Tuesday, 19 April 2011

Ennen julkaisematonta


Ilona H Ilonan kammarista lähetti Saaripalstalle tunnustuksen!
Tehtävänä on etsiä 3–5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästä ja kertoa vähän niistä.

En tällä kertaa lähtenyt etsimään vanhoja kuvia, vaan otin otannan ihan tuoreimmasta päästä:

Olen toivoton kasvihamstraaja. Tässä kevään messujen satoa kaupunkiparvekkeellani. En ole vielä vienyt näitä saareen, kun kelirikon takia ei ole päässyt autolla perille.
Pihani ei ole hieno, kuten alan ihmiseltä voisi odottaa. Se on a) korjausrakennustyömaa ja b) kokeilutanner. Ostan uutta ja erilaista, vähän kerrallaan, enkä ole toistaiseksi laittanut massaistutuksia. Pidän perennoista valtavasti, siinä yksi syy miksi minulla ei ole helppohoitoisia pensasmassoja. En halua niitä.
Nyt löysin Hollannista vaaleanpunakukkaisen rönsytiarellan 'Oakleaf', jossa on hennon vaaleanpunaiset kukat ja pronssinväriset nuoret lehdet. Tummakurjenpolvi 'Samobor' tarttui hihaan myös, sillä on voimakkaan tummaläikkäiset lehdet. Näitä kasveja saa itse asiassa Suomestakin, esim. mainiolta Särkän perennataimistolta, mistä tuntuu löytyvän mitä vain. Mutta tähän asti ei ollut tullut vastaan.

Hoidan istutukset useimmiten keittiön lavuaarissa. En nimittäin ole innokas ruuanlaittaja, vaan tämä on mielestäni syy miksi keittiöissä on lavuaarit. Toinen syy on esim. värjättyjen lankojen huuhtelu.

Minulta kysytään todella usein, miksi olen muuttanut syrjäiselle saarelle. Minusta siihen on vaikea vastata, yhtä vaikea kuin toiseen yleiseen kysymykseen miksi lähdin ulkomaille opiskelemaan. Ööh, no, siksi kun halusin? Riittääkö se selitykseksi? Halusin myös vanhan talon jota joku ei ole pilannut remontilla esim. vaihtamalla ikkunat, jalka-listat, lattialankut tai poistamalla tuvan kiinteät penkit.

Aiemmin en välittänyt pitkäkarvaisista kissoista, vaikka tietenkin kaikki kissat ovat ihania. Mielestäni lyhytkarvainen maatiainen oli kissoista hienoin. Sitten tuli Viljo joka muutti kaiken. Viljo oli... adjektiivit eivät riitä... Viljo. Legenda jo eläessään. Kaveri, enkeli, riiviö, läheisriippuvainen, hassu, epäluuloinen, seurallinen, laiska mutta salamannopea, jääräpää ja kekseliäs, joskus jopa tuntui että huumo-rintajuinenkin.
Viljo tuli aluksi hoitoon, mutta kun se jäi enkä olisi enää voinut siitä luopuakaan, aloin ottaa selvää pitkäkarvaisista roduista, sillä Viljon luonne oli niin erilainen kuin kenenkään aiemmin tapaamani kissan. Viljo ei ollut rotukissa, vaan pitkäkarvainen maatiainen, pentueensa ainoa, jonkun pitkätukka-kulkurikollin aikaansaannos Vaasan saaristosta. Norjalaisissa metsäkissoissa ja siperiankissoissa kuulosti olevan samantyppisiä piirteitä kuin Viljossa.
Kun Viljo traagisesti kuoli ja huomasin, että olimme Mustin kanssa molemmat täysin maamme myyneitä, piti löytää uusi perheenjäsen. Silloin löytyi pieni Ransu, norjalainen metsäkissa. Ransua piti odotella muutamia viikkoja, jotta se tuli luovutusikään. Ransu on kaikkea mitä toivoin ja paljon enemmän. Joskus tosiaan tuntuu siltä, että se on Viljon pikkuveli. Nyt en varmaan enää ikinä voi elää ilman pitkä-karvaista kissakaveria.

