Saturday 2 April 2011

Maailman kiltein kissa

Musti on maailman kiltein. Mutta koska kukaan ei usko jos minä sen sanon, niin se on vasta nyt virallisesti todistettu.

Kävimme viikolla eläinlääkärillä, sillä Musti on alkanut välillä yskiä. Edellisellä käynnillä rokotusten merkeissä keskusteltiin yskästäkin ja lääkäri sanoi, että jos se on astmaa, se aikanaan pahenee jos sitä ei hoideta. Niinpä varasin seuraavalla kaupunkireissulla uuden ajan. Puhelimessa ollut henkilö ei huomannut sanoa – eikä ehkä tiennyt, mitä astman tutkimiseen liittyy – ettei Mustille saisi antaa aamupalaa sinä päivänä, sillä se pitäisi nukuttaa tutkimuksia varten.

Musti tuulettamassa kalsareita

Eihän Mustia sitten nukutettu, vaan vietiin röntgeniin tajuissaan. Ihan nätisti se oli siellä köllötellyt. Sitten otettiin verinäyte, kahteenkin otteeseen. Pidin Mustista kiinni kun kiristysside laitettiin ja piikkiä pistettiin, ja se vain oli paikoillaan ja nieleskeli. Hermostutti tietysti, mutta Musti ei purnaa (paitsi kopassa). Tassut vähän hikosivat, mutta Musti on sellainen, että se vain odottaa että koska nää lopettaa tän kiusaamisen.
Lopuksi Mustiin vielä laitettiin kortisonipiikki, ja rokotuksethan Musti ottaa aina nätisti vastaan, vaikka ei se niistäkään pidä. Eläinlääkäri ja kaksi hoitajaa kehuivat Mustia kilvan! Maailman kiltein pantteri ♡ Se sai nameja, mutta eihän niitä voinut heti syödä moisten koettelemusten jälkeen – asiaa piti vähän fundeerata. Kyllä namit sitten vähän ajan päästä maistuivat, varsinkin se maksanami.

Musti kaulurin kanssa viime kesänä, kun takajalkaan oli tullut haava. Onnistuu se flirttailu näinkin!

Röntgenkuvassa ja verinäytteissä ei ilmennyt mitään astmaan viittaa-vaa, mutta sitä ei silti voi vielä poissulkea. Kortisonipiikin pitäisi pitää astmaattinen yskä poissa viikkoja–kuukausia (riippuen tapauksesta), ja jos näin käy, ja yskä tulee takaisin, voi kyseessä hyvinkin olla astma.
Sitten sitä hoidetaan kortisoninaamarilla hengitystien kautta, sillä jatkuvat kortisonipiikit aiheuttavat ikäviä sivuoireita. Naamarin käyttö, jos siihen sitten joudutaan, tuskin aiheuttaa mitään ongelmia, sillä kuten edelläkin jo ilmeni, Musti on maailman helpoin hoidettava. Se suhtautuu tyynesti eteensä tuleviin vastoinkäymisiin ja nielee mato-tabletit ja muut lääkkeet aina kiltisti.

Leppoisa pyknikkopantteri yllätetty vaanimasta pikkuveljeä

Vielä yksi ihana tulppaanikuva Kaisaniemen näyttelystä. Tässä 'Generaal de Wet'. Huomasin juuri, että joku on käynyt kaivelemassa viime syksynä muotopuutarhaani istuttamiani tulppaanin sipuleita. Alueen ympärillä on peura-aita, mutta se ei riittänyt ihan talon seinään asti, siinä on kyllä kauriinmentävä rako. Prkl!
Värikästä viikonloppua!

38 comments :

  1. Voi Mustia, miten urhea - ja kiltti! <3 Toivottavasti ei ole astmaa. Peukut pystyyn!

    P.S. Melkein samanlainen toi alin kuva kuin mun tulppaaninäyttelypostauksessa. ;)

    ReplyDelete
  2. Heh, sieltä varmaan sai tosiaan aika samanlaisia kuvia ;-)
    Toivon, että yskän syy kumminkin selviää, niin sitä pystyy sitten hoitamaan. Musti on pikkuinen urhea pantteri!

