Kissat ja lumi

Kissoilla on hyvin erilaisia suhtautumisia lumeen. Niin minunkin kissoillani.

Musti pitää lumesta, varsinkin puuterilumesta, joka saa sen suorastaan riehakkaaksi. Kuuluu kurr, kurr, kun Musti ryntää hankeen ja kaivautuu sinne pää edellä, sitten loikkaa häntä pörheänä seuraavaan kinokseen. Se haluaisi Ransun mukaan lumileikkiin, mutta...

... Ransu ei välitä lumesta ja yrittää liikkua paikoissa, joissa sitä on mahdollisimman vähän!

Jos Ransu joutuu kahlaamaan kinoksen yli, se yrittää ottaa niin pitkiä askelia kuin suinkin, ehkä siksi, että silloin niitä joutuu ottamaan kaikkein vähiten. Arvelen Ransun logiikan olevan tällainen.

Ransun häntä menee sitä edemmäs mitä enemmän Ransu etenee. Ransun hännän logiikkaa voi vain arvailla.

Jos Ransun turkki on pörröinen, niin on myös Mustin. Mustilla on tuuhea aluskerrasto, pidempiä päällyskarvoja ja Mustinkin tassuissa tursuaa karvoja varpaanväleistä. Ehkä siksi Mustille ei näytä tulevan kovallakaan pakkasella kylmä.

Musti-lumipantteri lähettää terveisiä kaikille muillekin talven ystäville!

Ransu lähtee mukaan postinhakulenkille varmaan vain siksi, että ei joutuisi jäämään yksin kotiin, se on vielä huonompi vaihtoehto. Ransu pysyttelee mieluiten auratulla tiellä ja luo minuun syyttäviä katseita.

Cats have very differing views on snow. My black cat Musti loves it, especially when it's light and fluffy. Ransu, who after all is a Norwegian forest cat, dislikes it. He much prefers rain!