Marraskuun lopun ruusut ja muut kaunottaret

Siis kauneutta on!

Jatketaan koristeheinillä, joista oli jo edellisessä jutussa puhetta, sillä ne ovat sydäntäni lähellä. Pari päivää sitten kuvasin raitamarskiheinän lumessa. Marskiheinä ei ollut mennyt muutaman asteen pakkasista miksikään. Tässäkin heinässä on ihana kellanvihreä väritys: lehtien reunoissa on keltaiset raidat.

Isosiniheinä on jo saanut ansaittuja kehuja viime viikkoina; se on kaunis syksyisen puutarhan kasvi, ainakin näillä leveysasteilla. Tämän kuvan otin kolme päivää sitten.

Samoin kuvasin viereisen Pierre de Ronsard -köynnösruusun viimeisen nupun tältä puutarhakaudelta. Siirsin suojaverkon sen ympäriltä toisaalle, samalla onnistuin riipimään alimpia terälehtiä pois. Ne ovat kiinni enää pyhällä hengellä.

Toissapäivänä tuli pyry.

Ruusu sai hatun. Mutta terälehdet olivat vielä tallella, ja ovat yhä edelleen!

Olisi voinut ottaa joulukorttikuvia, jos olisi silleen suuntautunut.

Ja sitten – hurraa – lumi hävisi ja tuli parin asteen plussakeli! Kurkkuyrtit eivät ole vieläkään lannistuneet, tai osa on. Mutta tämän ison kasvuston keskiosa näyttää siltä, että tuolta jopa vielä kurkistaa valkoisen kukan nenänpäätä... saako avautua? Onko jo kevät?

Kurkistavista nenänpäistä puheen ollen... näetkö saman kuin minä? Puistolumikello 'Viridapice' versoilee! Vähän aikaista kyllä, mutta en pahastu. Tässä, Rohanissa, ovat myyrät niin kovasti myllänneet viimeisen vuoden ajan, että on oikein mukavaa saada todistusaineistoa sipulien tallella olosta. Keväällähän kukkien vierestä lähti tunneli maan uumeniin ja joku oli vetänyt napaansa osan kukista.

Pallerolaukat eivät kesällä kukkineet ja mietin jo myyrän syöneen sipulit. Istutin uusia, mutta nyt tämä Rohanin vanha, iso pehko on kaikkea muuta kuin hävinnyt. Joku on kyllä parturoinut ne.

Jatketaan mäntyjen ali muotopuutarhaan, tämä on pihan lempinäkymiäni kesät talvet. Vasemmalla voi nähdä vaaleajouluruusujen vihreitä lehtiä, valkoisia kukkanuppujakin, mutta suojana on myös vaaleaa lampaanvillaa. 

Villa myös kuorruttaa pikkuista keväällä hankittua 'Azurika' -alppiruusua, jonka talvenkeston suhteen olen skeptinen. Se on sini- ja indigoalppiruusun risteymä. Sinialppiruusu on minulla aiemmin kuollut. Tähän kohtaan mäntyjen alle ei edes lumi kerry, siis silloin, kun sitä ylipäätään on.

Polun oikealla puolella on ihana pikkuinen sinineulasinen valkokuusi 'Sander's Blue'.

Muotopuutarhassakin ollaan valmiita kevääseen. Nyt ei lunta ole tätäkään vertaa kuin tässä muutama päivä sitten otetussa kuvassa. Sinivuokot ovat myös loistavia talvivihreää puutarhaan tuovia kasveja.

Timjamipolulla kukkii vielä kangasajuruoho 'Pink Chintz'.

Timjamipolun vasemmalla puolella asteriristeymä 'Little Carlow'.

Ja oikealla puolella Austin-ruusu The Pilgrim, still going strong. Ruusuista oli edellisen jutun kommenteissa puhetta, tässä tuli esiteltyä nämä kaksi, joissa on vielä nuppuisia kukkia. Huomasin myös Boscobel-ruusussa (Austin-ruusu sekin) vielä nupun. Nyt olisi hyvä saada sellainen hitaasti viilenevä sää, jotta nämä jatkuvakukintaiset tajuaisivat talven olevan tulossa.

