Saturday 28 September 2019

Pienet, suuret ilot

Kanelisaniainen, tässä se on. Aiempi kuva kun oli kesän alusta. Se ei ole kasvanut maanpäällistä kokoa kesän aikana, mutta toivottavasti juuristo on hieman laajentunut kuitenkin. Se kärsi kovasti kesän kuivuudesta, jossain vaiheessa muistin onneksi kastella. Ilman sitä ei kanelisaniainen ehkä olisi enää hengissä.
Suuri ilouutinen on myös, että helmisaniainen on noussut kuolleista! Maasta sen kasvupaikalla pilkistää pieni, kolmen senttimetrin kokoinen lehti, jonka kuitenkin hyvin tunnistaa helmisaniaiseksi. Eläköön märkä syksy!

Huvitti kovasti tässä joku ilta säätiedotusta katsoessa, kun Anne Borgström sanoi, että kohta tulee sateita, niitä onkin viime aikoina ollut niin heikosti. Jaa-a. Taitaa kerrankin olla niin päin, että meillä niitä ei ole ollut heikosti. Eilen ei satanut ja pääsin leikkaamaan nurmikon, se oli taas pitkä. Ja märkä.

Ängelmät ovat ehkä siksi niin ihania, että niissä on saniaismaisen kauniit lehdet. Jaloängelmä 'Splendide White' ei päässyt kuvaan, kun se oli kukassa – se kukkiikin varjossa niin hillitysti. Mutta lehdet, etenkin tässä kellanvihreässä syysvärissään, ovat hurmaavat.

Pysytään vielä varjossa ja siirrytään kurjenpolviin. Rusokurjenpolvi 'Katherine Adele' kukkii nyt jopa runsaammin kuin kesällä. Viereistä 'Sum and Substance' -kuunliljaa eivät peurat ole vielä löytäneet!
Kuvasta huomaa, että nurmikko tosiaan kaipasi leikkuuta.

Haisukurjenpolvi saa kansoittaa pihaani niin paljon kuin lystää, se kasvaa täällä luonnostaan. Se on kaunis ja kätevä ja kukkii keväästä syksyyn. Hyvin hento ja helppo kitkeä, jos olisi niin hullu, että haluaisi kitkeä sitä. Hentoisena se ei häiritse naapurikasvejaan lainkaan. Pari vuotta sitten haastattelemani Ian Young kutsui sitä hauskasti puutarhan vapaaehtoistyöntekijäksi, ei tuota voi paremmin ilmaista. Tässä se kasvaa neilikkaruusun alla, jonne kaipasinkin maanpeittokasvia.

Myös näyttäväkukkainen Rozanne -kurjenpolvi on ahkera, tosin vain syyspuolella.

Tähän väliin sellainen tieto, että sikurit kukkivat yhä vain! Harvakseltaan, mutta siinä niitä sinisiä pilkkuja on. Aika mahtavaa.

Tillin kukinto on yksi kauneimpia, joita tiedän. Harmi, että se on melko huono kylväytymään itse. Olen yrittänyt kylvää sitä kukkapenkkeihin, mutta se ei suostu jäämään niihin asumaan. Pitääpi silti kylvää sitä ensi vuonna kukkapenkkiin, tai oikeastaan ripotella siemeniä nyt syksyllä. Minusta tämä on koristekasvi, jota voi syödä.

Kipaistaan vielä muotopuutarhaan. Purppurakannusruoho 'Canon Went' houkuttelee myöhäisiä kimalaisia.

Unkarinikiviuhko on tehnyt useampia kukkavarsia kuin yleensä, ehkä sekin on hyötynyt sateista. Aika moni kasvi näyttää tavanomaista reippaammalta. Taustalla kukkii loistomyrkkylilja.

Päivän kuva Colchicum × agrippinum -myrkkyliljasta. Ilouutinen on sekin, että 'Waterlily' -myrkkis kurkistaa maasta! Myös pari valkokukkaista syysmyrkkyliljaa on noussut muotopuutarhassa, enää puuttuvat yhdet toiset valkokukkaiset syysmyrkkikset vaahteran alla, mutta muistelen, että niitä ei näkynyt viime syksynäkään.
Ehkä myrkkyliljat kaipaavat enemmän valoa, puun alla ei liene paras paikka. Ainakin kun muistelen, että Ranskassa olen ihastellut myrkkyliljoja lehmihaassa ihan täysin aurinkoisessa paikassa. Kosteuttakin siinä jokivarren laitumella on varmasti enemmän kuin vaahteran alustan metsäpenkissäni.

