Tuesday 18 December 2012

Vihreitä kuvia vaihteeksi

Nyt täytyy vaihteeksi laittaa syksyllä kirjoittamatta jäänyt aihe, enempää lumikuvia ei kestä enää. Sitä näkee kyllä kun katsoo ikkunasta ulos, saunan lämmittämisestä ja postinhaku- ja roskanvientireissuista puhumattakaan. Jaksan joka talvi olla kiitollinen sisävessasta, josta olen nauttinut kohta neljä vuotta. Sitä ennen piti lumessa tarpoa myös viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Ja muutaman vuoden kuluttua, kun käyn pesulla sisäkylpyhuoneessa, muistelen näitä saunan lämmitys- ja vedenkantotarpomisia ja olen entistä kiitollisempi.
Tämän kirjoituksen aiheena ovat piikikkäät lehdet. Ostin tämän pienen pihaorjanlaakeri 'Blue Princen' yli vuosi sitten. Koska tämä on poika ja kauniiden punaisten marjojen tuottamiseen tarvitaan tyttö, alkoi mielessäni orastaa toive myös tyttöpensaasta. Keksin sille jopa paikankin.

Kun kukkakaupan syys- tai jouluistutuskasvien valikoimissa silmiini osui pieni orjanlaakeri 'Alaska', tartuin siihen heti. Näitä muutaman euron kausivihreitä kannattaa katsoa syksyllä sillä silmällä, joukossa on Suomenkin ilmastossa monivuotisia lajeja. En tiennyt, onko 'Alaska' tyttö tai onko se edes talvenkestävä orjanlaakeri, mutta onneksi kasvin ruukussa oli nimikyltti. Nettihaulla selvisi, että se on kumpaakin: lajike on euroopanorjanlaakereista kestävin (nimikin viittaa siihen) ja se on tyttö! Juhuu!
Tällä on vähän soukemmat lehdet kuin 'Blue Princellä' ja vihreän sävy on lämpimämpi.

Eikä siinä vielä kaikki. Samassa kukkakaupassa oli tämäkin, vailla suomenkielistä nimeä: Osmanthus heterophyllus 'Tricolor'. Tämän pitäisi olla talvenkestävä samoille kasvuvyöhykkeille kuin ylläolevan orjanlaakeri 'Alaskan', ainakin löytämieni amerikkalaisten tietojen mukaan. Toivoa saattaa olla ainakin täällä lounaisessa Suomessa. Ylimmän kuvan pihaorjanlaakerihan on risteymä, joka on jalostettu talvenkestävämmäksi kuin euroopanorjanlaakeri, joten nämä kaksi uutta hankintaa ovat suurempia riskisijoituksia.
Tämän puskan lehdet ovat orjanlaakerityyppiset, mutta nämä eivät ole edes kaukaista sukua: orjanlaakerit ovat Aquifoliaceae-heimoa ja Osmanthus kuuluu Oleaceae- eli oliivikasvien heimoon, siis samaan kuin esimerkiksi syreenit. Lehtien muotoa tärkeämpi yhteinen nimittäjä sukulaisuussuhteiden määrittämiseen onkin esimerkiksi se, että Osmanthuksella on vastakkaiset lehdet (kuten syreeneilläkin), orjanlaakereilla ne ovat vuorottaiset.
Tämän lajikkeen lehdissä on omaan makuuni liikaakin kirjavuutta, mutta tämä tuo kuitenkin mukavan vaalean valopilkun suuren katajan pohjoispuolelle, jossa taimi on toivottavasti suojassa myös viimalta ja keväiseltä paahteelta. Siis jos se ylipäätään selviää talvesta.
Tämä lumi, jota niin kiroan, on oikeastaan suuri ystäväni: se on peittänyt nämä pienet talvenarat nuppuseni paksuun untuvavaippaansa, jonka turvissa ei pakkanen puraise eikä viima viillä.

Hollies and holly-like leaves from November (can't take more snow, even in pictures!). But snow does a brilliant job protecting plants from freezing temperatures, like a thick fluffy blanket. I am grateful, even if I don't always sound it.