Itse tajuan talven olevan tulossa, mutta elän hulluna optimistina sen ajatuksen voimalla, että kevät voisi tulla vaikka tammikuussa. Kun talvi kerta tuli näin aikaisin (ja meni jo – good riddance – mutta valitettavasti uusi pakkasjakso näkyy tekevän tuloaan). Talvi voitaisiin potea nyt ja sitten aloittaa kevät heti esim. joulun jälkeen. Näyttää siltä, että idänunikot ja ruskosormustinkukat ovat myös kevätvalmiina.

Nautin suunnattomasti tästä puutarhaani palanneesta syyskauneudesta. Tarhajouluruusut ovat talvikasveina vertaansa vailla, etenkin yhdessä sammaleisten puunjuurten kanssa. Makuja on monia, mutta minulle tämä olisi unelmien talvinäkymä.

Toivottavasti sielläkin on sopiva sää!

Asteri Symphyotrichum

Idänunikko Papaver orientale

Indigoalppiruusu Rhododendron russatum

Isosiniheinä Molinia arundinacea

Kangasajuruoho Thymus serpyllum

Kurkkuyrtti Borago officinalis

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Puistolumikello Galanthus nivalis

Raitamarskiheinä Spartina pectinata 'Aureomarginata'

Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea

Sinialppiruusu Rhododendron impeditum

Sinivuokko Hepatica nobilis

Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä

Vaaleajouluruusu Hellebors niger

Valkokuusi Picea glauca

Ilostuttavat keltaheinät

 Ihme kyllä, puutarha-aiheet eivät vieläkään lopu, vaikka syksy kääntyi talveksi silmänräpäyksessä.

Olen nimittäin ihastellut paria heinää. Koko kesän ajan kyllä, mutta kun silloin huomion on vienyt kaikki kukkiva ja näyttävämpi. Vaikka tuli lumi ja pakkanen, ilostuttavat heinät yhä vain! Tämä on siemenestä kasvattamani isopiippo 'Solar Flair'. Ihan super! Kuten lajikenimestä voi päätellä, se on kellanvihreälehtinen.

Eilen kiertelin pihaa kameran kanssa lauhassa plussakelissä, jolloin tämäkin kohta näytti kivemmalta. Plussaa on toki tänäänkin, mutta yöllä satoi uusi kerros nuoskalunta.

Isopiiposta oikealle on Nilan viime vuonna lähettämistä siemenistä kasvatettu tellima, siitä oikealle pikkusormustinkukka. Kaikki kolme mitä parhaimpia syyskasveja: pysyvät vihreinä niin pitkään, kunnes pakkasjakso alkaa, eikä muutaman asteen pakkanen edes näitä lannista. 

Kolmikko asuu kiinanpunapuun juurella penkin alla. Kuvasin pikkusormustinkukan keskikesällä kukassa, mutta se ei tainnut saada tuolloin palstatilaa, kun ruusut ja kaikki muukin kukki tuolloin. Siinä oli muutama viimeinen kukka vielä lokakuussa.

Toinen paikka, jossa ihastelen kellanvihreitä heiniä, on katajapenkki. Siinä ovat kultatesmat yhä vain kauniina.

Epämääräinen lumikerros ei ole kyllä yhtään kaunis, mutta tuolla kultatesmat kumminkin näkyvät ihanan värisinä, jotenkin niin keväisinä! Ihan parasta on se, että ne ovat onnistuneet tekemään siementaimia tuonne katajapenkin reunalle, josta alkaa mutapuutarha. Siellä oli karmea jääkausi keväällä, kun mutapuutarhasta pois johtava salaoja oli jäätynyt tukkoon. Jäätynyt maa tappoi aika paljon, kalliita herkkujakin, mutta ei nyt muistella sitä. Katsotaan vaikka tuota vaaleajouluruusun itsekseen tuohon kylväytynyttä siementaimea, joka on aika reipas. Sen takana on risukasan näköinen nietospensas.

Nietospensas Deutzia × rosea Yuki Cherry Blossom eli 'NCDX2' on ihme kääpiö. Se kyllä kukkii pitkään, mutta kasvaa vain 20-senttiseksi, kukatkin ovat minimaalisia. Täällä minun puutarhassani siis, en tiedä, kuinka se muualla käyttäytyy. Viereisen akileijan lehden kanssa voi saada mittakaavaa.

