Ensin tein lattian, sitten kuluikin jokunen aika ennen kuin sain seinät tapetoitua ja paneloitua. Tapettina on Tapettitalon kotisivuilta löydetty ja tulostettu 50-luvun Poppeliruusu, sen alla jäätelö-tikuista tehty panelointi. En löytänyt parem-paakaan eikä näissä ole muuta vikaa kuin että niiden pyöristetyt päät piti leikata poikki. Minulla ei ole pientä sahaa ja saksilla piti käyttää voimaa sen verran, että sormet kipeytyivät pariksi päiväksi.
Takaseinällä on valeikkuna, eli liimasin seinään puutarhakuvan ja tein siihen ristikon. Ihana hella on Minimaailmasta, ja oikean vanhan keinutuolin mallin mukaan tehty tuoli on marraskuisista Nalle- ja nukkemyyjäisistä Helsingistä.
Samoista myyjäisistä löytyi keittiöön asukas: musta kissa,
tietysti! Hellalla on jo valmiina pannussa kahvia, pizza on paistunut uunissa ja pari säilykepurkkiakin on löytynyt hellan reunalle.
Ja tiedoksi Sulolle ja Kallelle ja muillekin jotka taannoin huomauttivat, että eläimelle pitää sitten
heti olla ruokaa: kissalla on jo maitokulho lattialla ja raksupaketti on hyllyssä!
.JPEG)
.jpg)
Aivan kertakaikkisen ihana ja upea. Keinu on aivan samannäköinen jonka isäni teki lapsilleni pohjanmaalta vanhan keinun 1700-1800 luvun mallista. Isälläni oli vain keinun puuosat kasassa jäljellä.
ReplyDeleteVoi vitsit, miten ihana! Mulla tuli noista kuvista tunne, että sun merimiehen talon tuvassa tulee olemaan sama tunnelma :)
ReplyDeleteOi että! Minä olenkin kaipaillut nukkekotisi kuulumisia. Olet käyttänyt oivaltavia ratkaisuja (jäätelötikut, maisemaikkuna), joita minä en ikinä keksisi. Siksi en harrastakaan minimaailmoita ;-)
ReplyDeleteJoko mustalla kissalla on nimi?
Oo, sähän oot edistynyt :)
ReplyDeleteNaukulan Mamma ei tunnustaudu nukkekoti-ihmiseksi, mutta silti... Onhan tuo nyt pahuksen suloista <3!
ReplyDeleteKiitos kaunnustuksista! Hiljaa hyvää tulee... olen parhaillaan paneloimassa keittiön ja eteisen väliin tekemääni lisäseinää. En nimittäin halunnut, että keittiö olisi valtava tupakeittiö, kun se malli ei ole olemassa eurooppalaisissa 1800-luvun kaupunkitaloissa, mitä nukketaloni kai on. Keittiö on siis aika pieni ja kapea. Mutta en kyllä aio muuten mitenkään täydellisesti noudattaa totuutta ja tyyliä, vaan omia ideoita!
ReplyDeleteMutta muuten Maria, olet ihan oikeassa: tuvassani oli sininen panelointi ja sen yläpuolella tapetti, ja suunnilleen samaa ajattelin sitten laittaa takaisin!
Ja juuri tuollainen Maijunkin mainitsema keinutuoli oli minunkin vanhassa talossa, mutta se oli niin rikki, että en sitä säästänyt. Paraislaisesta osto- ja myyntiliikkeestä näkyy saavan saman mallin vanhoja keinutuoleja ihan ehjinä.
Intopii; Ai nimi? Pitäiskö olla? Onko ehdotuksia?
Taputan käsiäni ihan livenä! Ihana! Kissapa tietysti... :-)
ReplyDeleteEn ole löytänyt sen näköisiä ihmis- tai muita tyyppejä, joita haluaisin asukkaiksi, mutta kissa löytyi samalla hetkellä kun iskin siihen silmäni myyjäisissä.
ReplyDeleteNo ilmankos! Meillä taisi olla tupasi värityksestä ja pintamateriaaleista puhetta vai olikos siellä jotain näkyvilläkin...
ReplyDeleteEi varmaankaan ollut enää näkyvillä, kun pintamateriaalit otettiin irti jo toissa kesänä hirsien uusimista varten. Mutta olet varmaan nähnyt kuvia blogissa, ja ollaan varmaan juteltu asiasta. Niin, ja onhan tässä blogissa tuvan tapetti taustakuvana, siinä ei näy paneelia yhtään. Tuvan väritys oli vaalean harmaansininen, ja katto tummaksi petsattu. Nukkiksen keittiön kattoa en vielä olekaan päättänyt, en voi laittaa sitä enkä väliseiniä paikoilleen ennen kuin koko alakerran seinät on maalattu tai tapetoitu, se homma on liian hankalaa jos joutuu näpertämään ahtaissa paikoissa.
ReplyDeleteMinun piti kelata koko sivu ylös ja katsoa kissaa oikein vakavalla mielellä. Vasta sitten mieleen pompahti nimi, mutta pompahtikin niin, että päälakeen kolahti. Hercule. (Hänestä tuli mieleen monsieur Poirot. Siitäkin huolimatta, että monsieur ei taitaisi syödä pizzaa.)
ReplyDeleteKeinuuko muuten keinussa jo joku? Vai onko se aave...?
Nomutta, siinäpä se on! Hercule-kissa! Juurikin eilen katsoin Poirotin legendaarista työskentelyä telkusta. Pizza ja säliykepurkit ovat varmaan ei-niin-kulinaristisen isäntäväen ravintoa. Herculelle täytyy nyt hankkia viiriäisenmaksaa.
ReplyDeleteKeinussa keinuu toinenkin asukki... esittelen hänet toisen kerran. Mietinkin, huomaako kukaan. Olet tarkkasilmäinen, eikä tämä ole ensimmäinen kerta :-)
Näyttääpä hienolta! Mutsi ihasteli panelointia, meitsi tunteella paistettua pitsaa. Eetu diggailee katteja. Upeeta työtä, myös Ransulta ja Mustilta, sillä mä tiiän, että jokaisen tekijänaisen takana on valvova uroksen silmä!
ReplyDeleteSulo, olet tietysti aivan oikeassa - huokaus.
ReplyDelete