Ihanin vappu ikinä

Lähes 20 vuotta sitten keväällä matkustin interreilillä Brittein saarille, menin laivalla Bergenistä Newcastleen ja sieltä alkoi Brittein saarten kierros.
Viihdyn parhaiten yksin niin arjessa kuin matkoillakin. Matkaseurana oli jonkun sukulaisen vanha rinkka ja kartta.
Sattuman oikusta satuin Cornwallin Penzanceen torstaina ja yövyttyäni hostellissa päätin lähteä satamaan tutkimaan, lähtisikö laiva kiinnostavan näköisille Scilly-saarille, kartaltani kun meni niille katkoviiva juuri Penzancen satamasta. Kävi uskomaton tuuri, perjantaina meni laiva mutta paluuta ei ollut kuin vasta sunnuntaina. Lähdin siis matkaan Englannin lounaisimmasta kolkasta yhä kohti lounasta, tuntematonta saarirykelmää joka olisi kotini viikonlopun ajan.
Tämän jutun kuvat ovat surkeasti kuvattuja diojani, valitettavasti kunnon skanneria en omista eikä edes projektoria, jolla diat voisi heijastaa seinälle ja ottaa digikuvat siitä. Diat voisikin joskus viedä kunnolla skannattaviksi. Yläkuvassa on Scilly-saarten suurimman saaren St Mary'sin pikkukaupunki Hugh Town.

These days nearly twenty years ago I travelled to the Isles of Scilly, only to swear to return one day ... I haven't done that yet but surely will! The images are poor captures of slides, I should get them scanned properly. Excuses!

Kiersin St Mary'sin saaren jalan. Karhunlaukat kukkivat joka puolella, samoin vielä jotkut narsissit. Scilly-saarilla tuotetaan valtavat määrät narsisseja leikkokukiksi, lauhassa ilmastossa ne kukkivat aikaisin.
Surullista kyllä, paikalliset kertoivat lehmien laidunnuksen loppuneen EU-määräyksiin. Aiemmin Scilly-saarilla tuotettiin omaa maitoa, joka keväisin maistui karhunlaukalta – mutta EU-säännöt olisivat vaatineet niin mittavia uudistuksia meijeriin, että pienellä tuotannolla ei ollut niihin varaa. Tämä siis 1990-luvulla. Maito alettiin silloin tuoda mantereelta, en tiedä, mikä tilanne nykypäivänä on.

Voi surkeus näitä kuvia, anteeksi kovasti! Ihan silmiin sattuu, mutta kumminkin on kivempi höystää tarina omin kuvin.
Illalla oli vappuaatto. Istuin tällaisen maiseman ääressä enkä kaivannut vähääkään Helsingin Esplanadille, missä kaikki nuoruuteni vaput tuli vietettyä. Voi sitä tungosta ja lasinsirpaleita! Lepäsin saaren kalliolla, katselin yli kiitäviä pilviä ja mietin sitä hälinää mistä en ollut osallinen – nautin äärettömästä tilantunnusta, yhteydestä maailmankaikkeuteen, linnuista, kukkien tuoksusta ja rauhasta. Mietin, ettei ihminen tämän onnellisempi voi ollakaan.

Minulla oli onnea, kun sain peruutuspaikan Bed & Breakfast -paikasta St Mary'silta, näin sympaattisesta talosta jota piti mukava keski-ikäinen pariskunta (varmaan nykyisen minäni ikäisiä). Scilly-saaret ovat suosittuja matkailusaaria, lähinnä englantilaisten keskuudessa, eikä kesäkaudella vapaita sänkyjä ole. Koska olin moukan tuurilla liikenteessä, olin varautunut nukkumaan ulkona. Loppukuusta budjettini olikin niin vähissä, että nukuin yön Skotlannissa lammaslaitumella, mutta se on toinen tarina.

