Tuesday 5 April 2011

Väripohdintoja

Olen varmasti jo kertonut, että vanhemman taloni yläosa on paljastunut olleen alunperin sininen. Seinät on muilta osin punamullattu, yleinen käytäntö 1870-luvulla saaristossa. Nurkat ja ikkunanpokat ovat saattaneet olla alun perinkin valkoiset, noihin aikoihin oli jo siirrytty harmaammista tai okrankin sävyistä valkoiseen. Niissä ei näy jälkiä aiemmasta valkoisesta poikkeavasta väristä.
Puna-sininen talo kuulostaa hurjalta, mutta täällä päin saaristoa – ainakin Åvensorissa ja Iniössä – niitä on ollut ja vieläkin näkee. Minunkin taloni oli jälkikäteen maalattu kokonaan punamullalla, mutta kuistin sisälle oli jäänyt alkuperäinen väri.

My house's original colouring could be seen inside the porch: otherwise red house had a blue cladding on the top part, with white tips.

Tällä hetkellä talostani on uusittu vasta länsipäädyn laudoitus, rimat vielä odottavat kulmien höyläämistä – ne oli viistetty ja haluan tehdä saman mallin mukaan. Laudoitus saa punamullan, ja aion maalata yläosan paneloinnin siniseksi talon alkuperäisen värityksen mukaan.
Vastapäätä oleva rintamamiestaloni pysyy keltaisena, mutta vaalennan sitä hieman enemmän oljenkeltaiseksi (uusi sävy näkyy oikeanpuoleisella länsiseinällä). Tämä pohjoisseinä on vielä koskematta, muita seiniä olen jo maalannut ja skrapannut. Kulmat ja ikkunanpuitteet tulevat valkoisiksi, ja kun saa vielä tuon vihreän katon vaikkapa punaruskeaksi, alkaa levoton värimaailma tasaantua.

So far only the western wall has got new cladding. The window awaits restauration.

Äitini sanoi, että minun pitäisi maalata rintamamiestalo punaiseksi, kun kylän (melkein) kaikki muutkin rakennukset ovat – niitä näkyy tuossa Ransun taustalla. Mutta ei. Vaikka äitini on viisas, ja arkkitehtikin vielä, en totellut. Pitkään kyllä mietin. Rintamamiestalon tyyliin ei oikeastaan kuulu punamulta, vaan väri on useimmiten ollut vaalea. Kylässä on kaksi muutakin keltaista taloa, ja yritin ottaa mallin niistä vaaleammasta.

Muita äitini neuvoja oli, että älä maalaa sinistä, sillä se on niin hankala väri yhdistää muihin. Haluan kuitenkin maalata vanhan taloni sen mukaan, mikä on ollut paikallinen tyyli rakentamisen aikaan. Mielestäni on korvaamattoman arvokasta, että tuo paikallinen tyyli on säilynyt ja se on havaittavissa talossani (sekä sisällä että ulkona, vaikka väri onkin varmaan haalistunut ja muuttunut ajan hampaissa).
Enpä siis tottele äitiä tässäkään asiassa, hulttiotytär kun olen. Maalaan lisäksi sadevesitynnyrit sinisiksi. Ja pohdin myös sinistä ulko-ovea; Ahvenanmaalla ne ovat yleisiä, jopa kokonaiset siniset tai vihreät kuistit muuten punaisessa talossa. Sopivaa sävyä talon yläosaan mietin vielä kovasti.

Tällä hetkellä rintamamiestaloni kuisti on vielä punainen, sillä se on talon pohjoispuolella, jonne en ole vielä edennyt. Olen miettinyt valkoista kuistin kaidetta, kuten talon nurkat ja puitteet, mutta mietin vielä. Kissat teroittavat niihin jonkin verran kynsiään ja jäljet näkyvät valkoisessa. En kylläkään ole perfektionisti – jos kodissa eivät saa näkyä elämän jäljet niin missä sitten?

Realiteettikuva. Jottei kenellekään jäisi epäselväksi: pihani on rakennustyömaa ja maaliverstas. Keltaiset kukat ovat kultapalloja ja kanadanpiiskuja.

Realiteettikuva 2. Eiliset kuvat olivat pihani vähälumisimmasta kohdasta. Tällaista on toisaalla. Maitokärryt ovat kelirikossa. Hitsi, tarvitsisin maitokärryjä, kun tilauksia on tullut reippaasti ja laatikot pitäisi saada rantaan ilmatyynyalukseen! On jo ihan tarpeeksi, kun saa kantaa kymmentä kiloa kissaa.

