En ehkä rakasta talvea sydämeni kyllyydestä, mutta on oltava kiitollinen siitä mitä on. Surkutteluun ja voivotteluun menee hirveästi energiaa, siitä tulee ihan huono olo. Sen takia voivottelijoita ei varmaankaan kestä kukaan. Kukaan ei halua sitä huonoa oloa, sillä kaiken muun pahan lisäksi se myös tarttuu.
Tämä ihmeellinen aikaisin alkanut talvi on lisännyt valoisuutta tavallisesti kovin pimeään vuodenaikaan. Olen ollut siitä ihan vilpittömästi todella iloinen. Ihmeellistä, että marraskuussa satanut lumi on pysynyt!
Navettani on ehkä Suomen pienin, mutta täällä on oikeasti ollut muutama lehmä. Nyt navetta on kattoon asti täynnä vanhoja lattialankkuja ja muuta taloni materiaalia joka laitetaan takaisin paikoilleen kun perustus-ja eristysasiat on tehty valmiiksi.
Kuura tarttuu hurmaavasti navetan vanhoihin hirsiseiniin.
Myös vanhemman taloni seinät on koristeltu kuuralla. Alimpana uusia, vaihdettuja hirsiä, yllä punamullattua vanhaa hirsiseinää, jonka hirret on numeroitu lovin. Ne on siirretty tähän jostakin, sillä hirret käytettiin yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä talossa ne ovat seisseet nyt 140 vuotta, missä lie olivat aiemmin.
Kyläniitty on hiljainen. Se odottaa ensi kesää ja lehmiä. Talvella niityllä liikkuu kauriita, ne hyppäävät kevyesti sähköpaimenen yli.
Pakkanen on tehnyt sokerikuorrutuksen myös ruostuneeseen lampun osaan, joka toimii kärhötuen renkaana.
.JPEG)
.jpg)
Melkein joka kerta ällistyn täällä: miten sinulla VOI olla kaikkea noin kaunista? Tuo lampunosa on aivan käsittämättömän hieno, ja kuura vielä korostaa sen yksityiskohtia. Navetan hirsiseinä näyttää ihan joltakin sadulta itsessään, tai veden syvyyksiltä,
ReplyDeletepeikkotalon seinältä...
Meilläkin oli sumuista tänään, hieman ennen puolta päivää. Harmitti, että ei ollut kameraa mukana.
Niin, aina ei ole kameraa mukana mutta ehkä silloin tulee nautittua kauneudesta kokonaisvaltaisemmin, kun ei ole koko ajan sihtaamassa kuvakulmia.
ReplyDeleteKaunista on, kun on silmää romulle eikä heitä sitä pois ;-) Vanhassa on kaunis pinta, ja sitä ei saa uuteen tekemälläkään, ekä varsinkaan sitä tietoa, että tämä seinä tai lamppu on elänyt paaaaljon kauemmin kuin minä ja nähnyt vaikka mitä...
Vanha hirsi hurmasi minut kuuraisella kauneudellaan. :) Navettakin on oikein kaunis.
ReplyDeleteMä olen kyllä aika kauhuissani tästä lumen määrästä joulukuun alussa. Mihin tämän lumen kanssa joudutaan kun nyt jo on valtavat kasat ja saa viskata korkealle.
Älä muuta sano Tuire! Ehkä viimein toteutuu lapsuuteni harras toive: että lunta olisi niin paljon ettei kerta kaikkiaan pääsisi ovesta ulos, niinpä ei tarvitsisi mennä kouluun.
ReplyDeleteAi niin, enhän mä enää käy koulua.
Hienot kuvat, taas kerran. Tuo vanha hirsi on puhuttelevan kaunis varsinkin noin huurteisena.
ReplyDeleteEihän tämä talvi aina niin herkkua ole, mutta marista ei tosiaan viitsi. Jos ne povatut 50 asteen pakkaset saapuu meille tammikuussa, sitten purnataan vähän, eikös? Kaikki on ulkona nyt niin kaunista ja olen itsekin nauttinut lumen tuomasta valoisuudesta.
Tuosta sivupalkista on muuten kiva aina tsekata, millaisia säitä siellä Korppoossa kulloinkin pidellään!
Kuura on kaunista ja näemmän varsinkin navetan vanhoissa hirsissä! Vaikkei koululaisia ehkä enää ollakaan, niin kyllä sitä silti voidaan vielä leikkiä että oltaisiin!
ReplyDeleteKyllä vain Maria, jos tulee 50 miinusasteta - voi hurja, ovatko ne todella luvanneet sellaista? - niin SITTEN purnataan. Eikä tehdä töitä vaan sanotaan työnantajalle että kun on pakkanen eikä pääse ovesta ulos niin ei voi tehdä töitä ;-)
ReplyDeleteKeksin tuon sääinfon laittamisen ihan vasta muutama viikko sitten. Se on niin olennaista tietoa, varsinkin kun puhutaan kasveista ja siitä mitä pihalla tehdään.
Naukulan Mamma, en ole varma onko noita hirsiä tervattu kun ne ovat niin tummia - voipi olla. Ajattelin ainakin itse sivellä niihin puunsuoja-aineeksi terva-pellavaöljymömmöä, kunhan kerkiän.
Tosi hienoja kuvia, vaikkei yhtään kissaa!:-)
ReplyDeleteNiin Zepa, olen näköjään onnistunut ottamaan monta kuvaa ilman että olen tähdännyt kameraa kissaan. Niillä on tapana seurailla minua pihalla ja tarjota avuliaasti kuvauksellisia kuvakulmia.
ReplyDeleteTosta alimmasta kuvasta nyt ainakin voisi tehdä sen joulukortin! Ja nimimerkillä Jo kerran tänä talvena lumimotissa, aion kyllä valittaa talvesta. :)
ReplyDeleteNo valita sitten. Pistän korvat kiinni ;-)
ReplyDeleteKauniita kuvia. Niin totta tuo, että valivali-mieliala tarttuu herkästi. Pitää olla hyvin tuuletetut korvakäytävät kuten meikäläisellä...toki pikkaisen saa aina joskus natkuttaa ja kyllä sitä usein tulee itsekin ihan turhasta uikutettua, mutta periaate "hyvä luo hyvää" toimii :)
ReplyDeleteSe on niin totta, että negatiivinen mieliala tarttuu siinä missä positiivinenkin. Natkutustakin on monenlaista, mutta jotkut tuntuvat sysäävän vastuuta omasta hyvinvoinnistaan toisten harteille siinä määrin, että kuuntelija voipuu.
ReplyDeleteNyt kun on lunta paksusti puiden oksilla on kuin olisi satumaassa.