Saturday 18 October 2014

Sinistä onnea

Edellisen kirjoituksen muotopuutarhakukista jäi näyttämättä sikuri, joka kukkii yhä vain. Se on paikkansa puutarhassani ansainnut. Näin monen kuukauden kukinta on tervetullutta vaikka joka vuosi! Odotan innolla ja kauhulla siementaimia, niiden lehdet muistuttavat niin erehdyttävästi voikukkia, että pelkään kitkeväni ne ennen kuin tajuan varoa.

Today there are many blues that don't make me blue at all. Instead I'm very happy indeed! There are blue flowers and lovely blue dishes that I have received as a present and found at a thrift store.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä elokuunasteri 'Rudolf Goethe' kukkii kunnolla vasta nyt. Syysasteritkin ovat viimein kukassa, mutta ne eivät ole sinisiä, joten niiden esittely jää toiseen kertaan.


Sinistä onnea lisää maailman kaunein voirasia, jonka sain lahjaksi ystävältä Ransun syntymäpäivillä. Argumentointi oli vastaanpanematon: koska Ransu on mamman poika, voi Ransun syntymäpäivälahjan ojentaa hänen mammalleen. Ei käy kiistäminen. Kiitos vielä tuhannesti P!

Edellisen lahjan antaja on yhtä hulluna posliiniastiohin kuin minäkin, tai ehkä jopa vielä enemmän. Astiahulluus on totisesti hankala tauti, varsinkin kun on hulluna kaikkeen vanhaan, nostalgiseen ja vähän kuluneeseen. Vältänkin kirpputoreja kuin ruttoa, jotta en saisi pakko hankkia -kohtauksia. En tarvitse oikeasti yhtään mitään, pikemminkin tarvitsen joka ikisen roposen elämiskuluihin. Sitä on vaikea pitää mielessä, jos näkee jotakin ylimaallisen ihanaa.
(Paitsi että voirasiaa kyllä tarvitsin kipeästi.)
Nyt kävi niin, että minulla oli asiaa lähetystorille. Halusin viedä sinne muutaman vanhan rojun ja ehkä hankkia jonkun parin euron työpaidan raksahommiin. Kävi kuitenkin niin, että iskin silmäni yhteen vanhaan sairaalakaappiin, josta lisää myöhemmin sitten, kun siitä on kuviakin. Taannoinhan vein äidin vanhan tietokoneen näppäimistön kierrätyskeskukseen ja tulin sieltä ulos jugendhylly kainalossa.
Tällä kertaa huomioni vei pikku kaapin lisäksi myös kaunis sinikuvioinen tarjoiluvati. Sitä ihaillessani unohdin tyystin, että minulla on jo aika monta tarjoiluvatia ennestään. Mielenkiinnon sytytti logo, jossa on ankkurikuvio ja kyrilliset kirjaimet. Mietin, onko astia jonkun venäläisen ravintolan vanha.

Sehän oli sitten pakko saada, sillä astia ei ollut mikä tahansa tavallisesta kaupasta hankittu vati, vaan siinä oli kiehtova logo. Nyt selvisi, että astia on Neuvostoliiton laivaston vanha, tuota logoa käytettiin 1920-luvulta vuoteen 1947 asti. Ilmeisesti astiasta voisi maailmalla saada paljon enemmänkin kuin sen muutaman euron, jonka siitä pulitin.
Voi onnea!


Loppuun vielä päivän pasuunakuva.
Onnellista viikonlopun jatkoa kaikille!

Elokuunasteri – Aster amellus
Pasuuna – Brugmansia
Sikuri – Cichorium
Syysasteri – Aster novi-belgii

19 comments :

  1. Tiedän ja tunnen nahoissani tuon kaipuun kauniita vanhoja esineitä kohtaan. Erinomaiset löydöt olitkin tehnyt.

    Sun pasuunasi on komeassa kukassa. Omissani oli vain yksi nuppua ja kärräsin kaikki 4 pasuunaa kompostiin.

    ReplyDelete
  2. Voi tuo sama tauti tuntuu olevan täälläkin. Vanhojen astioiden viehätys ja vetovoima ottaa alinomaan ylivallan. Mutta superihana tuo laivaston vati ja voirasia :-) huoh

    ReplyDelete
  3. Kauniita on nuo vanhat astiat Minulla juuri menossa kausi, miten saisin kaappiin tilaa astioille, kun mistään en vain raaski luopua.
    Blogissani on sinulle haaste!

    ReplyDelete
  4. Kirpparit on vaarallisia... Tosi hieno tuo pasuunakukka, sanon nyt vaikka sata ihmistä ennen mua jo sanoikin.

    ReplyDelete
  5. Nettimartta; Kompostipasuunoita :-D Harmi, etteivät olleet ahkerampia, olisivat saattaneet saada pysyvämmän kodin.

    Jori; Voirasia ei ole vanha, mutta siinä on juuri sellaista vanhaa henkeä, josta pidän.

    Mummeli; Kyllä kaikenlaisesta saisi täälläkin luopua, eikä suinkaan hankkia lisää! Luopuminen on niin vaikeaa, että senkin takia en haluaisi hankkia mitään "aarteita". Voi kun osaisi elää vallan vailla omaisuutta.

    ReplyDelete
  6. Zepa; Joo, kirppareita kannattaa tosiaan välttää, ellei ole sattumoisin juuri muuttanut uuteen maahan tai lähtenyt kotoa opiskelemaan, eikä tosiaankaan omista vielä edes sängynpeittoa.
    Pasuuna on hieno!