Pääsaarelta kulkee päivittäin venekyyti toisille saarille. Scilly-saaret koostuvat viidestä asutusta saaresta ja lukuisista asumattomista luodoista. Saarilla eletään täysin vuorovesien aikataulussa. Erityisen alhaisen vuoroveden aikaan joiltakin saarilta pystyy jopa kävelemään viereiselle saarelle, mutta päivittäiset yhteysvenekyydit kulkevat vain korkean veden aikaan.
Seuraavana päivänä menin tällaisella venekyydillä Bryher-saarelle, jota Bed & Breakfast -paikkani emäntä oli suositellut, kun oli ensin vähän tunnustellut millainen olen. Hän oli suhteeni aivan oikeassa, Bryher on harvaanasutuin, villi kallioinen saari tuulen tuiverruksessa, siellä totisesti tuntee olevansa maailman äärissä. Piikkiherne oli kukassa kaikkialla, se tuoksuu mahtavasti kookokselta ja ananakselta, oikeastaan aurinkorasvalta!

Bryherin erottaa kuuluisasta Tresco-saaresta vain kapea salmi. Trescolla en käynyt, siellä olisi maailmankuulu Abbey Gardens -puutarha, jossa kasvaa ties mitä eksoottisia mehikasveja. Ne menestyvät Golf-virran syleilemien saarten lauhassa ilmastossa. Esimerkiksi sinisarjat ovat Scilly-saarilla normaaleja puutarhakasveja, kun ne manner-Englannissa täytyy suojata huolella talveksi.

Viimeisenä päivänä ennätin St Agnes -saarelle ennen kuin laiva lähti takaisin Penzanceen. Mietin, että jos ikinä menen naimisiin, haluan häämatkalle Scilly-saarille. Mikäpä täydellisempi paikka unohtaa koko muu maailma. En ole yhtä taianomaisilla saarilla sittemmin käynyt, vaikka monilla saarilla sappaani ovatkin tämän jälkeen kulkeneet.
Elämän ihaninta vappua kaikille!

Karhunlaukka – Allium ursinum
Piikkiherne – Ulex europaeus
Sinisarja – Agapanthus

Päivän sekalaiset

En osaa keksiä otsikkoa, kun valitsin kuvia laidasta laitaan. Eli tässä päivän uutiset lyhyesti: viime keväänä Tukholman puutarhamessuilta ostettu mukulaleinikki 'Brazen Hussy' nousee voimissaan maasta! Tämän lehdet ovat kivasti suklaanväriset ja efekti voimakas sitten, kun voinkeltaiset kukat avautuvat. Mutta muuten en ymmärrä, miksi ostin tämän, kun mukulaleinikin hyöty on nimenomaan siinä, että se tuo iloista viherrystä jo silloin, kun nurmi ei vielä kasva. Kukkapenkkien pääväri on vielä ruskea, siis miksi ostaa kasvi, joka puhkeaa lehteen aikaisin – ruskein lehdin? Syytän tästä messuhuuman aiheuttamaa tilapäistä mielenhäiriötä.

The early leaves of lesser celandine 'Brazen Hussy' are lovely chocolate colour – I only wonder why I bought such a plant when I knew it would come to leaf at a time when the borders are still very brown! The ordinary green-leaved lesser celandine makes a lovely fresh green carpet in the lawn that is still recovering from winter.

Tänään paistoi aurinkokin, vaikka nyt juuri alkoi sataa. Otin tämän kuvan huussin edustalta: tässä näkyy hyvin, miten raikkaan vihreäksi mukulaleinikki tekee nurmen, joka ei vielä oikeasti ole järin vihreä. Kaikki nuo pienet pyöreät vaaleanvihreät auringossa kiiltävät lehdet kuuluvat mukulaleinikille. Se onkin erinomainen nurmikkokasvi!

Ransu Tuuliturkki esittelee: paikoitellen itse nurmiheinäkin alkaa vihertää, kohta sitä saa jo leikata. Toivottavasti tänä kesänä tulisi pitkä paahdejakso jolloin nurmi kuivuu, rakastan sitä aikaa kun nurmea ei tarvitse olla koko ajan leikkaamassa. Alkukesällä se kasvaa aina kohisten, joten tämä lepokausi on odotettavissa vasta heinäkuussa.

