Täydellisen lepakkokaton ainekset

 Kun aloin keväällä purkaa vanhaa saunaa, lähti aaltopeltikaton alta lentoon unihiekkaa silmistään pyyhkivä lepakko.

Aaltopeltikaton alla on pärekatto. Pellin kourun ja päreen väli tuntuu olevan lepakoille ihanteellinen päiväunipaikka.

Onneksi en tuhonnut kattoa purkaessani kaikkia tonttini lepakkopaikkoja, sillä rintamamiestalossani on tasan samanlainen kattorakenne. Aaltopeltireunaisen räystään alta sujahtaa lentoon yleensä kymmenisen lepakkoa, kun ilta hämärtää. Pari viikkoa sitten teimme laskennan, kun meitä oli kaksi. Kumpikin vahti omaa puoltaan talosta ja saimme lopputulokseksi 13 lentoon lähtevää lepakkoa. Toisen puolen laskenta häiriintyi puhelinkeskustelun ajaksi, joten määrä voi olla vähän suurempikin. 

Onkin hienoa voida tarjota lepakoille hyvät elinolosuhteet, ruokaakin niillä riittää, kun hyönteispopulaatio on laaja ja uusi hyttysten sukupolvi tsiljoonine edustajineen syntyi heinäkuun sateiden myötä.

Lepakoita saattaa myös mennä päreiden alta vintille. Kesällä, kun vintin ovi on auki, voi niitä eksyä sieltä alakertaan. Yksi lenteli illalla nukkumaan mennessä asuinhuoneissa. Olisin avannut sille heti ulko-oven, mutta siippa (huomaa kutsumanimivalinta) halusi siitä välttämättä kuvia. Minusta moinen oli eläinrääkkäystä, mutta lopulta otin itsekin pari kuvaa, kun lepakko asettui makuuhuoneen katonrajaan kiroilemaan.

Harmistunut lepakko, joka olisi halunnut jo päästä aterialle. Tämä on pohjanlepakko, niillä on tuo hieno ruskea selkäturkki.

Vanhan saunan eteläpuolella on vielä aaltopeltiä, jatkan sen purkamista varmaan syksyllä, jos rasittunut ranne paranee siihen mennessä. Rakennus oli myös mennyt erittäin vinoon.

Mutta eipä ole vinossa enää! Ainakaan kovin paljoa. Se taisi suoristua vielä lisää kuvan ottamisen jälkeen.

Tällä nurkalla, pengermän päällä, kasvaa punahevoskastanja 'Briotii'. Se on kasvanut paljon! Istutin sen 20-senttisena minitaimena.

Vanhan saunan tämä nurkkapaalu oli luiskahtanut kokonaan pois nurkkakiven päältä. Ähelsimme kiven paalun alle kahdella rautakangella (siis kun nurkkaa oli ensin nostettu hallitunkilla) ja sen päälle tarvittiin vielä toinen kivi, ja myöhemmin kolmaskin, ennen kuin rakennus alkoi muistuttaa suunnilleen suoraa. Tämä nurkka on noussut ainakin puoli metriä.

Yksi syy kivien liikkumiseen on savimaa ja märkä paikka. Sauna on pykätty tonttini märimmälle kohdalle. Maa on keväisin velliä.

Kokeilin tänä kesänä taas kerran kilpiangervoa, sillä se on minusta niin hieno suurilehtinen kasvi. Olen istuttanut niitä vuosien saatossa valoon ja varjoon, märkään ja vähän kuivempaan ojan pientareelle, eikä mikään paikka ole kelvannut. Aina ovat kuolleet pois viimeistään istuttamisvuotta seuraavana.

Tämä yritys numero 7 teki varmaan kuolemisen nopeusennätyksen, sillä kymmenen päivää istuttamisen jälkeen se näytti tältä. No, eihän sitä kuvasta edes erota. Siinä on kukinto latvassa ja pitkä vihreä varsi, kaikki lehdet ovat kuihtuneet. Ja tätä olin kuitenkin kastellut lähes päivittäin! Ja lisäksi se tosiaan kasvaa yhdellä tonttini märimmistä paikoista.

Taimi rassukka joutui myös tallotuksi, kun siippa ei tajunnut siinä mitään kasvia olevankaan. Laitoimme huomiokiviä sen ympärille, jos se vielä olisi kumminkin elossa. Ja niinhän se on, sieltä nousee pienenpieni lehti!

En kyllä tämänkään suhteen elättele suuria toiveita, sillä tässä näyttää olevan kasvi, joka vain ei täällä viihdy. Mutta yrittää täytyy, kun komea olisi, jos kasvaisi.

Myös talolta päin katsottuna vanha sauna on suoristunut, vaikka tälle päädylle emme ole tehneet mitään. Oikeanpuoleista nurkkaa voisi vähän nostaa ja siinäkin nurkkapaalu on osittain poissa kiven päältä. Laitoin sinne kumminkin varakivet viereen, jos se liikkuu ja luiskahtaa, niin on edes jotain.

Työtä seurasi lapinporokoira Lávvi.

Lávville täällä oleilu ei ole kovin rentouttavaa, sillä Ransu pitää sen kovassa kurissa ja nuhteessa. Koko ajan joutuu pieni koira olemaan valppaana, mistä se kissahirviö taas hiipii.

Täältä toisesta päädystä käsin voi ehkä hahmottaa rakennuksen aiempaa vinoutta. Otin tämän kuvan toukokuussa. Puurakennukset ovat joustavuudessaan varsinaisia ihmeitä!

Suoristaminen sai aikaan senkin, että räystäs suoristui kuin taikaiskusta. No siis kun keskimmäisiäkin tolppia nostettiin kivien päälle.

Seinälaudoitusten purkaminen jatkuu. Tässä nurkassa on suurin työ, kun siellä on sisäseinät ja välikatto entisen saunan kohdalla. Haluan tästä rakennuksesta niin avaran (seinättömän) kuin mahdollista.

Kun vanha sauna tästä vähitellen kaunistuu (minun silmissäni se kaunistuu sitä mukaa kuin sitä riisutaan) ja muotoutuu huvimajaksi, voin kehitellä tätä sen edessä olevaa ruusu-heinätarhaakin lisäämällä esimerkiksi köynnösruusuja rakennelman seinustalle. 

Mietin myös kulkua rakennuksen läpi eli kulkuaukon tekemistä tänne päin. Se vaatii tukiparruja, mutta tuskin on kovin kummallista salatiedettä.

Ruusu-heinätarhassa on syysvuokko, joka suureksi hämmästyksekseni alkoi jo kukkia! Hämmästyksen syitä on kaksi: aikaisuus ja se, että se on ylipäätään hengissä ja jopa viihtyy, on rehevöitynyt. Syysvuokkoja(kin) kun on tullut istutettua vuosien mittaan ainakin tusina, eikä niistä ole pysynyt elossa kuin yksi.

Tämä on peräisin Paloniemen Taimistolta Suonenjoelta. Kuten taimiston viisas omistajatar virkkoi, täytyy taimien olla hyväkuntoisia. On turha istuttaa mitään puolikuollutta raaskua, jonka kastelu on taimimyymälässä unohtunut. Ulkomailla tuotettujen taimien talvenkesto on myös aina mysteeri.

Kilpiangervo Astilboides tabularis

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Syysvuokko Anemone hupehensis