Wednesday 25 May 2016

Varjopaikkoja ja kohtaamisia


Puutarhastani on vieläkin niin paljon raportoitavaa viime viikolta, että jatkan näillä vanhoilla uutisilla. Metsäpuutarhapenkeistä en ole edes kertonut pitkään aikaan! Varjohiippakarkelot jatkuvat, kun kalvevarjohiippa aloittaa kukinnan. Sen vieressä kukkii koiranhammas 'White Beauty', lajia Erythronium californicum.

Sama pari vähän kauempaa.


Ja vielä kauempaa. Tässä kasvaa paljon mukulaleinikkiä ja keltapeippiä. Särkynytsydän nousee niiden keskeltä hitaasti kukkimaan, samoin jokunen saniainen, valeangervo ja lehtosinilatva. Toivon, että ihana 'Geranium' -narsissi nousee kukkimaan tänäkin vuonna, joitakin lehtiä näkyy kyllä. Tässä on hankala savimaa yhdistettynä vaahteran juuriin, jotka imevät veden ja ravinteet. Haasteellinen paikka.


Koiranhammas 'Pagoda' kukkii myös.

Tertturotkokielo. Vieressä olevat lehdet kuuluvat syyläjuurelle.


Katajapenkin paremmassa maassa kukkii amurinkärsäkalla, oikealla nimellään Vakka-Taimesta hankittu, nythän minulla on näitä kaksi, kun ostin vahingossa Lahden messuilta saman kasvin sen vanhalla nimellä! Ihana ihana kukka, onneksi minulla on näitä nyt kaksi.


Sitten siirrytään mäntyjenaluspenkkiin. Viehättävä keltakielokki on varmasti jo kuihduttanut kukkansa, tämän kukkimisaika on valitettavan lyhyt. Onneksi ennätin näkemään sen tänä vuonna.


Tästä iloitsen valtavasti: kesäpikkusydän! Tämähän on monella pihalla ihan tavallinen kasvi, mutta minun on ollut hirmu vaikea saada tätä menestymään. Tämä yksi rassukka on sinnitellyt ainakin viisi vuotta. Olen nyhtänyt sen pariin kertaan vahingossa koiranputkia kitkiessäni, kun en ole muistanut katsoa tarkasti mitä nypin, lehdet ovat yllättävän samanlaiset nuoren koiranputken kanssa. Sitten siirsin tämän aiempaa parempaan paikkaan, jossa se saisi kasvaa rauhassa ja viime vuonna en nähnyt tätä ollenkaan. Nyt se on noussut maasta, jipii! Lajike on muistaakseni tummanpunakukkainen 'Bacchanal'.


Ihanaakin ihanampi valko-keltainen tarhakääpiöesikko tarjoilee lempiväriyhdistelmääni (no, niitä on monta): vihreä-valko-keltaista. Tämä on niin raikas!


Siitä siirrymme sujuvasti toisiin esikoihin. Siperianesikko kukkii hurmaten minut ja varmasti teidätkin. Sen vieressä on mukulaleinikkejä, amerikankullero ja taempana rotkolemmikki.


Esikko-onnea: edessä siperian, takana suikero ja välissä haaleamman vaaleanpunainen jauhoesikko.

Jauhoesikon kukat ovat näin pienet ja söpöt! Kuin lemmikkejä, yhtä suloisia, paitsi nuo terälehdet, jotka ovat puna-ailakin miniversio tai sinnepäin. Onko söpömpää kukkaa nähty?


Pisamainen perhosorvokki 'Freckles'.


Sitten kuva-arvoitus. Mitä on tapahtunut?
Vastaus: kävin kaupassa ja Musti istui kotimatkan autossa ruokakassin päällä.


Pitäisiköhän pantteri pistää dieetille.

Tässäkin maratoonissa on loppuhuipennus.
Olen puhunut Kahilan Pirkon kanssa bloggaajavisiitistä Päivölän koeruusupellolle Nummelaan. Siellä ei olla paikalla joka päivä, mutta ryhmävierailuja voidaan sopia etukäteen. Tämä kuva on viime heinäkuun alkupäiviltä ja laajempia esittelyjäni löytyy täältä: RUUSUT ja KURJENMIEKAT.
Nyt on niin, että minun ja Pirkon muiden menojen takia paras päivä olisi arkena. Olisiko ketään kiinnostuneita tulemaan katsomaan ruusuja (ja kurjenmiekkoja, liljoja, pioneja ynnä muuta mitä silloin on kukassa) perjantaina 8. heinäkuuta joskus puolenpäivän aikaan? Pirkko esittelee, tietysti.
Toivottavasti saamme pienen ryhmän kasaan. Ilmoittautumisia saapi lähettää minulle sähköpostilla saila (at) elsanlempituoli (piste) fi

Jos joku liikkuu Nurmeksessa tänä viikonloppuna, niin tule ihmeessä Nurmeksen tapahtumalauantaihin 28.5.! Puhun kulttuurimiljöistä, puukaupungeista, Nurmeksen kauppalasta ja omasta ikuisuusprojektistanikin Hannikaisen salissa klo 12. Luennon jälkeen on opastettu kävelykierros Puu-Nurmeksessa. Olisi kiva tavata blogituttujakin!
Tässä linkki Nurmeksen tapahtumasivulle.


