Pojat asialla

Edellisen kirjoituksen kommenteissa kaivattiin Mustin ja Ransun riehumiskuvia, ja Naukulan Sulo kaipailee edelleen vastauksia kysymyksiinsä muun muassa siitä, mistä kärpäset tulevat.
Siispä pojat vastaavat kysymyksiin ja lopuksi saamme nauttia vähän painiottelusta.

Mikä on hyvä piilo? 
Musti: Puu on hyvä. Muita en paljasta.
Ransu: Mikä on piilo? Jos se on sellainen paikka, mistä mamma ei huomaa mun komeutta eikä voi leperrellä mulle, en halua sellaisesta tietääkään.

Missä kärpäset asuu? 
Ransu: En tiedä. Niitä on aika paljon ulkona, mutta on niitä joskus sisälläkin. Mamma sanoo silloin, että voisin ottaa mallia isoveljestäni Viljosta ja metsästää niitä, mutta miten mä voin kun en ole koskaan Viljoa tavannut!

Miks ihminen nukkuu aina samassa paikassa? 
Ransu: Aika filosofinen tyyppi toi Sulo, asettaa erikoisia kysymyksiä. No, vastaus on yksinkertainen. Siksi, että silloin löydän mamman vaikka unissanikin kun tiedän missä se on!

Koska on ihmisten aikaisin? 
Musti: Nyt on mun vuoro vastata. Ihmisten aikaisin ei ole koskaan niin aikaisin kuin minun aikaisin. Aamuni saattaa alkaa esimerkiksi kello kolme yöllä. Joskus vietän mamman kanssa sängyssä niin pitkän aamun kuin mamma haluaa. Silloin se nousee kyllä ennen kolmea iltapäivällä. Mutta ei koskaan kolmelta yöllä, eikä viideltäkään, vaikka se on oikein hyvä aika.

Mitä sä teet mieluiten?
Ransu: Syön, nukun jossain mamman lähettyvillä ja tarkkailen mammaa.
Musti: Hiippailen pihalla, kiipeän puihin ja tarkkailen reviiriäni.

Sitten siihen painiin, joka on molempien poikien lempipuuhaa.

Sitten rauhoitutaan vähän ja katsotaan lopuksi päivän kukkakuvat, joissa pääosissa ovat ihanat keltaiset.

Lehtoängelmä ja tarhakullero 'New Moon'.

Nappiniittyleinikki.
Iloista keskiviikkoa!

Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Nappiniittyleinikki – Ranunculus acris 'Flore Pleno'
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä

Rehotusta siellä ja täällä

Kevätinnostuksen jälkeen minuun iskee aina kesäväsymys. Ihana avaruus, valo, kaiken alku ja sievän siisti uusi kasvu on tiessään. Sen tilalla on holtiton meininki, jonka kurissa pitämiseen tarvittaisiin armeija. Paras talon maalaussesonki on jo ohi, paras rikkaruohon kitkentäkausi myös, yhtä hyvin voi luovuttaa jo nyt. Voi tarttua kameraan ja taltioida tätä holtittomuutta, jos siitä vaikka löytäisi kauneutta.

Everything is grown now – not fully grown; overgrown!

Saunan edustan kosteikkopenkissä kukkivat jossain vaiheessa ihanat oranssit altainkullerot. Nyt siinä on tsiljoona harakankelloa, ihan kivoja nekin tavallaan.

Jossain siellä ojan reunalla sinnittelevät keltapäivänliljat apiloiden ja keltamoiden seassa.

Musti esittelee parasta rehotusseutua.

Jossain siellä Mustista oikealle on ystävältä saatua saksankirveliä. Se on ihana kasvi, kun sietää tällaista rehotuskilpailua! Luonnostaan vaaleanpunainen siankärsämö kaulailee sen kanssa.

Orjanruusuja kasvaa siellä täällä heinikossa. Ne ovat hurjan kauniita kaartuvine oksineen ja herkkine kukkineen.

Saunan nurkalta avautuu näkymä hoidetumpaan osaan puutarhaa. Tässä laajakulmatyyppisessä kuvassa näkyy saunan vieren kosteikkopenkki ja mutapuutarha, entisen lipputangon ympärystän kostea kevätniitty (kesäinen rehotusalue, tuossa japaninlehtikuusen takana), ja kivipenkereen alapuolen kosteahko kukkapenkki, missä kasvaa muun muassa kurjenmiekkoja ja päivänliljoja. Ei ehkä tarvinne mainita erikseen, että tämä kohta puutarhastani on erityisen kostea.

