Thursday 3 August 2023

Muotopuutarhan onnistuneet värit

 Taas on sinistä ja violettia ja vähän muutakin.

Tädykkeet tuntuvat kestävän mitä vain, ainakin nämä siniset, joiden siemenet lähetti aikoinaan Anun puutarhan Pioni. Luulen, että kyseessä on tähkätädyke. Tämä yksilö kasvaa vaahteran alla erittäin kuivassa penkissä ja ei siitä näytä yhtään kärsivän. Kunniamaininnan arvoinen kasvi.

Viereisessä, paahteisemmassakin penkissä on sinistä. Huomasin juuri, että olen kirjoittanut tästä samasta penkistä ja samoista väreistä lähes päivälleen vuosi sitten, ja ehkä monenakin vuonna, jos tutkisi asiaa taaksepäin. Aika kivaa tällainen toistuvuus – nämä ovat minulle sopivia kausikukkia, kun tulevat joka vuosi itsestään samaa kautta koristamaan.
Edessä on sinipallo-ohdakkeen perusmuoto ja taempana sen matalampi ja sinisempi lajike 'Taplow Blue'. Sen taakse on näköjään taas kylväytynyt tavallista, haaleampaa ja korkeampaa perusversiota. Sen vieressä on mirrinminttu 'Six Hills Giant', jonka takana preeriaväriminttu.

Preeriavärimintun kuivuudenkesto on loistava; paljon parempi kuin tarha- ja punaväriminttujen, joita minulla välillä kupsahtelee, eivätkä ne missään tapauksessa ainakaan leviä. Lisäksi preeriavärimintun kukkien sävy on ihana utuinen liilan ja vaaleanpunaisen välimuoto, riippuu valosta.

Köynnösruusu Flammentanz on rikka muotopuutarhan pastellimaailmassa, mutta sille ei mahda enää mitään. Ehkä joka soppaan tarvitaan joku rikka. Takana kukkii neilikkaruusu 'Pink Grootendorst'.

Neilikkaruusun meno vain paranee, kun Flammentanz lopettelee.

Austin-ruusu The Pilgrim ei sekään ole enää niin täynnä kukkia. Vaaleankeltaista kukkaloistoa jatkaa nukkasalkoruusu. Tässäkin on tähkätädykettä ja myös harmaaminttua, jota olen tänä vuonna kitkenyt rankasti, kun se oli kovin levinnyt. Riivin sitä vähän liiankin rankasti. Mintun viileä violetti sävy olisi täydellinen vastaväri keltaisille, eikä kunnon efektiä nyt oikein ole.

Kun leikkasin The Pilgrimin ohikukkineita kukkia, onnistuin katkaisemaan yhden täydellisen kukan. Laitoin sen lintujen kylpyaltaaseen, missä se jännästi liukeni rankkasateeseen.

Keittiön ikkunasta näyttää tältä, tai tässä vain viipale kolmen ruudun levyisen ikkunan yhdestä kohdasta.

Köynnöskaaressa kukkii kärhö 'Comtesse de Bouchaud', joka sointuu todella kivasti takanaan kukkivaan preeriaväriminttuun, kun näkymää katsotaan näin yläviistosta. 

Kun katsotaan alhaalla muotopuutarhassa, on kärhön taustana jotain ihan muuta, nimittäin talon keltaista seinää. Minun täytyy opetella leikkaamaan kärhöjä, sillä tuossa on lähes kaksi metriä kaljua vartta, vain latvassa on lehtiä ja kukkia – ja tuhottomasti nuppuja. Saisi olla vähän tasaisemmin!

Tässä vielä sinisävyisin penkki, jossa on aika onnistunut kokoelma kuivuudessa ja paahteessa viihtyviä kasveja. Oikealla on tähkälaventeleita, yksi on hankittu taimi ja muut sen tuottamia siementaimia. Sinikatanaakin voi juuri ja juuri erottaa vasemmassa reunassa.
Tuulessa heiluva harmaa on ihan vain pihalleni itsekseen tullut koiruoho, jonka siirsin tuohon. Siitä oikealle on matalampi samantyyppinen, se on kohta kukkiva ihanan sininen sulkapiiska 'Little Spire'. Vaarinlaukkakin on vasta tulossa kukkaan.

Täydellinen sävylisäys tähän penkkiin on tarhaviinikärhö 'Polish Spirit'. Tämä kasvaa samassa köynnöskaaressa kuin Flammentanz, mutta tällä toisella puolella. Ehkä ne ennen pitkää kohtaavat kaaren huipulla.