Musti Tomupantteri esittelee: onneksi tomuisia (toim huom. keskeneräisiä) kohtia löytyy myös, niissä on ihana piehtaroida!

Tässä kuvassa näkyy hyvin kohta Mustin kyljessä, missä oli haava viime viikolla. Leikkasin siitä karvat, jotta pääsin hoitamaan haavaa. Se on parantunut hyvin.

Sitten päivän muihin aiheisiin. Ensimmäiset vaaleanpunaiset pikkusinililjat ovat alkaneet kukkia! Kukin kukkanen on pikkuruinen, yhden sentin kolikkoa pienempi. Kuten kuvasta näkyy, niitä tulee yhteen kukkavarteen kokonainen minipilvi. Joku sääskikin pääsi kuvaan, siinä mittakaavaa (tikun näköinen otus vasemmassa ylänurkassa).

Perusmuoto eli sinikukkainen versio näyttää maasta noustessaan näin psykedeeliseltä. Nämä kasvavat enemmän varjossa ja ovat vasta nupulla.

Lopuksi terveisiä Unnalle ja Helmille: päärynää löytyy täältäkin. Kun saat katseesi irrotettua muhkeasta Ransusta, huomaa taustalla kukkivat kevätkurjenmiekat ♥
Iloista ja tunnelmallista iltaa kaikille! Täällä jo uunissa rätisee tuli samalla kun sadepisarat rapisevat ikkunaruutuihin.

Tässä vielä päärynäpojan hymy zoomattuna aiemmasta kuvasta, kun se ei siitä näkynyt tarpeeksi hyvin!

Mukulaleinikki – lesser celandine – Ranunculus ficaria
Pikkusinililja, vaaleanpunainen – Scilla bifolia 'Rosea'

Partiolla riittää hommia

Kuljemme Mustin ja Ransun kanssa tarkkoina, tosin eri syistä. Minä tutkailen mitä maasta nousee ja Musti ja Ransu vahtivat kaikkea, mikä liikkuu.

Iltakävelyllä.

Tänä talvena nurmikolle on tullut todella paljon vesimyyrien käytäviä paksun ja kovan lumikuoren suojissa.

Water voles have had a good snow cover this winter, thick and hard because it got so icy. Cats and owls could not get at them, but now they are all exposed!
However, water voles are not the only nuisance in my garden. Deer eat everything – now they have eaten the yew cuttings that were meant to become a hedge against, you guessed it, the deer, dammit!

Nyt saavat vesirotat kyytiä. Ojanvarret ovat parhaita paikkoja.

Vesimyyrät eivät kuitenkaan ole ainoita tuholaisia. Pari päivää sitten katsoin keittiön ikkunasta ja huomasin, että aiemmin kyläniityllä hengailleet valkohäntäpeurat olivat siirtyneet kylätielle.

Otin kameran ja hiivin talon nurkalle, peuroja oli lisää naapurin pihalla. Ja joka puolella. Niitä tuli oikealta, vasemmalta ja keskeltä, yhteensä yhdeksän.

Mittani täyttyi ja aloin karjua niille, pysyisivät metsässä! Sinne ne nyt menevät vain tullakseen takaisin syömään kasvini joku toinen kerta.

Tekisi mieli tähdätä niitä jollakin muullakin kuin kameralla. Pienet marjakuusenpistokkaat, joista oli tarkoitus kasvattaa pensasaita (peuroja vastaan) on syöty, tämä kuva on otettu tammikuussa. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että ne tätäkin söisivät, mutta niin vain kävi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pitäisi jo minunkin ymmärtää, että kaikki on suojattava verkolla, siis IHAN KAIKKI. Voi harmien harmi! Kolme viikkoa sitten tutkailin pistokastaimia tyytyväisenä, hyvältä näyttivät, olin laittanut ne kasvimaahan kohopenkkiin, missä ne saisivat kasvaa rauhassa. Nyt niistä on pienet tapit jäljellä, saa nähdä selviävätkö, luultavasti eivät.