Euroopanorjanlaakeri – Ilex aquifolium
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

28 comments :

  1. Saila, kirjoitit asiaa, varsinkin tästä lumisesta talvesta. Ähhhgrr minäkään en tykkää tästä enää ollenkaan. Viimeinen reissu illalla vessaan ja aamulla unisena ensimmäisenä. Saunominen on minusta mukavaa, sitä odottelen koska valmis.
    Mutta nämä orjanlaakerit ovat jänniä kasveja, aivan mahtavaa odottaa kevättä tai oikeastaan vasta vuoden päästä keväällä pääsen itsekkin pihahommiin:)

    Mutta koska se kevät oikein tulee??

    Pistimme jäihin perustukset tai siis aikalisä. Jos olisi saatu tehtyä näissä sääoloissa niin jäissähän ne olisivat todella ja lumen alla.

    Nyt ei auta kuin sinnitellä tämän talven yli ja muutama muu talvi. Sinä saat mieluisamman saunatilan ja me sisävessan;)

    ReplyDelete
  2. Pelastavat vihreydet tähän hmph sanoisinko melko valkoiseen aikaan. Kiitos.

    ReplyDelete
  3. Kyllä sinä Saila sitten osaatkin piristää meitä näillä vihreillä kuvilla. Kauniita nuo orjanlaakerit. Niissä on, sanoisinko että jonkinmoista asennetta.

    ReplyDelete
  4. Kerrassaan ihana tuo Tricolor! Täytyypä katsastaa ensi syksynä piikikkäitä vihreitä kukkakaupoista.

    Ja talvesta... aika masentavaa, että talvi on ollut jo vaikka kuinka pitkään ja silti sitä on vielä kolme kuukautta edessä! Ei ehkä kannattaisi ajatella noin, sillä ajatus ahdistaa niin kovasti.

    Onneksi sentään perjantaina alkaa päivä pitenemään!

    ReplyDelete
  5. Näen puutarhasi taidegalleriana. Sieltä poimit yksittäisiä taideteoksia. Esittelet keräilyharvinaisuuksia ja kerrot teosten mielenkiintoisia ominaisuuksia. Yksilöitä tuntuu riittävän. Kiitos! Opastetulla kierroksella on hieno olla mukana.

    ReplyDelete
  6. Ja nyt on udeltava, että mikäs kukkakauppa tämä olikaan kun itsekin tuollaisen "orjan" haluaisin :)? Pirun lumi, toden totta, onhan sillä hyviäkin puolia -ehkä- joskus. Vihreät kuvasi pelastivat päiväni, lisää vihreitä kuvia!!

    ReplyDelete
  7. Maiju; Niin, teillä on samanlaista ja paljon suurempaakin sisseilyä kuin minulla. Mulla on sentään keittiössä juokseva kylmä vesi hanassa, joka ehkä jossain vaiheessa jäätyy - mutta vastus piti sitä viime talvena auki pitkälle tammikuulle, saa nähdä miten käy tänä talvena. Se on todella suuri elämän helpotus! Ja se sisävessa.
    En ole ollenkaan saunojatyyppi, en jaksa istuskella lauteilla. Olen sellainen kylvyssä lojuja, odotan, että saan taas kylpyammeen, jossa voi lojua ja lukea kirjaa, kunnes sormenpäät menevät rusinoiksi ja kirjan sivut laineille, se on ihanaa! En varmaan ollenkaan rakentaisi uutta saunaa vanhan lahon tilalle, mutta jos laitan tämän toisen talon b&b:ksi, niin täytyyhän niilläkin ihmisillä joku pesupaikka olla.
    Se onkin tosi harmillista, kun teidän perustusprojekti meni jäihin!

    Pirkko; Juu, nyt on niin pirullisen väritöntä! Onneksi tässä perinnekylässä talot on sentään punaisia.

    Myrsky; Asennetta :-D

    Inka; Puhut täyttä asiaa! Mua niin ihmetyttää, miksi ihmisillä on niin kamala kiire saada lunta jouluksi ja jopa marraskuussa! Kun sitä joutuu kumminkin katsomaan tammikuusta maaliskuulle, jopa huhtikuulle asti! Sehän on järkyttävän pitkä aika! Viime talvi oli kirjaimellisesti taivaan lahja, kun lumi tuli vasta tammikuun puolivälissä.
    Raportoin sitten ensi kesänä, selvisikö tuo Osmanthus talvesta.

