Kävin kukkakaupassa kaupungissa ja katsahdin kukkasipulihyllyyn. Viimeiset pussit myytiin halvalla ja silmiini osui kaksi syksyllä kukkivan krookuksen pussia, ainoat laatuaan jäljellä. Sipuleita kävi sääliksi: ne olivat alkaneet kasvattaa pitkiä versoja odottaessaan, että joku ostaisi ne ja istuttaisi maahan. Eihän niitä voinut jättää kauppaan näivettymään. Poimin hellästi pussit telineestä.
Istutin sipulit ruukkuihin, suureen ruukkuun hankin kimalteista hopealankaa maustesahramin seuraksi. Maustesahrami puskee pitkiä, kapeita vihreitä lehtiä. Uurnamallisissa ruukuissa on syyssahramia, jonka versot ovat niin pullistuneet, että joitakin violetteja nuppuja on näkyvissä!
Maustesahrami on näistä kahdesta sahramista talvenarempi, mutta aion istuttaa kaikki keväällä puutarhaan. Jostain syystä aiempi satsi maustesahramia menehtyi puutarhassani, vaikka ne kasvattivat lehtiä sekä viime syksynä että uudestaan keväällä. Ehkä kesä oli liian märkä tai ne päättivät pitää välivuoden. Talvenarat sipulit onkin viisasta laittaa mahdollisimman kuivaan paikkaan, vanhassa paikassa oli ehkä niille liikaa savea. Savi koituu aina arkajalkojen kohtaloksi, kun se on niin märkä ja kylmä maalaji. Tai ehkä paikka oli liian varjoisa, moni sipulikukka on peräisin vuorilta, joissa aurinko korventaa maata kesän ajan.
Istutin joulumyyjäisistä yli jääneet jouluruusut suureen ruukkuun parvekkeelle. Nyt kun pakkanen lauhtui, ne voi taas pitää ulkona, missä ne viihtyvät paljon paremmin kuin sisällä.
Mukavaa uutta viikkoa!
I could not leave the two remaining bags of autumn-flowering crocuses in the shop, seeing that they had developed long shoots. What a joy to see these grow in the middle of winter!
Maustesahrami – Crocus sativus
Syyssahrami – Crocus speciosus
.jpg)
Onpas suloiset pikkualut! Toivottavasti saat niistä kukkivat joulukrookukset. Hyvä kun pelastit raukkaparat kaupanhyllystä!
ReplyDeleteEdellisen postauksen lumikävelijät (tai toinen taitaa olla loikkija?) on kyllä mainiot : )
Voi kuinka kauniisti kirjoititkaan: "Poimin hellästi pussit telineestä." Voisiko se olla joulumieli mikä sinuun iski? Vaiko sipulihulluus?
ReplyDeleteMukavaa viikkoa sinullekin!
Inka; Maustesahrameista en tiedä, mutta syyssahrameissa on niin nopsaan pullistuvia nuppuja että melkein ritinä kuuluu :-)
ReplyDeleteMyrsky; Ei, ei missään tapauksessa! Se on sipulikukkarakkaus. Ne ovat niin ihmeellisiä. Siinä pienessä sipulissa on kaikki ainekset niin, että ne voivat jopa pelkässä ilmassa roikkuessaan alkaa kasvaa. Pakkohan niitä on kunnioittaa sydämensä pohjasta.
Ovat kyllä vähän liian houkuttelevan näköisiä. Meidän naapurissa on kukkakauppa, mutta onneksi en ole nähnyt siellä sipuleita. Tähän vuoden aikaan iskee sellainen kukkavimma, että hyvä kun pitävät minut täällä kauppojen ulottumattomissa!
ReplyDeleteIhania vihreitä pikku tappeja <3 Tulin just ulkoa virittelemästä lyhtykoukkuja ja viimein sain tehtyä aidasta jääneistä heinäseipäistä kolmijalan joka piti tehdä jo kesäkukalle:) Olin valmistautunut poraamaan niihin reijät rautalankaa varten, mutta eipäs tarvinnutkaan kun ylimmät tapin reijäthät olivat jo valmiina! Nyt kun on koukkuja ja kolmijalka pystyssä, niin puuttuu enää lyhdyt:) Isommat vien kohta kaverisynttäreille niin sillä aikaa päästään Vilhon kanssa lyhty ostoksille! Mukavaa alkavaa viikkoa. T.Minna
ReplyDeleteVoi miten söpöjä !