Koska luulin kasvia metriseksi pensaaksi, se tuli aluksi istutettua paikkaan, jossa se ei edes näkynyt vierustovereiden seasta. Tässä katajapenkissä se näkyy onneksi.

Lajikkeissa on isoja eroja, tosin on perimässäkin, sillä nämä on risteytetty eri nietospensaslajeista. Tarhanietospensas 'Strawberry Fields' on sellainen metrinen lajike, jossa kaikki muukin on kookkaampaa; lehdet ja kukat. Viime kesänä se kukki hyvin hillitysti enkä tainnut ottaa kukinnasta kuin tämän yhden kuvan.

Mutta takaisin katajapenkin liepeille!

Piti jatkaa aiheesta vaaleajouluruusut, mutta juttu rönsyilee. Katajapenkin viereisessä mäntypenkissä on isoin vaaleajouluruusu jo raottamassa ensimmäisiä nuppujaan, otin kuvan eilen ennen uutta lunta.

Ransu esittelee. Mäntypenkki on vasemmalla, katajapenkki oikealla. Häntä osoittaa muotopuutarhan suuntaan. Kuva otettu pari viikkoa sitten.

Tuolloin otin kuvia kultatesmoista: siitä, kuinka kauniin värisiä ne ovat syyspuutarhassa. Etualalla näkyy ihan katajan juurella kasvavaa taponlehteä, jokunen puna-ailakki oli vielä kukassa.

Tuolla näkyy niitä mutapuutarhan partaalle kylväytyneitä – ihanaa, että kultatesma alkoi viivyttelemättä kansoittaa aluetta. Tummemman keltaisena hehkui puistotaikapähkinä 'Diane'. Muutama päivä sitten huomasin lumeen tallentuneen todistusaineiston, kuinka jänis oli oikein istunut pensaan äärellä sitä nakertamassa. En ollut muistanut laittaa tiheämpää verkkoa, oli vain tämä peuranestokartio. Eipä ihme, että puska ei oikein pysty kasvamaan!

Tässä keväisessä kuvassa Ransu esittelee katajapenkkiä. Nyt otetut kuvat vain eivät näytä näin kivoilta, puuttuu vihreys ja valo, enkä saanut Ransuakaan houkuteltua lumeen (mutta Mustin ystäville tiedoksi: tänään onnistui jo hillitty lumihepuli, vaikka lumi onkin nuoskaa).

Vanhat hirret toimivat mutapuutarhakuopan reunana ja heti niiden takana on parin neliömetrin alue, josta tuhoutui keväällä ihan kaikki kasvillisuus, kun siinä oli jääkenttä parin kuukauden ajan. Ihme, että oikealla oleva alppiruusupuska selvisi, vaikka ei se viihdy – ei ole kasvanut kymmenessä vuodessa oikeastaan yhtään. Kuvasta voi ehkä erottaa vihreitä kuusenoksia, joita olen pistänyt sen katteeksi toiveena happamoittaa maata rodolle mieleisemmäksi.

Tämän keväisen kuvan alareunassa näkyy heräilevää keltaista kultatesmaa, paksut versot kuuluvat marhanliljoille. En vielä tuossa vaiheessa ollut pätkinyt niiden edellisvuotisia kukkavarsia, ne sojottavat kohti taivaita. 

Kataja on rujo, sillä se ratkesi pahasti tykkylumen painon alla muutama vuosi sitten. Kaksi paksua, vinoon kasvavaa runkoa ratkesi alhaalta, jopa pystyyn kasvava latva meni poikki. Mutta tulipahan paljon istutustilaa katajan ympärille.

Eikös lopeteta keväisiin kuviin? Ransu esittelee katajapenkin aarretta, jonka päältä olen nostanut suojakartion kuvaamista varten. Taustalla näkyy Rohanissa kukkiva näsiä: se kukki melko myöhään, kuva on toukokuulta.

Aarre on rusokoiranhammas. Onko somempaa kevätkukkaa nähtykään?

