Hei, tätä en vielä paljastanut

Tuvan oven päältä katonrajasta paljastunut boordi

Viime kesänä, kun vanhasta talosta otettiin irti kovalevypaneelit ja tapetit (9 kerrosta), alkoi uusi jännittävä tutkimusmatka talon historiaan. Tuvan seinät ovat tummuneet noesta. Hella on joskus ollut avotulimallinen, sillä lattian alta löytyi hellakoukku. Se on hieno, vaikkakin hyvin ruostunut.

Talo on rakennettu noin 1870, arvelen, sillä sinä vuonna galtbyläinen merimies osti tontin nuorelle perheelleen. Sitä ennen tontti oli kuulunut viereiselle Mickfolsin eli Östermarkin tilalle, ja rakennuksia tontilla varmaankin oli jo. Kuitenkin tämä asuintalo on hieman arvoituksellinen. Se on selvästi koottu kahden eri talon kehikoista, niin kuin tietysti oli tapana: hirret käytettiin yhä uudestaan. Tuvan seinässä on ollut pienempi ikkuna, varmaan silloin, kun se on ollut pikkuisena yhden tuvan kokoisena talona. Se ei kuitenkaan ollut näillä sijoilla, sillä talon kivijalka ei katkea eri hirsikehikoiden liittymäkohdassa, vaan jatkuu selvästi tätä taloa varten tehtynä.

Uudemmista hirsistä on tehty kaksi kammaria, hirret ovat hieman ohuempia. Toisen kammarin seinän ylimmissä hirsissä on vuosiluku 1805.

Ikkunat ovat, restauroijamiesten mukaan, vanhempia kuin 1870. Niiden salvat ovat vanhempaa tyyliä. Ikkunat ovat kookkaat talon kokoon nähden. Rakennusmateriaalia tietysti kierrätettiin.

Ensi kesänä jännitän kukkiiko "juhannuspioni". (Nimi lainausmerkeissä, sillä se on epävirallinen). Tässä se on vielä ikivanhalla paikallaan talon kivijalan etelänpuolella. Siirsin suuren osan juurakosta muualle evakkoon ja istutin naapurillekin.

Tämä on eri kasvi kuin tarhapioni tai talonpoikaispioni, bondpion. Matalampi, mattalehtinen, karvaisen nukkaiset lehdet alapuolelta. Kukkii hyvin aikaisin, Turun saaristossa yleensä jo kesäkuun alussa.

Tätä pionia näkee siellä tällä vanhoissa puutarhoissa, ainakin Korppoossa olen bongannut sitä muutamaltakin pihalta Hevonkackista Utöseen asti. Hauskaa on, että löysin tämän kasvin pihastani juuri samoihin aikoihin kun kollegani Rea Peltola ja Vesa Koivu kirjoittivat Pionit -kirjaansa ja tekivät tutkimusta juuri tämän pionilajin säilymisestä Suomessa.

Niinpä tein tutkimusta minäkin. Kävin naapurisaarella kurkkaamassa kalastajatilaa, josta talooni tuli emäntä vuonna 1912. Ja löytyihän se sieltäkin. Kasvi tuli emännän mukana, aika luontevaa. Samalla hän toi rakkauskirjeensä, mutta se on toinen juttu.

Maailman ihanin koulu

Kiinnostaako vuosi, tai kaksi, tai kolme, tai viisi, pienellä saarella, yhdellä Suomen eteläisimmistä? Utö on saaristomeren helmi, pieni majakka/luotsiyhdyskunta Itämeressä. Asuinpaikkana se on yhtä aikaa henkeäsalpaava ja äärimmäisen rauhoittava. Saari on houkutellut kirjailijoita ja taiteilijoita viime vuosina, toki muitakin ihmisiä, jotka haluavat asua erikoisessa paikassa maan ääressä.