Toinen Ranskasta tuttu rakas kasvi on murattisyklaami. Siellä niitä kasvaa samalla maatilalla Loiren laaksossa pitkän lehmuskujan puurivien alla lähes silmänkantamattomiin. Oma vaatimaton syklaamitarhani kasvaa ruukussa, sillä siinä ne talvehtivat parhaiten, kun voin nostaa ruukun sisään pahimpien pakkasten ajaksi, ja siinä ne eivät myöskään peity puiden lehtien alle, mikä oli todellinen ongelma aiemmin. Murattisyklaami on hyvin matala ja hyvin myöhäinen. Kukinta vasta alkaa.
Taustalla siihen hyvin sointuva syysvuokko 'September Charm'.
Hempeää viikonloppua!


Haisukurjenpolvi – Geranium robertianum
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Kanelisaniainen – Osmunda cinnamomea
Loistomyrkkylilja – Colchicum speciosum
Murattisyklaami – Cyclamen hederifolium
Purppurakannusruoho – Linaria purpurea
Rusokurjenpolvi – Geranium × oxonianum
Sikuri – Cichorium intybus
Syysmyrkkylilja – Colchicum autumnale
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Tilli – Anethum graveolens
Unkarinikiviuhko – Limonium gmelinii

16 comments :

  1. Miten noin suloisella kukalla onkin tuollainen nimi haisukurjenpolvi....piti oikein tavata, että luenko nyt oikein....minullahan on tunnetusti tuo lukihäiriö (ihan itse diaknosoitu)..:)) Sehän voisi olla vaikka sulokurjenpolvi...vai onko sen niminen jo olemassa..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sulokurjenpolvi sen tosiaan pitäisi olla! Vaikka se todellakin haisee :-D Mutta ei ihan koko ajan, vain silloin, kun sen kitkee, hankaa lehtiä tms. Muun ajan se on vain mahdottoman suloinen.

      Delete
  2. Onpas nimi kurjenpolvella ja vielä on noin kaunis, no, ehkä tuoksu kertoo nimen alkuperän. Ängelmät on kauniita syksylläkin, niissä on monesti kaunis ruskaväritys.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on kyllä haisuli. Mutta ei ihan keskenään, kuten yllä Hannelelle totean, vaan vain silloin, kun siihen koskee. Eihän tuoksukurjenpolvikaan (joka sekin kyllä haisee) haise ihan itsekseen nököttäessään, vai haiseeko? Itse huomaan hajun vain, jos tallaan sitä tms.

      Delete
  3. Kuinkahan paljon eri kurjenpolvia oikein on? Jatkuvasti törmää uusiin nimiin. Ostin Puutarhanikkareilta Pink Penny-jalokurjenpolven ja St.Ola-peittokurjenpolven. Kohta olen ihan sekaisin, mikä missäkin kasvaa (tosin istutuskarttaan on kyllä paikat merkitty).
    Tillin suhteen olen samaa mieltä. Se on kaunis kukka, joka myös maistuu hyvältä. Ei suostu leviämään ja joka kevät pitää kylvää uudet siemenet. Tänä kesänä tyrkkäsin kaksi kaupasta ostettua ruukkutilliä multaan ja hyvin alkoivat kasvamaan.
    Myöhästyin uusien syysmyrkkyliljojen kanssa. Puutarhanikkareilta oli kaikki jo myyty sinne ehtiessäni. Omassa pihassa niitä katsellessa olen miettinyt, että jatkossa kokeilen istuttamista johonkin avoimempaan paikkaan. Kaikki vanhat on pensaiden ja perennojen tyvellä ja sieltä niitä pitää kykkimällä katsella. Ulkomaisissa kuvissa syysmyrkkyliljat muodostavat laajoja kasvustoja aika avoimillakin paikoilla. No, meillä on säät, mitä ovat.
    Nauratti sama Anne Borgströmin kommentti. Vettä on saatu kuukauden aikana melkoisesti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei, sanopas se, kuinkahan monta kurjenpolvea onkaan! En edes tiedä, onko niitä vain pohjoisella pallonpuoliskolla vai myös eteläisellä, mutta jo pohjoisen lajit tuntuvat olevan moninaiset. Onhan niitä meilläkin luonnossa jo useita. Sitten on kaikenlaiset lukuisat risteymät ja jalosteet... Kai niissä kärryillä pysyy, kun on johonkin kirjannut, mitä on tullut istutettua ja sitten turvautuu googlen kuvahakuun, kun kukkivat :-D St Ola täälläkin kasvaa, sain blogiystävältä viime vuonna. Pink Penny kuulostaa söpöltä.
      Vai sinullakaan tilli ei suostu itse kylväytymään. Ei auta kuin kerätä nyt siemenet tai hankkia keväällä uusia, tai sekä että. Hyvä vinkki tuo ruukkutillit!
      Voi harmi, ettei syysmyrkkiksiä enää ollut. Niiden kanssa pitäisi tosiaan olla ajoissa liikkeellä. Minulle on tulossa joku uutuus Hollannista, joka toivottavasti on jo ystävän luona hoiteissa. Ehkä saan nähdä sen ensikukinnan sitten ensi syksynä. Pensaiden alta noita kukkia on tosiaan harmillista kyykkiä katsomassa.