23 comments :

  1. No toki säilytät ihmeessä alkuperäisen tyylin! Teet siinä todellisen kulttuuriteon! :-)

    Myös rintsikan suhteen olet niin oikeassa: ei sodanjälkeisessä Suomessa niinkään haikailtu punamulta-torppia, vaan niistä muistumista pyrittiin pikemminkin eroon - se oli silloin modernismia. Tuli mieleeni, että omassa lähipiirissäni olevat rintsikat ovat olleet järjestään juurikin pastellisävyisiä: keltaisia suurin osa, vihreää jonkin verran myös. Ja valkoista/jotain murrettua vaaleaa sävyä.

    ReplyDelete
  2. Alkuperäiset värit kuulostaa oikein hyviltä ja varsinkin kulttuuriteko-mielessä! Valkoinen raikastaa varmasti myös mukavasti, kynnenjäljillä höystettynä :)

    Mieheni tädillä on Iniössä kesämökki, joka on punainen valkoisilla yksityiskohdilla. Mökin ikää en muista, mutta se oli kuulemma ensimmäinen kesämökki koko saarella ja paikkaakin se on jo kertaalleen vaihtanut. Historian havinaa siis :)

    ReplyDelete
  3. Partsipuutarhurin "rintsikat" vähän hämmensivät, rintaliiveistä kun en nähnyt missään mainintaa :'D meinas mennä kahvit väärään kurkkuun ;)

    Hienoja kuvia, ja hienoa että pidät pääsi värin suhteen ;)

    ReplyDelete
  4. Rintsikka=rintamamiestalo :-D
    Minustakin on arvokasta, että on ylipäätään mahdollista jäljittää talon alkuperäinen väritys ja mukailla sitä. Ihan täyttä varmuutta siitä onko laudoitusta jossain vaiheessa uusittu ei ole, mutta se vaikuttaa hyvinkin reilusti yli satavuotiaalta väreineen ja mittoineen. Tuo sahalaitainen yläosan panelointi on maaseudun nikkarityyliä, huomattavan yksinkertaistettua ;-)
    Rintsikoiden yksi yleisimpiä värejä oli beige, siis rintaliiveissä puuteri ;-D
    Niin että yhtäläisyyksiä löytyy!
    Iniö onkin tässä ihan vieressä.

    ReplyDelete
  5. Kannustan pitäytymään sinipunaisessa värityksessä :) Pohjois-Karjalassakin on vanhoja punamultataloja ja ulkorakennuksia, joissa on helakan sinisiä osuuksia ja hyvältä näyttää. Etenkin siniset ovet ovat hämmästyttävän hieno yksityiskohta :)

    ReplyDelete
  6. Mä niin pidän siitä pienten yksityiskohtien sinisyydestä. Ehdottomasti tulee sun vanhassa talossakin paremmin esille tuo kaunis yläosa! Ja mitä tuohon "rintsikan" uuteen väriin tulee, niin sehän sopii sitten tosi hyvin mun mielestä kokonaisuuteen! Minusta on hienoa kun sulla on noin iso kokonaisuus ettei tule hosuttua. Sun tiedolla ja maltilla tulee hyvää jälkeä!
    Meidän torpaan teetätettiin pariovet ja maalasin ne valkoiseksi mutta luulen, että nekin saa harmaansinisen värin joskus. Naapurilla se näyttää niin hyvälle. Mua huvittaisi kans päästä kuvaamaan realiteetti kuvia meidän torpasta (rännit tosiaan repsottaa talven seurauksena ja terassin muovikate on säpäleinä. (aivan liian ohkaiset muovit, otettu varmaan hinnan mukaan ;) Valmistahan ei tule koskaan...ja mä hosun! :D

    ReplyDelete
  7. No mutta täällähän satelee sinisiä kannustuksia :-D Kivakiva!
    Jännä kuulla, että Pohjois-Karjalassakin on sinistä. Se seutu onkin mulle vieraampaa, olen pari kertaa käynyt, mutta en nyt muista muuta kuin ihailleeni joidenkin talojen yläkertojen vinoruutuikkunoita, siis neliö kärjellään, tarkoitan.
    Sininen ovi on minusta siksikin hauska, että sitä käytetään myös esim. Kreikassa, olen nähnyt myös Marokossa. Liekö kärpästen karkotus yksi syy, mutta muistaakseni joitakin symbolisiakin merkityksiä oli. Kreikassa varmaan ainakin se, että sininen on neitsyt Marian väri ja se suojelee talon läpiä, ikkunoita ja ovia.
    Hiljaa hyvää tulee, sen huomaa sitä paremmin mitä enemmän työssä etenee.
    Harmaansininenkin oven väri on tosi kaunis! Se on ehkä käytännöllisempikin kuin valkoinen, joka näyttää helposti likaiselta. Voi teidän torppaa Dahlia; rassukalta kuulostaa! Pikaista paranemista pikkuiselle torpalle!

