Partiolla riittää hommia

Kuljemme Mustin ja Ransun kanssa tarkkoina, tosin eri syistä. Minä tutkailen mitä maasta nousee ja Musti ja Ransu vahtivat kaikkea, mikä liikkuu.

Iltakävelyllä.

Tänä talvena nurmikolle on tullut todella paljon vesimyyrien käytäviä paksun ja kovan lumikuoren suojissa.

Water voles have had a good snow cover this winter, thick and hard because it got so icy. Cats and owls could not get at them, but now they are all exposed!
However, water voles are not the only nuisance in my garden. Deer eat everything – now they have eaten the yew cuttings that were meant to become a hedge against, you guessed it, the deer, dammit!

Nyt saavat vesirotat kyytiä. Ojanvarret ovat parhaita paikkoja.

Vesimyyrät eivät kuitenkaan ole ainoita tuholaisia. Pari päivää sitten katsoin keittiön ikkunasta ja huomasin, että aiemmin kyläniityllä hengailleet valkohäntäpeurat olivat siirtyneet kylätielle.

Otin kameran ja hiivin talon nurkalle, peuroja oli lisää naapurin pihalla. Ja joka puolella. Niitä tuli oikealta, vasemmalta ja keskeltä, yhteensä yhdeksän.

Mittani täyttyi ja aloin karjua niille, pysyisivät metsässä! Sinne ne nyt menevät vain tullakseen takaisin syömään kasvini joku toinen kerta.

Tekisi mieli tähdätä niitä jollakin muullakin kuin kameralla. Pienet marjakuusenpistokkaat, joista oli tarkoitus kasvattaa pensasaita (peuroja vastaan) on syöty, tämä kuva on otettu tammikuussa. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että ne tätäkin söisivät, mutta niin vain kävi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pitäisi jo minunkin ymmärtää, että kaikki on suojattava verkolla, siis IHAN KAIKKI. Voi harmien harmi! Kolme viikkoa sitten tutkailin pistokastaimia tyytyväisenä, hyvältä näyttivät, olin laittanut ne kasvimaahan kohopenkkiin, missä ne saisivat kasvaa rauhassa. Nyt niistä on pienet tapit jäljellä, saa nähdä selviävätkö, luultavasti eivät.

Tämä ei ole peuratuho, mutta harmittaa yhtä lailla. Pieni japaninvaahtera 'Osakazuki' menestyisi muuten pihallani polvenkorkuisena pensaana, mutta sen vaakatasoon kasvavat oksat katkeavat lumen painosta. Tänä talvena katkesi viimeinen oksa, nyt ainoa ehjästä varresta kasvava verso on tuo kuvassa ylöspäin lähtevä pieni risu. Toivottavasti se riittää kasville.

Loppuun on pakko laittaa iloisempi kuva: kevätkaihonkukan ensimmäinen kukka neljä päivää sitten. Nyt kukkia on kolme.
Mukavaa sunnuntaita!

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna
Marjakuusi, kuvassa japaninmarjakuusi – Taxus cuspidata