Muotoonleikattu huonekasvi ja posliininen kastelukannu ovat marras-kuisilta Nalle- ja nukkemessuilta Helsingistä. Miten voi olla jotain näin söpöä? Ystäväni antoi peltiset kastelukannut ja ämpärit, jotka sopivat ulkokäyttöön tai keittiöön ja eteiseen, ja nämä taitavat päätyä salonkiin.
Tämän todennäköisesti maalaan ja se pääsee keittiöön, kun saan huoneeseen ensin väliseinän eteisen puolelle. Sitten vasta näkee kunnolla miltä keittiö näyttää.
Nyt on pakko paljastaa, että halusin pienenä harpistiksi. Kun vanhempani veivät meitä konsert-teihin, tarkkailin aina eleganttia harpunsoittajaa. Kun ilmoitin, että haluan alkaa soittaa harppua, totesivat vanhempani, että niin varmaan. Tyydy pianoon. Näin maailma menetti yhden lahjak-kaimmista harpistilupauksistaan. En ole koskaan varmaan edes koskenut ko. instrumenttiin, paitsi tähän! Pling tsirrling!
The doll house project is proceeding slowly but that hasn't stopped me from buying some stuff for it... I went to the Dolls House Emporium website and lost myself in it. They gave me free delivery for the amount I purchased, need I say more... Note the fab Belfast style sink and the harp!
.JPEG)
.jpg)
Kuule, törmäsin tämän näyttelyn mainokseen ratikkapysäkillä: http://www.rakennusperinto.fi/news/fi_FI/Unelmien_koti_nukkekotinayttely_Kansallismuseossa/
ReplyDeleteNyt en muista olisitko sen jo peräti nähnytkin? Jos et, niin aikaa on marraskuuhun 2011 asti.
Jeh, joo, kiitos! Tuli jo käytyä, heti joulukuun alussa, kun näyttely oli avautunut... Kansallismuseo on muutenkin kiinnostava kohde. Matkoilla tulee käytyä museossa jos toisessakin, mutta kotimaassa ja synnyinkaupungissakin voi harrastaa kulttuurimatkailua. Siellä on vaikka mitä mielenkiintoista.
ReplyDeleteNo niin, arvasinhan että "näin maallikkona" olin auttamattomasti myöhässä :) Museot on ihania paikkoja ja niissä tulee kyllä käytyä näillä kotinurkillakin :)
ReplyDeleteMinua nolottaa myöntää, että en ole käynyt vieläkään Nauvon kotiseutumuseossa. Korppoossa kävin kotiseutunäyttelyssä, jossa selvisi parinkin vittini aarteen käyttötarkoitus. Opettavaista, siis!
ReplyDeleteKansallismuseossa on upeita kokonaisia interiöörejä savupirtistä 1700-luvun kartanon salonkiin kattomaalauksineen kaikkineen. Savupirtin muistin lapsuudesta, mutta moni mielenkiintoinen asia oli vallan unohtunut.
Eivät noi ole mini-ihanuuksia, ne ovat JÄTTI-ihania! :)
ReplyDeleteOijoi mitä ihanuuksia! Lupaavalta näyttää :)
ReplyDeleteOi mitä ihanuuksia!
ReplyDeleteMyönnetään, tää homma lähti vähän räpylästä. Tai pitäisikö sanoa, räpylästä tuli miniräpylä.
ReplyDeleteMutta ihan just niin Dahlia, tää on todella antoisaa ja varmasti vähentää maailman pahuutta, angsteja ja sarjamurhien määrää! Mariakin joskus aiemmin totesi, että nyt hän tajusi miksi aikuiset harrastavat nukkekoteja: niissä voi toteuttaa hurjimmat haaveet. Ihan just niin! Goottikirjaston, tähtikaton, harpun, roomalaiset mosaiikit ja nahkatuolit takan edessä. Kylpyammeen makuuhuoneeseen ja suihkulähteen kultakaloineen kylpyhuoneeseen.
