Kevätpuuhia ja pikainen paluu maankamaralle

Nyt on niin hienot kelit, että täytyy keksiä sellaisia puuhia, joissa saa olla ulkona. Maata ei voi vielä kaivaa, mutta olen pyöritellyt kiviä ja rakentanut aitaa – onneksi tolpanjalat ovat jo valmiiksi maassa, muuten ei sitäkään puuhaa voisi vielä tehdä.

Kivimuuri etenee kivi kerrallaan, päivässä ei jaksa pyörittää paikoilleen enempää kuin yhden suuren kiven.

Olen katsellut vanhan talon kattoa sillä silmällä, että joitakin tiiliä voisi vaihtaa ehjiin sillä puolella jolla ei enää ole lunta. Tänään on se päivä, päätin, ja lähdin pystyttämään tikkaita. Yläorrella alkoi jänistää ja tajusin, että kylällä ei ole nyt ketään – jos putoan, ei raatoani löydä kukaan päiväkausiin.
Niinpä soitin Kaj-Ingmarille, joka tuli pitämään tikkaista kiinni, tukemaan myös henkisesti ja soittamaan Medi-Helin jos putoan.
Kun olin ylhäällä katolla, totesin, että saamani vanhat kattotiilet ovatkin väärää profiilia. Kaj-Ingmar ehdotti, että tulen alas toiselta puolelta, jossa mahdollinen putoamismatka on vähän lyhyempi koska se on ylämäen puoli. Lisäksi sillä puolella ei ole kiviröykkiötä talon edustalla, kuten talon alapuolella.

Kuvassa talon ylämäen puoli. Tikkaat saa vähän enemmän vinoon, talon toiselta puolelta piti kivuta lähes pystysuoria tikkaita ylös. Mutta tällä puolella katolla on vielä lunta.
(Etummaisia tikkaita pitkin kuljen vintille, sinne ei vielä ole portaita sisäkautta).

Toiset tikkaat oli hilattu katolle ja käänsin ne tämän puoleiselle katonharjalle, jotta pääsen ryömimään niitä pitkin alas. Ne lähtivät irti kun lumi nosti niiden tapit pois katonharjan päältä. Niinpä tulimme vauhdikkaasti alas, tikkaat ja minä.
Jotenkin onnistuin liukumaan alas pystyssä olevien tikkaiden vierestä, vaikka yritin katolla liukuessani saada niistä jalansijaa. Niinpä jalka ei onneksi jäänyt puolien väliin. Laskeuduin pehmeään lumeen jalat edellä enkä tajunnut lainkaan pudonneeni viisi metriä (+ katolla liusutut pari metriä). Kaj-Ingmar rassukka ehti varautua ottamaan vastaan jos horjahdan taaksepäin, kun mäessäkin on kiviä, mutta pidin kai kiinni putoavista tikkaista niin että pysyin tukevasti pystyssä. En edes pudonnut maassa olevan kiven päälle, nilkka olisi voinut vähän venähtää. Niskassakaan ei tuntunut pienintäkään niksahdusta. Mutta Kaj-Ingmarin kasvot menivät kyllä kalpeiksi.

Hyvä tuuri siis, sillä Kaj-Ingmarkin tokeni saatuaan kahvia. Autoinpahan vähän poistamaan lunta katolta. Kassi, jossa olin kantanut kattotiilen ylös, jäi katolle, kunnes tuuli puhaltaa sen sieltä pois. Laitoin siis kuitenkin sen yhden hieman vääränlaisen tiilen rikkoutuneen tilalle.
Yhteistuumin päätimme, että en palaa katolle, kun niitä oikeanlaisia tiiliäkään ei ollut. (Ja Kaj-Ingmar sanoi, että seuraavalla kerralla tarvitsemme enemmän porukkaa – ilmeisesti ottamaan minut vastaan?)

Tälle talon alamäen puolelle olisi ollut kenkumpaa pudota, Kaj-Ingmar oli aivan oikeassa! Ransukin lienee samaa mieltä tutkiessaan maastoa.

Niinpä vietin loppupäivän maan tasalla. Se kannatti. Löysin kaksi narsissinversoa!

Ja nousevia lehtoakileijan lehtiä!
Iloista ja tapaturmatonta illanjatkoa kaikille muillekin!

Today I fell off the roof while replacing some roof tiles. Luckily I had help and luckily I only got some minor bruises.