Tämä ei ole peuratuho, mutta harmittaa yhtä lailla. Pieni japaninvaahtera 'Osakazuki' menestyisi muuten pihallani polvenkorkuisena pensaana, mutta sen vaakatasoon kasvavat oksat katkeavat lumen painosta. Tänä talvena katkesi viimeinen oksa, nyt ainoa ehjästä varresta kasvava verso on tuo kuvassa ylöspäin lähtevä pieni risu. Toivottavasti se riittää kasville.

Loppuun on pakko laittaa iloisempi kuva: kevätkaihonkukan ensimmäinen kukka neljä päivää sitten. Nyt kukkia on kolme.
Mukavaa sunnuntaita!

Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kevätkaihonkukka – Omphalodes verna
Marjakuusi, kuvassa japaninmarjakuusi – Taxus cuspidata

Krookuksia ja esikkoja

Kaikenlaiset monenlaiset ihananlaiset krookukset kukkivat. Tässä tulee nyt jonkin verran toistoa, mutta sanon kuitenkin: tämä on niin ihmisen parasta aikaa! Voi kun aina olisi huhtikuu. Ei tarvitsisi ikinä leikata nurmikkoa, saisi vain ihailla näitä ihmeellisiä pieniä kevätkukkia päivät päästään. En oikeasti usko, että näihin voisi kyllästyä ikinä.
Ylimmässä kuvassa on viime syksynä istutettuja kevätsahrameita lajiketta 'Jeanne d'Arc'. Kun näiden versot nousivat maasta, en uskonut, että ne ovat krookuksia, kun ne olivat niin paksuja. Mutta onhan näissä erityisen suuret kukatkin. Erityisen hieno on tuo violetti viehko kaulakoriste, en niin kovasti välitä kokovalkoisista kukista, kun vastahan siitä valkoisesta kaudesta päästiin.

There are many lovely crocuses flowering now!

Krookuksissa pörisee. Mustin puutarhan kultasahramit ovat lajiketta 'Cream Beauty'.

Vanhan talon kyljessä kukkivat sieberinsahramit 'Tricolor', tosin huomattavasti hailakamman värisinä ja pienempinä kuin viime vuonna.

Muotopuutarhassa kukkivat tähtisahramit lajiketta 'Roseus' eli näissä on tavallista lajia punaisemmat kukat. Tähtisahrami kuulemma leviää mukavasti, nämäkin on viime syksynä istutettu.

Siinä niitä on, alppiniitty tekeytymässä muotopuutarhassani.

Tämä on sama kohta tasan 20 päivää sitten! Tai oikeastaan ihan vierestä, tuolta hangesta kurkistaa pihaesikkoja. Tästä päästiinkin aasinsiltaa pitkin esikoihin...

Lahden messuilla oli mukana pieni ja erikoistunut perennataimisto Ekman. Heidän osastoltaan löysin suloisen julianesikon, tämä söpöliini on ollut ostoslistallani (monen muun esikon lailla) jo jonkin aikaa. Tämä pääsi nyt Särkän taimiston esikko 'Railin' viereen, molemmat ovat yhtä pieniä ja samanvärisiäkin. Kukat ovat läpimitaltaan vain reilun senttimetrin.
Ekman myy kesäisin Tammisaaren ja Salon toreilla, kannattaa poiketa! Heillä näytti olevan hyvälaatuiset taimet ja mukavasti erikoisuuksia.

Tämä ei ehkä tule yllätyksenä: AHDH-esikko eli punakukkainen loistokevätesikkoni on taas tulossa kukkaan esikoista ensimmäisenä! Nupuista pilkistää jo punaista.