Hankin tänä syksynä useita erilaisia koiranhampaita, ajatus oli varmasti istuttaa ainakin joku niistä katajapenkkiin, mutta miten minusta tuntuu, että tulin istuttaneeksi kaikki jonnekin muualle. Tuli vähän kiire saada sipulit ja mukulat maahan, eivätkä kuningasajatus ja istutushetki aina kohtaa. 

Mutta hei, ei se mitään – jostain ne keväällä toivottavasti nousevat ja sitten juhlitaan!

Alppiruusu Rhododendron

Isopiippo Luzula sylvatica

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Marhanlilja Lilium Martagon-Ryhmä

Näsiä Daphne mezereum

Pikkusormustinkukka Digitalis lutea

Puistotaikapähkinä Hamamelis × intermedia

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Taponlehti Asarum

Tarhanietospensas Deutzia × hybrida

Tellima Tellima grandiflora

Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Tammikuu keskellä marraskuuta

 Olisiko säätyypin muutoksesta mitään positiivista sanottavaa? Yhtäkkiä siirryttiin ihanasta syksystä keskelle talvea. 

Se on ainakin positiivista, että ruusunnuput ja ohikukkineet ruusunkukat ovat edelleen tallella, vaikka eivät enää pystykään avautumaan – meilläkin ollaan oltu yötä päivää pakkasella viime ajat. 

Tulin eilen mantereen-reissulta Korppoon viimeisen aluevaltuuston kokouksen kautta kotiin, ja kun lunta on, pystyin tutkimaan vierailijoiden jäljet. Kiersin koko pihan eikä sorkan sorkka ole pihalle astunut sen jälkeen, kun lunta tuli! No se on ihan huippua. Mutta muuten tuo valkoinen töhnä tekee maisemasta saakutin ruman. Nurmikko oli ihanan vihreä ja maisema yhtenäinen, nyt on kuin riekaleisia lakanoita olisi heitelty sinne tänne. Yh. Onneksi se kai huomenna sulaa. Toivottavasti.

Yhtäkkinen siirtyminen lauhasta syksystä keskelle talvea (meillä on usein tammikuun alkupuoli juuri tällainen vähäluminen ja pienellä pakkasella varustettu) huolestuttaa. Moni kasvi ei ollut ehtinyt suorittaa syystoimia loppuun. Mustaseljat olivat vihreälehtisiä pakkasjakson iskiessä.

Kultasadekin. Erikoinen heisi 'Dawn' näyttää vielä surkeammalta. Harmittaa, etten laittanut sille mitään suojaa pakkaselta, vaikea oli kuvitella viime viikon alussa, että talvi iskee näin pysyvästi.

Kiinanpunapuu on talvenarka, jos talvi tulee ennen kuin se on ehtinyt ruskaan. Nyt se ehti puolittain ja toivon, että se riittää.

Perennojen suhteen ei onneksi ole niin kriittistä, jos latva paleltuu. Tai on tämäkin tietysti huono, että maanpinta alkaa taas olla koppurainen eikä lunta ole kuin muutama milli suojana. Tuoksuasteri 'Herbstschnee' hyytyi pystyyn, jollain lailla kaunis näinkin.

Myös kurkkuyrtit jäätyivät vihreinä, ne ovat vielä jonkinlaisessa puskamaisessa muodostelmassa. Mutta ei tämä näky erityisen kaunis ole.

Ovenpielen Pierre de Ronsardin nuppu kuihtuu kauniisti. Nyt voisikin sen suojaverkon jo poistaa, ei tuosta enää kukkaa tule, ja siirtää se viereisen tummalehtisen 'Purpurea' -mantelityräkin suojaksi. Tuo tyräkki on ollut tosi huono talvehtija puutarhassani; ehkä se ei kestä lumettomia pakkasia, ja yhtä usein sen on peura nyhtänyt juurineen maasta varsia syödessään. Nyt alkaa olla maa jäässä eikä juuripaakku enää – toivottavasti – nouse.

Köynnösruusujen pakkassuojausta en ole edes aloittanut vielä. Huh, vaikea asennoitua tähän äkkiä tulleeseen talveen. Toissa viikonloppuna oli 15 astetta lämmintä!