Kosteissa oloissa viihtyvät kosteiden paikkojen kasvit. Tämä iloisesti vilkuttava lehti on yksi niistä. Joka kevät se aiheuttaa sydämentykytyksiä ja huolta, sillä se lähtee kasvuun valtavan myöhään, kuten saniaiset yleensäkin. Ja siinä se taas on, kuningassaniainen, vaikka tällä kertaa olin varma, että se on menehtynyt, kun juuripaakku oli taas noussut ylös maasta.

Ransu tulee esittelemään kosteikkopenkkiä.

Tässä kohdassa ovat kurjenmiekat. Ransun vieressä on siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', seuraavaksi vasta kohta kukkaan tuleva loistokurjenmiekka 'Shirley's Choice', jossa on valkoiset kukat. Kauimmaisena on tumman sinivioletti kaunokurjenmiekka.

Vielä yksi kuva kaunokurjenmiekasta, kerta kiellon päälle. Tämä kukkii joka vuosi ilahduttavan pitkään, vaikka olisi lämpimämpääkin.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly'.

Pihani on toden totta aikamoinen rehotus. Sitä halkoo ajettu nurmitie ja muutama hoidetumpi pläntti.

Rehotuksesta on iloakin. Tein nokkosella ja lipstikalla maustettua keittoa. Siitä tuli törkeän hyvää ja vitamiinitkin olivat varmasti kohdillaan.
Muistakaahan vitamiinit, jotta ette vilustu!

Harakankello – Campanula patula
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kaunokurjenmiekka, kuvien laji – Iris setosa var. canadensis
Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilio-asphodelus
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Orjanruusu – Rosa dumalis
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica

Uusia kurjenmiekkoja ja Rohanin värimaailmaa

Puutarhassani on kukkinut jo muutaman päivän ajan tämä tarhakurjenmiekka 'Kent Pride'. Se on availlut uusia nuppuja, ja kiitos viileiden säiden, ne pysyvät hyvinä pitkään. Tämä kasvaa paahdepenkissä, taustalla kukkii viileän hailakka sinileimu.

The bearded iris show has two brand new participants. Above is 'Kent Pride' that has bloomed in previous years, below are 'Costant Wattez' and 'Cranapple' that are flowering for the first time.

Eilen illalla kuvasin tämän pullistuneen nupun samassa penkissä.

Se on parhaillaan avautumassa! Taustalla sinileimu ja myös ensimmäisiä kukkiaan avaava kaunomesiangervo eli kerrottu sikoangervo.

Tämä aprikoosinsävyinen ja oranssipartainen ihanuus on tarhakurjenmiekka 'Constant Wattez', jonka ostin Turun puutarhamessuilta muistaakseni Viherlassilan osastolta vähintään kaksi ellei kolme vuotta sitten ruukkutaimena. Kylläpä sillä onkin kestänyt päästä kukkaan! Viime kesänä tosin yksikään tarhakurjenmiekka ei puutarhassani kukkinut, puolen vuoden megatalvi taisi olla niille liikaa, enkä ihmettele. Onneksi pysyivät hengissä kuitenkin.

Sitten siirrytään otsikon lupauksen mukaisesti Rohaniin. Sielläkin on parrakas uusi kurjenmiekka kukassa, mutta tätä ei tarvinnut odottaa kauaa – istutin tämän vasta viime syksynä.

Tämä on helluntaikurjenmiekka 'Cranapple', luonnossa vielä upeampi kuin kuvissa.
Helluntai- ja tarhakurjenmiekalla ei kai ole muuta eroa kuin kasvin korkeus ja kukinta aika, vaikka tällä kertaa ne kukkivatkin puutarhassani samaan aikaan. Helluntaikurjenmiekan koko osuu pikku- ja tarhakurjenmiekan väliin, niin myös kukinta. Englanniksi nämä kaikki kulkevat kätevästi yhteisnimellä Bearded Iris, jotka on jaettu ryhmiin kasvin koon mukaan (dwarf, intermediate, tall – ja osa niistä vielä alaryhmiin). Helluntaikurjenmiekka on tuo intermediate, josta joku kasvisnobi on muistaakseni todennut, että se ei ole oikein mistään kotoisin, kun on vailla sekä korkean miekan komeutta että matalan aikaisuutta.
Rohkenen olla toista mieltä. Täällä saariston tuiverruksessa on vain hyvä, että kasvissa on matalampi tukeva varsi – ja kun sen korkeus osuu vielä niin hyvin yhteen naapurikasvien kanssa ja värikin on täydellinen, ei enempää voi vaatia.

Uudelle lukijalle kerrottakoon, että Rohanin värimaailma on tumma-valkoinen, vaikka ihan niin jyrkän mustavalkoinen ei voi koskaan olla. On siellä muutakin, punaisen eri sävyjä oranssista purppuraan. Siirsin sinne myös aikanaan muotopuutarhaan istutettuja 'Black Barlow' -lehtoakileijoja.