Sisälläkin kukkii: huone-esikko on aloittanut kukinnan. Tämä varmaan kaipaisi jo runsaampaa lannoittamista. Kesäksi tämä pääsee taas ulos varjoon, mutta talvea tämä ei kestä ulkona.

Mutta siirrytäänpä takaisin ulos ja muotopuutarhaan, kun kylmä sumu juuri hälveni ja aurinko pilkistää taas. Seuraavaa kukkaloistoa on jo nousussa: tässä tuoksuhyasintteja.

Tähtitulppaanin aikaisimmat lajikkeet poksahtavat auki minä päivänä hyvänsä!

Vaaleanpunaiset pikkusinililjat tulevat myös lähipäivinä kukkaan. Istutin näitä syksyllä 40, kun satuin menemään (ystävän vinkistä) puutarhaliikkeeseen päivää ennen sulkemista, jolloin lähes kaikki oli tarjouksessa. Ostin kaikki loput pussit tätä, sillä tavallinen sininenkin pikkusinililja on suloisista suloisin, tämä on vähän niin kuin sen tyttövauvaversio.
Suloista viikonloppua!

Huone-esikko – Primula obconica
Julianesikko – Primula juliae
Kevätsahrami – Crocus vernus
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Pihaesikko – Primula × pubescens
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sieberinsahrami – Crocus sieberi
Tuoksuhyasintti – Hyacinthus orientalis
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus
Tähtitulppaani – Tulipa humilis

Lumikellokatsaus

Tässä blogissa on tänä ja viime keväänä ollut puhetta lumikelloista ja siitä, mitä saa kun ostaa pussin lumikellon sipuleita.

Vaihtoehto A on, että ei saa mitään. Lumikellon juuret ovat herkkiä kuivumaan. Kyseessä on siis sipulikukka, mutta kuten kaikki muutkin sipulikukat, nämäkin kasvattavat juuret sipulin alaosasta. Lumikellon juuret eivät surkastu samaan aikaan lehtien kanssa kuten sipuleilla yleensä. Ne surkastuvat vasta juuri ennen kuin uudet juuret alkavat syksyllä kasvaa. Sipuleiden nosto- ja uudelleenistutusaika on kriittinen, jotta ei häiritä näitä vielä toiminnassa olevia juuria tai mikä vielä pahempaa, kuivateta niitä. Siksi kauppojen lumikellopusseista ei usein nouse mitään. Oma kokemukseni on, että paras tulos syntyy istuttamalla keväällä kukkakaupasta löytyvä ruukullinen tai kesällä ystävältä saatu puntillinen lumikelloja varovasti avomaalle – tai tilaamalla sipulit erikoistuneesta nettikaupasta, joka nostaa ja toimittaa sipulit niille otollisimpaan aikaan.

Vaihtoehto B on, että sipuleista nousee vain yksi tai kaksi, edellämainituista syistä. Ne toivottavasti viihtyvät ja tekevät sivusipuleita tai siementaimia, parhaassa tapauksessa molempia.

Vaihtoehto C on, että sipuleista kasvaa eri kasveja kuin pussissa sanottiin. Näin kävi yläkuvan lumikellon kanssa: ostin turkinlumikellon sipuleita, mutta mitä ilmeisimmin nämä ovat tähtilumikelloa. Lehdissä on mattapintainen harmaanvihreä sävy ja kasvi on korkea.

I have planted tree different types of snowdrops in my garden, two of them seem to be another species than the label in the bag indicated – funnily enough, one turned out to be the other and vice versa!

Tässä vielä tähtilumikelloni kukka sisältä. Saa korjata jos tämä onkin jonkun mielestä toinen laji!

Tässä sitten se, jonka pussissa luki tähtilumikello, mutta tämä onkin ilmeisesti turkinlumikello – miten hassua, että nämä ovat päinvastoin! Kyseessä ei voi olla oma sekaannukseni pussien kanssa, sillä olen istuttanut nämä eri vuosina. Eli loppujen lopuksi minulla on kuin onkin näitä molempia havittelemiani lajeja puutarhassa, ne tulivat vain eri järjestyksessä ja eri paikkoihin kuin kuvittelin.
Turkinlumikellolla on vaaleanvihreät, leveät ja kiiltävät lehdet. Näitä on tänä keväänä noussut vain tämä yksi kappale, pitäisikö asiasta olla huolestunut.

