Täällä on nykyään tosi viihtyisää, ja aina hämmästyn kun näen noita alkuaikojen kuvia; miten kolkolta silloin näyttikään! Eikä Pikku Ransu ollut vielä silloin edes syntynyt!
Tuesday, 31 August 2010
Etsin kuvia
... Ransusta pentuna syömässä orkideaani. Taitavat olla kaupungissa koneella. Sen sijaan löysin vanhoja ja uusia kuvia olkkarista ja makkarista ja ajattelin, että pieni aikamatka on paikallaan.
Rintamamiestaloni olohuonetta ehkä toisella tai kolmannella kerralla kun olin täällä, heinäkuussa 2006. Kaikki kuvassa näkyvä oli täällä valmiiksi. Tuo 60-luvun keinutuoli on nyt verannalla, kiikun siinä päivittäin kuin mikäkin Etelävaltioiden mummeli. Lasiovisen 1940-luvun kaapin päällä on taulu Bore-laivasta, hieman repeytynyt – täällä on asunut merimiehiä monessa sukupolvessa.
Näkymä olohuoneesta makuuhuoneeseen. Kuva on otettu uutenavuotena 2007, ennen digiaikaan siirtymistä; käytössäni on vielä vanha, tuvasta kantamani museoteevee, joka toimi ihan hienosti. Bore-taulu muutti tälle seinälle.
Nyt olohuoneeni näyttää tältä. Lasiovikaappi on entisellä paikallaan, sen ylle on muodostunut taulujen kokoelma. Kattovalaisin oli vintillä, se vain piti hieman kunnostaa.
Makuuhuoneeseenkin on tullut lisää kaikkea. Lasten valkoinen kirjoituspöytä ja tuoli entiseltä kesähuvilaltamme. Lampunjalka on täältä, mutta siihen ostamani Ikean varjostimen hajottua hankin uuden silkkivarjostimen (!ylellisyyttä!) Laura Ashleylta.
Täällä on nykyään tosi viihtyisää, ja aina hämmästyn kun näen noita alkuaikojen kuvia; miten kolkolta silloin näyttikään! Eikä Pikku Ransu ollut vielä silloin edes syntynyt!
Täällä on nykyään tosi viihtyisää, ja aina hämmästyn kun näen noita alkuaikojen kuvia; miten kolkolta silloin näyttikään! Eikä Pikku Ransu ollut vielä silloin edes syntynyt!
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
.JPEG)
.jpg)
Tuo viimeinen kuva on kuin postikortti!
ReplyDeleteKiitos, se johtuu mun läsnäolosta.
ReplyDeleteRANSU
ja ylätassu sullekin kamu!
Melkoisen merimiesten aarteen olet löytänyt. Talo on ihana ja vielä ihanammaksi sen tekee menneisyys ja menneisyyten kytkeytyneet tarinat. Upea vanha klassikko kiikkustuoli ja lamppu.
ReplyDeleteIhana talo!! Se paneeli sitten. En muista mitä sen nimi on. Se on paikalliselta sahalta ja siellä oli kamalasti noita malleja. Sormi- se ei ollut, olisivatko sanoneet lainepaneeliksi. yhdessä "lankussa" on kolme semmoista lainetta. Paikallisilta sahoilta voisi löytää kivoja paneeleita, koska valikoima riippuu höylien teristä. Minun sahallani on semmoinen mahtava hurjan leveän, koristeellisen kattolistan terä. Lista oli huikea, muttemme siihen päätyneet. Hintakin taisi olla.
ReplyDeleteKiitos Jori ja Sanni! Itse asiassa aiemmin en pitänyt rintamamiestaloja juuri minään ("kun eivät ole hirsitaloja"). Ajattelin vain, että onpa hyvä kun tontilla on asuttava talo siksi aikaa kun kunnostan vanhan talon. Ei mennyt kauaakaan kun opin arvostamaan sitä viisautta ja käytännöllisyyttä, mitä rintamamiestaloihin liittyy. Talo on terve ja hengittää, lämpiää nopsasti, huoneet ovat pieniä, kotoisia ja talvella lämpimiä, ikkunat keräävät maksimaalisesti auringon lämpösäteitä... mitä vielä?
ReplyDeleteIhanaa, että täällä on alkuperäiset kattolevyt, lattiat, linoleumit, ovet, ikkunat, maalatut pahvit seinillä ja 50-luvun keittiönkaapit. Ja monia, monia aarteita :-)
Helou!
ReplyDeleteHuomaa että sun talossa on SIELU...ihanaa!!
/NIna
Helou helou helou Nina! On tosiaan, ja minustakin se on ihanaa. On onni voida ostaa vanha paikka irtaimistoineen. Arvaa vain mitä kaikkea aarteita täällä on vintillä, navetassa, saunan ylisillä... Tai varmaan tiedätkin, samanlaisia kuin sinun vanhempien maatalossa ;-)
ReplyDeleteTuo olkkarin tummanpunainen nojatuoli ja siihen kuuluva sohva on ihan aarteita. Niissä on pari tupakan jättämää reikää, sekin kuuluu asiaan.
Mielenkiintoisia kuvia, tunnelman voi aistia! Voin kuvitella, millaiselle seikkailuretkelle tunsit lähteneesi, kun pääsit eka kertaa kunnolla tutkimaan, mitä aarteita talosta löytyykään. :)
ReplyDeleteOlin liekeissä ja kauhistunut samaan aikaan. Muistan, kun olin kuurannut paikat, raahannut sängyn olkkarin puolelta nykyiseen makkariin ja makasin siinä illalla ja mietin mihin hittoon olen ryhtynyt! Vähitellen kotiuduin ja opin katsomaan työn määrää masentumatta. Tällaiselle hamsterille (isäni antama nimitys) ja vanhan rakastajalle paikka on tosiaankin oikea aarrearkku.
ReplyDelete