    ReplyDelete
  3. Voi kun toinen on reipas potilas! Isovanhempieni maalla asuva 17v kissarouva Mimmi ei usein onneksi ole tohtoriin joutunut,mutta on kyllä niillä harvoilla kerroilla ollut semmoinen äkäpussi, että huh huh... Viimeksi kun sai rauhoittavaa, pissi sitten vielä litratolkulla tohtorin pöydälle.. ja sen yli ;D

    Toivottavasti menee nopsaan ohi, eikä tule takaisin!

    ReplyDelete
  4. Mustille täysi 10 ja kissamerkki!!! Tuohon ei moni pysty!

    ReplyDelete
  5. Voi Mimmiä :-D
    Pissitulva!

    Musti kiittää kehuista ♡

    ReplyDelete
  6. Go Musti, Go ! Tuollaisia panttereita ei joka puussa lekottelekään ;)

    Ihanan mustin kuvat tuovat mieleen ja ikävään oman Ossi-kissan, joka viettää nykyään eläkepäiviä vanhempienu luona, metsän keskellä..

    ReplyDelete
  7. Ihana postaus. Ihan hirveetä, tuli ihan tippa silmään. Johtuu siitä, että just olin niin syvällisiä kirjoittanut omaan blogiini ja tulin tänne lukemaan tätä. No, ensinnäkin tuli mieleeni kissani Miiru, joka 16-vuotiaana osoitti ihan mieletöntä urheutta viimeisinä päivinään eläinlääkärissä. Hänellä oli kasvain kielessä , eikä pystynyt syömään eikä juomaan mitään. Yritti epätoivoisesti juoda joulukuusen jalastakin. Minä sitten yritin juottaa vettä lusikalla. Eläinlääkäri, ihan nuori tyttö, ei edes huomannut kasvainta. Onneksi nuorin siskoni Anna on eläinlääkäri ja hän tuli parin päivän päästä Poriin ja samantien sitten joutui päästämään kissan vaivoistaan. Miirusta jäi meille niin kaunis mmuisto, hän oli tosi urkea läärärissäkin.
    No sitten Rosvo! Itse olen ajatellut, että Rosvo on maailman kiltein kissa. Hän ei raavi seiniä, ei häiriköi koskaan. Hän antaa aina nöyrästi Nekun mennä ensin ruokakupille, hän on sellainen elävä pehmolelu. Pari viikkoa sitten hän jäi vaatehuoneeseen vahingossa yöksi. Nekku piti meitä hereillä koko yön; mellasti ja moukui eteisessä. J jo ajatteli, että sterilisaatio epäonnistui: kissa oli kuin kiimassa. Aamulla huomasin, että Rosvo on hukassa: tyynen rauhallisesti hän käveli vaatehuoneesta, missä hän oli ollut iahn hiljaa. Hurjapäinen Nekku oli kaverinsa puolesta huolissaan ja pitänyt meitä ymmärtämättömiä hereillä. Ihania nämä meidän kissamme; ne kasvattavat meitäkin!

    ReplyDelete
  8. Onpas Musti rauhallinen kissa. Takuulla maailman kiltein :)
    Meidän oranssilla on astma. Toistaiseksi saa kortisonipiikin silloin tällöin ja pysyy pitkään aisoissa. Toivottavasti näin voidaan mennä sen loppuikä.

    Paranemista Mustille!

    p.s. Myyrät joskus mönkivät ja kulettelevat niitä sipuleita. Olisivatkohan olleet asialla?

    ReplyDelete
  9. Voivat myyrätkin niitä syödä, mutta nyt on niin järeät kaivuujäljet, multaa on roiskunut hangellekin, että kyseessä täytyy olla sorkkaeläin. Ellei myyrät sitten käytä sorkkarautaa tms. apuvälinettä!