Kauneutta löytyy yksityiskohdista. Tarhavarjohiippa on viimein tullut ruskaan ja onhan se tavattoman soma hertanmallisine lehtineen.

Karhunvatuissa on meheviä värejä. 

Kyllähän tämä väistämättä näyttää siltä, että äänikirja-neule-yhdistelmä vie suuremman osan vapaa-ajasta. Lähetin tänä vuonna ensimmäistä kertaa villat Viroon kehrättäväksi, sillä kaikki Suomen harvalukuiset kehräämöt olivat täynnä ja jonotusajat mahdottomat. Positiivistahan se on, että villaa on selvästi alettu hyödyntää!

Tällä kertaa pistin menemään pelkkää ahvenanmaanlampaan villaa neljässä eri sävyssä. Lähetin myös näytepätkän lankaa, josta kehräämö näki toivomani kierteen, säiemäärän ja paksuuden. Takaisin tuli toiveet ylittäviä lankoja, joista tein ensimmäisenä testineuleena tämän vähän jugendvaikutteisen neulepuseron, A-linjainen malli omasta päästä, helman ja hihansuiden kuviot yhdestä kirjomallikirjasta. Tämä lanka on todella ihanaa, ja kivaa neuloa. Lanka on ohuehkoa, kaksisäikeistä, nk. fingering-paksuutta. 

Lupasin jo Elsan lempituolin somessa, että voin yrittää lähettää lankatilauksen mukana tämän puseron ohjetta, jos asiakas niin toivoo, vaikka se syntyikin omasta päästä ilman mitään muistiinpanoja. Mutta ainakin voin monistaa kuviot kirjasta ja yrittää laskea joitakin silmukkamääriä. Olen kyllä tosi suurpiirteinen; esimerkiksi takakappaleen olkasauman päättelin muotoon, mutta etukappaleen yläreunaan saavuttuani olin jo unohtanut sen ja päättelin silmukat ihan suorana samalla kerroksella vain.

Langat löytyvät nettikaupastani Elsan lempituolista: KLIK.

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Kiinanpunapuu Metasequoia gylptostroboides

Kultasade Laburnum

Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides

Mustaselja Sambucus nigra

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Tuoksuasteri Symphyotrichum novae-angliae

Lumipyry iski

 Katse kevääseen. Kuusi kuvaa toukokuusta, ole hyvä, ja lähde mukaan!

Voi tuota ihanaa toukokuuta. Kaikki tapahtuu niin äkkiä, ja kaikkea niin paljon, ettei mitenkään ehdi blogiin raportoimaan koko sitä rytinää ja elämänvoimaa. Valitsin mukaan kuvia kevään ihmeistä, joiden äärellä olen polvistunut, mutta kuitenkaan nämä ilonaiheet eivät ole päässeet blogiin asti, tietääkseni ainakaan.

Toukokuun ensimmäisenä päivänä kumarruin 'Persian Pearl' -tähtitulppaanin edessä. Muotopuutarhan lämmössä ja auringossa se avautui mitä kauneimmaksi maljaksi: elämän juhlaa.

Joka kerta tähtitulppaania ihastellessani mietin, millaista olisi nähdä nämä kotonaan jossakin Lähi-Idän vuorenrinteillä. Siellä täällä loistaisi tällaisia pikkuisia tulppaaneja kuin jalokiviä. Siinäpä näky!

Tätä ihastelen joka kevät: pioni 'Elizabeth Cahn' ympärillään täydellisesti viininpunaisiin versoihin sointuvat tulppaaninnuput. Darwinhybriditulppaani 'Light and Dreamy' on osoittautunut mukavan monivuotiseksi.

Tämä dramaattisten värien hetki kestää vain vähän aikaa: pian avautuvat tulppaanit hempeän vaaleanpunaisina ja pioninkin lehdet vihertyvät.

Pistin risut ajoissa pionin tueksi, sillä tämä aikainen risteymäpioni kukkii jo kesäkuun alussa, kukat ovat kermanvaaleat.

