Thursday 19 August 2010

Luotoilemassa

Eräällä kesäkuisella retkellä Kihdin itäpuolella, asumattomalla luodolla. Tällaistakin on saaristossa asuminen, kun lähtee retkelle. Pitää joskus laittaa näitäkin kuvia, vaikka eivät olekaan viimeaikaisia eivätkä edes tältä kesältä...

Lokinpoikasen uintireissu

Tiiran poikanen eroaa lokin poikasesta terävällä nokallaan ja tasaisemmalla värityksellään (lokki on pilkullinen). Syrjäisellä luodolla nämä ovat niin ihmiseen tottumattomia, että pitää tosissaan varoa ettei astu päälle. Maisemia saa ihailla ainoastaan paikallaan seisten.

Tätä kasvillisuutta oten ihaillut pienestä pitäen, kun purjehdimme vanhempieni kanssa näissä maisemissa. Kallionraoissa sinnittelevät ruoholaukat kukkivat kuin viimeistä päivää. Rohtovirmajuurikin pysyy matalana tuulelta suojassa.

Karikukko lajityypillisessä maisemassa

Luodoilla kasvaa myös värimorsinkoa. Näistä voi kerätä lehtiä sinistä indigoväriä varten ilman, että kasvi siitä kärsii – sehän on kaksivuotisen elämänsä päätteessä. Kukkavartta ei saa taittaa, jotta kasvi siementää itse jatkuvuutta kasvupaikalleen.

Sokerina pohjalla: hurrrjan merikihun pienenpieni poikanen; tuhkanvärinen pehmoinen untuvikko, jolla on jo hieno, terävä nokka. Minusta tulee vielä suuri ja pelottava!

Levitän siipeni ja liihotan taivaan sinessä, ja tarkka silmäni hoksaa heti kaikki herkkupalat!

Life in the archipelago: young birds in June

4 comments :

  1. Morsingosta paras väri tulee ensimmäisen vuoden lehdistä, ja jos kerää varovasti vahingoittamatta kasvupistettä, niin kasvi jatkaa sit kasvuaan ja kukki ja lisääntyy seuravana vuonna, minusta näin keräämisestä ei luulisi olevan haittaa.
    Olen nähnyt villiä morsinkoa vain kerran Hankoniemellä, ja silloinkin vain yhden kasvin:(

    ReplyDelete
  2. Tosiaan, hyvä kun kerroit! Lehtiruusukkeen lehtien keräämisestä ei varmasti ole mitään haittaa, kun ei ota koko ruusuketta. Kylvin itselleni joku kesä sitten morsinkoa, mutta se tukahtui savisella ja rikkaruhoisella kasvimaallani. Nyt kun on uusia hyviä kohopenkkejä, voisin kokeilla sitä uudestaan. Tuo näyttää kasvavan runsaimmin kaikkein asumattomimmissa paikoissa, kaukana värjäreiden käsistä ;-)

    ReplyDelete
  3. Ihana nähdä näitä merellisiäkin kuvia : )

    ReplyDelete
  4. Kiva Sari, niin minustakin ;-) KOhta on syksy ja syysmyrskyt, tätä keskikesäistä meren leppeää välkettä jaksaa silloin ihmetellä, kun meri on jylisevä ja harmaa. Onneksi siihen mennessä noiden pienten untuvikkojen siivet jo kantavat.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!