    Kati; Ossi-kissalla on varmaan siellä kissanpäivät, mutta sinulla on ikävä. Ei mene tasan :-(

    Auli; kävinkin juuri samaan aikaan lukemassa sinun kirjoitustasi kun sinä olit täällä minun luona. Koskettavaa kertomusta kerroit.
    Ja Miirunkin tarina koskettaa, voi toista. Ja Rosvo ♡, kuulostaa Mustin sielunveljeltä. Siellä hänkin oli kiltisti odottanut vuoroaan, että koskahan joku tulee päästämään minut pois.
    Ajattelen joskus Mustin kanssa, että ihan kuin se olisi lukenut jonkun kissan käytösoppaan. "Tällainen on täydellinen lemmikki". Paitsi että pienenä se silppusi muutamat tapetit, ja tänä talvenakin repi kaupungissa (turhautuneena) posteja niin, että yhdestäkin synttärionnittelukortista pystyin hädin tuskin lukemaan mistä on kyse ja kuka lähetti :-D

    ReplyDelete
  10. Hyvä Musti! :) Urhea kissa!

    ReplyDelete
  11. Voi kun minuakin kosketti tämä mustin astmaepäily.
    Muistuu mieleen ne kaikki viisi edesmennyttä kissaani, joista kiltein oli Olivia. Se jouduttiin lopettamaan jo 4,5 vuoden vanhana mystisen kroonisen suolistotulehduksen vuoksi (autoimmuunisairaus). Olivia sai puolet elämästään kortisonia. Keijukin söi vanhana lääkkeitä mutta otti ne kirjaimellisesti kehräten kädestäni. Hänestä tuo joka-aamuinen ja -iltainen lääkitseminen oli jonkinlainen meidän kahdenkeskinen huippujuttu, jolloin hän sai täyden erityiserikoishuomioni. Nyt on tämä nuori ja leikkisä ja terve kissa Ruska onnellistuttamassa meitä.
    Ei ole kiva yleensäkään viedä kissaa eläinlääkäriin sairauden takia eikä myöskään mukavaa tuollainen astmaepäily. Onpa se hienoa, että tuli oikein virallisesti todistettua, että Musti on maailman kiltein kissan. Toivottavasti ei kumminkaan ole astmaa, mutta toisaalta, kissan astmaa osataan hoitaa.

    ReplyDelete
  12. Kiitos kommentista Paula. Voi teidän pientä Oliviaa. Mustillakin oli joku mystinen, ehkä suolistotulehdus pari vuotta sitten mutta onneksi se meni ohi lääkkeillä.
    Ja Keiju! Voi suloista. Terve kissa on ihana juttu, toivotaan että Ruska on reipas ja terve hyvin hyvin pitkään.
    Jos on astma, niin sitten vain hoidetaan sitä. Saaressa, missä minunkin on parempi hengittää, voi ehkä Mustikin vähän paremmin, tosin en tiedä: yskii se välillä täälläkin. Onneksi yskiminen ei ole edes jokapäiväistä. Toivottavasti syy selviää niin Musti saa hoitoa.
    Olen muuten huomannut, että kaupunkiasunnon kuivuudessa Mustin iho hilseilee ihan kauheasti, täällä saaressa ei lainkaan. Itse asiassa, minäkin taidan hilseillä kaupungissa!

    ReplyDelete
  13. Musti, ollaan niiiiin samaa maata sun kanssa. Mäkin tiedän, että lekuri (niin persiistä kuin onkin) on kestettävä ja nopeammin pääsee pois ilman taisteluita. Toivottavasti sun yskä nyt helpottaa! Mä syön kortisoonitabletin joka toinen päivä, oon jo puolitoista vuotta syönyt. Ja astmalääkettä joka päivä. Kyllä se henki sitten kulkee ja elämänlaatu on tärkeintä! Nauti nyt kamuseni yskättömyydestä ja huomiosta, oot sen ansainnut!

    ReplyDelete
  14. Voi Musti, maailman kiltein, hienoin ja urhein pantterikissa <3 Kyllä on lääkärillä kehuttu aivan syystä. Toivottavasti syy löytyy pian ja pantterille hoito samoin tein :)

    ReplyDelete
  15. Kiitos kommenteista Sulo ja Ella!
    Ehkä Mustikin tajuaa, että tämä loppuu kyllä, ei auta pyristellä. Jo elämänsä ensimmäinen rokotus otettiin kiltisti vastaan ja kun lääkäri yritti kuunnella stetoskoopilla, Musti vain kehräsi; niin piti sitten rokotuksen jälkeen kuunnella uudestaan kun kehräys oli siinä vaiheessa loppunut :-D