Utön saarella toimii suomenkielinen ala-aste, jonka tulevaisuus on silloin tällöin vaakalaudalla oppilaiden vähyyden vuoksi. Koulun pääasiallinen opettaja Brita on ehkä maailman mielikuvituksellisin opettaja, joka havainnoi luontoa ja osaa ajatella asioita lapsen näkökulmasta. Opetus on yksilöllistä ja kekseliästä. Elämään tulee eväiksi ainakin valtavasti tietämystä luonnosta, käsitystä elämän kiertokulusta ja monipuolisia taitoja ja tietoja mitkä elämässä osoittautuvat välttämättömiksi. Brita – jos luet tätä, elähän punastele: kunnia sille, kelle se kuuluu.

Kyläkoulut ovat vähenevää luonnonvaraa, ja mikä hämmästyttävintä, niitä lakkautetaan myös kaupungeissa. Tässä on yhdelläkin perheellä vaikuttaa yhden koulun jatkumiseen. Korppoossa toimii vain kaksi koulua, kirkonkylän ala- ja yläaste ja Utön ala-aste.

Utön koululla on oma blogi, Pienen saaren pienessä koulussa.

Utössä on muutamia vuokrattavia asuntoja, jotka kylän perustama yhtiö osti, kun armeijatoiminta saarella lakkasi. Kyläläiset tekivät remonttia ja yhtiö vuokraa nyt eri kokoisia koteja idyllisissä, punaisissa taloissa, mieluiten pidemmäksi aikaa kerrallaan.

Utön omat nettisivut: www.uto.fi. Sieltä löytyy tietoa vuokrattavista kodeista.

Messut meni

Käytän tässä Ransun ilmaisuvoimaa hyväkseni kertomaan omat fiilikset.

Oon ihan pihalla. Paras kai mennä nukkumaan. Mut kiitti kaikille...

Kerron sit jotain...

...kun jak...

...san...

ehkä...

– en oo edes jaksanut soittaa yhteysalukselle ja varata paikkaa kotiin...

Hyvää yö...krooh

Kaupunkimakkari

Mikä tämä on?

Sydänpäikkärit tietty! Lisäksi Ransu tunkee päätään Mustin pestäväksi. Me ollaan kavereita! Ja tää on mun ihana isoveli!

Tavoistani poiketen laitan yhden kuvan kaupunkiasunnosta, kun olen tyytyväinen, että makkarin pikku remppa on vihdoin valmis. Makkarissa oli a) rumat ja rumasti laitetut tapetit, b) rumat peililiukuovikaapit muovisine valkoisine karmeineen ja c) ruma muovimatto (itse asiassa erilaisia rumia muovimattoja oli 3 kerrosta). Kaksi seinää oli ok maalissa, kivaa harmaan sävyä.

Maalasin katon, tapetoin yhden seinän vanhempieni entisen olohuoneen ylijääneellä tapetilla, maalasin eteisen kaappien takaseinän mustaksi (siis sen jälkeen kun olin purkanut ne peiliovikaapit samasta paikasta), hankin kaksi korkeaa Ikean ruskeanmustaa vaatekaappia ja jätin niiden väliin tilan 140 cm sängylle.

Lattialle halusin ehkä mattoa, mutta kokolattiamatto olisi ollut hirrveän kallis. Niinpä ostin kaksi villamattoa Ikeasta, 2x3 metriä kukin, siis yhteensä 3x4 metrin pinta-alalle. Se ei ihan riitä kattamaan koko huoneen lattiaa, vaan seiniä pitkin tarvittiin 10 cm leveä tummanharmaa laatoitus, jonka keskelle matoille jää ikään kuin oma syvennys. Siinä pysyvät, liukuestematto tietysti alla. Vähänkö olin tyytyväinen tämän lattiaratkaisun keksittyäni.

Koska halusin sängyn tuollaiseen pesämäiseen soppeen, tarvitsin sen ylle myös pari hyllyä. Ratkaisu löytyi, kun venevajani verkkovaraston vanhat lattialaudat – vain 5 kappaletta oli jäljellä – olivat juuri oikean pituisia ja paksuja, 4 cm. Ja sopivan ahavoituneita, vaikka minusta tuntuu, että niistä varmaan putoilee nukkujan niskaan näkinkengän murusia ynnä muuta mukavaa. No ehkä siihen ei kuole, vahvistuu vain. Myydäänhän terveyskaupoissakin kaikenmaailman simpukkauutteita purkeissa.