Rohanissa oli käynyt talven aikana sellainen vesimyyrämyllerrys, että olin iloinen löytäessäni aika monta sipulikukkaa kumminkin vielä elossa. Nämä lienevät 'Black Parrot' -papukaijatulppaania tai sen tapaista, taempana kukkii purppurainen hyasintti 'Woodstock', lisäksi on laukkoja ja marhanliljoja nousussa. 

Tykkäsin kovasti kuvan väreistä, mutta se ei saanut palstatilaa, vaan joku muu kevään ihmeistä. Niitä kun on toukokuussa niin paljon.

Keväällä ei vielä huku lehtivihreään, vaan on ilmavaa ja valoisaa ennen lehtien puhkeamista. Hetket ovat ohikiitäviä, kuten tämä, kun saarnen paljailla oksilla on tummat kukkanuput, saarnirivin takimmaisena asuva vaahtera jo kukkii limenvihreänä ja villit hapankirsikat niiden alla ovat täynnään lumivalkeita kukkia.

Tätä kuvaa, jossa on tarkennus pielessä, katson ihan epäuskoisena. Miten voi olla tuollaista! Joka puolella tursuaa kukkia: vasemmalla puska kultaherukkaa, sen oksien lomasta näkyy ruusuherukan punaisia kukkia. Tuomipihlajat (siro- ja rusotuomipihlaja) ovat kukassa. Tulppaanit ja narsissit ovat kukassa. Huussin takana kukkivat kirsikkapuut ja vaahtera. Ja sitten on kaikki, mitä tässä kuvassa ei näykään, vaikka on tuolla kuvan alueella: vuokot, esikot, imikät, rotkolemmikit ja muut ihanat.

Kukkaakaan en raaski puutarhastani katkoa, paitsi ystäville meneviin kimppuihin. Kitkiessä onnistuu kuitenkin joskus tekemään enemmän tuhoa kuin hyvää, ja sipulikukan paksu, mehevä varsi napsahtaa poikki hyvin äkkiä. 

Niin kävi tälle ihastuttavalle 'Genève' -narsissille. Kevään uhri.

Kuusi kuvaa toukokuusta on Tuplasti terapiaa -blogin keksimän Kuusi kuvaa kesästä -haasteen innoittama rinnakkaishaaste. Lanseerasin sen joitakin vuosia sitten, kun minulle toukokuu ei ole vielä kesää, joten toukokuun kuvia ei voinut haasteeseen laittaa, ja muutenkin halusin keskittyä tähän vuoden ihanimpaan kuukauteen, joka kuluu aina aivan liian nopeasti. Toukokuun soisi kestävän ainakin kolmen kuukauden ajan, ellei puoli vuotta. Enkä usko, että siihen siltikään kyllästyisi.

Jos innostuit, olisi ihanaa nähdä sinunkin kuusi kuvaasi toukokuusta!

Hapankirsikka Prunus cerasus

Kultaherukka Ribes aureum

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Ruusuherukka Ribes sanguineum

Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis

Tähtitulppaani Tulipa humilis

Pihakierros Ransun kanssa

 Aurinkoisena viikonloppuna

Kuistilla. 

Suoraan kuistia vastapäätä on herkkujen nurkka, jossa kasvaa mm. syysvuokko 'September Charm'. Se jaksoi vielä viikonloppuna avata kaksi kukkaa peurojen syömien tilalle, kun oli niin valoisaa.

Näkymä yli mutapuutarhan jatkuu kohti Rohania, ruusu-heinätarhaa ja kasvimaalle johtavaa ovea.

Ison kiven vieressä kasvava etelänkurjenmiekka on kaunis myös nyt, mustanpuhuvine siemenkotineen. Ja sammalet, talvikauden kuninkaat!

Kun nostetaan katse kohti taloja, näkyy paljon ihanaa vihreää nurmikkoa ja korkeuserot erottuvat paremmin kuin kesällä. Japaninlehtikuusen ruska on kyllä nyt ohi.

Jatketaan sitten vaikka Rohanin läpi kasvimaan ovelle. Täältä päin näkyy kivipenger ja pari porrasaskelmaa, kolmas askelma tulee vielä tuohon ovelle. 