    ReplyDelete
  7. Näet aina niin hienosti arjen kauneuden, tuo valo ja hiljaisuus, ihan kuulee kissan tassut sun kodissa:)

    ReplyDelete
  8. Kirppareilla milla pitäs olla kädet sidottuna taskuihin ja rahapussi kotona, sillä tiedän tuon astia heikkouden.
    Mutta tuon upean vadin kohdalla olisin kantanut sen kotiin vaikka hampaissa.
    Mahtava löytö, ihana on myöskin voirasia.

    ReplyDelete
  9. Upea lahja ja upea löytö! Ovat kuin sinulle tehtyjä.

    ReplyDelete
  10. Maarit; Kiitos kauniista sanoistasi! Hiljaisuus on ihanaa.

    Kosotäti; Niin näen silmissäni tuon, että kädet taskuihin sidottuina kannat vatia hampaissasi :-D

    Mamma N; Ihania ovat!

    ReplyDelete
  11. Pasuunakukka on kiistatta komea. Mummollani oli moinen mahtikasvi eteisessään. Eteiskaranteenia selitti haju, joka oli kukinnan aikana melkoinen ja mummon mukaan myös myrkyllinen.

    Erinomaista ja täysin aukotonta argumentointia Ransun syntymäpäivillä. Tottahan Ransukin ilahtuu, jos Mammaa ilahdutetaan!

    ReplyDelete
  12. Oi mikä astialöytö <3 Vanhat posliiniastiat ovat niitä kaikekin kauneimpia, niin herkkiä. Kaunis voirasia myöskin!

    ReplyDelete
  13. Ella; Heh, kai sitten kuljemme täällä huuruissa :-D En ole ihan vakuuttunut tuoksun myrkyllisyydestä, vaikka kasvi on kyllä myrkyllinen. Eteinen ei ole vaihtoehto, kun siellä on liian kylmää - ei lämmitystä eikä eristyksiä. Olen vähän harkinnut kukkien poistamista ylimakean tuoksun takia, joka on pienissä huoneissa aika voimakas... mutta en raaski!
    Kyllä Ransu ilahtuu mammastaan selvästi joka päivä, kai myös sitten mamman ilahduttamisesta :-)

    Tiina; Juu, on kiehtovaa miettiä, miten tuokin astia on ehkä seilannut Suomenlahdella neuvostoliittolaisessa sota-aluksessa. Vaikka sotaa ei muuten olekaan mukava ajatella, niin monta surullista ihmiskohtaloa. Silti, sopii tänne mielestäni, samoin kuin tuo hurmaava voipytty!

    ReplyDelete
  14. Minulla on tuo sama tilanne; rahatilanne on rajallinen, enkä tarvitsisi mitään kirppareilta, mutta jatkuvasti siellä tulee kierreltyä. Vanha venäläinen tarjoiluvati on hieno!

    ReplyDelete
  15. Muutaman euron ihanat löydöt lisäävät onnellisuuden tunnetta !
    Mullakin on ajatus, että mitään en tarvii ja yritän vähentää tavaramäärää ( muutenkin kuin ajatuksen tasolla ;) Mutta aarteen edessä ei voi vastustaa, jos siitä ilahtuu.
    Pieniä arjen iloja.
    Kaunis on lautaslöytösi ja ystävän antama voirasia...sopii väreihisi.

    ReplyDelete
  16. Kyllä Sinulla on aivan ihania astioita, ajatteles, rahat voisi käyttää paljon hullumminkin! Olen kuullut että jotkut miehet ostaa joitain vaappuja, kuin karkkikaupassa...järki ja rahanmäärä katoaa samassa silmänräpäyksessä, joten astiahankinnat ovat aina hyvin tärkeitä, hyödyllisiä ja upeita löytöjä. Ja astioista voi tehdä kaikkia juttuja pöydille (vaikka herkkuvateja) ja silloinhan kaappeihin tulee taas hyvin tilaa... :)

    terveisin

    Kivipellon Saila

    ReplyDelete
  17. Ihana voirasia, keittiövaakasta puhumattakaan!

    ReplyDelete
  18. Voi miten kaunis voirasia! Ja tarjoiluvati, ja jugend-hylly vaikka sitä en ole vielä nähnyt, kuvia toivottavasti tulossa.

    Eläminne on nykyään ihan liian kallista.

    ReplyDelete
  19. Saraheinä; Olen kyllä tosi iloinen tuosta vadista, vaikka sitä ei voikaan syödä tai sillä asuntolainaa maksaa ;-)

    Leena ja Pojat; Tavaramäärän vähentäminen voi tehdä henkisestikin hyvää, siinäkin olisi hyvä syy päästä hamstrausvietistä eroon.

    Kivipellon Saila; Minulta meni tovi miettiessä, mikä on vaappu. Pohdin, onko se joku marja. "Lillukka, vaapukka, vuokko ja moni muu" -tyyppisesti. Se taitaa ehkä kuitenkin olla joku kalastusvehje? T'm' paljastaa, että en tiedä kalastuksesta mitään :-D

    Myrsky ja Minna; Sitä ei onneksi ole tarvinnut ostaa, se oli vanhemmillani valmiiksi!

    Katja; Jugendhyllyn hankinnasta on pari vuotta, siitä kirjoitin täällä: http://saaripalsta.blogspot.fi/2012/10/lisaa-kalusteita.html
    Asumiskulut ovat hirmuiset, kun on asuntolainaa ja yhtiövastike vielä, ja bensakulut ja kaikki. Aargh.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!