Thursday, 9 December 2010

Muistaako kukaan...

...kesää? Kun pörriäiset surisevat, leppeä tuuli hivelee ihoa ja kukat kukkivat? Tässä raunioyrtti puuliiterini nurkalla puna-ailakkien seassa.

Minihuussi oikeassa huussissani, se on ihan samanlainen mutta minikokoinen; jätesäiliökin on, ja turvelaatikko alla! Ja kuivikelaatikko.

Siitä on iloa että joutuu silloin tällöin työkseen kaivelemaan kuva-arkistojaan. Ihastuin viime kesän kuviin niin että ne oli pakko laittaa muidenkin iloksi, ja samalla toivoksi, sillä tämä tulee taas. Kesä.

Meri. Ja meren ja levän tuoksut.

Kesä. Se tulee taas! Tu-lee! Varmasti tulee!

16 comments :

  1. Vielä 4-5kk ensimmäisiin kevään kukkasiin...Onneksi on kuvia tietokone täynnä! Ihania kuvia ja ylisöpö minihuussi! :) Tietysti pakko kysyä: käyttääkö Musti tai Ransu tuota kyseistä laitosta?

    ReplyDelete
  2. Haistoin suolaisen meren ja maku jäi suuhuni. Lapsena sukellessani levät olivat aina hiuksissani, leikin niiden kanssa. kiitos kun annoit kesän tuulahduksen ja laspuuden muiston talviseen nenääni ja mieleeni.

    ReplyDelete
  3. Epätodellisen tuntuisia kuvia. :) Meidän vuodenajat ovat todella erilaisia. Se on kiva, vaikka vähän vähemmän lunta riittäisi. :)

    ReplyDelete
  4. SAILA!

    Olet pimittänyt multa tuon minihuussin! Mistä, kuka, mitä, hä? VHJ se on sairaan siisti! Siis SAIRAAN siisti!

    ReplyDelete
  5. Hehee, Linda :-D Ei kissapojat kyllä tuota käytä... pitäisikö kouluttaa...

    Maiju, sinulle varmasti niin kovin tuttua maisemaa.

    Olen miettinyt myös Tuire sitä, miten uskomattomalta talvella vaikttaa että tässä samalla paikalla on puolen vuoden kuluttua kesähele, ja kesällä talvi on yhtä utopistinen ajatus. On meillä ihmeellistä.

    Taitu, tervetuloa katsomaan! Tuo on Käymäläseura Huussin messurekvisiittaa; myivät sen mulle kevään viimeisillä messuilla Oulussa! Siellä on tuo tuuletushormi ja kaik. Ja katto oikeaa kattohuopaa <3

    ReplyDelete
  6. Minä mietin kesää joka päivä.

    Mutta ei tämmöinen kunnollinen lapsuuden talvikaan huono juttu ole. Kunhan se vaihtuu ajoissa kevääseen.

    Ihastelimme Esterin kanssa joulukuun kalenteripojan kuvia. Ransu - sä olet niin hot koti-ilves.

    ReplyDelete
  7. Jee, mulla on taas uus tyttöystävä!
    RANSU

    Äitini sanoi, että silloin kun hän oli pieni, pääsi Helsingissä aina hiihtämään jo alkutalvesta. Lieneekö aika kullannut muistot, mutta samaa olen kuullut. Äiti syntyi 30-luvulla, sinun muistot tuskin ovat niin kaukaa ;-)

    ReplyDelete
  8. Ai että muistaako kukaan? No minä ainaskin ja jostain syystä ajatukset ovat viime päivinä pyörineet minkäs muun kun puutarhan ympärillä ;)

    Olen selannut lehtiä ja kirjoja, saanut muutaman idean, ostanut hienon vuolukivisen puutarhurin muistitalun ja ripustanut sen istutusnurkkauksen seinään roikkumaan! Ja kaiken huipuksi... tilannut kasvihuoneen... ihan siis oikean eikä mitään miniatyyriä!

    ReplyDelete
  9. Kylläpä lämmitti ihanasti kylmettyneitä varpaita nämä kuvat! Yhdyn myös aikaisempiin mielipiteisiin, minihuussi on IHANA :) !

    ReplyDelete
  10. Vau, Maria! Mahtavaa. Olet kyllä todella ihan 100% puutarhaihminen!
    Ja kiva että varpaatkin lämpesi Naukulassa :-)

    ReplyDelete
  11. Voi mieletön Saija! Kyllä tuli tarpeeseen. Miten ihana se kesä sitten onkaan. Tuota minihuussiahan ei voi kun ihailla. Saa varmaan aina hymyilemään kun sen näkee. Ja meri...minäkin melkein tunsin sen tuoksun. Jäälle en uskalla mennä, en millään. Uida voisin vaikka kuinka kauan. =)

    ReplyDelete
  12. Huoks. Kyllä muistan kesän. Kaipaan vihreää pihaa ja kasvejani ihan hirveästi. Se on melkein fyysistä ikävää, jäytävää ja kivuliasta.

    Puutarha, rakastettuni!

    ReplyDelete
  13. Kyllä se tosiaan tulee, vaikka itse en ole kyllä yhtään ehtinyt vielä odottaa. Kesäkuvia on hauska katsella pakkasten keskellä, ne tuntuvat niin epätodellisilta.
    Tuo pikkuhuussi on mainio löytö ;)

    ReplyDelete
  14. Kesä on niin ihana mutta kovin ohikiitävä hetki. Olisi kyllä ihanaa jos kesä kestäisi pidempään ja voisi puuhata pihalla, maalata taloa ynnä muuta. Niin paljon jää kesältä aina tekemättä ja sitten on koko pitkä talvi vaan odotettava.

    ReplyDelete
  15. Kevättä oottelee myös pekingesiuroot, sen voin taata! Nuuuuuuhhhh!!! Kesäinen meri ja grillimakkara!

    ReplyDelete
  16. Voin vain yrittää kuvitella miten pekingeesiuroon runosuoni alkaa sykkiä kesää muistellessa.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!