ReplyDeleteEikö kissat popsi niitä poskeensa ?
t.Leena ja Pojat
Oih, sipulit pääsivät rakastavaan kotiin <3 Happy end.
ReplyDeleteKiva,että tarjosit sipuleille uuden kodin :)
ReplyDeleteTuo hopealanka näyttää todella hyvältä noiden pikku-piippojen keralla.
Kartanonrouva; Ovat nuo ihania. Mullakin on sellainen rahatilanne, ettei yhtään euroa voisi laittaa nyt muuhun kuin välttämättömään, mutta koin parin euron laittamisen noihin sipuleihin välttämättömämmäksi kuin leipäpaketin ostamisen... Kasvun seuraaminen tähän aikaan vuodesta on ihan ihmeellistä!
ReplyDeleteMinna; Kiitos! Kaikenlainen askartelu piristää!
Leena ja Pojat; Ei ne ole ollenkaan innostuneita syömään huonekasveja, jostain syystä. Laitan pojille kylläkin oman ruohon kasvamaan ruukkuun aina kun tulemme kaupunkiin.
Pirkko; Juu, kaikki ovat tosi happy, minä myös!
Katja; Hopealanka on kiva, hyvän kevyt kumppanikasvi istutuksiin.
Pikku reppanat pääsivät rakastavaan kotiin, ihanaa! Minusta nuo versot sopivat jouluun paljon kauniimmin kuin mitkään koristeet ja krumeluurit. Jouluruususi ovat myös tosi kauniita, tuommoisena useamman taimen ryppäänä patinoituneessa ruukussa näky on lumoava.
ReplyDeleteOnpa kaunista! Sipulit saivat hyvän kodin :)
ReplyDeleteMinua kaikki vihreä ja versot nyt kiinnostavat tosi paljon. Kai se on tämä maalla asuminen pistänyt alkukantaiset selvitymisajatukset heräämään. Harmi vain että meillä tällä hetkellä on todella pienet tilat, mutta ostin tänään hienon Jouluruusun jonka aion pitää hengissä kesään asti vaikka hellan päällä kasvamassa!!!!
ReplyDeleteJouluruusu ja krooksusenversot antavat minulle inspiraatioita ja iloa. Ikinä ennen en olisi ajatellut hankkivani Jouluruusua (en aikaisemmin tunnistanut koko kasvia), mutta olen oppinut tämän kauniin kukkivan kasvin sinun blogistasi:)
ReplyDeleteRakastan valoisia kukintoja:)
Jostain luin että olet kipeä, toivottavasti parempaan suuntaan!
Sailalle tuli kevät <3 Pakkohan ne pienet oli pelastaa kaupan hyllystä.ajattele,kohta on pitkä pimeä selätetty,enää 11 päivää talvipäivänseisaukseen ja sit lähetään kevättä kohti! Mukavaa viikkoa teille.
ReplyDeleteMaria; Meillä taitaakin olla hyvin samanlainen maku... ainakin siinä, että molemmat on hulluina piippoihin ;-) Ja patinoituneisiin pintoihin myös, oikeisiin luonnonmateriaaleihin!
ReplyDeleteMamma N; Toivottavasti!
Maiju; Voi kiitos, mutta nyt tuli toivotukset väärään osoitteeseen, olen ollut ihan terve! Lukuunottamatta sitä episodia, että juutuin lumeen Hvitträskissä, jos se oli jäänyt mieleesi? Siinä ei kyllä ollut kyse taudista vaan muuten vain tukalasta olosta ;-D
Ihanaa, jouluruusu on niin kaunis! Sisällä sitä pitää kastella usein, mutta jos voit pitää sen alle 20 asteessa, sen parempi, se kestää paremmin. Mikään erityisen talvenarkahan se ei ole, joten sen voi haudata kukkimisen jälkeen lumihankeenkin ja kaivaa keväällä esiin. Huoneenlämmössä kuivuminen on sille varmaan vaikeampaa kuin hangessa värjöttely.
Tiina; Ooh ja aah! Mitkä sanat! 11 päivää!!!
Jeeeeeeeeeeeeeeeeee!