Siinä kasvaa nyt sormustinkukkien armeija, mutta kun en raaski kitkeä komeita lehtiruusukkeita. Ehkä talvi hoitelee ne taas, kuten viime talvikin. Yksi tuossa ovenpielessä kukki kauniisti kesällä.

Ransu tulee perässä.

Rohanissa on vielä makeita värejä, kun punaperuukkipensaissa on ruska ja metsätyräkki 'Chameleon' on lähes hohtavan vaaleanpunertava. Tänä vuonna olen erityisesti alkanut kiinnittää huomiota kasveihin, joihin tulee tuontapainen syysväri. Dendrologiystäväni ei tykkää tuosta "kauhtuneen punamultamaalin" väristä, mutta minusta se on jännä ja kiva.

Käytävän toisella puolella ruusu-heinätarhassa ei tarvitse katsella pelkkiä lakastuvia olemuksia, kun kaita-asteri 'Prince' pistelee parastaan ja avaa koko ajan uusia kukkia. Se on kuin mikäkin minikokoinen ilotulitus.

Läheltä prinssin kukat ovat todella somia. Vieressä, Rohanissa, ei olekaan enää kuin yksi asteri, vesimyyrät ovat syöneet kaikki muut. Tämä aarre on sitäkin kalliimpi.

Noustaan sitten raput kasvimaalle.

Tässä laatikossa, jota Ransu esittelee, oli kesällä karu kuivuus. Sidesalaateista selvisi kaksi satokokoon asti, herneistä ei yksikään, auringonkukista kolme (mutta peura söi kukat lopuksi). Punajuuret sen sijaan kukoistivat! 

Ei haitannut mitään, jos olin touko–kesäkuussa pariin otteeseen viikon pois kastelemasta ja täällä vain aurinko porotti. Ne itivät ja kasvoivat todella mojovan kokoisiksi. 

Ransun takana, syvämultaisemmassa laatikossa, punajuuret kasvoivat enemmän muiden satokasvien varjossa ja jäivät selvästi pienemmiksi, osa ihan mineiksi. Mielenkiintoinen kokeilu, ja hyvä tietää. Tästä lähin punajuuret paikkaan, jossa niitä eivät muut kasvit varjosta, ja ei saa kastella liikaa.

Kiveyksestä oli kommenteissa puhetta. Tämä on ollut todella pitkä projekti. Visioin kasvimaan jo aika alussa, ja kun talo kengitettiin 2008, tuli siitä huonoja hirsiä ja siitä kohopenkkikasvimaa lähti rakentumaan. 

Rikkoutuneita tiiliä ja kiviä nousee lähes joka lapionpistolla, niistä valitsen sopivimman kokoiset ja tuon tänne työmaan lähelle kasaan. Materiaaliongelma onkin ollut betonin tai laastin kanssa, sillä sitä ei mahdu läheskään joka kerralla kyytiin, kun käyn mantereella. Kaivon ympäristössä on tullut tiiliä käytettyä enemmänkin; tein varmaan tämän kohdan silloin, kun vanhan tuvan muuri korjattiin ja siitä syntyi paljon sopivaa rikkinäistä tiiltä. 

Pakkasen purressa niistä on tullut tiilimurskaa, mikä on ihan oivallinen kulkupinta, kun alla on kumminkin maanrakennuskangas.

Nyt, 14 vuotta aloittamisen jälkeen, on kaikki kohopenkit tehty ja kiveyksestä uupuu enää muutama viimeinen neliömetri.

Maa viettää kohti Rohaniin johtavaa ovea. Alussa mietin, mitä se vaatisi, että alueen tasoittaisi: joko mittavaa kaivuutyötä täällä kaivon päässä tai metrin korotusta tuonne alaosaan (tai todennäköisimmin niiden yhdistelmää) – päätin, että en tee mitään. Ladon vain kivet maan päälle sellaisena, kuin se on. Isojen kivien kohdalla olen tehnyt poikkeuksia, joko kaivanut niitä ylös tai jättänyt näkyviin osaksi kiveystä. Kiveyksessä on laajoja kumpareita ja notkelmia, se ei vietä tasaisesti.

Kuvan oikeassa reunassa on ruusutarha ja pari kartiota karhunvatuille.

