Sinistä onnea

Edellisen kirjoituksen muotopuutarhakukista jäi näyttämättä sikuri, joka kukkii yhä vain. Se on paikkansa puutarhassani ansainnut. Näin monen kuukauden kukinta on tervetullutta vaikka joka vuosi! Odotan innolla ja kauhulla siementaimia, niiden lehdet muistuttavat niin erehdyttävästi voikukkia, että pelkään kitkeväni ne ennen kuin tajuan varoa.

Today there are many blues that don't make me blue at all. Instead I'm very happy indeed! There are blue flowers and lovely blue dishes that I have received as a present and found at a thrift store.

Edellisessä kuvassa taustalla häämöttävä elokuunasteri 'Rudolf Goethe' kukkii kunnolla vasta nyt. Syysasteritkin ovat viimein kukassa, mutta ne eivät ole sinisiä, joten niiden esittely jää toiseen kertaan.

Sinistä onnea lisää maailman kaunein voirasia, jonka sain lahjaksi ystävältä Ransun syntymäpäivillä. Argumentointi oli vastaanpanematon: koska Ransu on mamman poika, voi Ransun syntymäpäivälahjan ojentaa hänen mammalleen. Ei käy kiistäminen. Kiitos vielä tuhannesti P!

Edellisen lahjan antaja on yhtä hulluna posliiniastiohin kuin minäkin, tai ehkä jopa vielä enemmän. Astiahulluus on totisesti hankala tauti, varsinkin kun on hulluna kaikkeen vanhaan, nostalgiseen ja vähän kuluneeseen. Vältänkin kirpputoreja kuin ruttoa, jotta en saisi pakko hankkia -kohtauksia. En tarvitse oikeasti yhtään mitään, pikemminkin tarvitsen joka ikisen roposen elämiskuluihin. Sitä on vaikea pitää mielessä, jos näkee jotakin ylimaallisen ihanaa.
(Paitsi että voirasiaa kyllä tarvitsin kipeästi.)
Nyt kävi niin, että minulla oli asiaa lähetystorille. Halusin viedä sinne muutaman vanhan rojun ja ehkä hankkia jonkun parin euron työpaidan raksahommiin. Kävi kuitenkin niin, että iskin silmäni yhteen vanhaan sairaalakaappiin, josta lisää myöhemmin sitten, kun siitä on kuviakin. Taannoinhan vein äidin vanhan tietokoneen näppäimistön kierrätyskeskukseen ja tulin sieltä ulos jugendhylly kainalossa.
Tällä kertaa huomioni vei pikku kaapin lisäksi myös kaunis sinikuvioinen tarjoiluvati. Sitä ihaillessani unohdin tyystin, että minulla on jo aika monta tarjoiluvatia ennestään. Mielenkiinnon sytytti logo, jossa on ankkurikuvio ja kyrilliset kirjaimet. Mietin, onko astia jonkun venäläisen ravintolan vanha.

Sehän oli sitten pakko saada, sillä astia ei ollut mikä tahansa tavallisesta kaupasta hankittu vati, vaan siinä oli kiehtova logo. Nyt selvisi, että astia on Neuvostoliiton laivaston vanha, tuota logoa käytettiin 1920-luvulta vuoteen 1947 asti. Ilmeisesti astiasta voisi maailmalla saada paljon enemmänkin kuin sen muutaman euron, jonka siitä pulitin.
Voi onnea!

Loppuun vielä päivän pasuunakuva.
Onnellista viikonlopun jatkoa kaikille!

Elokuunasteri – Aster amellus
Pasuuna – Brugmansia
Sikuri – Cichorium
Syysasteri – Aster novi-belgii