Wednesday 29 December 2010

Musta on muotia

Mustilla on tyylitajua. Se viihtyy parhaiten sille sopivissa paikoissa, kuten mustan flyygelin alla. Mustavalkoinen lampunjalkakin on jees.

Eilen illalla katsoin muuten ohjelman leopardeista. Mustat pantterithan ovat tummapigmenttisiä leopardeja. Ohjelmasta selvisi, miten yksin saalistavat leopardit pärjäävät laumassa saalistavien leijonien kanssa samoilla apajilla: ne ovat ketteriä. Raskasrakenteisempana leijona ei pysty kiipeämään puuhun anastamaan leopardin sinne raahaamaa saalista.
Musti on ilmiselvä leopardi-pantteri. Ketterä, nopea, äänetön ja notkea. Eron huomasi selvästi Viljon kanssa, joka oli voimakas-rakenteinen ja painavampi. Kun Viljo käveli, kuului "lönts, lönts". Kun Musti kävelee, kuuluu korkeintaan "suih, suih" tai "täp täp täp", jos Mustilla on kiire.

Sänky on paras silloin, kun siinä on Mustiin sointuvat lakanat. Olenkin yrittänyt sävyttää makuuhuoneen Mustiin sopivaksi ;-)

Olohuoneen sohvan lehmäntaljassakin on yksi kohta ylitse muiden.

18 comments :

  1. Kuinka oikeassa Musta onkaan! Musta on aina in <3!

    ReplyDelete
  2. Black is the new black!
    MUSTI

    ReplyDelete
  3. Olipas Musti tyylikäs ja tosi tyylikkäässä miljöössä. Musta väri on sellainen. Tuossa taljan päällä harmonia on täydellinen. Mustillahan on pieni valkoinen läiskä leuan alla. Aivan kun olisin kuullut niiden tassujen äänet. =)

    ReplyDelete
  4. Kiiltävä karvainen herra. Mainiot kuvat Mustista!

    ReplyDelete
  5. Musti on kyllä klassisen tyylikäs herra! Onneksi makuuhuoneen värimaailma myötäilee myös Ransun sävyjä. :)

    ReplyDelete
  6. Musti ja kuvaaja kiittävät! Tuossa taljalla se on tosiaan kuin kolmiulotteisempi osa itse taljaa.
    Äitini mielestä musta kissa näyttää pelottavalta, kun siitä erottaa vain silmät. Äitini ei kyllä ole lainkaan kissaihminen eikä osaa tulkita niiden ilmeitä. Musti on oikeasti sellainen hellanduudeli-mammanpoika, ettei sitä voi pelätä kukaan!
    Kissan tassujen ääni on kiehtova, kun se ei ole rapinaa, kuten koiralla, sillä kissan kynnet on vedetty sisään. Se on sellaista pehmeää tassutteluääntä. (Tai siis, toisilla töminää).

    ReplyDelete
  7. Jenni, hyvin noteerattu! Tosiaan. Haaveilin kylläkin pitkään oranssista karvis-kissasta, mutta eihän sellainen nyt kävisi laatuun. Viljon kuoleman jälkeen en voinut ajatella muuta kuin harmaata karvakasaa Mustille kaveriksi.

    ReplyDelete
  8. Huomaa, että minä en ole ihan niin kissaihminen kuin monet, monet muut palstasi lukijat, sillä minä kiinnitin eniten huomiota otsikkofonttisi ja -kuvasi vaihtumiseen ;-)

    Musti on kyllä mainio kissa. Elegantti. Ransu on ehkä hieman liian poikamainen minun makuuni. Meillä muuten asuu yksi ihmismäinen rasavilli, joka tekee ihan samaa kuin Ransu lakananvaihtojen aikaan. Ehkä se onkin tietynikäisten herrojen harrastus? Mitäs se Ransu nyt olikaan? Viisi...?

    ReplyDelete
  9. Niin, ehkä lakanavaihtoriehunta on pienten poikien yleinen harrastus, ja joidenkin tyttöjenkin ;-) Minusta oli maailman jännintä mennä olohuoneen lattialle spinaakkerin alle, kun sitä viikattiin talveksi säilöön (spinaakkeri on erittäin ohut ja kevyt purje).
    Ransu on reilut 2 v, joskus laskin, että kissan iän voisi kertoa viidellä, 20-vuotias kissa on ehkä niin kuin satavuotias ihminen. Vaikka ikä- ja kehityskaudet eivät menekään yksi yhteen. Yksivuotias kissa on erimerkiksi sukukypsä. Mutta sillä laskutoimituksella Ransu on reilut 10 v ihmisten iässä, siis kohta alkaa paha murkkuikä!

