Päivän tulos

Piipot ovat peittyneet eilisen ja tämän päivän aikana lumeen. Ja versoja onkin aika paljon! Olen bongannut ainakin sahrameita, tulppaaneja, laukkoja, helmililjoja ja narsisseja. Lumikelloista ei näy vielä mitään, mutta huomenna, kun aurinko alkaa paistaa ja tämä valkoinen töhnä sulaa, lähden lumikellonbongausretkelle. Tiedän yhden oikein otollisen paikan.

The winter has been lovely and mild so far, but yesterday and today we have had lots of snow. Luckily it seems that by tomorrow evening, all is gone.

Etelänkevätesikko oli eilen nupulla, tänään se on peittynyt lumeen.

Mutta ei kaikki sentään ihan kurjaa ole. Huomenna lumi sulaa, aurinko paistaa – ja tajusin juuri, että tämä on ensimmäinen näin hieno talvi kuuteen vuoteen! Viisi vuotta olemme kärvistelleet paksujen nietosten keskellä ja paukkupakkasissa, oli jo korkea aika, että tällainen leudompi talvi tulee. Kun saisi vielä kaikki "huonon talven" päivittelijät lähetettyä raketilla avaruuteen, hitsi, eikö viisi "kunnon talvea" putkeen riitä?

Harvoin on niin hienoa helmikuuta, että voi tehdä kiveystä. Enpä olisi muuten kylläkään ajatellut kiveystä tehdä, mutta kun satuin sekoittamaan laastia ja sitä jäi yli. Kohopenkkikasvimaa sai puolisen neliömetriä lisää kiveystä.

Sekoitin laastin tätä toista projektia varten: jo toiseen kertaan tänä talvena kaatunut rajakivi piti saada pystyyn. Tämä kivi on ollut kaatuneena niin kauan kuin tontti on ollut minulla, mutta viime kesänä keksin nostaa sen pystyyn. Loppusyksyn märkyydessä se kaatui. Nostin uudestaan, sillä nythän en voi elää kaatuneen kiven kanssa enää ollenkaan.
Nyt se oli taas kaatunut. Tuossa on vähän rinnettä ojaa kohti, kiven pohjakaan ei ole ihan tasainen, siksi paikka on haastava. Perustuskivet liikkuvat, kun tulee märkää ja pakkasta vuoron perään.
Nyt kiinnitin aluskivet laastilla ja vielä tuon kivipaaden laastilla niiden päälle, toivottavasti pysyy. Jos ei, on rautakangelle vähän hommia, taas kerran... Se on yksi eniten käyttämistäni puutarhatyökaluista.
Operaatiossa tuli niin lämmin, että menin suoraan pesulle kylmään saunaan, toki keitin pesuvettä vedenkeittimellä, ihan kaivokylmällä vedellä nolla-asteisessa saunassa ei tämäkään sissi pysty peseytymään.

Musti oli mukanani pihapuuhissa. Oikeastaan, mihin näitä rajapyykkejä tarvitaan, kun on näin pätevä rajavartiolaitos?

Ransukin kunnostautui gbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbg
...öh? Käväisin hetken olohuoneessa ja tulos on tämä. Niin, kunnostautui näköjään bloggaamaankin, mutta aiemmin päivällä uhmaamaan säätä ja tuli kanssani istutuspuuhiin.
Löysin eilen Nauvon kaupasta sipulipussin! Siellä oli kaikki myymättä jääneet syksyn sipulit hyllyssä ja koska olen addikti, pakkohan niitä oli mennä hypistelemään. Ihmettelin kyllä, ettei niitä ollut heitetty pois ja sitäkin, etten ollut aiemmin niitä huomannut. Alennuksessahan ne tietenkin olivat. Valkoiset helmililjat ja kevätkurjenmiekat olivat ihan tomua, mutta sitten katsoin huvikseni tulppaanipusseja. Mitä, siellähän oli tulppaanit lähteneet versomaan!

Joka ikinen sipuli oli kiinteä ja siinä oli verso ellei kaksi. Tässä näkyy, millaiset kukat niihin tulevat, eli kyseessä on lajike 'Double Beauty of Apeldoorn', hurmaava liekinvärinen kerrottu kaunokainen.
Koska kuvissani näkyvistä tavaroista tulee näköjään kyselyjä, kerron tässä, että tätä puolisankoa, johon voi esimerkiksi istuttaa sipuleita ja laittaa astian seinälle, myydään nettikaupassani Elsan lempituolissa. Ajattelin viedä sangon sipuleineen kaupunkiparvekkeelle, joka on lasitettu – siellä jos missä onnistuu aikaisen kevään järjestäminen.

Eikä siinä vielä kaikki! Maa on sulaa, siis sain otettua hiekkamultakasasta (talon multapenkkaperustusten hiekkaa) maata sekä laastiin että tulppaaneille. Siinä mullassa on todella paljon lasinsirpaleita, kuten kaikkialla muuallakin tontillani. Nytkin silmiin osui jotakin vihertävää, jonka arvelin olevan lasinpalan reuna, vanha lasi kun on useimmiten vihertävää.
Mutta palahan olikin ihan pyöreä! Kotona sitä vähän kynsiharjalla harjattuani huomasin kaksipäisen kotkan. Vasemmalla on samasta multakasasta muutama vuosi sitten löytämäni viiden pennin kolikko vuodelta 1915. Nyt siirryttiin siitäkin yli sata vuotta ajassa taaksepäin, kun tämä paljastui kahden kopeekan kolikoksi vuodelta 1813. Kumpikin kolikko on kuparia.

Kotkaa on kohdeltu kaltoin, sen päälle on viilletty ristiä.

Arvoa tällä ei ole kuin muutaman lantin verran, mutta näitä on silti mukava löytää ja kerätä kotimuseoon.

Etelänkevätesikko – Primula elatior