Untuvahousuja

Tässä vielä lähikuva Ransun hangenylitystekniikasta. Ransulla on jalassa untuvahousut, joista me (lähes) karvattomat voimme vain olla kateellisia.

There are down trousers and then there are down trousers...

Lukijan toivomuksesta puin omat untuvahousuni, siis ne klassikot isän vanhat. Ihan juuri nyt näitä ei tarvittaisi, kun ulkona on +1 astetta ja ihana sumu.

Tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin villapaitaan, jonka sain valmiiksi noin kuukausi sitten. Siitä tuli heti lempipaita!

Yritin tehdä sellaisen, missä hihat ja muu yläosa neulotaan yhtenäisenä pyöröpuikolla. Tekniikkaa piti vähän miettiä enkä ollut varma, miten pitkät hihoista tulee, joten jätin ne varmuudeksi vähän lyhyiksi ennen kuin yhdistin kappaleet. Minusta yläosasta tulee kaunis, kun se neulotaan kokonaan yhteen. Kavennukset tietenkin vähän rikkovat kuvion pyöreää linjaa, mutta niitä oli pakko tehdä, jotta neuleen pääaukosta saisi riittävän pienen neuleen pysyä päällä.
Hihoista tuli noin 3/4 -pitkät, mistä pidän kovasti, sillä liian pitkät hihat ovat aina tiellä ja nokeentuvat täällä tulisijojen kanssa välittömästi.
Neuleen helmaan tuli jonkinlainen sahalaitareuna jonkun puuvillaneuleen ojeesta, ei se nyt ihan huonokaan ole, niin en ryhtynyt purkamaan. Alussa paidasta tuli liian leveä, mutta kun ne purkuhommat eivät innosta, niin kavensin vain jonkun verran ja neuleeseen tuli pallomainen malli – ohuehko lanka ja löysähkö käsiala tekevät sen, että se ei pullota.
Ihanaa, kun joku onnistuu kerrankin ihan nappiin!

Tässä toinen kiva juttu, jonka tein ja kuvasinkin jo viime keväänä, mutta en muistanut postata. Aloin tehdä villapaitaa Suvikummun Marjan 2-väri-helmineulemallilla, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Katsoin että mallista tuleekin aika tylsä suurena pintana. Tarvitsin kauluria, joten sellainen siitä tuli. Tein pyöröpuikolla ja kavensin tasaisesti joka puolella, mikä ei ehkä ollut paras ratkaisu istuvuuden kannalta, mutta onneksi villa on joustavaa.
Alareunaan halusin sellaisen kivan poikittaisen palmikkoresorin joita joissakin neuleissa on, ja kun olin yhdessä kuvassa nähnyt kaksiväristä palmikkoa, pitihän sitä kokeilla. Luulin se olevan huippuvaikeaa, mutta eipä ollutkaan – joka ikinen nurja silmukka vain sillä toisella langalla ja oikeat toisella, voilà!

Palmikkokaistaleen neuloin siis erikseen pitkänä suikaleena ja ompelin palat lopuksi yhteen.

Niin, tämä rohkaisuksi kaikille, jotka kokevat, että aina pitää purkaa: ei tarvitse. Voi keksiä jotain muuta!
Iloista sumupäivää kaikille, ihanaa kun ulkona tippuu vettä joka ikisestä rännistä ja oksasta, jeeeee!