    ReplyDelete
  16. Se on jännä miten toiset kissat taistelee viimeseen asti jos jotain ikävää on edessä ja toiset ei jaksa riehua pätkääkään. Anni ei juurikaa vastustele, lekurissa on aina mennyt hyvin, olen pessyt kissan useamman kerran, korvat saa putsata ja kynnet leikata. :) Ainoa mistä Anni ei pidä on suuhun kurkkiminen, matolääke vielä menee kun sen saa suuhun nopsaa, mutta jääppä sekunttia pidemmäksi pohtimaan niin jo riitti. :D

    ReplyDelete
  17. On aivan mahtavaa, että on sellainen kissa jota on helppo käsitellä. Tosiaan, ei niiden tablettien kanssa kannata aikailla, niin kuin ei koppaan laittamisessakaan ym. Kissalle ei kerta kaikkiaan voi antaa sellaista käsitystä, että tästä tilanteesta olisi mahdollista jotenkin luistaa :-D

    ReplyDelete
  18. Musti on urhea ja reipas poika! Meillä Vernerin kanssa saa kyllä taistella matolääkkeet ja kaikki. Ostan yleensä Mirrix -tahnaa, viimeksi sotkin sen hyytelön sekaan (syö yleensä vaan naksuja) niin johan poika veteli siihen malliin että. Ei paljon ehtinyt maistella, onko seassa jotain epäilyttävää. Ja on niin ujo, ettei mua lukuunottamatta hyväksy kuin pari ihmistä lähietäisyydelle.

    ReplyDelete
  19. Voi Verneriä! Se oli onnistunut huijaus.
    Mustikin ujoilee, mutta ei kumminkaan mene vieraiden läsnäollessa paniikkiin, piiloutuu vain jos tulevat epäilyttävän lähelle. Sellaisia nää on nää ujot suomalaispojat ♡

    ReplyDelete
  20. Musti - olet sankari! Rohkea pantteri-isäntä. Me pidetään koko joukolla täällä peukkuja, että yskä katoaa.

    ReplyDelete
  21. Voi,että sinä Musti olet sitten kiltti,kun lääkärissä kävit♥ja olit kiltisti,kun kokeita ottivat:)Niin sitä pittää,hauskoja kuvia..Tuosta yskimisestä tuli mieleen,että ettei vain olis matoja??..Rapsutuksia lähettää junnu ja terkut,että ei ois pahempaa ja että saa lääkkeet,jos jotain on.
    Hauskaa viikonloppua

    ReplyDelete
  22. Mustille rapsutukset, toivottavasti yskä katoaa jälkiä jättämättä! Voi hitsit niitä kauriita, toivottavasti olisivat sipulit tallessa ja järjestyksessä.

    ReplyDelete
  23. Myyrä, jolla on sorkkarauta? Teillä asuu JULKKIS! Se tsekkiläinen myyrä-piirroshahmohan voisi juurikin kanniskella vaikka sorkkarautaa mukanaan siltä varalta, että nälkä tulee.

    Mutta jos se ei asu teillä, niin ehkä ne kauriit sitten ovat olleet asialla.

    Voi tuota Mustia. Suloinen ja kiltti, kertakaikkiaan Maailman Paras Kissa.

    ReplyDelete
  24. Se on totta, että pahaksi mennyt matotilanne saattaa mennä keuhkoihin. Musti on madotettu, madotan niillä järeimmillä eli Profenderillä, Axilurilla ja Drontalilla, vaihtelen kyllä välillä myös Flubenoliin kun kuulemma eri matolääkkeiden käyttäminen vaihtelevasti on paras.
    Eli keuhkoissa olevat madot on kai pois laskuista.

    ReplyDelete
  25. Kiitos vielä Inkivääri ja Intopii, viestinne ehättivät tähän väliin.
    Jäljistä päätellen asialla olivat kauriit, ellei sitten saarelle ole muuttanut villisikapopulaatio. Laitoin kanaverkkoa päälle ja toivon, että sipulit ovat tallessa - kaivettu kohta on juuri se, missä on pihani kallisarvoisimmat tulppaanit eli 'Blue Flagit'!
    Jos täällä olisi Se Myyrä sorkkaraudan kanssa, niin olisin kyllä aika iloinen, mutta kävisin silti hakemassa sen sisään syömästä mun tulpsuja ja antaisin vaikka porkkanoita tilalle.
    Kiitos, Musti on minustakin Maailman Paras Kissa. Se on jotenkin niin uskomaton Ihanuus.

