Tässä tyypissä oli jotakin oudon tuttua. Ihan kuin olisin nähnyt saman tyypin ikkunalaudallani tässä eräänä päivänä:
Mutta nyt onnisti!
Manuli oli ensin päivänokosilla tässä mökissään, kerällä ja naama ylösalaisin. Ei siitä silti voinut erehtyä, ilmiselvä manuli!
Myöhemmin manuli oli herännyt, mutta näytti hieman kärttyiseltä. Korkeasaaressa oli jääveistoskilpailu ja jonkin verran metelöiviä lapsia, ymmärrän kärttyisyyden varsin hyvin. Olisin itsekin ollut naama rutussa:
Manulien lajiopastuksessa selitettiin, että manulit kyllä sietävät kovaa pakkasta, mutta niiden on vaikea liikkua lumessa. Ne suorastaan karttavat paikkoja, joissa on 20 cm:n lumikerros. Tämänhän Hennan, Frieden ja Figon kommentti jo opetti jokin aika sitten. Ransulle jo 2 cm lunta taitaa olla kipurajoilla.
Iloista ja keväistä uutta viikkoa kaikille!
.jpg)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Upeita isoja kissoja.
ReplyDeleteOlemme monena iltana pitkin talvea kuulleet ilveksen mouruamista tuolta suon takaa.
Ilves ois upea nähdä luonnossa.
Melkein yhtä komeita kissoja, kuin teidän Manuli ja Musti :)
ReplyDeleteHei, siellä!
ReplyDeleteIlvekset ovat niin ihania, mutta manulille en lämpene vieläkään. Ransu näyttää niin terhakalta ja ulkomaailmasta kiinnostuneelta tuossa ikkunakuvassa, että.
Olimme eilen aikeissa mennä katsomaan jääveistoksia, mutta sadesää vei rohkeuden ja tunnelman. Toivottavasti nekin olivat hienoja! Me tyydyimme tänä viikonloppuna "kissanruokaan" ja kävimme SeaLifessa.
Olen kyllä sitä mieltä, että manulilaulun lisäksi kannattaa hankkia myös ilveslaulu repertuaariin!
ReplyDeleteKosotäti; Isot kissat ovat upeita: Ilveksen näkeminen olisi huippuhetki (mutta vain, jos kissani olisivat sisällä turvassa).
ReplyDeleteAnnaS; Lähes :-)
Intopii; Et vain ymmärrä... manuli on maailman ihanin eläin! Olen rakastunut, kun pääsin tapaamaan hänet livenä.
En tiedä, olisiko eilen vielä ollut jääveistoksia, tänään niitä näytti olevan tekeillä.
Mamma N; Ehkä sellainen vielä jonakin päivänä syntyy.
Tosiaankin on selkeetä, mihin sukuun Ransu kuuluu. Oliskos yhtään Mustia paikalla?
ReplyDeleteKuin kaksi marjaa, todellakin:)
ReplyDeleteMuutkin kissat kuvissa niin isot kuin pienemmät vaan on niin ♥
Kyllä ne ovat niin samanlaisia. Syksyllä ihastelin Ähtärissä samoja. On ne niin lumoavia otuksia....kissut, isot ja pienet <3
ReplyDeletePirkko; Leopardien aitauksen edessä oli kuva mustasta leopardista, mutta tietääkseni Korkeasaaressa ei ole oikeita Musteja.
ReplyDeleteTaru; Kissat on, kaikki!
Tylsä Mörökölli; Ne on kaikki ihania - ja kovin samantyyppiset ajanvietteet isoilla kuin pienilläkin kissoilla, päiväunia myöten ;-)
Upeita eläimiä! Korkeasaaressa pitäisikin joskus käydä myös talvella tai silloin kissojen yö tapahtuman aikaan! Kesällä monia eläimiä ei edes näe, kun lepäilevät enimmäkseen varjossa.