Ihan valmis ei ole vielä, mutta onko mikään koskaan. Paremman klipsi-mallisen lampun hyllynreunaan hankin jo, lisäksi haluan laittaa jotain pitkää valaisinta tuonne kaapin päälle antamaan epäsuoraa valoa. Sitä ennen pitää katto tasoittaa eteisen puolella, sillä poistin tyhmän kaappien päälle rakennetun lastulevyisen seinärakennelman. Hirveä vaiva jotta eteiskäytävästä oli saatu pilkkopimeä!

Katossa roikkuva katiskaverkko-kristallopallovalaisin on omaa designia. Tilauksia otetaan vastaan. Siinä on myös kaksi tähtivalosarjaa tunnelmavaloa varten ja kuparisia ristejä, muinoin tekemiäni gootin joulukoristeita.

Best friends

Vanni and Viljo, pictures taken two years ago in early February.

Lapinporokoira Vanni ja länsirannikon karvapehvakissa Viljo helmikuussa 2008.

Täällä on tylsää

Mitäs keksittäis?

Hei mennään retkelle

Heippa! Me tullaan taas

Spring outing of The Furrybums

Lampolassa

Tilanne: lämmin ilma ja lampaiden tuoksu tulvahtaa nenään kun avaat oven. Kuuluu rousk rousk. Rousk. Rousk. Rousk. Olkien kahinaa. Rousk.

Kun lampaat huomaavat jonkun tulleen, kuuluu: määmää, mää, mää, mää, mää! eri puolilta. Myös karitsat alkavat korkealla vaativalla äänellä: mää, mää!

Maria ihmetteli miten karitsa on emonsa selässä. No, useinhan täällä ollaan, ja jos ei emon niin jonkun muun kivan tätin. Tää on hyvä ja lämmin paikka ja täältä näkee maailman ääriin. (Täti: rousk rousk)

Rousk rousk. Multa just parturoitiin turkki, vähän hassun näkönen olo mutta kevyeltä tuntuu. Onneks täällä ei oo peiliä. Rousk rousk.

Mä maalaistyttö oon, kaikki muutkin rouskuttaa niin määkin koitan.

Rousk rousk. Mitähän tällä pitäis tehdä, ei maistu miltään.

Hei sullon jotain! Mulle kans!

Demonstrating...

... why customers at my web shop receive their parcel accompanied by a sorry! note.

Sniff... this smells promising

Feels like the real thing too

Yeah! It's cardboard

Sh**t, she always notices

Havaintoesitys
Tämän takia joudun lisäämään Elsan lempituolin paketteihin laput, joissa pyydän anteeksi laatikon huonoa kuntoa... ja yritän vakuuttaa, että rikki nakerrettu pahvi ei ole hiiren- vaan kissansyömä...

Lisää Mustia

Kuvia parin viikon takaa, kun lumi oli ihanaa puuteria...

Hihii! Mustilla on kevättä rinnassa ja hepuli menossa

Humps! Hanki kutsuu

Häntä pörrössä ja lumi pöllyten

Taas se painaa tuolla hangessa

Ja minkähän pedon jäljet...? Mustin loikka!

Ilmeisesti Mustille on kertynyt faniklubin tynkää :-) En olisi arvannut, kun Musti on ujo poika vieraiden kanssa. Kotiväen keskuudessa ujoudesta ei ole tietoakaan, vaan Musti flirttailee ja juttelee ja nauttii suunnattomasti läheisyydestä ja luottaa sataprosenttisesti omiin ihmisiin. Musti on lutunen hellanduudeli, ja hyvin leikkisä, kuten kuvista näkyy.

Lukijoiden keskuudessa on kissaihmisiä, jotka osaavat katsoa Mustin pelottavan mustan turkin läpi ja näkevät sen kauniin pikku kaverin, joka Musti on. Se on hienoa!

Hei mäkin oon täällä

Mamma on nyt vaan kirjotellut kaikesta muusta paitsi meistä viime aikoina. Kyllä mekin täällä ollaan, ja hyvin voidaan kun ei oo enää pakkasta. Lumi on kivaa, jihhuu!! Mä kaivan siihen pesän ja menen siihen pyörimään ja piehtaroimaan, ja sit asetun litteeks vaanimaan kaikkea, varsinkin pikkuveljeä. Oon LumiPantteri!