Tuossa on siis niitten Israelissa näkemieni sahramien sukulaisia. Jouruususi näyttää samanlaiselta, minkä minäkin tänä syksynä sain, elämäni ensimmäinen jouluruusu, joka kukkii. Olen huomannut, että sen kastelussa pitää olla tarkka. Jos pääsee kuivahtamaan, kukka- ja nuppuvarret alkavat nuokkua ja kaatuvat äkkiä kumoon. Näin pimeä aika ja uusia kukkia tulee, ihmeellistä. Minulla on myös kolmeen orkideaan ilmestynyt kukkavanoja. Aika oito ajoitus.
ReplyDeleteIhanat jouluruusut.
ReplyDeleteSieltä ne krookukset nousee, Olet ihana kun otit sipulit talteen ja laitoit kasvamaan, Kyllä ne vielä sinua palkitsevat.
Mukavaa viikkoa sinulle!♥
Paula; Ne on varmaan ihan samoja, kumpikin on kotoisin Lähi-Idästä - mutta on siellä muitakin syksyllä kukkivia krookuslajeja, mitä meillä ei kaupoista löydykään. Valtava osa sipulikukista onkin kotoisin juuri Välimeren itäosista ja Lähi-Idästä: monet syklaamit (joista blogissasikin puhuit), suurin osa tulppaaneista, hyasintti, osa miekkaliljoista...
ReplyDeleteJouluruusua saa tosiaan kastella aika paljon, jos se on huoneenlämmössä. Ihanaa, että orkideatkin alkavat kukkia nyt!
Sylvi; Kiitos! Kyllähän niitä kävi sääliksi, ja kun ne olivat selvästi elossa eivätkä kuivuneita, piti ne pelastaa.
oi,oi, jouluruusu... jostain on simmoinen etsittävä. Kaikessa vaatimattomuudessaan se on kyllä joulun kaunein kukkija.
ReplyDeleteSun jouluruususi ovat kauniit ja terhakat. Taitaa omani lämpö nuuputtaa.
ReplyDeleteMukavaa uutta viikkoa myös sinne!
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteNettimartta; Tässä on harvinaisen pitkät kukkavarret, taitaa olla tarhajouluruusu tai joku muu risteymä, tavallinen perinteisempi vaaleajouluruusu on huomattavasti matalampi.
Kävin eilen ystäväni luona maalla, samanlainen viherpeukalo kuin sinä, siellä oli tehty samanmoisia viritelmiä ja minä vain ihailen kuinka toiset sen taitaa..itselle jäi tulppaanisipulitkin eteiseen pussiin, unohdin laittaa ne maahan, nyt mietin mitä niille teen, olisiko ideaa?
ReplyDeleteTjaa, no jos sinulla on jossain varastossa vielä jäätymätöntä multaa, niin olisihan ne hyvä saada ruukkuun edes!
ReplyDeletePäivä hyvän työn teit, kun saattelit sipulit multaan. Saivat nekin elon mahdollisuuden.
ReplyDeleteNuo jouluruusut kestävät yllättävänkin kylmää ilmaa. Tämä täti unohti jouluruusuruukkunsa aikamoiseen pakkaseen. Nostin ne sitten sisälle siinä pienessä toivossa, josko niissä vielä olisi elon merkkejä. Ja kas, nehän tokenivat!
Niin, ne olisivat varmaan menehtyneet, ellei sitten joku myymälän työntekijä olisi tuntenut sääliä ja ottanut omiin hoiviinsa.
ReplyDeleteJouluruusu on käsittämätön otus!
Pitääpä katsoa löytyiskö varastosta purkki jossa olis multaa...
ReplyDeleteNiin, ties vaikka niistä saisi joulutulppaanit?
ReplyDeleteKiva että kirjasi on loppusuoralla!
ReplyDeleteAihe on hyvinkin ajankohtainen. Paljonhan sitä kaikenlaista nykyään astioissa kasvatetaan.
Hieno juttu :)
Kiitos! Toivottavasti tulee tarpeeseen.
ReplyDeletesuloisia istutuksia! Mukana nähdä, minkälaisia kaunottaria ruukuissa kehittyy!
ReplyDeleteJouluruusut sai myös huokaisemaan ihastuksesta <3
Kiitos, kyllä nuo ovat kauniita. Syyssahramit ovatkin jo alkaneet availla kukkiaan, mutta maustesahrami on puskenut vain runsaasti lehtiä!
ReplyDelete