitä kukat eivät lehtivihreättöminä tee.
    Eli Marietta, jos paikalla on kumminkin ollut rehevä lehtitupsu touko-kesäkuussa, niin toivoa on!

    ReplyDelete
  4. Schön ist dein Herbstgarten.
    Besonders schön sehen die weißen Herbstzeitlosen aus.
    Gruß, Anette

    ReplyDelete
  5. Olipas uutta asiaa minulle paljon. En edes tiennyt, että syysvuokkoja on olemassa. Pihallani "rehottaa" valkoinen syysleimukukka ja täytyy myöntää, että valkoinen on tehoväri syksyllä kaiken kirjavuuden ja myöhemmin harmauden keskellä.

    ReplyDelete
  6. Ihania syyskukkia! Minulla ei noista ole ollut kuin alaston impi ja sekin karkasi ties minne, minun maassani se ei ainakaan enään ole. Tuota syysvuokkoa pitäisikin laittaa kasvamaan. Täällä kyllä tulree nuo hallat niin varhain, nytkin jo syysasteritkin paleltui.

    ReplyDelete
  7. Vuokkoja kasvaa luonnostaan meidän piha-alueella ja nyt jopa kukkapenkissä (kelta-, valko- ja sinivuokkoa) joten tuon syysvuokon hankinta voisi olla alkukesällä hyvinkin ajankohtainen ja se ehkä voisi viihtyä muiden vuokkojen kanssa rodopuutarhassani (lue: alkavassa, siellä on vasta 14 rodoa ja tavoite on 50...onkohan huikenteleva tavoite?) Alaston impi on kyllä niin herkkä ja ihana, vallankin tuo kerrottu valkoinen, pitänee paneutua siihenkin asiaan!

    Kivipellossa pakkanen puree, -5 astetta ja kova tuuli!

    Aurinkoista päivää!

    Saila

    ReplyDelete
  8. Ihanat on immet ja vuokot,
    syksyn urheat kukkijat
    kuvista nautimme huokaillen
    me palelevat lukijat.
    Kohta on poissa vuokot ja immet
    jäätyy maa ja jäätyy lammet.
    Talvella pihalla paleltaa
    ei kasvaa siellä korttakaan.
    Silloin palamme muistoihin näihin
    ihaniin impiin pystypäihin

    Oikein mukavaa viikonloppua.

    ReplyDelete
  9. Meillä on -6C. Syysvuokot olisivat korkeampia kuin me. Oho!

    ReplyDelete
  10. Minulle on käynyt vähän samanlailla arovuokkojen kanssa kuin sinulle syysvuokkojen kanssa. Olen istuttanut niitä monena kesänä eri paikkoihin ja aina ne on kuolla kupsahtaneet vaikka ovat muka helppoja ja kauheita leviämään. Mutta taas tänä kesänä sitkeästi yritin.
    Mun tädillä on arovuokon näköinen, hieman korkeampi vuokko joka kukkii koko kesän. Onko sellaista vuokkoa olemassa vai onko tädilläni vain niin hyvä multasormi että se kasvaa isommaksi ja kukkii koko kesän?
    Näin Virossa mahtavia syysvuokko-puskia ja toinkin sieltä yhden alun toissa kesänä. Hengissä se on, mutta pieni vielä. Viron mummot eivät tieneet tieteellisiä nimiä mutta puhuivat Japaninvuokosta. Onko se sun mielestä samaa kuin nämä tarhasyysvuokot vai jokin suurempi lajike?
    Mä näköjään pommitin suo nyt kysymyksillä, mut mä en oo löytäny näihin vastausta.

    ReplyDelete
  11. Anette; Vielen Dank für Ihren Kommentar!

    Mayo; Syysvuokot ovat hienoja, korkeita ja siroja.

    Mummeli; Oi voi, karannut impi! Syysvuokko on hieno. Nyt en ole varma, missä sen pohjoisin menestymisvyöhyke kulkee.

    Saila-kaima; Syysvuokko voisi hyvinkin viihtyä rodopuutarhassa, ja kokeile myös jouluruusuja, ne pitävät happamasta maasta kuulemma, vaikka menestyvät kyllä minullakin, täällä ei kovin hapanta kai ole. 50 rodoa kuulostaa kunnianhimoiselta!

    Kosotäti; Sieltähän tuli oikea runo! Hieno! Mukavaa viikonloppua teillekin sinne itään!