Hei mä oon täällää... täällää... haloo!!!

Mum hasn't written about us in a long time. However, we're here and well. 

Musti the Snow Panther

Tänä viikonloppuna lumi sulaa kohisten

Iso laiva kulkee Korppoon pohjoispuolella Kyrkfjärdenillä. Hinaaja seuraa perässä köyden päässä.
Täksi viikonlopuksi on luvattu peräti viittä plusastetta Turun saaristoon. Jo on kumma ellei pälvipaikkoja ala ilmaantua! Kun vielä saattaa vettäkin tulla, on lumen sulaminen nopeaa.
Silti, ensimmäisiä pikku kukkia saavielä odottaa pitkään.

Entä jos rakentaisi muurin, tai raunion...?

Englantilaisissa, tai kuvassa irlantilaisessa puutarhassa ihastuttavat muurit ja portit. Niitä on vaikea kuvitella pihalle keskelle suomalaista kylää. Kun katsoo ympärilleen, näkyy koivikkoa, nokkospöheikköä, vadelmanversoja ja vaahteranvesoja. Että tähänkö?
No, johonkin nuo brittiläisetkin pihat on rakennettu, keskelle villiä luontoa. Eipä tuon kuvan puutarhan paikallakaan ollut tasaista tyhjää kenttää, johon sitten vain rakennettiin. Ensin raivattiin ja sitten tasoitettiin. Kovasti kai sielläkin mietittiin, mitä tehdään.
Kaikki on siis mahdollista. Eniten minua mietityttää mahdollisten rakennelmien sopivuus ja sopimattomuus perinteiseen kylämaisemaan. Kasvihuone on minullakin suunnitelmissa, sitten joskus.

Muurit ympäröivät kasvimaita vanhoissa englantilaisissa ja ranskalaisissa pihoissa. Siihen on parikin syytä: tuhoeläimet eivät pääse hyvin rakennetun muurin yli eivätkä ali, ja muurin suojissa eteläisemmätkin hedelmät kypsyvät lämpimässä ja tuulensuojassa.

Sumakkimysteeri

Suomessa arka, Englannissa suosittu, Ranskassa rikkaruohoksikin nimetty. Sumakki, Rhus, kasvaa meillä ainakin joissakin puulajipuistoissa ja Ahvenanmaalla. Puutarhalehdistä olen sen bongannut menestyvän joissakin eteläisissä puutarhoissa mantereellakin, ei vain saaristossa.

Niinpä, kun kerran tilaisuus aukeni, nostin pari juurivesaa ahvenanmaalaisesta ystäväni puutarhasta ja istutin ne omaan pihaani. Se kesä meni ihan hyvin, ja varmuuden vuoksi suojasin taimen verkolla peurojen ja jänisten varalta.

Seuraavana kesänä ei sumakin karvaisesta olemuksesta ollut elossa haiventakaan.

Höh vaan, sanon, höh höh.
Aion yrittää uudestaan. Paikka oli kyllä nokkos- ja vadelmapöheikköä, mutta kitkin ja niitin taimen ympäriltä kylläkin säännöllisesti. Ja huom! EN edes niittänyt taimea poikki, niin kuin kävi ginkgon kanssa. Ehkä joku sittenkin söi juuret, ehkä taimi ei tykännyt saunan tuhkasta jota ripottelin tyvelle.

Päivänliljamietteitä

Vanhempieni pihalla kasvoi päivänliljaa, varmaan sitä ihan perinteistä Hemerocallis fulvaa eli rusopäivänliljaa. Samalla tavoin kuin narsissit se vyöryi vähitellen koko kukkapenkkiin ja kaikki hennompi ja hitaampi joutui antamaan tietä. Enpä siis päivänliljasta paljoa perustanut.

Sitten kun ostin tämän paikan ja löysin vanhan talon vierestä kivien seasta siinä vielä sinnittelevää päivänliljakasvustoa, täytyi minun ihan nostaa niille hattua. Samoin kuin kultapallot, juhannuspioni ja tunnistamaton vanha ruusu olivat ne kestäneet hoitamattomina vuosikymmenet. Ne eivät kukkineet, mutta lehdet tunkivat uskollisesti ylös maasta aivan talon kivijalan vieressä.