      Delete
  4. Ilon päiviä nuo, kun huomaa jonkin aran kasvin selvinneen tai alkaneen uudestaan ilmestyä maan uumenista. Ostin muutama vuosi sitten kolme saniaista Mustilan taimipäiviltä. Yksi niistä kuoli heti ensimmäisen talvena, mutta muut jatkavat eloaan ja voi miten ilahduttavaa on keväisin huomata, että sieltä taas tullaan! Suloisia nuo pikkuruiset murattisyklaamit! Hyvää viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että kaksi kolmesta viihtyy. Saniaisten maasta nousussa on jotakin hauskaa, kun ne kiertyvät auki.
      Kiitos, hyvää viikonlopun jatkoa!

      Delete
  5. Onpa kauniita ja herkkiä lehtimuotoja sekä nuo myrkkyliljan ja murattisyklaamin kukaat ovat todella kauniita.
    Näyttääkö muuten sun tilli vielä tuolta? Mulla oli jo aivan ruskea ja raihnainen. Ihana vihreys, ihan tuli alkukesä mieleen.
    Ja tosiaan tuo kurjenpolvien suku on aivan uskomaton. Joskus oikein keräilin kurjenpolvia, mutta viime vuosina se on jäännyt. Naapurin Hannan kanssa annoimme kurjenpolville lempinimen "Kerttulit". Eli Geranium tuttavallisemmin.
    Olimme nimittäin kummatkin niin hurahtaneita näihin kerttuleihin.
    Pitäisiköhän jatkaa keräilyä, kun tässäkin postauksessa oli kaksi upeaa multa uupuvaa lajiketta. Ja löytyi kuvista taas monta muutakin herkkukasvia, joista en ole koskaan kuullutkaan.
    On sulla uskomaton puutarha, oikein aarreaitta!
    Ihanaa viikonlopun jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaan, kuvan tilli tuli kylvettyä vasta keskikesällä! Silloin sain uusimman kasvimaalaatikon rakennettua, joskus ehkä kesäkuussa, ja kylvin mm. tuon tillin siihen. Kuva on kyllä nyt otettu, toukokuussa kylvetty on jo ränsistyneempi, tosin vihreää siinäkin vielä on.
      Kerttulit :-D ♥ Niiden keräily on hyvä idea! Ne sopivat niin moneen paikkaan ja niin monen kanssa, oikeita luottokasveja.
      Kiitos, ihanaa sunnuntaita sinne!

      Delete
  6. Ihanasti nuo pikkuset murattisyklaamit kurkistelloo tuolta ruukusta. Ois mukava kun syklaamin sais tiälläkin mänemään yl talaven! Noissa kurjenpolvissa on kyllä tosiaan monta lajiketta. Kauniita ovat ja miekin oon suanu jo aika monta sorttii kerättyy. Ängelmätkin on kauniita ja keräilyn arvoisia. Hienon näkönen on tuo ruudullinen myrkkylilja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ihanaa saada syklaamista puutarhakukka avomaalla, puiden alla, ja joissakin eteläsuomalaisissa puutarhoissa se on onnistunutkin. Suojaus talveksi on silti tarpeen. Minullakin ne ovat menneet ehkä yhden talven yli, mutta jotenkin eivät silti ole viihtyneet, ja noin matala kasvi jää tosiaan muiden jalkoihin. Vaikka siellä Ranskassa, missä sitä paljon näin, se viihtyi muratin seassa ja murattihan nousee kyllä ehkä 10 cm maanpinnan yläpuolelle kasvaessaan maanpeittokasvina. Kukat kyllä nousivat muratin ylle. Hauskasti syklaamin ja muratin lehdet ovatkin ihan samanlaiset. Ehkä syklaami kaipaisi jonkun maanpeittokasvin talvisuojakseen. Täytyy vielä miettiä.
      On hauskaa olla kasvien keräilijä, siinä on jännitystä taimistokäynneille.
      Tuo myrkkylilja on risteymä ja mietinkin, olisikohan sen vanhemmissa sitten jotakin lajia, joka tekee ruudullisia kukkia. Että olisiko noita enemmänkin!

      Delete
  7. Ihania syyskukkijoita! Pienet syklaamit ovat tosi kauniita ja ängelmä hentoine lehtineen ihana syksylläkin 😍

    ReplyDelete
  8. Syksyllä pitääkin iloita pienistä, koska sellaista suurieleistä kukintaa ei oikein enää ole. Tuo on veikeä myrkkylilja kuvioineen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Syksyllä täytyy kiinnittää huomio yksityiskohtiin. Paitsi että arvaas, kuinka paljon vaikutti, kun eilen kanttasin ja siistin kaikkien istutusalueiden reunat? Nyt voi jopa sanoa, että suuret linjatkin ovat hyvännäköiset, vaikka niistä tietysti puuttuu se kukkaloisto. Mutta se siistiminen teki aivan ihmeitä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!