    Anonyymi; Kiitos! Kiva kuulla. Mietin, tuleeko tuohon liikaakin faktatietoa, mutta kun olen huomannut, että lukijat tulevat tänne etsimään tietoa, niin onhan omia havaintoja ja tietoja kiva jakaa muillekin.

    ReplyDelete
  8. Sametti Hortensia; Käskystä :-D Löysin nuo Espoosta Lippulaivan kukkakaupasta marraskuussa, en tiedä onko niitä siellä tai muuallakaan enää (no, istutuskausi meni ohi). Tuo viimevuotisen 'Blue Princen' löysin Muhevaiselta, mutta sielläkin se oli kausikukkien - kanervien ja syklaamien - kanssa samalla osastolla, ei varsinaisten pensaiden riveissä.

    ReplyDelete
  9. No kas, mulla oli tänään jopa jo kylvöt mielessä:) Eli joulua pitäisi ajatella ja mieli on ihan jo menossa keväässä :))). Mutta, musta lumikuvatkin on ihan jees, tykkäsin oikeinkin noista siun toppahousuista tuolla alla, oispa mullakin.. olen meinaan jo vuosikymmenet etsinyt tarpeeksi paksuja, mutta mistään ei vaan tunnu löytyvän!!

    Ja terkut tietennii Mustille :)
    -Helena ja Blackie-

    ReplyDelete
  10. Hieno löytö tuo Alaska! Minunkin pitää nyt kulkea silmät auki ja tsuumata joulukukkaistutuksia sillä silmällä. Minulla kasvaa puutarhassa myös sininen prinssi ja toivossa olisi saada noita upeita punaisia marjoja.

    ReplyDelete
  11. Kai sä käyt saunomisen välillä myös kierittelemässä lumihangessa? ;)

    Peukut pystyyn, että menevät talven yli!

    ReplyDelete
  12. Helena ja Blackie; Vuosikymmenien ajan noita pitäisikin etsiä, kun housut ovat ainakin 1970-luvun alusta ellei sitäkin vanhemmat. Pitää kysyä äidiltäni, jos hän sattuisi muistamaan noiden historiaa.

    Irene; Noita näyttäisi olevan syksyisin samoissa kennolevyissä erilaisten Hebejen kanssa, niistähän ei kai mikään kestä meillä talvea, mutta orjanlaakeri saattaa hyvinkin kestää.

    Tiina; Hahhaa, no EN TOD! Huh huh. Siinä on jo ihan tarpeeksi, että saunassa on jääkylmä lattia, lisähytinää ei todellakaan kaipaa.

    ReplyDelete
  13. Oikein mukavan näkönen kasvi. Mulla on pari mahoniaa ja löysinkin blogistasi tiedon, ettei se ole sukua orjanlaakerille. Olisin voinut pitää muuten ihan samana kasvina. :)

    ReplyDelete
  14. Juu ei oo sukua. Toivottavasti tää Alaskan tyttönenkin pärjää, kasasin just tänään hänen niskaansa lisää lunta (vaikka oli jo valmiiksi kokonaan lumen peitossa, mutta johonkin niitä penteleen lumia pitää kipata).

    ReplyDelete
  15. Valo ♥ Olipa virkistävät kuvat.

    ReplyDelete
  16. Onpas kiva katsella välillä vihreyttäkin ; ) Nyt on kyllä meilläkin tullut sen verran lunta, että pienet arat kasvit pärjännevät. Se helpottaa mieltä : )
    Sinulla on kyllä jänniä kasveja.

    ReplyDelete
  17. Mamma N; Niin, ja noiden kuvien ottamisesta on vain kuukausi aikaa! Siis, loogisesti pääteltynä noin kuukauden kuluttua on taas noin vihreää, kun on talvipäivänseisaus selätetty.

    Sariw; Lumesta on kieltämättä apua talven kanssa, tai siis kasvien kanssa, oma talveni sujuisi varsin hyvin ilmankin.
    Tuon Osmanthuksen selviämisen puolesta en laittaisi vetoa vetämään, tai en tiedä... tuo on jo toinen yritykseni, ensimmäinen kuoli kylläkin viime talvena jo autoon kun, kröhöm, unohdin sen -20 pakkaseen joksikin aikaa...