Pari vuotta sitten luin Gardens Illustratedista artikkelin päivänliljoista, joista yksi hurmasi minut. Sen nimi on 'Bela Lugosi' ja sen kukka on aivan tumma purppura keltaisella keskustalla, raju! En löytänyt sitä Suomesta, joten tein tilauksen Englannista asti: Aulden Farm Herefordin kreivikunnassa myi juurakon postin kautta (ja koska he ovat erikoistuneet iiriksiin, tilasin niitäkin). Tästä on kaksi vuotta, joten odotan, josko tulevana kesänä nämä ostokset kukkisivat jo. Toistaiseksi ne ovat kehittäneet lehtitupasta ja toivottavasti myös hyviä juuria.

Sittemin olen myös siirtänyt osan tilan vanhoista päivänliljoista paremmalle paikalle pois restauroinnin tieltä ja tilannut syvänpunaista 'Autumn Red'-lajiketta Viherpeukaloilta. Heidän kuvastossaan on muuten tänä keväänä hyvin paljon tuon Bela Lugosin näköinen 'Minstrel Boy'. Aulden Farmilla ei näytä tällä hetkellä olevankaan tuota Bela Lugosia (mutta on kymmeniä muita lajikkeita!)

www.auldenfarm.co.uk
www.viherpeukalot.fi
www.gardensillustrated.com

Kasvimaa kohopenkkeihin

Minulla on projekti, ja kuten muutkin projektini, ei tämäkään ole vähäpätöinen.
Toteutus tulee kestämään monta vuotta.

Siirrän pikkuhiljaa kasvimaan siltä paikalta, missä se on "aina ollut" siihen paikkaan, mihin olen sen lähes alusta asti halunnut. Se on kylätien varressa ja tulee olemaankin, mutta hiukan ylempänä ja mikä parasta, aivan saunavesikaivon läheisyydessä. Näin kastelu on helpompaa. Tällä hetkellä en suoraan sanottuna kastele, mutta kun tontin alaosa muutenkin on vanhan merenpohjan savimaata, ei sitä juuri tarvitsekaan kastella.

Vasemmalla uuden kasvimaan yksi valmis kohopenkki, sen takana on vihreä saunarakennus, jonka alapuolella kasvimaa on ennen ollut. Pihapolun oikealla puolella on hieno mininavettani. Tähän mennessä olen rakentanut vasta kaksi kohopenkkiä, joten hidasta tämä on.

Viime kesänä uudessa kohopenkissäni kasvoi jo salaattia, retiisiä ja tomaatteja, jonka latvat joku kävi loppuvuodesta syömässä.

Kohopenkit syntyvät vanhat talon huonoista hirsistä, joiden tilalle vaihdettiin viime kesänä uudet. Kussakin kohopenkissä on kaksi kerrosta hirttä, jotka kiinnitän toisiinsa tapeilla. Eikä siinä kaikki: samalla käytän vanhoja tiiliä ja kiviä ja laatoitan maata kehikoiden väleissä pikku hiljaa.

Tätä projektia ei ollut tarkoitus tehdä vielä moneen moneen vuoteen, mutta kun materiaalit tulivat kuin itsestään: hirret vanhasta talosta, hiekansekainen multa vanhoista multapenkkarakenteista ja tiiliäkin vielä... Oli sitten vain ryhdyttävä toimeen, ihan kuin rakennettavaa ei jo olisi taloissakin tarpeeksi!
Toisaalta minua tyydyttää suuresti se, että voin kierrättää mahdollisimman paljon vanhasta materiaalista mitä puretaan.
Ja hitaasti eteneminen on todella minun juttuni, tämä on elämän pituinen projekti.

Slow food
I'm slowly making the kitchen garden into raised beds near to the well, which will make watering easier. It's not the drinking water well, but the washing water, since I have not checked the water quality of this one. And I have the priviledge of two wells!
The project of a raised kitchen garden was already on my mind although I had not thought of making it for another several years. Last summer some of the timber of my old house was replaced by new logs and the old insulation layer under the floorboards was excavated; it was sandy soil and stones. Having the material there I kinda had to start making the kitchen garden there and then.
So far I have two raised beds and about 5 square meters of paving (mixed old bricks and flat stones) done. This will take years, as everything else.