Tunnustus kuuluu antaa eteenpäin kolmelle blogille, haluan antaa sen näille:
Paavo ja Harmi, ihanat komeat kissapojat
Marian koti ja puutarha, yksi pitkäaikaisimmista blogiystävistä jonka blogissa on aina yhtä ihanaa, vielä ihanampaa kuin Strömsössä :-D
Virveriikka, mahdottoman kaunista, luovaa ja tuotteliasta käsitöiden tekoa ja välillä vähän muutakin

Rönsytiarella – Tiarella cordifolia
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum

25 comments :

  1. Oi Saila! Kiitos tunnustuksesta. Nauratti just kun hain nuoremman tyttären tänne vanhaan kotiinsa muutamaksi päiväksi. Meidän perheessä on tapana puhua "kissaa" niin, että kissat puhuu ihmisten suulla. Rosvo ilmoitti heti Anun suulla, että on tutustunut Musti-nimiseen kissaan, joka pitää blogia ja , että hän haluaa yhtä hienot Taika-ruokakupit kun yhdessä kuvassa näkyi. Ja valitteli, että miksi MEILLÄ on Taika sarjaa vain ihmisten teekupeissa. Rosvo taisi unohtaa seikan, että meillä kissojen lasinen vesikuppi on olohuoneen pöydällä Oiva Toikan faunasarjaa!

    ReplyDelete
  2. Ihana tunnustus :)

    Katsoin joskus Ransun kasvattajan sivuja ja hymyilin automaattisesti: Jo pienen pienenä kissanpoikana Ransulla on ollut hurmaavan kelmin hymy <3

    ReplyDelete
  3. Voi että, vai on Rosvo sellaisia tuumaillut :-D Kieltämättä Taika-ruokakupit on aika hienot, mutta ei kyllä yhtään hienommat kuin Toikan fauna!

    Huomasin Unna Tuutikin saaneen saman tunnustuksen! Ransu oli pienenä tosiaan syötävän söpö, naapurini mielestä se on siinä kasvattajan pariviikkoiskuvassa ihan hylkeen näköinen. Pitääpä kysyä kasvattajilta, josko saisin julkaista sen kuvan joskus täällä.

    ReplyDelete
  4. Yeah! Lemmikki tulee ja omistaa! Hyvä jätkät!

    ReplyDelete
  5. Onks toi minikasvihuone "ajan" patinoima vai onks se oikeesti vanha? Kivanoloinen :)

    ReplyDelete
  6. Lumipantteri <3 & Vartija-Ransu <3 ! Lavuaarihan sopii mainiosti istutus- ja mullanvaihtohommiin :)

    ReplyDelete
  7. Minikasvihuone on tämän kevään löytö K-raudasta! Siinä on vähän ärsyttävästi tehty tuollaisia punaisia "ruoste"läiskiä - kuvassa ne näyttävät ihan kivoilta mutta käytännössä ovat aivan liian säännölliset ollakseen oikean näköiset. Taidan viedä sen ulos yhdeksi vuodeksi, niin aika parantaa ;-)

    TOTTA KAI Sulo, lemmikki tulee ja sen jälkeen ei ihmisellä ole omaa tahtoa, rauhaa eikä aikaa!

    ReplyDelete
  8. Niin, Naukulassakin taitaa olla asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä :-D Niin kissojen kuin mullanvaihtojenkin suhteen!

    ReplyDelete
  9. Kaunis kiitos tunnustuksesta! :)

    ReplyDelete
  10. Vaadin Ransu-hylkeen vauvakuvaa blogiin! :)

    ReplyDelete
  11. Jahas... no selvitetään, selvitetään :-D

    ReplyDelete
  12. Kiitos ja kumarrus tunnustuksesta Saila! Ompas huimat arvostelut, en tiennytkään painivani noin kovassa sarjassa ;D

    Tartun haasteeseen kohtapuolin! Sinä saitkin liitettyä kuviisi oikein mielenkiintoisia asioita elämästäsi. Näyttää kauniilta tuo minikasvihuone ja se on päässyt vielä tärkeään tehtävään. Ja Viljon tarina kosketti kovasti.

    ReplyDelete
  13. Opiskelua ulkomailla, asumista syrjäisellä saarella, puutarhurointia ja norjalaisia metsäkissoja - minä sanon, että vau mikä elämä!

    ReplyDelete
  14. Ohoh, no ei kai elämäni nyt niin eksoottista ole... Sitä vain tekee sitä mitä haluaa, siihen pyrkii ja sitten kun on mahdollisuus, siihen tarttuu, jos sitä tosiaan niin paljon haluaa. Kiitos Ilona H :-)

    Marian koti ja puutarha on parempi kuin Strömsö!!! :-D Minikasvihuone oli pakko hankkia vaikka se ei mahdu kunnolla partsilleni, vaan matkustaa sisältöineen kohtapuoliin saareen. Siinä ei muuten ole ainuttakaan koukeroa ;-) Ainoastaan hauska kahva nostettavassa harjakatossa, kiva yksityiskohta!