    ReplyDelete
  8. Ai, ai tyttö, hannaat vastaan äitisi mielipidettä...

    Anna mennä vaan :-D ! Sinähän siellä asut, ja tiedät, mikä on sinulle ja taloillesi oikea ratkaisu, vaikka se ei tyylillisesti osuisikaan oikeaan (paitsi että kyllä minusta osuu, jos kerran alkuperäistä tyyliä tavoittelet).

    Nyt vasta muuten huomasin, että meidän talossahan on myös ulkoverhoilun yläosalaudat viistottu teräväkulmaisiksi, kuten sinullakin. En ole koskaan pohtinut sen tarkemmin, mikä koristelun taustalla on.

    Sininen ovi on ihana, olipa talo sininen tai punamullan värinen. (Minä haluaisin meidän taloon mustan, kiiltävän oven...)

    ReplyDelete
  9. Minulle tulee mustasta kiiltävästä mieleen brittiläinen pubiovi! Mutta sitä et ehkä havittele, muuten teillä alkaa rampata kaikki kylän äijät :-D

    Sitähän varten me tyttäret ollaan, ettei äitien elämä olis liian helppoa ja yksinkertaista. Ja ettei ne vaan alkaisi kuvitella olevansa aina oikeassa.
    Sahalaitainen yläosan koristelu on aika yleistä, toinen vaihtoehto sahareunalle on (valkoinen) vaakalista.

    ReplyDelete
  10. Sinisen kannattaja täälläkin! Yhden perheen pihapiirissä oli kaikki värit tarkkaan museoviraston määrittelemiä (vanhassa kaupungissa kun oltiin) ja jos nyt oikein tarkkaan muistan, niin liiteri oli punamultaa, saunarakennus vaaleanharmaa, talo vaaleansininen ja aita keltainen. Hyvin sopi!

    ReplyDelete
  11. Minustakin tuntuu, että sinisestä tulee hieno ja sininen ovi kuulostaa suorastaan kutsuvalta. Anna mennä vaan!

    ReplyDelete
  12. Ehdottomasti vanhaan punaista ja sinistä ja rintsikkaan keltaista.

    Meidän talo paljastui alkuperältään harmaaksi vaikka luulin aluksi alkuperäisen olevan sellainen omutuisen vihertävä. Tehdään samanmoinen harmaa tummemmilla listoilla. Listat ja kaikki nurkkalaudat on meilläkin viistetyt. Samanlaisia uusia sitten joskus tilalle :)

    ReplyDelete
  13. Siinä sitä sitten höylätään niitä viisteitä rakot kämmenissä muutamat kesäviikot :-D

    Niin, asuinrakennus onkin usein ollut eri värinen kuin piharakennukset, mutta että kaikki piharakennuksetkin olisivat eri värisiä! Niin minulla onkin tällä hetkellä, kun navetta on tummanruskea ja laho liiteri/sauna vihertävän keltainen, mutta se tulee lahoamaan joku päivä - toivottavasti ei ennen kuin kylpyhuoneeni on valmis. Joka tulee verannan jatkeeksi. Joka tulee vanhan taloni edustalle. Jota ei vielä ole edes laudoitettu...

    Kiitos kommenteista!

    ReplyDelete
  14. No voi sun maitokärryt, katolta on näemmä hupsahtanut kunnon kinos kärryjen niskaan. Tuo sininen väri punamullan ja valkoisten pielien kanssa tulee olemaan hieno ja rintsikan pehmeämpi keltainen erinomainen valinta myös. Se on niin kiehtovaa, miten hienovaraisesti muokkaamalla ja paikan henkeä kunnioittamalla saa omasta ympäristöstään vähitellen hiottua helmen, tai paremminkin timantin. Hosumalla ei tule kuin huonoa. Ja täytyy vielä kommentoida noita uhkeita kultapalloja, joita aion laittaa jossain vaiheessa omaankin puutarhaan.

