Musti esittelee lehtien puhkeamista vuokko-esikkopuutarhassa. Mustista oikealla olevaan saarneen eivät vielä lehdet puhkeile, vasta myöhemmin.
New leaves, fresh and green
We all love spring! Just yesterday I found new growth in a couple of shrubs I thought lost for the winter. Hooray! Plants may be slow to start but the main thing is that they are alive.
Varjohiipan sydämenmuotoiset lehdet. Love ♥
Mukana hämyvuokon kukka.
Japaninvaahtera 'Osakazukin' puhkeavat lehdet.
Marjaomenapensas 'Marleenaan' puhkeavat kohta kukat.
Kirjosorsimo porskuttaa mutapuutarhassa.
Sulkavaleangervo 'Chocolate Wing' on herkullinen, nam.
Olen lakannut hämmästelemästä vaaleamunkinhupun selviämistä talvesta, sillä molemmat istuttamani kappaleet nousevat uskollisesti joka kevät. Koristeellisia oransseja marjoja en valitettavasti ole ikinä nähnyt, mutta näiden lehdet ovatkin pääasia.
Taempana on punakoristeraparperin nousevia lehtiä.
Puntarpään yllä kohoaa samettihortensia, joka puhkeaa lehteen vastoin kaikkia odotuksia oksien kärjistä! En suojaa tätä talviksi muuten kuin kasaamalla kuivia vaahteranlehtiä puskan tyvelle, jotta tyvi säästyisi. Mikä yllätys! Talvenarat eivät välttämättä olekaan niin kovin arkoja.
Tulihan tähän lopulta muutama kukkakin mukaan!
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot
Japaninhiirenporras – Athyrium niponicum
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Kirjopuntarpää – Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus'
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Mäkimeirami – Origanum vulgare
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Samettihortensia – Hydrangea aspera var. sargentiana
Sulkavaleangervo – Rodgersia pinnata
Vaaleamunkinhuppu – Arum italicum
Varjohiippa – Epimedium
.JPEG)
.jpg)
Edellisen postauksen jouluruusu on tosi muhkea, upea kukka! Ihanat myös hiipat, multa toinen hiippa lähti talven mukaan mutta toinen on jäljellä onneksi.
ReplyDeleteTosiaan, lehdet ovat upeita! Heräävien lehtien värit ovat ihanan voimakkaat ennenkuin lehtivihreä on niiden väriä tasaannuttanut, voimakkaina tulevat erilaiset punaisen sävyt ja heleä vaalea vihreä ja kun sopivasti valo suuntautuu, näkymä on uskomattoman upea! Noita erikoisia lehtimuotoja olen hiljalleen alkanut keräilemään niin puuntaimina kuin perennoinakin. Tuota sulkavaleangervoa olen haikaillut, täytyy tutustua siihen tarkemmin! On tosiaan mukava yllätys talven jälkeen kuolleeksin luultuen taimien uudelleensyntyminen! Ensi viikonloppuna on taas mukavat messut Uudessakaupungissa, sieltä varmaan löytyy lisää mukavia lehti- ja kukkaylläreitä talven tappamien taimien tilalle :D
Uusissa lehdissä on ihanaa kiiltoa ja puhtautta, vielä eivät ole kesän pölyt niitä samentaneet.
DeleteMinäkin odotan ensi viikonlopulta paljon!
Ihana valo tuossa ensimmäisessä kuvassa.
ReplyDeleteErilaisten muotojen ja värien maailma paljastuu kasvien avaessa lehtiään. Se on kiehtova. Väriä puutarhaan antavat myös lehdet. Kirjopuntarpää on keltaistakin keltaisempi, samoin tuo mäkimeiramin keltainen muoto.
Kastanjakolmilehdellä on veikeät pisamat. Sulkavaleangervo on pirteän näköinen. Kerta kaikkiaan ihanat leikkikaverit Sinulla pihalla!
Sekin on iltavalo, en ole ikinä hereillä ikuistamassa aamuvaloa ;-) Auringonsäteet siilautuvat naapurin katajien välistä ihanasti.