ReplyDeleteHeh, olipa hauska ylläripylläri. Tuo kollivertaus :)))OOo ollaan otettuja! Omia kissoja katsellessa tulee melkein koko ajan vertailtua niitä villeihin sukulaisiinsa, sen verta villiä verta omissakin kissoissamme tosiaan selvästi on :)
ReplyDelete-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Minna; Talvella on hyvä käydä, kun ei ole niin paljon porukkaa, eläimiltä riittää mielenkiintoa ihmisiä kohtaan. Paras olisi tietenkin arkipäivä. Kissojen yö on ideana kiva, mutta siellä on omaan makuuni aivan liikaa porukkaa, oikeita ihmismuureja.
ReplyDeleteHelena ja Blackie; Niin, ja Blackielle terveisiä: ei pallittomuus tee kollittomuutta ;-) Senhän jo todistaa se, että minulle tuli oikeasta leijonaäijästä mieleen teidän superkolli! Villiä verta todellakin.
Täällä pääsi naurunpurskahdus, olipa osuva vertaus Blackieen ♥
ReplyDeleteMun täti kehui kerran, että lumimyrskyllä oli hienoa käydä Korkeasaaressa. Kaikki kissaeläimet kuulemma riehui ihan innoissaan lumessa. Tarttis mennä kans joskus, mut ei kesällä.
ReplyDeleteMe Like; Jotenkin se komea karvaturri tuli mieleen ;-)
ReplyDeleteMaija; Minullakin on tosi hyviä kokemuksia talvesta: lumileopardinpentu on vaaninut ja leikkihyökkäillyt minua puunrungon takaa, tiikerinpennut leikkivät emonsa hännän kanssa, nyt tunturipöllö tapitti ihmisiä aivan häkkinsä edessä. Kun on vähemmän kävijöitä, eläimet tulevat herkemmin katsomaan ihmisiä.
No siinä se manuli nyt on! Vähän happaman näköinen kyllä, mutta eiköhän se iloksi muutu manuleillakin!
ReplyDeleteKyllä maailmassa on paljon toinen toistaa hienompia kissoja!
Nyt olisikin hyvä aika vierailla Korkeasaaressa. Aina tulee käytyä kesällä päivällä, jolloin kaikki kissat nukkuvat varjossa. Upeita kissoja!
ReplyDeleteSinulla on ollut varsin onnistunut vierailu Korkeasaareen. Upeita kissaeläimiä, myös kotimanulisi ♥ Ilveksellä on mielettömän suuret tassut, se onkin ihan hirmuinen peto.
ReplyDeleteEn ole manulista ennen kuullutkaan! Vasta luin AnnaS:n blogista minulle myös ennestään tuntemattomasta hiekkakissasta! Miten minä, joka pidän itseäni kissaihmisenä, voinkin olla näin tietämätön...
ReplyDeleteOn sinulla ihana Ransu-manuli siellä kotona ♥ Terveisiä myös Mustille ♥
Henna, Friede ja Figo; Kiitos edelleen maailman hauskimmista kommenteista :-) Manulille on ehkä myös lajityypillistä tuo hapan ilme. Ettei vaan kukaan tulisi häiritsemään. Vähän samaa meissä suomalaisissa joskus ;-)
ReplyDeleteKukkaiselämää; Talvella ne ovat aktiivisempia! Tosin moni muista eläimistä on sisätiloissa.
Myrsky ja Minna; Ilveksen tassut ovat sohvatyynyn kokoiset! Niistäkin tuli kyllä Ransu mieleen, vaikka sen tassut ovatkin enemmän neulatyynyt.
Mama; Voi että! Pieniä kissaeläimiä on aika paljon. Jos kissaihminen olet, nauttisit varmaan jostakin kirjasta jossa kerrotaan villeistä kissaeläimistä. Niitä on ainakin minusta todella hauskaa lukea. Eihän niistä tosiaan muuten saakaan tietää juuri mitään. Musti kiittää terveisistä!