    Juu, otsikkokuva vaihtui tulppaaniin. En kestänyt enää väritöntä talvea, eikä kai kukaan muukaan. Koska kukkii ensimmäinen krookus?

    Loppuun vielä Mustin omatassuinen kommentti:
    xxxxxxxxxxxxxxxxxxd

    ReplyDelete
  10. No, mä raxtan mustia kissoja, tää ei oo varmaan kellekään enää yllätys. Raxtan mä muitakin kissoja, mutta mustilla on poikkeuksellisen vahva estetiikka-etumatka :-)

    ReplyDelete
  11. Musti on niin kaunis, ja vieläpä niin ihana, että jaksan ihmetellä sitä melkein päivittäin. Mikä onnenpotku :-)
    Mustin pentueessa olisi ollut yksi keltainen raidallinen, mutta se oli jo löytänyt kodin naapurista. Vaikka totta puhuen, päätin ottaa sen pennun joka hengailee lähellä ja suostuu lähtemään mukaan. No pitihän se Musti (siinä vaiheessa vielä kotiperheen työnimellä Mustikka) tunkea väkisin pahvilaatikkoon lopulta kuitenkin. Mutta ei se keltainen, eikä ne ruskearaidallisetkaan, olisi millään voineet olla Mustia ihanampia. Musti on maailman kaunein ja suloisin kissa! Ei sitä tarvitse edes viedä mihinkään kissanäyttelyyn. Se on suvereeni voittaja ilmankin.

    ReplyDelete
  12. Hei Saija ja ihanat pantteri ja tiikeri!

    Olen seurannut blogiasi jo pitkään..en kehtaa paljastaa kuinka pitkään, kun en ole mitään merkintöjä jättänyt..tuhma, laiska minä!
    Tulin Lumleyn dokkarin jälkeen kurkkaamaan kuulumisianne ja ajattelin , että olethan muistanut katsoa ohjelman. Arvasin, että diggaat näyttelijätärtä ( hän on niin viisas ja sydämellinen ) ja tietenkin aihe kiinnostaa sinua :)

    Kyllä kissa on ihana olento!!

    Olen tietty itsekin 100% kissaihminen ja meillä on kolme karvapoikaa; Onni Konzales ( punainen mettis), Kaapo ja Papu Pantteri ( itämaiset lyhytkarva hopea tiketti sekä pitkäkarva mustasavu). Meillä on ollut myös ihana sinitiikeri uros, jonka menetimme aivan liian varhain
    ( Veikka oli vain 4v, kun menehtyi äkilliseen sydämen rytmihäiriöön).
    Ja hän on aina luonamme ajatuksissamme ja puheissamme..niinkuin tiedät. Veikka ei ollut samalta kasvattajalta kuin Ransusi, mutta samalta suunnalta kuitenkin ja hän kisasi näyttelyissä Polarheimin karvakuonojen kanssa ;).
    Itse asiassa aloin lukea ensin Viljosi tarinaa( kun jotenkin vahingossa eksyin blogiisi) ja piti silloin heti kommentoida hänestä... ja tietysti hänen tarinansa muistuttu taas omasta mentyksestämme.
    Nyt piti jo sitten vihdoin ja viimein kirjoittaa ...voi Musti... todellakin hän on minipantteri ja Ransu on niin liikkis. Sä kirjoitat niin taitavasti ja huumorilla poikien elämästä, että siitä on nautinto lukea....toisaalta...kissaihminen nyt menee sekaisin ihan mistä vaan kissoihin liittyvästä :)
    Nautitaan meille annetuista maailman parhaimmista ja kauneimmista perheenjäsenistä ja ja ollaan heistä kiitollisia...

    Joutilasta loppuvuoden jatkoa teille jok`ikiselle,

    toivottaa Leena ja Murut

    ReplyDelete
  13. Hei Leena ja Murut (Ihanat nimet Muruilla)!
    Kiitos kun kirjoitit, vaikka eihän blogien lukijalla ole kommentointipakkoa. Saa kommentoida, mutta saa myös vain lukea. Mutta onhan se mahdottoman kivaa kuulla sinustakin: minkälainen olet kun blogini kiinnostaa, ja että sinulla on kissoja, ja minkälaisia...