Amurinkärsäkalla – Arisaema amurense
Jauhoesikko – Primula farinosa
Kalvevarjohiippa – Epimedium versicolor 'Sulphureum'
Keltakielokki – Uvularia grandiflora
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Koiranhammas – Erythronium
Perhosorvokko – Viola sororia
Siperianesikko – Primula cortusoides
Syyläjuuri – Scrophularia nodosa
Tarhakääpiöesikko – Primula Vulgaris-Ryhmä
Tertturotkokielo – Maianthemum racemosum

24 comments :

  1. Varjohiipat ja koiranhampaat on suloinen yhdistelmä!
    Ja Sinulla on niin paljon ihania esikoita. Minä olen vasta aloittanut niiden keräilyn.
    Nyt kukkii niin moni ihanuus, että kaikkea ei millään ehdi raportoida.
    Tuosta Päivölän reissusta olen kiinnostunut. Mutta heinäkuu on lomakuu ja en tiedä vielä tarkalleen, missä päin Suomea olen milloinkin, joten en uskalla vielä sitovasti ilmoittautua. Mikäli olen Etelä-Suomessa, niin tulen mielelläni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varjohiipassa ja koiranhampaassa on kiva kokoero, vaikka kukan sävyt ovat samat. Ei tosiaan ehdi raportoida, toivon vain, että mitään kukkasta ei ehdi kukkia ohi ilman, että niitä näkee!
      Päivölän reissun ajankohta on tosiaan lomakautta ja toivoin, että jollekulle sopisi näin arkipäivänä. Palaile sitten lähempänä! Yhteystietoni sulla taitaa ollakin. Voisin laittaa siitä vielä muistilapun tuohon blogin reunaan.

      Delete
  2. Tulppaanilajitelmasi on kaunis, monta erikoista, en ole aiemmin nähnytkään. Päivölän kukkaketo on ihanan näköinen, taustalla oleva runsas vehreys korostaa sitä entisestään. Luonnon piirtämää taulua ei voi vastustaa.

    Annas kun veikkaan, istuiko Musti lihapiirakan, croisantin tai munkkipossun littanaksi :)
    Sirpa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Päivölässä on kotimaisia ruusuja koeviljelyssä ja sieltä onkin monta peräisin: Sointu, Sävel, Ilo, Tove Jansson ja kai uusimpana Lumo. Pellolla on käsittämätön määrä ruusupensaita, kaikenlaisia siementaimia, joita on tutkittu ja tutkitaan yhä, mitkä kelpaisivat myyntiin.
      Musti istui croissantpussini päällä. Oli tarkoitus ottaa aamukahvin kanssa kuohkea croissant, vaan käteen osui littana lätty. Kyllä nauratti enemmän kuin harmitti!

      Delete
  3. Onpa hauska kuulla, että olet tulossa tänne Pohjois-Karjalaan. Olisipa ollut mukava tulla, mutta ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta. Mukavaa viikonvaihdetta Nurmeksessa! - Meidän koira aikoinaan hankittiin Nurmeksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi ollut todella mukavaa tavata, mutta toivottavasti joskus toiste sitten! On ihanaa mennä Nurmekseen piiiitkästä aikaa.

      Delete
  4. Jauhoesikkon on todella soma, sellainen herkän soma. Olisipa kiva lähteä Päivölään mutta taidan olla silloin töissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jauhis on aivan ihana, ja olen onnellinen että minulla nyt sellainen on. Pitäisi olla lounainen luonnonlaji, mutta varmaan suht harvinainen. Olisi hienoa, jos tuosta saisi pysyvän kasvin ja ehkä vielä siementaimiakin, jos uskaltaa toivoa.
      Voi että, harmi jos olet töissä juuri tuolloin!
      Silloin kun olin lapsi, ostettiin kiskalta irtokarkkeja joiden nimi oli jauhis :-)

      Delete
  5. Ihan ekaksi, ettei unohdu. Mikäli tarkoitat Vihdin Nummelan Päivölää, niin ilmoittaudun heti innokkaaksi osanottajaksi. Olen lukenut nuo sinun postauksesi paikasta ja jo silloin ajattelin, että olisipa kiva päästä katsomaan. Nytpä huomasin, että keräät aiheen tiimoilta ilmoittautumisia, joten sellainen tulee ihan kohta.

    Ja sitten esittelyysi. Tämä toukokuu on ollut niin aurinkoinen ja lämmin, ettei oikein edes tajua edelleen elettävän toukokuuta. Siksi ensin hämmästelin, kuinka lukuisat esikot vielä puutarhassasi kukkivat. Valko-keltainen tarhakääpiöesikko on tosi soma ja niin ovat nuo koiranhampaatkin.