'Cranapplen' takana kasvaa metsätyräkki 'Chameleon', luonnossa hieno mutta kuvassa haastava yhdistelmä, kun kukka ei tahdo erottua tummasta taustasta.

Rohan on lisäksi vielä kovin pieni, aloin tehdä tätä ensimmäistä kukkapenkkiä oikeaan reunaan vasta viime syksynä vähän aiemmin istutetun tummalehtisen 'Rohan Weeping' -pyökin ympärille. Se on tuo hyvin tumma pieni lehtimassa kurjenmiekoista vasemmalle.

Tässä tämän aamun kuvassa voi ehkä juuri ja juuri havaita, miten täydellisesti kurjenmiekat komppaavat reunuskasviksi ostamaani 'Concorde'-happomarjaa kuvan oikeassa alakulmassa. Otin siitä viime syksynä pistokkaita, mutta ne eivät onnistuneet. Täytyy yrittää uudestaan.

Yksi tämän kesän erityisiä ilonaiheita on tämä ohdake Cirsium rivulare 'Atropurpureum'. Olen vuosia etsinyt tätä kotimaisista taimistoista ja tämän siemeniä niin koti- kuin ulkomaisiltakin siemenmyyjiltä, tuloksetta. Syy siihen selvisi: tätä ei voi lisätä siemenestä, sillä kasvi ei tee itävää siementä.
Viime syksynä tärppäsi, kun ystävä kutsui mukaan tekemään yhteistilausta kukkasipuleista P. C. Nijssenille Hollantiin. Heillä myydään myös perennan juurakoita, valikoimissa tämä ihanuus. Ja nyt se kukkii!

Kasvista ei valitettavasti saa järkevää kuvaa kokonaisena, sillä alhaalla on ohdakkeen kiva lehtiruusuke ja sitten nämä kukat huitelevat puolentoista metrin korkeudessa. Ken on seurannut Chelsea Flower Show'n istutuksia tunnistaa tämän varmasti. Tämä taisi nousta saman tien maineeseen vuoden 2000 voittajapuutarhasta, eikä loppua voittokululle näy.
Ou jee, kyllä osaa ihminen olla iloinen yhdestä ohdakkeesta!
Iloista juhannuksen jatkoa kaikille muillekin!

Happomarja – Berberis
Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Kaunomesiangervo – Filipendula vulgaris 'Plena'
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Pyökki – Fagus
Sinileimu – Phlox divaricata
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

Sateisen juhannuksen kalenteripoika

Ei tulle yllätyksenä kenellekään jos sanon, että tämä juhannus on viileä. Lisäksi nyt on satanut koko päivän oikein kunnolla. Lehtoängelmä vetelee viimeisiään ja tarhakullero 'New Moon' nojailee voipuneen oloisesti kastelukannuun.

This midsummer is very cold and rainy. Keep yourselves warm!

Ransun ilme on hieman myrtynyt. Lämpötilassa ei ole valittamista, mutta sade estää kalenteripojan täysipainoisen puutarhailun. Pesun jälkeen kuistin keinutuoliin jälkikuivumaan jäänyt räsymatto toimii Ransun makuualustana.

Tässä tämänpäiväinen säätila, mutta tässä juttua kootessa onkin kulunut sen verran aikaa, että aurinko ehti juuri tulla esiin ja lännestä aukeaa täysin sininen taivas!

Ransu lähti sateesta huolimatta mamman perässä pihakierrokselle.

Pörhistämällä itsensä oikein pyöreäksi kalenteripoika pysyy kuivempana.

Muotopuutarhassakin on pörheää, kun kasvit oikein nauttivat kosteudesta. Morsiusleinikin ja kirjopuntarpään välissä on hyvinvoiva samettihortensia. Tänä keväänä katsoin, että se olisi versonut jopa polvenkorkeudelta, mutta maalis–huhtikuun viileät säät kumminkin palelluttivat oksankärjet. Pensas versoi siis tyven tienoilta kuten aina ennenkin.

Valkokukkainen lehtoakileija ja punaiset rohtosormustinkukat ovat viehättävän vanhanaikainen pari. Etsi kuvasta kuukauden kalenteripoika!

Päivän kurjenmiekkakuvassa on taas kaunokurjenmiekka, kun tämä on niin kaunis. Laukkaneilikat pitävät seuraa.

Juhannuspionin juhannuksenvietto taisi olla tässä.

Kyllä kalenteripojaltakin lopulta irtoaa hymy, kun...

... mamma rapsuttaa.
Pörröisen lämpöistä juhannusta kaikille, muistakaa villahousut ja rapsutelkaa toisianne!

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Kaunokurjenmiekka – Iris setosa
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Laukkaneilikka – Armeria
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Rohtosormustinkukka – Digitalis purpurea
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhakullero – Trollius Cultorum-Ryhmä