DeleteIhanaa on kasvien ja kissojen kanssa temmeltää!
Lehdet on huikeita, olen vuosi vuodelta enemmän ihastumassa niihin. Ja aina niitä hienolehtisiä tarttuu mukaan.
ReplyDeleteNiitä kannattaakin hankkia!
DeleteKaunista!
ReplyDeleteNiin on :-)
DeleteMinä en lakkaa ihmettelemästä lajien runsautta puutarhassasi! Vau!
ReplyDeleteJa koko ajan tulee lisää :-)
DeleteOi, sulla menestyy siellä japaninvaahtera! Se on tyttäreni suosikki ja itsekin sitä viimeksi Viherlandiassa ihailin, mutta meillä se pitäisi kasvattaa ruukussa ja sitten viedä talveksi sisälle.
ReplyDeleteSe on menestynyt vailla mitään talvisuojausia jo kohta kymmenen vuotta! Kannattaa kokeilla tuulensuojaiselle paikalle. Oksankärkiä vähän paleltuu, ja jos en suojaa sitä verkolla syksyllä, niitä myös syödään.
DeleteTodella lumoavaa! Kastanjakolmilehti on aivan ihana :)
ReplyDeleteTuollaiset mosaiikkikuviot tai marmoroidut lehdet, kuten joillakin koiranhampailla, ovat huippuhienoja.
DeleteVastapuhjenneiden lehtien vihreys tai punaisuus on kyllä valloittavan ihanaa! Koivun vastapuhjenneet lehdet ovat ehkä kaunein väri mitä tiedän.
ReplyDeleteTotta, se on aivan ihana!
DeleteMinäkin bongasin heti japaninvaahteran. Niitä oli Rakkaudesta puutarhaan -ohjelman yhdessä osassa ja ihastuin oitis. Minkä kokoinen omasi on? Isommat maksavat kaupassa maltaita, joten täytyy aloittaa pienestä. Kuuleman mukaan se on arka, joten ei ihan hirveästi raaski rahaa siihen käyttää.
ReplyDeleteJa saisipa tuollaisen kiviaidan. Juuson istuinpaikaksi ja meikäläisen iloksi. Vau!
Koska olin nähnyt niin runsaasti japaninvaahteroita Englannissa, odotin omastanikin sellaista pari-kolmemetristä pientä puuta... todellisuus on iskenyt päin kasvoja ja joudun tyytymään metriseen pensaaseen vuodesta toiseen, tosin ehkä se pikku hiljaa on hivuttautunut isommaksi. Joitakin vuosia se oli vain polvenkorkuinen. Pakkasvaurioita näyttää tulevan oksankärkiin, lisäksi joku ryökäle syö niitä, selvästikin joku aika korkealta laiduntava ryökäle.. joten viime syksynä laitoin verkon vaahteran ympärille jo hyvin varhain. Nyt sain todistaa, että kun versonkärkiä ei syödä, niitä jonkin verran paleltuu, mutta se on pienempi vaurio kuin se, että puolet puskan korkeudesta syötäisiin joka talvi.
DeleteSilloin, kun oli joku oikein luminen talvi, teki lumen paino sellaisen jekun, että yksi lähes vaakatasoon kasvava oksa katkesi ja samalla murtui latvakin pois. Nyt puu on kasvattanut ylöspäin kasvavaa oksaa korvaamaan latvaa. Joten se on aikamoinen muotopuoli, mutta niin kauniit lehdet siinä on kumminkin!
Ihania kotiinpaluukasveja. Nyt kyllä ryhdyin epäilemään, että onkohan oma ruusuherukkani kuitenkaan hengissä. En ole muistanut sitä tutkia nyt viime päivinä. Jossain vaiheessa vain huomasin miettiväni, että sen lehteen puhkeaminen ei tunnu edistyvän. Täytyy huomenna tarkastaa asia.
ReplyDeleteNyt on niin paljon kaikkia sävyjä kasveissa, että kameraan ei kaikkea saa aina tallennettua tai mahtumaan.
