Musti on meidän perheessä sillä tavalla erikoinen, että se herää aikaisin ja rakastaa puuterilunta. Eilen Musti lumihepuloi antaumuksella, mutta minulla ei ollut kameraa mukana. Ryntäsin hakemaan sen, ja Musti onnistui vielä näyttämään hepuloinnin jälkimaininkeja. Ransu ei ollut ulkona, vaan Musti laittaa selän köyryyn ja karvat pystyyn ihan pelkästä lumi-ilosta!
Musti loves snow!
Jee!
Musti tunkee päänsä hankeen ja myös piehtaroi lumessa. Lumi on Mustista IHANAA!
Tulihan se Ransukin sitten katsomaan isoveljen touhuja. Hankeen Ransua ei hevillä saa.
Paitsi nyt sai! Musti loikki tien ja ojien yli naapurin talon alle ja Ransun piti mennä perässä. Tässä voi lähes kuulla:
Äh (
Helmin tapaan, mutta erittäin ponnekkaasti sanottuna).
ÄH! Vatsa menee lumeen!
Tarpoo sinnikkäästi...
...
jaksaa, äh, jaksaa...
Välillä Ransu yrittää loikata, jos siten pääsisi lumen yli, mutta alastulossa joutuukin entistä syvemmälle hankeen.
Vihdoinkin perillä. Mikähän siinä on, että Mustin liikkuminen on huomattavasti nopeampaa, pantterimaisen sulavaa. Ettei vain manulin pyöreä vatsa olisi tiellä?
Ransusta ei siis ole mahdollista saada hepulikuvaa lumessa. Osallistumme
Häivähdys purppuraa -blogin hepulihaasteeseen Ransun osalta tällä kuvalla.
Hepuli-iloista sunnuntaita!
.JPEG)
.jpg)
Sen verran on kyllä sinne teillekin aina hyvä saada lunta, että isäntä pääsee toteuttamaan itseään! Ihania kuvia.
ReplyDeleteLumihepuli. Paras hepuli <3
ReplyDeleteMamma N; On ilo nähdä miten iloinen Musti on!
ReplyDeleteMyrtti; Hahaa, no sen arvaan kyllä että olet tuota mieltä!
Ei ole helppoa olla Ransu. Onneksi Musti kuitenkin rakastaa lunta, joten teillä on ihan hyvä tasapaino!
ReplyDeleteMeillä ei yksikään kissa ole piehtaroinut lumessa, pisteet Mustille moisesta. Harva kissa taitaa tykätä lumesta niin paljon. Meillä tykkäävät kaikki kulkea valmiita askelia pitkin lumessa, umpihankeen eivät mene kuin pakon edestä tai myyräpaistin toivossa.
ReplyDeleteTaitaa Ransun pitkät karvat mennä sekaisin lumessa - ei siis tykkää Ransu mennä sekaisin lumesTA. Eipä kyllä meidän Juusokaan välitä peuhailla lumessa, vaan mieluummin kulkee valmiita polkuja. Ne on eri miehet, jotka tallaavat itse polkunsa. Musti taitaa kuulua näihin eri miehiin.
ReplyDeleteihana Ransu♥
ReplyDeletePojat ovat riemuissaan kun ovat päässeet kotimaisemiin. Yritin tänään kuvatä hepulia pihalla. Onnistuin saamaan kuvan ensimmäisestä kyyristymisestä ennen ryntäystä, sitten kaikki tapahtui niin nopeasti ettei kameranainen pysynyt perässä :)
ReplyDeleteHienot hepulit! En vielä ole luopunut toivosta saada hepulikuvia, vaikka aikas toivottomalta se tuntuukin...
ReplyDeleteIhanat! :D Ransu näyttää suorastaan pelottavalta kiiluvine silmineen!
ReplyDeleteIhana toi Mustin hepuli:)
ReplyDeleteHauskaa, kun ovat niin erilaisia! Onkohan Ransu tullut mammaansa tuossa talviasenteessa...
ReplyDeleteMukavia hepulointeja sinne Saaripalstalle, julkaise taas pian jotain ihania kevätkuvia!