Oo, eye of the Manuli! Hieno reissu ja kylläpä oli onni matkassa. Manulin bongaaminen on käsittääkseni aika harvinaista herkkua Korkeasaaressakin, ja kissoja tietenkin katselee aina ilokseen, niin isoja kuin pieniäkin :)
ReplyDeleteEye of the Manuli <3
ReplyDeleteOmastakin kokemuksestani manuleita ei todellakaan ole helppo nähdä! Eikä sitä toistakaan pientä kissaa, eurooppalaista villikissaa.
Jellonilla on kevätmeiningit :D
ReplyDeleteJa pikkuinen manuli, sehän on aivan ylisöpö!
Manuli on huvittavan näköinen olento ja hyvin paljon samaa näköä löytyy hänestä ja Ransusta. Hassua nähdä leijonat lumessa :)
ReplyDeletePitäisi käydä joskus talvellakin tuolla, kun siellä on pirteämpää porukkaa kuin kesällä. Kissaeläimet ♥
ReplyDeleteKyllä Ransussa on jotain ilvesmäistä :) Haluaisin nähdä ilveksen luonnossa, joskus olen seuraillut sen jälkiä metsässä, mutta itse eläintä en ole onnistunut näkemään.
ReplyDeleteMaria; Manuli on todellakin aivan ylisöpö! Huomaatko, kun rouvaleijona oikein hivelee herran kauluria hännällään ;-D
ReplyDeleteTiina; Manuli oli päiväunillakin ihan samassa asennossa kuin Ransu koripesässään!
Mindy; Ehdottomasti! Nyt kävimme keskellä päivää, mutta vielä otollisempi aika olisi, kun alkaa hieman hämärtyä.
Saraheinä; Ilveksen näkeminen olisi uskomaton kokemus! Mutta jos näkisin kotipihalla, tulisi hirmuinen hätä kissoista.
Hehän ovat kuin kaksi marjaa! ♥ :)
ReplyDeleteKyllä he selvästi ovat, ainakin,pikkuserkuksia keskenään :)
ReplyDeleteOlen monasti miettinyt,kun tuolla metsissä tulee koiran ja hevosen kanssa liikuttua,että mitenköhän sitä eläimet reagoisivat tuollaiseen vastaantulijaan...
Kaisa Reetta; Niin ovat :-)
ReplyDeleteKatja; Selvästi sukua!
Upeita kissoja niin kotona kuin aidan takanakin, yhtäläisyyksiä on ehdottomasti!
ReplyDeleteIsoja kissoja on kiehtova katsoa, kun kotikissoissa on niin paljon samaa.
ReplyDeleteHei Saila! Korkeasaareen kannattaisikin näköjään mennä juuri talvella. Bloggaan juuri Hidcoten puutarhasta. :) Sopiihan, että linkkaan blogisi postaukseen?
ReplyDeleteSiellähän on näköjään talvisin tapahtumiakin, kuten tämä jääveistosjuttu. Minulle kyllä kelpaisi ihan hiljainenkin päivä ilman montaa muuta kävijää ;-) Kun menen katsomaan vain eläimiä.
ReplyDeleteOi, ihanaa, tähän aikaan vuodesta on niin ihanaa katsella puutarhamatkakuvia! Totta kai saat linkittää, en tosin muista olenko ikinä kirjoittanut Hidcotesta mitään täne blogiin.
Ilma ei suosi jääveistoksia. Mä jaksaisin kyllä odottaa kevättä vielä hetken kun talvikin on kiva. Hyvä linkitän . Joo, kirjoita sinäkin Hidcotesta tänne blogiisi, lukisin mielelläni! :)
ReplyDeleteJoo, voisinkin jossain vaiheessa kirjoittaa - pitää ensin kaivaa kuvat kovalevyltä. Matkasta vain on niin pitkä aika, mutta eihän tuollaiset paikat edes muutu.
ReplyDeleteLumella tepasteleva leijonat ovat jotenkin niin hullunkurinen näky.. :)
ReplyDeleteJaa, kai noiden kotiseuduillakin saattaa joskus olla lunta. Ehkä olen niin tottunut näkemään Korkeasaaren leijonia, että minusta tuo on ihan tavallista ;-D
ReplyDelete