Voi ei, toivottavasti se on hengissä! Ja voihan se silti versoa tyveltä, älä ainakaan ala kaivaa sitä maasta, sitä ei saa tehdä, sillä kasveilla kestää joskus aika pitkään päättää, että talvi on ohi.
DeleteIhania sävyjä on, ja iltavalossa tulee ihasteltua kukkien hehkua, ja sitten ottaa kuvan eikä siinä ole ollenkaan sellaista, on vain hankalia mustia varjoja ja ylivalottuneita kukkia!
Taas monta ihanaa kasvia ja hyvää ideaa. Mm. tuo keltalehtinen mäkimeirami olisi aika kiva. Myös keltainen puntarpää on hieno. Puhutattakaan sitten Marleenasta, helmipihlajata ja ruusuherukasta. Minulla taitaa sulkavaleangervo olla hengissä, vaikka ensin luulin, että talvi on sen vienyt.
ReplyDeleteMinäkin löysin tänään varjoisammassa paikassa kasvavan sulkavaleangervon verson, vasta 15-senttisen pampun, lehdet eivät vielä ole ollenkaan avautumassa! Ihanaa kun näitä löytyy.
DeleteTuo mäkimeirami on tosi kiva, ihastuin siihen aikanaan Englannissa, sitä kasvoi opinahjoni näytepuutarhoissa keltakukkaisen ruusun alla ja itsekin istutin omani samalla tavalla. Löysin sitä aikanaan Plantagenista, mutta kerro, jos et löydä, niin saat minulta jakopalan.
Ihana postaus. ♥ ♥
ReplyDeleteKiitos Sylvi! Ihanaa, että viihdyit.
Deletelehdet, oksat ja rungot..niinhin silmäni uppoaa aina oitis.Kaikkea kaunista ja heleää kuvissasi.
ReplyDeleteNyt on niin kauniit värit ja valo, kun se siilautuu vastapuhjenneiden lehtien lomasta. Niin hienoa.
DeleteOn kyllä sellainen aarreaitta ja yksityinen kasvitieteellinen puutarha sinulla (tähän ja edelliseen kirjoitukseen viitaten). Ja kaikki sinun kätösesi tekoa! Niin upeita kasveja kaikki, että oksat pois (hih). Ja ihana kiviaita, jossa madonna ja musta kissa!! Siis kaksi patsasta miltei. Ihana tuo kastanjakolmilehti, mielettömät väritykset sillä.
ReplyDeleteKiitos, heh, kaikenlaista on kyllä myös tullut tapettua... monia pensaita ja jopa puun taimia, joko huonoon hoitoon tai myyrä tai peura syönyt. Olisikohan kasvimäärä moninkertainen muuten? En ole edes ajatellut, ja turha ajatellakaan.
DeleteKastanjakolmilehti ei ole mikään rehevä, aika pieni. Mutta kun otin selvää, missä se kasvaa, niin tuli vastaan savipitoinen puronreuna. Istutin sen sitten saveen ja matalan ojan vierelle, ja ajattelin, että näytä nyt kyntesi siinä sitten. On se hengissä pysynyt :-D Ihana tosiaan tuo väritys, kuin taidetta.
Voi mitä lehdykäisiä, voisin adoptoida lähinnä kaikki 😍 ja juuri noiden hienojen lehtimuotojen ja väritysten vuoksi. Ihanan sävykäs tuo marjaomenapensas, meillä on tavisversio. Tuo kiviaitakuva on ihan hurmaava. Se tuo mieleen paljon eteläisemmät leveyspiirit. Hauska mittakaava. Jotenkin ajattelin, että Madonna ja kiviaita ovat tosi kookkaita, kunnes tajusin ettei Musti olekaan pantterikokoa (vielä!).
ReplyDeleteLehtien adoptioäiti :-) Ne on kyllä ihania. Ja monenlaisista hienoista lehdistä tulee kans niin ihana tunnelma, sellainen sademetsäolo.
DeleteMusti on vasta pantterinpentukokoa...