Tässä vielä kuva viimekeväisestä yksilöstä tätä samaa lajia. Ehkä se olikin tämä sama yksilö, mutta muistelen että näitä olisi viime vuonna noussut enemmän.

Tässä vielä sisäkuva edellisten kuvien ilmeisesti turkinlumikellosta. Mielipidettäni lajista saa taas korjata.

Tässä vielä kuva naapurin lumikelloista, nämä lienevät yleisimmin myynnissä olevaa puistolumikelloa. Lehdet ovat paljon kapeammat kuin edellisillä lajeilla.

Ja tässä omassa puutarhassani kasvava versio puistolumikellosta: kerrottu 'Flore Pleno'. Pidän tämän kukasta erityisesti, se on kuin rokokoorouvan alushame.

Jos jollekulle tuli yllätyksenä, kuinka monta lumikellon lajia ja lajiketta tässä postauksessa oli, kannattaa vilkaista englantilaisen Galanthuksen sivuille – siellä lajeja, lajikkeita ja muotoja on satoja. Niitä voi myös tilata kesäkuusta alkaen, kun lumikelloille sopivin siirtoaika alkaa olla käsillä.

Puistolumikello – Galanthus nivalis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii

Onnesta lituskaisena

Mustin kopin edustan turkintalventähdet avautuvat auringossa oikeiksi miniauringoiksi. Linnut livertävät. Pisamat lisääntyvät. Eilen tapasin ensimmäisen kastemadon, jota tervehdin suurella ilolla. Huomasin pian laulavani sille:

Birds do it

Bees do it

Even educated fleas do it

Let's do it, let's fall in love ...

... the Dutch in old Amsterdam do it

not to mention THE FINNS ...

... they flap their fins ...

(Eikun se olikin jo toinen biisi – sorry that was perhaps another song)

The weather has been fantastic, sunny but not too hot for the flowers to fade too soon!

Kevät on, kevät on! Ihanaa aikaa! Tänään on avautunut uusia 'Halkis'-kevätkurjenmiekkoja eilisten seuraksi.

Olen lojuillut riippumatossa tänäänkin useaan otteeseen. Se on erinomaisella näköalapaikalla pienten kevätkukkien tarkkailuun ...

... paitsi että ne eivät oikein erotu tästä zoomauksestakaan! Se on kummallista, miten auringonkilossa hehkuvat terälehdet häviävät kuvissa. Etummaisessa penkissä kukkii tähtisahrameita ja taemmassa on pieniä kurjenmiekkoja. Uskokaa, pliis!

Kun katseen kääntää vasemmalle, näkyy lisää kevätkurjenmiekkoja ja lähestyvä Ransu. Ransun hännästä oikealle on valkoisia krookuksia, nekin näkyvät riippumattoon vaikka ovat vähän kaukana.

Oikealla näkyy keto, jota en ole vielä haravoinut. Ketoa ylläpidetään laihamultaisena haravoimalla kasvijäte vuosittain pois, jotta se ei lisää maan humuspitoisuutta. Loppukesästä yleensä niitän kedon, silloinkin se haravoidaan ja heinä viedään pois.
Musti hyppäsi kanssani riippumattoon ja asettui vatsani päälle nautiskelemaan, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa. Lojuimme siinä onnesta lituskoina.

Sen sijaan laitan tämän rentoutumiskuvan, jossa Musti on selällään aitajuoksija-asennossa. Voi näitä kissojen nukkuma-asentoja!

Ransu lähettää vielä terveiset Unnalle ♥

Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Turkintalventähti – Eranthis cilicica
Tähtisahrami – Crocus tommasinianus