Äsken kävelyretkellä mietin just tuota harppua. Miten ihanaa että sen nyt sain! Tämä ei ole yhtään vähemmän ihanaa kuin se, että sen olisi saanut lapsena, oikeastaan ehkä enemmän ihanaa. Less is more, kuten juuri omassa blogissasi totesit.
Olen kuullut tuon myös, että unessa talo tai koti on yhtä kuin minä. Varmasti nukketaloissa on aina omaa; haaveita ja harrastuksia.
Me wants, me wants! Ihania. Miten mä nyt tälleen, en ole ikinä edes ajatellut mitään nukketaloja tai minijuttuja??! Mutta kyl nuo vaan ovat ihan vastustamattomia.
ReplyDeleteYks toinen taho toi tietooni äskettäin, että japanilaiset tekee paljon tosi kivoja pienikuosisia kankaita. Siis ei vain pientä kukkaa, mitä nyt löytää Eurokankaastakin, vaan kaikkia erilaisia pieniä kuoseja. Vink vink. Oisko netissä jotain tietoa /tarjontaa?
Hmm.Tähän on kai vaarallisen helppo seota. Kiitti vinkistä! Ajattelin käydä ensin oman kangasvaraston läpi sillä silmällä. Joskus kävin jonkun origamikurssin, siellä oli pieniä paperipaloja, joissa oli kivoja kuoseja. Mutta niitä mulla ei varmaan ole jäljellä, muistaakseni taittelin niistä lintuja joulukortteihin, ja siitäkin on ainakin 15 vuotta aikaa.
ReplyDeleteAi, sulla on tämmöinen projekti meneillään, vaatii varmaan kärsivällisyyttä saada ne paikoilleen. On varmaan ihan mielenkiitoista. Itse en tuohon vielä hurahtanut.;=)mutta voisin hurahtaa...kun jo seimiasetelmia roudaan ulkomailta asti...hei sinähän löydät mulle sitten sen Jeesus-lapsen mun seimeen...?
ReplyDeleteHei, nyt huomasin, olet vaihtanut uuden mallin tähän blogiin..ihana kukka nimittäin vilahti tuossa ja rupesin tutkimaan tarkemmin heti, tietty...kukat mielessä, aina.
ReplyDeleteWoihan, täältä palstalta sitä aina löytää kaikkea suloista ja ihanaa, olipa kyse sitten pikkuisista kissoista tai söpöistä pienuuksista ;)
ReplyDeleteVoi että mitä ihanuuksia!!! Olen vähän kade, tai siis iloinen sun puolesta mutta mä haluun kans tollaisia!! Keksitkö itse paneloida keittiön jäätelötikuilla? Ja mistä sait niitä noin paljon?? Ostit 10 pakkausta Eskimo puikkoja ja söit ne?
ReplyDeleteHyvää uutta vuotta sinulle ja pojille!!
Kyllä vain Tuija, olen hurahtanut pahemman kerran minihommiin, tai oikeammin vihdoin antanut itselleni luvan hurahtaa. Hur!
ReplyDeleteSe on hauskaa askartelua ja keksimistä. Hauskinta on tässä vaiheessa talon huoneiden suunnittelu ja pintaremontointi. Pidän kyllä silmät auki vastaantulevien Jeesusten varalta ;-)
Kyllä, vaihdoin otsikkokuvan, en muuta - tai hieman levensin samalla tätä juttukenttää, niin kuvat mahtuvat pikkuisen suurempina.
Elina; kissojeni pienuudesta on kuulemma sellaisiakin mielipiteitä, että he ovat jättejä (ystäväni mielestä jolla on siro tyttökissa)!
R; Eikös!? Kaikkea ihanaa sitä onkin. Liian ihanaa. Keksin nuo jäätelötikut silleen, että bongasin pussillisen niitä jostain askartelukaupasta. Ei tarvinnut syödä jäätelöä kilokaupalla ;-)
Hyvää ja iloista uutta vuotta teille kans! Raps raps, tiedät kenelle!