Lisää ällötystä

Mutta eihän tämä ole yhtään ällöttävä. Ohdakkeen pehmoiset siementupsut lentelevät ihan joka paikassa, niitä löytyy eteisessä kengistä ja keittiössä juustoleivän päältä. Tehokas leviäjä, mutta tätä ei voi vihata. Perhoset rakastavat ohdaketta.

Lähetin tämän kuvan kollegalleni biologi Leena Luodolle kysyen ketä nää on ja miks nää halii. Petokärpänenhän se siinä, ja vainaa näyttää (Leenan sanoin) olevan kukkakärpänen. Huh luontoa!

Ja sitten. Ruusupistiäiset pistelevät poskeensa apteekkarinruusuani. Tulihan sitä ällötystä!

Ostin tämän ruusun asuessamme Englannissa kuulun Peter Bealesin ruusutarhalta Attleboroughista. Istutin sen pihallemme Kentiin. Kun muutimme pois, veimme sen miesystäväni vanhempien puutarhaan Loiren laaksoon läntisessä Ranskassa.
Tiemme erkanivat joitakin vuosia myöhemmin, sittemmin hän tuli käymään autolla Suomessa ja kysyi, mitä haluaisin hänen tuovan. Sen ruusun.
Istutin sen vanhempieni putarhaan Kulosaareen Helsingissä. Kun asunto myytiin, ajattelin: nyt en voi häntä hylätä, kaivoin ylös ja istutin Ahvensaareen, pihani suojaisampaan paikkaan villiin kukkapenkkiin huussin vieressä.
Ja nyt sitä popsivat suuhunsa pistiäisen toukat. Voi maailman menoa!
Tämä ruusu on nähnyt maailmaa enemmän kuin moni lajitoverinsa.