Meillä Anni ei lumesta oikein tykkää, tassuja palelee kun ei ole talviturkkiakaan, mutta lumipalloja kyllä tykkää kopitella. :D Et ole Mustille lumipalloja koittanut heitellä? ;)
ReplyDeleteLumi saa näemmä aikaan hepulin niin lapsissa, kissoissa kuin koirissakin.. ;O)
ReplyDeleteMyrsky ja Minna; Juu, Musti tasapainottaa!
ReplyDeleteKatja; Minäkin olen useammin nähnyt, että kissa ei halua pistä tassuaan lumeen. Musti on aika erikoinen!
Between; Musti on tosiaan eri mies :-D
Irmastiina; On se hassu!
Cheri; Kuulostaa todella tutulta! Onkohan juuri mikään hepuloivaa kissaa nopeampi.
Pirkko; Voi ei! Eikö teidän pojat hepuloi? Vai onko liian pimeää. Veikkaan jälkimmäistä.
Tiina; Jättipupillit menivät salamassa etulyhdyiksi.
Kosotäti; On se hassu!
Maria; Ehkä Ransu seuraa minua liian tiiviisti ;-)
Kiitos, ai niin, minullahan on se kevätkalenteri, jossa ei ole ollut uutta luukkua ehkä kuukauteen, apua!
Sea; Enpä ole, kun Musti tuntuu säntäilevän ihan itsekseen, täytyy koettaa heitellä lunta.
Kukkaiselämää; Ovat kaikki samanlaisia!
Hirrmuinen hepuloiva pantteriMusti ja salonkiManuli ♥. Kiva, että osallistuitte :)
ReplyDeleteLöytyhän teidän perheestä sitten yksi talvityyppikin! Lisäksi ihalemme Ransun päättäväisyyttä arktisissa oloissa :)
ReplyDeleteAnnaS; Kiteytit meidän kissapoikien luonteet täydellisesti :-)
ReplyDeleteTaru; Mustilla on omat mieltymyksensä. Ransu osaa joskus yllättää!
Hauskoja kuvia! Meillä koirakin tykkää lumessa kieriskelystä. Välillä ei tahdon matkan teosta tulla mitään, kun pitää aina vaan kieristellä.
ReplyDeleteVoi teidän koiraa :-D
ReplyDeleteNo nyt on Zepukan naama taas niin leveässä hymyssä että halkeekohan tuo? :-D
ReplyDeleteIhanaa, että teillä sentään joku rakastaa lunta! ;P
ReplyDeleteIhana postaus! :)
ReplyDeleteOssia ei saa lumeen millään.. Se kärsii lumessa, ei löydä edes itselleen sopivaa pissapaikkaa ulkoa lumien aikaan. talvella hän käykin ulkosalla vain 'herättelemässä pissahalut' (suurinpiirtein käy kääntymässä ovella) ja sen jälkeen suoraan laatikolle. Ikää hällä on jo sen verran, että ihmekös tuo...
Ransun pyllykuvat! :D ♥
ReplyDeleteZepa; Ei halkea, naamassa on elastiset huippuominaisuudet :-) Vähän niin kuin kissassa.
ReplyDeleteElina; Joo, ja kaikkien edestä!
Kaisa Reetta; Tuo on kissoille aika paljon yleisempää ;-) Ja ikämieskin vielä, ei mikään ihme!
Marika; Ransulla on mitä näyttää!
Hienoja kissauksia, Musti on oikea taikakissa, vaikka tuossa villahousumatamissa oli omaa viehkeyttä hänessäkin. Kauniita kissoja.
ReplyDeleteKiitos! On ne minustakin harvinaisen kauniita ;-)
ReplyDeleteAi kun ihana hepuli ja upeat pojat ♥
ReplyDeleteVoihan se manulin vatsakin tietysti tehdä liikkumisesta vähemmän sulavaa, mutta pantterit on panttereita ja manulit manuleita. Se on ominaisuus, ei vika!
Tosiaan, hyvin sanottu, ominaisuuksiahan nuo :-)
ReplyDeleteKorkeasaaren nettisivuilla muuten sanotaan manuleista, että "Manulin elinalueilla vallitsee mannerilmasto – lämpötila voi laskea talvella jopa alle -50°C. Otus on siis sopeutunut kylmyyteen, mutta kovin paksussa lumessa se ei pysty liikkumaan."
ReplyDeleteEi siis ihme, että Ransullakin on lumen kanssa vaikeuksia!
Voi hyvänen aika :-D No eipä ihme tosiaan!
ReplyDelete