Karhunvattu 'Tayberryn' hienoa ruskaa. Harmaakäenkukat ovat todella reippaita syyskukkijoita, vaikka kukkamäärä ei ole ollenkaan kesän tasoa, jolloin ruusutarha oli sakeanaan noita neonpinkkejä kukkia.

Jatketaan pihatietä takaisin päin ja kuljetaan ruusupergolan ohi. Tässä on yrttipenkistä siirretty salvia, toivottavasti se selviää talvesta tässä avomaalla preerian reunalla. Kivien väleissä on kaksi kaunista 'Malepartus' -elefanttiheinää. En ole kai ikinä onnistunut saamaan elefanttiheiniä talvehtimaan, mutta yritänpä nyt kumminkin yhä uudestaan ja uudestaan. Ainakin nuo ovat kasvaneet – kolmas taimi kuoli jo kesän aikana, mutta yhtä kasvattelin isossa ruukussa syksyyn asti ja tuo toinen kasvoi mukavasti avomaalla.

Vähän edempänä ja alempana tullaan lahon saunan nurkalle. Tässä kasvaa raunioyrttiä, raparperia ja vesimyyriä. Saunaliiterin nurkalta eteenpäin on aluetta, jota ei vielä ole täysin kesytetty, hoidetut alueet ovat vasta kuroutumassa yhteen. Olen kaivanut ojan pitkin seinänviertä tienvarren ojalle ja laittanut sen loppupätkän salaojaksi, jotta Rohanista pääsee oven kautta kasvimaalle loikkaamatta ojan yli.

Pengermän yläpuolen istutukset ovat edenneet. Löysin alkusyksystä niin edullisen Light-O-Day (eli 'Bailday') -jalohortensian, komean ja hyvässä alennuksessa, että se oli hankittava. Kerran aiemminkin sellainen on minulla ollut, mutta se näivettyi kuiviin kesiin, sinnitteli elossa kyllä joitakin vuosia.

Light-O-Day on todella kaunis valkokirjavalehtinen lajike, ja sen kukinnot ovat siroja lättyjä, eivät sellaisia muhkeita palloja, jotka eivät ole niin mieleeni. 

Tässä on muheva multa, vaikkakin myös vesimyyriä – toivon, että hortensiat eivät kuulu niiden ruokavalioon ja että paikka sopii. Punahevoskastanja tulee suomaan hortensialle varjoa, mutta ei vielä muutamiin vuosiin.

Saunan nurkalla kasvaa myös heisi Viburnum × bodnantense 'Dawn', joka on kasvanut todella hyvin. Tämä kuva on lokakuun lopulta, mutta puska ei vieläkään ole oikein tullut ruskaan muutamia tummia sävyjä saaneita lehtiä lukuun ottamatta. Toivottavasti se selviää sään äkillisestä kylmenemisestä. Ihan vielä ei sille viitsisi suojapressuakaan laittaa, vähän ylimitoitettua olisi se, kun ei tuo mikään eksoottinen eläjä ole.

Lehtiä ei enää ole näin paljoa, niitä on joku kapeaturpainen käynyt riipimässä verkon reikien läpi. Se nyt ei haittaa, vaikka ärsyttääkin, kunhan eivät ala popsia varsia. Tai kukkanuppuja. Mutta toisin kuin viime ja toissa syksynä, en tänä vuonna ole kukintojen alkuja huomannutkaan.

Saunan toisella nurkalla on japaninlehtikuusi varistanut lähes kaikki neulasensa. Sen kävyt ovat koristeellisuudessaan vertaansa vailla.

Nythän on jo alkamassa uusi viikonloppu eikä tässä ehditty kiertää kuin puoli pihaa. Jatketaan toisella kerralla. Mukavaa viikonloppua!

Elefanttiheinä Miscanthus sinensis

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Harmaakäenkukka Lychnis coronaria

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kaita-asteri Symphyotrichum laterifolium

Karhunvattu Rubus Karhunvattu-Ryhmä

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Punaperuukkipensas Cotinus coggygria f. purpureus

Raunioyrtti Symphytum

Salvia Salvia officinalis

Syysvuokko Anemone hupehensis