    Lumleyn dokkari oli todella hyvä, ja nyt pitää odottaa viikko ennen seuraavaa jaksoa (ja myös muistaa sillä kellonlyömällä laittaa tv päälle). Hänen ilmeensä pehmeni kissoja tarkkaillessa, ja se mielenkiinto vieraita kulttuureja ja eläimiä kohtaan oli mukaansatempaavaa. Nuoruus Intiassa on myös varmasti vaikuttanut häneen. Kiehtova nainen, kiehtova aihe!

    Veikka oli ehkä etäistä sukua Ransulle! Ransun isoisä on Polarheimin Xavier, sinitiikeri hänkin (ellei hopea?). Ransu on kuulemma siltä sukuhaaralta oppinut puremaan; siis Ransun mielestä varsin herkkä ja hellä huomionosoitus jonka kohde on nenäni. Auts!
    Otan osaa Veikan menetyksen johdosta, nuoren kissan menettäminen on kovin raskasta. Sitä on vaikea hyväksyä, kun on odottanut pitkää iloa ja yhdessäoloa, ja sitten toisen elämä katkeaakin aivan kesken.

    Kiitos kehuista, osut kyllä aivan naulan kantaan siinä, miten kissaihminen vain kerta kaikkiaan menee veteläksi melkein kissasta kuin kissasta. Minua aina välillä ihmetyttää, miten hyvin vieras ihminen osaa tulkita minun kissojeni ilmeitä tai asentoja pelkistä kuvista, mutta niin vain jotkut osaavat.
    Aina yhtä ihana kuulla, kun joku puhuu kauniisti lemmikeistään. Maailman parhaimmista ja kauneimmista, todellakin!

    Ja nyt minun täytyy totella sinua, sillä olin kyllä ajatellut tehdä vielä vähän duunia. Mutta... toisaalta kello on lähes puolenyön, ja toisaalta: "joutilasta jatkoa"... kukapa tuota voisi vastustaa. Varsinkaan, kun eräät ovat jo sängyssä odottamassa. Ja toinen heistä varmaankin terottamassa hampaitaan minun nenääni varten.
    Hyv' yötä siis, ja loppuvuoden päiviä, ja kiitos vielä kun kirjoitit!

    ReplyDelete
  14. Vau,mikä gentlemanni toi Musti,kaikki mustaan viittaava kiinnostaa,no niinpä itsekkin on musta:),piiloutuu mustan taakse:D.
    Mukavaa Uutta Vuotta 2011♥

    ReplyDelete
  15. Oi tuota viimeistä kuvaa! Tyynyjen vihreä kuviointi tuo vielä kauniisti esiin Mustin silmien värin :) Suunnattoman komea silkkiäispantteri <3

    Meillä Lyyti ja Tuutti ovat hiljaisia tepsuttajia, joiden käpälistä kuuluu leikkiessä kuitenkin melkoinen tömpse. Vappu puolestaan on täysin äänetön etenijä ja kenties juuri siksi neideistä ainoa, joka "tappaa talossa ja puutarhassa" :D

    ReplyDelete
  16. Mustilla on tosaan aina frakki päällä! Tai ehkä kumminkin se papinkaapu, kun on liperi kaulassa.
    Kun olin laittanut kaupunkimakkariin mustat vaatekaapit, asettui Musti sängylle ja näytti ihan siltä kuin se olisi tarkkaillut kaappeja hyväksyvästi. Ne ovat ihan Mustin väriset: melkein mustat, ruskeanmustat.
    Ja tosiaan, vihreät tyynyt korostavat Mustin silmien väriä! Siksi minä siis innostuin ottamaan oranssin lisäksi vihreää...
    Vappukin on leopardien sukua <3

    ReplyDelete
  17. Siis Musti on niiiin ihana, viirut vaan näkyy,niin tietää, että jossain herra oleilee.

    Musti ja Ransu = ♥

    Pojille oikein isot halit ja onnen toivotukset tulevalle vuodelle 2011! Hyviä jahteja ulkona ja paaaljon ihania hetkiä mamman kanssa.

    ReplyDelete
  18. Kiitos Tuija ja samoin, onnellista uutta vuotta teidän koko poppoolle!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!