Harmaaminttu Mentha longifolia
Koiruoho Artemisia absinthium
Mirrinminttu Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu Rosa Grootendorst-Ryhmä
Nukkasalkoruusu Alcea rugosa
Preeriaväriminttu Monarda fistulosa
Sinikatana Catananche caerulea
Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus
Sulkapiiska Perovskia atriplicifolia
Tarhaviinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä
Tähkälaventeli Lavandula angustifolia
Tähkätädyke Veronica spicata
Vaarinlaukka Allium senescens

14 comments :

  1. Kaikki noin isolle kaarelle köynnöstävät kukat ovat näyttäviä! Pitäisiköhän kärhö leikata syksyllä/vai keväällä? ihan juuresta, vai vain osittain?
    Sinulla on riippumattokin siellä? Juuri sopiva puutarhasi idylliin :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi sentään, nyt kysyt väärältä henkilöltä. Leikkaan kärhöjäni aniharvoin. Luulisin, että keväällä kukkivat (kuten alppikärhöt) leikataan nyt loppukesällä, ja keski-loppukesällä kukkivia pitäisi leikata keväällä. Ei kai sillä ole väliä, mistä kohti leikkaa, aika alhaalta varmaan.
      Riippumatto täytyy ilman muuta olla! Ihana paikka viettää hetki kesäpäivästä kirjan parissa.

      Delete
  2. Preeriaväriminttu on tosi kaunis. Siinäpä yksi hyvä ja kivan värinen kuivan paikan kasvituttavuus. Kiemurapenkissäni oli muutama vuosi sitten runsaasti punaista väriminttua. Sitten se alkoi vähetä. Tänä vuonna vain yksi, mutta oikeastaan en sitä edes kaipaa.
    Minusta tämä vuosi ei ole ollut kärhöjen juhlaa. Purpurea Plena Elegans taisi tehdä kokonaista kaksi kukkaa. Jackannii kasvatti pitkän varren ja sen päähän keikkumaan lukuisia kukkia samalla tavoin kuin sinun 'Comtesse de Bouchaud' . Siellä ne katsovat minua korkeuksista. Olen koittanut toimia kärhöjen hoidossa Kruunuvuokon ohjeiden mukaan. Kastelemisessa on varmaan toivomisen varaa.
    Vautsi, miten paljon kukkia neilikkaruusussasi on. Ihan tungokseen saakka. Ehtii vielä kukkia lisääkin, jos leikkaat kuihtuneet pois.
    Ikkunanäkymäsi on kaunis ja rauhallinen. Lintujen kylpyallas on varmaan sinun tekemästi. Kaunis sekin ja ruusun terälehdet vain korostavat sen hentoja värejä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa jännä kuulla, että sielläkään ei punainen väriminttu ole viihtynyt. Siinä on yksi mysteerikasvi, josta olisi kiva tietää, mikä on häviämisen syy. Preeriaväriminttu kasvaa erittäin paahteisessa ja kuivassa kohdassa ja suorastaan kukoistaa.
      Kärhöhavaintosikin ovat kiinnostavia. Olisi tosiaan kiva tietää syitä niiden käytökselle.
      Neilikkaruusu tuli istutettua muotopuutarhan ensimmäiseen penkkiin heti aluksi tajuamatta, minkä kokoiseksi se kasvaa. Niinpä leikkaan sen keväisin, tänä vuonna oikein tsemppasin ja vedin raa'asti alle polvenkorkeudelta, vaikka hyviä silmuja oli jo puhjennut lehteen ylempänäkin. Ja se kannatti. Tästä viisastuneena aion noudattaa samaa raakaa meininkiä aika monellekin ruusulle ensi keväänä. Tuuheutuvat ja tuottavat paljon kukkia. Duchesse de Montebellokaan ei kaatuillut tänä kesänä niin pahasti, kun parturoin sen samalla tavoin keväällä.
      Ikkunanäkymää jaksaa katsella joka päivä moneen kertaan. Lintukylpy on tosiaan tekemäni.

      Delete
  3. Silmäni kiinnittyi erityisesti tuohon talon seinän vieressä olevaan köynnöskaareen ja sitä verhoavaan ihanaan Austin-ruusu Pilgrimiin ja täysin samanväriseen nukkasalkoruusuun. Kauniita ja hyvin talon seinään sointuvia.
    Ja tuo neilikkaruusu.....niiiin ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Neilikkaruusut ovat valloittavia. Ja nuo kauniin keltaiset ruusu ja salkoruusu myös!