    Pepsi + Max; Syysvuokoista voisi saada hienon viidakon kissoille, hyviä lymypaikkoja :-)

    Riina; Hyvä kun kysyit, sillä luulen tietäväni vastauksen. Syysvuokkoja on muutamaa eri lajia, joista yhtä kutsutaan monissa kielissä japanilaiseksi anemoneksi. Se on Anemone hupehensis, tai A. hupehensis var. japonica, nämä ovat suomeksi syysvuokko ja pallosyysvuokko (eli kerrottu). Tarhasyysvuokkojakin usein kutsutaan virheellisesti japanilaisiksi, vaikka vain toinen tarhasyysvuokkojen vanhemmista on pallosyysvuokko. On siis aika monta vaihtoehtoa, mitä lajia ja mahdollisesti myös lajiketta Viron-syysvuokkosi voisi olla. Kannattanee odottaa, että se kukkii. Kasvilla kuluu myös muutama vuosi ennen kuin kukkavarret alkavat olla maksimikorkeudessaan.
    Minullakaan ei ole arovuokot pärjänneet, sekä tavallinen että kerrottu ovat heittäneet henkensä. Luulen, että on ollut niille liian kuivaa. Monilla kasveilla kasvupaikan kosteus ja ravinteet vaikuttavat kokoon ja kukintaan, ehkä näin on tädilläsikin. Ja luulen, että tontillani on niille monissa paikoissa liian kuivaa, mutta kun eivät ne halua viettää talvea kuitenkaan vetisessä maassa, niin yhtälö on hankala.

    ReplyDelete
  12. Kiitos Saila vastauksesta!
    Odottelen siis syysvuokkojen kukintaa...
    Meillä on aika kuumaa ja kuivaa joten se varmasti on arovuokkojen kuolinsyy.
    Mukavia syyspäiviä! :)

    ReplyDelete
  13. Minullakin on syysvuokot kadonneet kukkapenkistä, varmaan heittäneet henkensä. Ja minä niin pidän vaaleanpunaisista kukista, joita syksyllä on aika vähän. Hienon värinen ruostekukka. Miten sinä talvetat ne? En ole moneen vuoteen hankkinut niitä, voisi taas ottaa kokeeksi. Minulla on joka paikka täynnä pelargoneja, olen taas tehnyt liikaa pistokastaimia enkä raski heittää niitä pois.

    ReplyDelete
  14. Riina; Nämä syysvuokotkin pitävät kosteanpuoleisesta maasta, mutta ainakin yksi ellei useampi on minulla kuollut liialliseen talvimärkyyteen. Niitä pitäisi varmaan kesällä kastella, ja istuttaa kumminkin kuivanpuoleiseen paikkaan, jotta talvehtivat.

    TuulaJ; Tuttu pelargoniongelma :-D
    Yhden vuoden talvetin (tai siis annoin niiden jäädä paikoilleen) ihan vaan kukkapenkissä ja se onnistui hyvin, mutta viime talvena ne kuolivat, kun oli vähemmän lunta. Nyt istutin pari ruostekukkaa kokeeksi pihani vähäroutaisimpaan paikkaan eli talon kivijalan eteläpuolelle. Jospa siinä onnistuisi.
    Kerran olen kokeillut talvettaa mukulat sisällä, mutta ne kuivuivat. Nyt yritän talvettaa ruukussa, jospa mullassa mukulat eivät niin kuivuisi. Saa olla samoissa lämpötiloissa kuin pelargonitkin, sitä mitä minulla nyt täällä on - paikalla ollessani vajaat 20 astetta, poissa ollessani noin 5.

    ReplyDelete
  15. Kumpaisetkin ovat tosi kauniita, niin nuo immet kuin syysvuokotkin. Ehkä niiden kauneutta lisää myös tämä myöhäinen kukkimisaika. Voivat rauhassa valloittaa sydämiä, kun kilpailijat ovat jo vaipuneet odottamaan seuraavaa kesää.

    ReplyDelete
  16. Noita syysvuokkoja tahtoisin saada menestymään. Edelliskesänä istuttamani menehtyi talven kuluessa ja nyt keväällä istutin uuden. Olisiko ehtinyt kesän aikana juurtua paremmin menestyäkseen, katsotaan. Ihania kyllä ovat.

    ReplyDelete
  17. Between; Joo, kukkiessaan lakastuvien lehtien keskellä nämä ihmeelliset myöhäiset kukkijat saavat tosiaan lisäarvoa!

    Maria; Voi harmi! Voisit vielä peittää sitä havuilla tai pakkaspeitteellä tämän ensimmäisen talven ajaksi, jospa se sitten pärjäisi paremmin. Seuraavana vuonna juuristo on varmaan jo kasvanut ja vankistunut, luulen, että ensimmäinen talvi on kriittisin.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!