    ReplyDelete
  18. Voi Saila, ymmärrän kyllä ryytyneisyytesi lumen suhteen. Kun sitä on ja on ja on ja se ei ikänä lopu.... Täällä meidän päässä taas on hartaasti seurattu säätiedotuksia ja ristitty sormet kyynärpäitä myöten ja toivottu saaristoon valkoista joulua. Nyt kun 10 vuoden jälkeen vietämme ensi kertaa Suomessa joulua! Ja näyttäisihän tuo toteutuvan. Isovanhemmat ovat kaivaneet sukset varastosta meitä varten ja lapset hihkuvat jo etukäteen innosta, kun suunnitelevat lumiukkoja, linnoja, tunneleita ja sitten tehdään tietysti latu pellolle ja ja ja.... Täytyy tunnustaa, että minäkin puhkun innosta! Kun tämä ainainen Keski-Euroopan vesisade ja harmaus ei oikein tahdo enää iskeä. Ei enää kymmenen vuoden jälkeen. Niin ja meillä on se ulkohuussi...

    tv Leena

    ReplyDelete
  19. Edellisestä postauksesta: hauskat kuvat kissan kulkemisesta lumisessa maastossa.

    Hyvää joulua!

    ReplyDelete
  20. Leena; Alkakaa sitten varautua henkisesti siihen, että lunta riittää... ja riittää... ja riittää...
    Niin se on, että ulkomailla asuessa aika kultaa muistot. Ihan hyvä, että tulette kokemaan arktista talvirealismia. Sitten on taas mukava lähteä lauhemmille seuduille.

    Vilma; Kiitos samoin!

    ReplyDelete
  21. Onko lunta niin paljon, että metsissäkin voi jo hiihtää?

    tv Leena

    ReplyDelete
  22. Jaa-a. Kyllä kai. Eipä tulisi mieleenkään lähteä metsään rämpimään (tai hiihtämään), kun tuota lunta on enemmän kuin tarpeeksi, kun avaa ulko-oven. Lunta on siis ihan sikana. Järkyttävän paljon.

    ReplyDelete
  23. Kuulin Norrskatan naapurilta, että siellä alkaa olla vaikeuksia aurata tiet, kun lumivallit teiden varsilla ovat jo niin massiiviset. Sympatiseeraan kyllä teitä paikallisia. Onhan se eri asia elää kuukausia lumimassojen keskellä. Minun lapset täällä hihkuu riemusta ja suunnittelevat jo valmiiksi, minkälaisia luolastoja he kaivavat valleihin. Minä itse puolestaan haikailen metsään, valkoiseen hiljaisuuteen.

    tv Leena

    ReplyDelete
  24. Juu, luminen talvi on ihan erilainen parin viikon virkistävänä elämysmatkana kuin kuukausien koettelemuksena.

    ReplyDelete
  25. Pienet vihreäsi taitavat olla ikivihreitä vai kuinka? Nyt ne uinuvat lumivällyjen alla. Vaikka saisin nyrkistäsi silmääni, uskallan vienosti sanoa, että minusta nämä lumiset talvet ovat mukavampia kuin lumettomat tai hyvin vähälumiset talvet. Ehkä tätäkin niin kuin monia muitakin asioita voi keittiöpsykologin äänellä selittää lapsuudenkokemuksilla. Minun lapsuudessani talvisin oli PALJON lunta ja lumi oli ihanaa ja teki talvesta talven. Ehkä sinun lapsuudessasi Helsingissä on ollut vähälumista tai lumetonta.

    ReplyDelete
  26. Jaaha, POU sinnekin siis ;-) Se on ihan totta, että normaaliin talveen kuuluu minusta ruskeat loskakelit. Vaikka kyllä niitä hankiakin tuli lapsena katsottua ja jopa hiihtolenkkejä tehtyä. Ihan Helsingissä.

    ReplyDelete
  27. Ihana vihreys. Tämä hoitaa silmiä ja talven karaisemaa sielua <3

    ps. Tää on ihQ ploki :)

    ReplyDelete
  28. Juu ja tuo valo! Vaikka nää kuvat on marrakuun lopulla otettu. Kyllä se aurinko vielä ilmestyy takaisin, kyllä se...
    Kiitos :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!