Ostoslistalla punalatva

Last summer I bought a plant that was labelled as Eupatorium. Well, how can you tell – just a small leaf rosette in a tiny pot.
However, soon the plant started to form stems that then burst into flower:

Vuorijumaltenkukka, Dodecatheon meadia

It is the lovely heritage plant, Dodecatheon meadia!
This little mistake did not hurt, on the contrary – I love this sweet little flower and it also suits the site where I planted it. But the Eupatorium is still on my shopping list!

Punalatva, Eupatorium, on edelleen hankittavien listalla. 

Ostin punalatvana pikku taimen Billnäsin taimistolta viime kesänä. Joku oli ehkä laittanut sen väärään laariin. En pahastunut, kun punalatvan sijasta kukkimaan alkoikin suloinen vuorijumaltenkukka. 

Ikkunat ovat talon silmät

Näin olen pienestä pitäen ajatellut, ja näin ajattelevat myös muut perinnerakentamisesta kiinnostuneet. On sääli katsoa, kuinka moni hirsinen vanha päärakennus on saanut suuret panoraamaikkunat ruutuikkunoiden tilalle 60-luvulla – ei siksi, että siinä ikkunatyypissä on mitään vikaa, mutta se kuuluu eri talotyyppiin.

Onneksi omaa taloani ei koskaan innostuttu muuttamaan, ja se onkin mielestäni hienoa ja talo on oikea helmi, vaikka saatan olla ainoa, joka näin ajattelee. Tontille rakennettiin 40-luvulla rintamamiestalo, jossa perheen poika eli. Jos sitä ei olisi rakennettu, olisi vanhaa taloa muutettu. Kuvassa näkymä ulko-ovesta sisään tupaan, jonka muurista näkyy kulma. Takaseinällä ehjä pohjoisikkuna. Lähes kaikki talon alkuperäiset ikkunat saa kunnostettua, se pitäisi vain ehtiä tehdä!

Rintamamiestalossanikin on alkuperäiset ikkunat, ja alkuperäinen lähes kaikki muukin, siis helmi sekin! Ullakon ikkunan sain viime kesänä vähän rikki, kun maalasin taloa ja siirsin pitkiä tikkaita. Mutta tuo ullakon kolmiruutuinen ikkuna on muutenkin erittäin huono, länsipuolella se on saanut kokea tuulet ja myrskyt jo 60 vuoden ajan ja karmi on lähes läpimätä. Onneksi rintamamiestalon ikkunoita on varaosapankeissa hyvät valikoimat.

Vanha talo on nyt pakettitalo tuulensulkupaperissa. Yläosan laudoitus on niin hyvässä kunnossa, ettei sitä tarvitse uusia, maalata vain.

Ahvensaaressa on kiintoisia ikkunoita ladoissa ja rantavajoissa: kun lasiveranta on purettu tai sen ikkunat vaihdettu, on vanhat käytetty hyödyksi. Näin hieno ikkuna löytyy laivarannan vajasta.

Tämä venevaja on Espoossa. Kun omaa venevajaani nyt kunnostetaan, päätin etsiä siihen uudet ikkunat, sillä siinä ei ole kuin yksi ikkuna ennestään ja sekin huonokuntoinen. Billnäsin rakennusapteekista löysin muutaman ruutuikkunan ja yhden pyöreän, neliruutuisen ikkunan, joilla saa venevajan kyljen varastosta valoisamman. Paremmat valikoimat ovat todennäköisesti kauempana pääkaupunkiseudulta – Metsäkylän navetassa Hämeenlinnassa, Curatiossa Paraisilla ja Tammelassa Raumalla.

Tämä hurmaava saaristohuvila on Espoossa, Munkholmarnalla. Alunperin kesähuvilaksi rakennetussa talossa on ilmeisesti alkuperäiset tai ainakin niiden mallin mukaan tehdyt ikkunat, tasapainossa rakennuksen kanssa.