    ReplyDelete
  15. Haluatko multa juurakoita (siis ei multajuurakoita, vaan minulta)? Nuo on alkuperäistä Ahvensaaren kantaa ;-)
    Saunan katolta on humpsahtanut vähän väliä pitkin talvea, sitten se on jäätynyt, ja sulanut ja jäätynyt... kärryt olivat ihan umpijään sisällä, mutta nyt se oli mennyt sohjoksi jopa tuossa varjossa, että sain ne tänään irti! Jihuu! Kärrykausi pyörähti käyntiin!

    ReplyDelete
  16. En kyllä yrittänyt vihjailla, mutta jos juurakoita tarjoat, haluan tietenkin juuri tuota Ahvensaaren kantaa ;)

    ReplyDelete
  17. Ei ne äidit aina ole oikeassa. Vaaleankeltainen on ihan nappivalinta taloosi ja sininen kuulostaa hyvältä, varsinkin se sininen ovi. Saanko udella millaista sinisävyä olet ajatellut? Minullakin on kultapallo tilauksessa, se on niin upea kasvi! Ihanan näköinen juuri tuossa kuistin seinustalla!!

    ReplyDelete
  18. Maria; kyllä mää tiedän ettet vihjaillut, mutta voisin sitten tuoda juuria samalla kun tulen sua kattoon kesällä!
    En tiedä, koska nuo on pihalleni istutettu, mutta oletan että ennen 60-lukua, sillä silloin taloni vanhaemäntä kuoli. Voipi olla että paljon paljon varhemminkin, ne kun olivat paraatipaikalla vanhan talon kuistin edessä, siihen on varmaan istutettu kukat hyvin pian talon rakentamisen jälkeen.
    Minun piti siirtää ne rakennustöiden alta ja hyvin ovat alkaneet kasvaa uudella kasvupaikalla.
    Kultapallo tarvitsee tuentaa tai se alkaa repsottaa heti kun tuulee. Mutta se on hyvä muiden kasvien keskelle, tai seinustalle jossa sen pystyy tykemaan. Olen nähnyt myynnissä matalampiakin versioita.

    Sinisen sävy on vielä mietinnässä, tuo petrooli joka nyt näkyy tuossa yläosassa on vähän hassu, mutta se voi johtua värin kuluneisuudestakin. Mietin sävyä kovasti! Aivan vaaleaa en varmaan halua, kun voimakas valöörin kontrasti punamullan kanssa näyttää ehkä myös hassulta (tai sitten ei?)
    Hmm. Olen leikkinyt photoshopilla jonkin verran kokeillen erilaisia sävyjä. Sävy riippuu myös saatavuudesta, sillä maalin täytyy olla aitoa pellavaöljymaalia, ei mitään huijaus-öljymaalia. Uula tai Allbäck ovat minusta parhaita.

    ReplyDelete
  19. Jatkan vielä kun sävyjutut ovat niin kiinnostavia. Itselleni tuli heti mieleen Kreikansininen eli enemmän sinne ultramariiniin päin. Minkälaista sinistä siellä saaristossa yleensä suositaan? Vaaleansininen (onkohan oikea termi azurinsininen eli taivaansininen) on kyllä itseasiassa tosi kaunis punamullan parina, mutta tämä on tietysti makuasia. Ruotsissa olen joskus nähnyt tuota häkellyttävää väriparia taivaansininen-punamulta, se oli kaunis...Onnea värin etsintään, toivottavasti löydät juuri " sen oikean" :)

    ReplyDelete
  20. Niin, tuontyyppinen väri kuin tuossa sadevesitynnyrisä (heinäsirkkakuva) voisi toimia, se ei ole hirveän vaalea, ehkä samaa tummuusastetta punamullan kanssa. Se on varmaan ns. taivaansininen, mitä tarkoitit.
    Saaristossa näkee kaikenlaista sinistä violetista vihreään, punaisisten talojen yksityiskohtina siis.
    Olen ajatellut, että sininen saisi olla taitettu keltaisella, kun punamullankin sävyksi tulee varmaankin ns. italianpunainen eli pikkuisen oranssiin päin. Jonkinlainen farkkusininen olisi minusta ehkä paras.

    ReplyDelete
  21. No joo, talosta yritin puhua, enkä alusvaatemieltymyksistäni! :-D

    ReplyDelete
  22. :-D Rintsikka on niin kiva nimitys rintamamiestalolle, käytän sitä mielelläni!

    ReplyDelete
  23. Miten niin sininen on vaikea yhdistää mihinkään? Taivashan on sininen, ja silti ihmiset pitävät maisemista..?

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!