      Delete
  4. Sinulla on tähkätädyke napakasti pystyssä. Minulla on myös todennäköisesti tähkätädyke, mutta varmasti sille liian kosteassa paikassa ja se alkaa aina jossain vaiheessa retkottaa. Täytyy jossain vaiheessa kokeilla sitä kuivempaan paikkaan, jos sellainen sopiva kolonen tulee vastaan.

    Vaalean keltainen sävy kasveissa on todella kaunis. Hienoa saada noita väripareja tai vastaväripareja luotua.

    Kauniita värisävyjä sinulla on muotopuutarhassa. Ihastelen myös aina tuota puksipuuaitaa. Tänään sitten alkoin leikellä omaa, vuosia talvehtinutta puksipuuta ja laitoin kosteaan maahan useita pistokkaita. Puksipuu tuntuu selviävän varjossa ja auringossa ja kuivassa ihan hyvin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaatuilua täällä harvemmin tapahtuu, ei ole niin rehevää kasvua, kun on usein kuiva kasvukausi ja tuulee jatkuvasti, mikä luultavasti hillitsee kasvua (vaikka toisaalta myös aiheuttaa kaatuilua joskus).
      Vaaleankeltainen on tosiaan aivan ihana väri, myös yhdistelyyn muiden kasvien värien kanssa.
      Kiva kuulla, että sielläkin on puksipuuaita tulossa! Pistokkaat juurtuvat yleensä hyvin, elleivät kuivu tai tule talvi heti.

      Delete
  5. Ihana hempukka tua preeriaväriminttu. Oon peliänny minttujen leviämistä, joten niitei puutarhasta löyry, vaikka niis onki ihania färiä. Pitääs joskus kuitenki kokeella. Mulla talavi hoitaa tavallaan kärhöjen leikkaukset. Kaikki versot kualoo talaven aikana. Non lekattava joka tapaukses, joko syksyllä tai keväällä. Alappikärhöt kestäävät kyllä. Vautsi tuata neilikkaruusua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Värimintut eivät ole minttuja nimestään huolimatta, joten leviämistä ei tarvitse pelätä. Periaatteessa ne leviävät kyllä hitaasti samaan tapaan kuin vaikkapa tädykkeen tyyppiset perennat: puska vähitellen laajenee. Mutta täällä tuo preeriaväriminttu on ainoa, joka on viihtynyt pidempään ja hieman runsastunut.

      Delete
  6. Upea näkymä keittiönikkunasta puutarhaan katsoessa!
    Ja ei taida ihan jokaisella olla noin kaunista rikkaa puutarhassaan, mutta ymmärrän kyllä väripointin;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harmittaa, kun tajusin väriteeman vasta istutettuani monta kasvia. Muita oli helpompi siirtää, mutta Flammentanz sai jäädä :-D

      Delete
  7. Täälläkin on yksi, joka on onnistunut miltei tappamaan punavärimintun. Preeriaväriminttu olisikin kaunis kivikkorinteen juurelle korvaamaan osaa myskimalvoista ja oreganoista. Pitääpä laittaa nimi muistiin.
    Vaaleankeltainen toimii kyllä hienosti tuon viileän sinisen parina. Vastavärit ovat joskus niin räikeitä mutta murrettuina sävyinä eivät niin raasta verkkokalvoja.
    Hienosti kukkii sinulla 'Comtesse de Bouchaud'. Sen vielä haluaisin omaan kärhökokoelmaani. Pitäisi vain osua kukkivana vastaan, ettei tule kolmatta 'Hagley Hybridia' tai jotain muuta, mitä minulla jo on. Mitä enemmän samaa kasvilajia on, sitä hankalampaa näyttää uusien ostaminen olevan :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti löydät preeriaväriminttua jostain. Olen kasvattanut sitä siemenestä ja ostanut taimen Vakka-Taimesta, jompikumpi kuoli jonakin vuonna, mutta en tiedä kumpi, kun olivat samassa penkissä. Sotkamon Taimisto sitä varmaankin myy, kun heillä sitä on näytepuutarhassakin.
      Minustakin vaaleankeltainen on hyvä etenkin kuuraisen vaalean violetin parina. Vastaväripariasiat ovat niin sävyistä kiinni, ovatko hyviä vai kauheita.
      Oma Comtesseni on ostettu muutamalla eurolla jostain niistä halpisvalikoimista, onneksi tuli oikeaa laatua, vaikka HH olisi myös ollut mieleinen (sitäkin täällä kyllä jo on, mutta lisääkin mahtuu).
      Tuo on NIIN totta, että kun jotain jo kerää, alkaa olla vaikeaa löytää uusia!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!