    ReplyDelete
  15. Siis paljon hienompi kuin minun krumeluurini teennäisine pikku pylväineen ja koukeroineen!!! Mahtuuhan se autoosi?!?

    ReplyDelete
  16. Ei se ny niin iso ole :-D Mutta partsini on aika pieni. Ja täynnä jo!

    ReplyDelete
  17. Ja hei, ei mun auto nyt NIIN pieni ole! :-DDD

    ReplyDelete
  18. Ihana minikasvihuone! Ajattelin, että se olisi tehty vanhoista ikkunoista, mutta K-rautaan siis. Ja Englantiin pitäisi ehdottomasti päästä puutarhoja ihailemaan. Kiitos vastauksesta! Mä olen iltaisin tuijotellut puutarhaetsiviä. :)

    ReplyDelete
  19. Joo, tuo oli harvinaisen kiva malli. Pinnan "antiikkiseksi" maalatuista läikistä voi olla montaa mieltä, mutta rungonhan voi maalata itse uudestaan tai patinoida esineen aidosti ulkona, niin kuin ajattelin kokeilla. Sitä voisi jopa hangata hiekkapaperilla niistä punaisista "ruoste"maalikohdista.

    ReplyDelete
  20. Minäkin luulin, että sinulla on parvekkeella vanha ikkunanpoka tai jotain vastaavaa, kun olen sellaisen oikeasti jossain nähnytkin, ja sekin oli kivan näköinen, mutta lähinnä vain koriste (eikä kasvihuone).

    Pitkä- ja lyhytkarvaisuuden periytyminen kissalla on mielenkiintoista, kun kaksi lyhytkarvakissaa voivat saada keskenään yllättäen pitkäkarvaisen pennun, jos ovat molemmat salaa pitkäkarvatekijän kantajia. Minäkin valitsisin seuraavaksi metsäkissan, jos en valitsisi tavallista lyhytkarvaista peruskissaa. Mutta ennen kaikkea se persoona!

    ReplyDelete
  21. Ihan totta, persoona on kaikkein tärkein. Ransu on aikamoinen persoona, mutta ei ehkä ihan niin erikoinen kuin Viljo kaikkine tempauksineen. Persoonallinen kissa on ihana, ja onneksi niillä onkin kaikilla omat persoonat.

    ReplyDelete
  22. Naputtelin jo yhtä komenttia mutta läppäristä meni patteri...joten teen uuden yrityksen! Kivoja kuvia ja tarinoita. Saaripalsta on antanut minulle paljon uutta kissoista ja niiden sielunmaisemista, persooniahan ovat! Saaripalsta on kyllä kaikella tapaa beatiful ja sellaisen tunnustuksen arvoinen! :)

    ReplyDelete
  23. Voi ei, hemskatin tietokone! Kiitos kun jaksoit kommentoida uudestaan :-)

    ReplyDelete
  24. Kiva kuulla näitä, ennen-juttuja.
    Minä ymmärrän sinua täysin, kasvien hamstraaminen on ihan selviö, eihän niitä nyt hyvänen aika, voi jättää, jos mieli tekee. Mahtuu tai ei...

    Voi surkeus Viljo-poikaa, miten hän kuoli, jäikö auton alle?
    Minä kyllä välillä ihmettelen tuolla autolla ajaessani, kuinka siili voi jäädä auton alle? Tää nyt meni ohi aiheen, mutta tuli vaan mieleeni tuosta kysymykestä.Jotenkin on surullista nähdä keväisin joka aamu töihin mennessä kuolleita eläimiä tiellä.

    Ja taasen ymmärrän myös,että et voi elää ilman pitkäkarvaista kissakaveria, minullakin on neljän noutaja meneillään..jotenkin ne vaan on niin minun oloisia koiria.

    Jos olisin yksin, ilman perhettä, asuisin tod.näk myös jossain korvessa, liuta lampaita sun muita elukoita ympärilläni.

    ReplyDelete
  25. Viljo jäi tosiaan auton alle. Vapaana kulkevalle kissalle on mahdotonta sanoa, vaikka niin silti usein sanoin, että älä sitten mene tien yli. Niin se vain meni, ja huonosti kävi.
    Siilitkin lähtevät ylittämään tietä, niin kuin kaikki muutkin eläimet. Siinä ei auta onko eläin nopea vai hidas, jos auto tulee niin nopeaan ettei kuski ehdi väistää tai jarruttaa.
    Eläimet ympärillä ja kotona tekevät elämän. Tunnen yhden niin eläinrakkaan miehen, ettei hän voi ottaa lampaita, kun sitten nekin pitäisi ottaa sänkyyn nukkumaan :-D

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!