    Mustilla on iso ego ja sekös noita croisantteja litistää. Ei kissaa ole tarvis laittaa laihikselle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu! Juurikin Vihdin Nummelan Päivölä. Kellonajaksi on tarkentumassa klo 13. Laitan blogini sivuun siitä vielä ilmoituksen ja lähetän kaikille mukaan tuleville sähköpostia viimeistään sunnuntaina eli 3 päivän päästä.
      Meillä ei saaristossa onneksi niin helteistä keväällä, on jotain toivoa, että kukinnat kestää pidempään.

      Delete
  6. Voi ei, en ymmärtänytkään, mitä olen menettänyt. Sain jokunen vuosi sitten Vesalta Kärsäkallan, enkä osannut surra, kun se ei enää talven jälkeen noussutkaan maasta. Kuvasi jälkeen toivon, että saisin hänet uudestaan aarteeksi :) Ruusutreffit kuulostaisi hyvältä, laitan viestiä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kärsäkallat on huippukauniita, silleen erikoisella tavalla. Voi kun olisi kivaa, jos tulisit mukaan ruusuretkelle! Kellonajaksi on tarkentumassa klo 13 tuolloin. Tervetuloa!

      Delete
  7. Hih, äkkiä katsottuna luulin ihan, että Musti on leipaissut sinulle herkullisen aamiaislihapiirakan ;) aika taitava kissa!
    Mietin juuri uuteen varjopenkkini asukkeja, joten tässähän niitä varjokkaita nyt on esitteillä. Oi tuota ruusujen ihanuutta, olisi varmaan aika hieno vierailukohde, luin aiemman postauksesi paikasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Leipuri-Musti :-) Varjohiippoja ainakin suosittelen, ne on niin ihania. Tervetuloa ruusuretkelle jos vain pääset! Mun luokse voit majoittua!

      Delete
  8. Kyllä puutarhasi on kasvien aarreaitta. Kaikkea löytyy.
    Kunhan vain tuholaiset antaisivat kasvien kasvaakin rauhassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi ne eivät onnistu syömään ihan kaikkea!

      Delete
  9. Suloisia pikkukukkia. Pantteri liikkui niin sulavaliikkeisesti puutarhassa :D Ihana :)

    ReplyDelete
  10. Meillä lehtosinilatva on levinnyt niin, että sitä on nyt joka paikassa ja annan toistaiseksi ollakin, sillä talvi teki tuhojaan myös ns. arovkkaampien kukkien puolella. Tosin pidän itse paljon kaikista maatiaiskasveista. Kohta ne aukeavat kuten akiliejatkin. Puna-ailakki kukkkii niin, että on kuin juhannus olisi jo.

    Tuo rautakehikkosuoja, joka sinulla on tuossa kelaisessa kukassa, on niin tarpeen kasvien suojaamsiessa, että aion ostaa sitä lisää, just yksittäisten pienempien kasvien turvaksi. Olin istuttanut japanilaiseen rinteeseen toisen mongolianvaahteran ja eikö vain ollut jänis napannut latvan suihinsa, vaikka olen yt jättänytlehtoon pieniäö haavan alkuja, niiden herkkua. Nyt mongilialainen saa kasvaa tuon kehikon turvassa niin kauan kuin siihen mahtuu.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat ja sinilatvat ovat niin kauniita lehtokasveja, ihanaa vihreää runsautta tulee niistä! Voi harmi, jos on pahoja tuhoja. Onneksi mongolianvaahtera pystyy tekemään uuden latvan, tai usein sitä kasvatetaankin monilatvaisena. Toivottavasti se toipuu hyvin.

      Delete
  11. Vitsit tuo 'Pagoda' on kivannäköinen! Keltaisen sävykin on jees tällaiselle keltaista vierastavalle. Hurjasti kaikkia ihanuuksia kukassa! Olisipas kiva päästä Päivölään, mutta arkipäivät ei passaa näin kasvukauden aikana. Eikä oikein viikonloputkaan, silloin haluaisi vain kuopsutella omassa puutarhassa :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pagoda on ihana ja minusta aika helppo, kasvavat ihmeen hyvin vaahteran alla toivottomassa savessa, jossa on toisaalta aika kuivaakin välillä.
      Kuvailit hyvin kesän kulkua, noin se menee, mitäpä sitä pihaansa kauemmas kalaan!

      Delete
  12. Voi harmi minä olen tuolloin töissä, ellen nyt sitten saisi vapaata tunneista tuoksi iltapäiväksi?! Päivölässä piti käydä jo viime kesänä, mutta silloin kohde vaihtuikin Raakkilaan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi kivaa jos pääsisit tulemaan, ilmoittele sitten lähempänä jos pääset! Tapaamme Päivölässä klo 13.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!