Uutta paneelia ja uutisia vuodelta 1905

 Kun siippa tuli apuun, rykäisimme lautoja seinään.

Onneksi minun ei tarvinnut keikkua tikkailla! Kuvasta näkee ehkä, kuinka tämä länsipään päätykolmion panelointi oli jo huonona. Ikkunasta vasemmalle alareuna hapsottaa, kun laudat ovat vääntyneet. Ikkunan alta lautoja suorastaan putoili, naulasin niitä silloin takaisin tai sahasin muun korvaavan laudan tilalle.

Minä olin vastuussa sahaamisesta. Koska en omista jiirisahaa, tein sen käsipelillä vanhalla listasahalla, jolla tulee siisti reuna, joka ei hapsota.

Kun naapuri kauhisteli, että sahaan jokaisen laudan itse, totesin, että sahaan vaikka kaksi viikkoa putkeen, kunhan ei tarvitse mennä tikkaille.

Tilasin uuden lautatavaran tismalleen vanhan paneelin kaltaisena, mikä on toki kallista, mutta näin saan yhtä paksua lautaa talon seinään kuin ennenkin ja vanhan talon ulkonäkö säilyy yksityiskohtineen. Puu on lisäksi laadukasta, tiheäsyistä.

Ensimmäisen parin päivän urakoinnin jälkeen olimme edenneet ikkunaan asti. Jokaisessa laudassa on alapäässä kärki. Syreeni peittää armollisesti alun mittausvirheemme eli aaltoilevan alareunan, kunnes opimme hyvän metodin.

Seinän alaosa on raidallinen, koska en ole vielä ehtinyt maalata sitä loppuun. Sain tähän päätyyn viimeinkin kaikki saumarimat paikoilleen tänä kesänä (aloitin niiden laiton noin kymmenen vuotta sitten, heh).

Sitten työmaa seisoi reilun viikon, mikä on hyvä, sillä vanhan saunan purkamisesta kipeytynyt ranteeni oli entistä kipeämpi. Taapelissa on paneelit toiseenkin päätykolmioon, mutta se ei toteudu tänä kesänä tai ehkä syksylläkään, saa nähdä.

Viime viikolla urakka jatkui. Olen joskus kai esitellyt tässä päädyssä ikkunan ääreen rakennetun jännän sorvin, jonka väkipyörä on kiinnitetty kattoon. En nyt kylläkään löydä sitä blogijuttua sitten millään, joten ehkä teen niin, että esittelen sen tässä joku päivä uudemman kerran.

Kun seinää puuttui, näki hienot leveät kattolaudat alhaalta käsin.

Vintillä on kaikenlaista kiinnostavaa mujun seassa. Tiukkaan kääritty paketti papereita enteili joitakin visusti talteen laitettuja kirjeitä, mutta ne olivatkin tarkasti säilöttyjä paperipusseja. Ihan liikuttavaa, kuinka kaikki on pistetty säästöön. 

Tuossa on historian havinaa: Osuusliike Tarmolassa Turussa on käyty usein, ja joskus myös Kotileipomo Koskella sekä P.E. Aschanin leipomo-konditoriassa. Mitähän herkkuja noissa pusseissa on tuotu?

Myös vanha lehti löytyi vintiltä paneelin ja seinän välisestä raosta. Tuossa Espanjan kuningas Alfonso saa kuninkaallisen vastaanoton Lontoossa Victorian juna-asemalla.

Keskiaukeamalla on julisteen tyyppinen piirros ajan muodista. Neitokainen on debytantti astumassa vaunuista seuraelämään eli esittelyyn kuninkaan eteen.

Ajan muoti on kesäkuulta 1905. Lehti on The Graphic.

Koska taloni on ollut merimiehen koti, löytyy kaikenlaisia ulkomaisia lehtiä. Tapettikerrosten alta löytyi aikanaan myös ranskalainen talouslehti L'Economiste.

Pari valokuvaakin löytyy: Englannin kruununprinssi vastaanottamassa Espanjan kuningasta satamassa sekä kuninkaallinen kulkue, jota seuraamassa on tuhansia ihmisiä huonosta säästä huolimatta (tulee myös Charlesin kruunajaiset mieleen – näillä asioilla on Britanniassa pitkät perinteet).

Yllä on vastikään virastaan eronnut ranskan ulkoministeri M. Delcassé; tärkeä hahmo Britanniassa: entente cordialen eli Iso-Britannian ja Ranskan välisen ystävyyssopimuksen seppä. 

Nyt vintin tästä päädystä ei enää tuule ja sada raoista sisään, eikä toivottavasti lautojakaan enää putoile. Ikkunan yläpuolinen osuus oli niin hyvässä kunnossa räystään alla säänsuojassa, että sitä ei tarvinnut uusia. Mielellään jätän niin paljon vanhaa talteen kuin pystyn, mutta ponttilautojen osittainen vaihtaminen on kyllä hankalaa.

Vintin ikkuna on uudelleenmaalauksessa. Kittausten korjaaminen ja maalaus on paljon mukavampi tehdä pöydän ääressä kuin tikkailla ja työ tulee tehtyä huolellisemminkin. Yhdesta asiasta vain reklamoisin.

Ostin uudet hanskat, niissä on söpö susikuosi. Muutaman päivän käytön jälkeen oli oikean käden etusormen sauma ratkennut.

Nyt kangas on jo peukaloista hiutunut puhki. Onpa surkeaa laatua! Kyllä sitä olettaisi hanskojen käyttöiän olevan vähän pidemmän kuin pari viikkoa.

Seuraavaksi mietin paneloinnin väriä, tai oikeastaan päätös on jo tehty. Räystään alla säänsuojassa on hyvin näkyvissä alkuperäistä sinistä väriä, jota kajastaa punamultamaalin alta. Ymmärrettävää kyllä, että talo oli helpompi sutia yhdellä ja samalla maalilla, eikä monia värejä enää myöhemmin jaksettu maalata. Paneloinnin alakärjet ovat alun perin olleet valkoiset, sekin tieto oli nähtävissä esimerkiksi kuistin sisällä säänsuojassa säilyneissä paneeleissa. Aion palauttaa alkuperäisen värityksen.

Maalasin viime vuonna kuistin lattian Allbäckin pellavaöljymaalin sävyllä Vanha sininen katsoakseni vähän sen sopivuutta. Lautojen vanha maalipigmentti sekä ehkä maalityyppikin on erilainen kuin nykypäivän maalit, mutta tuossa näyttäisi olevan sävy aika lähellä.