    ReplyDelete
  26. Musti, komee kollipoika :-) Me ollaan niin samiksii: mäkin oon kiltisti vetskulla. Ottakoot verta sitten kun kerta haluuvat jne.

    Mut mä toivon tosi tosi paljon että sulla ei oo mitään astmaa eikä muuta kakkaa, vaan ihan vaan jotain Kissojen Kevätyskää. Paljon terveisiin meijän muilta porukoilta kans ja *purr* ja *pusku* multa sulle!

    ReplyDelete
  27. Mustilla on kyl ollu yskää jo pidempään kuin vaan tän kevään, eli Kevätyskää se ei ole :-(

    Musti kiittää ja puskee takas! Kur!

    ReplyDelete
  28. Toivottavasti Mustin yskän syy selviää.
    Toinen on niin kiltinnäköinenkin, harmittaa oikein toisen puolesta :(

    Mustille hali-rapsutukset!

    ReplyDelete
  29. Kiitos Kesäkukka! Välitetään hali-rapsut, eiköhän ne ilahduta.
    Onneksi sillä ei ole kovin paha yskä eikä se näytä kärsivän, mutta pitäähän se silti tutkia ja hoitaa.

    ReplyDelete
  30. Musti on kyllä hieno mies! Toivottavasti yskän syy selviää.
    Olen vieläkin ihastellut näitä Tulppaanien lumo-näyttelyn kuvia... niin ihania ja erikoisia tulppaaneja ja kauniit sommitelmat.

    ReplyDelete
  31. Niin, Musti on niin kiltti, sille ei kyllä toivoisi yhtään mitään pahaa! Mutta sellainen vaiva, jota voi kumminkin hoitaa, ei ole niin kauhean paha vaihtoehto.
    Lisää Tulppaanien lumo -näyttelykuvia laitoin muuten Oma Pihan blogiin: http://www.omapiha.info/blogi/index.php/2011/03/sipulikukkatykitys/

    ReplyDelete
  32. Harmia kutsutaan myös maailman kilteimmäksi kissaksi! :) Sekin sietää hyvin ikäviä hoitotoimenpiteitä (matolääkkeessä menee raja!) ja vaikuttaa vähän samanlaiselta kissalta kuin Musti; nehän on myös matkustajasamiksia! ;)

    Tsemmpiä Pantterille! <3

    ReplyDelete
  33. Voi että, lisäksi ne on nimisamiksia!
    Entinen miesystäväni nimesi nyt jo edesmenneen Viljo-kissan Harmiksi, kun siitä oli niin paljon harmia: se kävi uhittelemassa kahdelle vanhemmalle kissalle ja kerjäsi verta nenästään, sabotoi meidän yöunia tulemalla lutkuttamaan vähän väliä ym.. Ja kun musta oli kerran Musti, niin harmaa sai sitten olla Harmi... Mutta siitä tuli komea ja ainutlaatuinen kissa, ja jossain vaiheessa miesystävänikin sanoi, ettei se ole enää yhtään harmi-kissa. Lempinimi vedettiin takaisin. Ilahduinkin niin, kun löysin komean harmaan (tai siis sinisen) kissaherran jonka nimi on Harmi! :-D

    ReplyDelete
  34. Harmihan (ja Paavo) on nimetty edellisessä kodissaan ja aluksi ihmeteltiin miksi Harmi on Harmi, kun oikeasti se on kaikkea muuta eli maailman kiltein kissa. ;)

    ReplyDelete
  35. Ei nimi miestä pahenna, eikä kissaakaan!

    ReplyDelete
  36. Hieno blogi sinulla :)



    Voisitko käväistä vilkaisemassa kissojeni blogia ? :)

    ReplyDelete
  37. Kiitos Annnii! Tokihan tulen kissablogia kurkkaamaan :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!