Eilisen päivän kuvasaldo on 77, vaikka heitinkin kaikki epätarkat, ylivalottuneet tai muuten vain huonot pois. Tästä ei silti tule 77 kuvan postausta, mutta koeta jaksaa... keitä vaikka kahvit.
Tulin ikuistaneeksi vähän laajempiakin näkymiä. Saarnissa ja korkeammalla kasvavissa vaahteroissa ei vielä näy vihreää, merituuli on kylmä, sillä meri on vasta noin 7-asteinen.
Marathon Sunday
It's Mothering Sunday today, and it's May photo marathon time! Too much is happening in the garden, everything must be recorded and then duefully shared. Bear with me.
Alempana tontillani, paremmassa tuulensuojassa, kukkii vaahtera. Sen kimpussa hyörivät kimalaiset ja muut pörriäiset luovat kihelmöivän keväisen äänimaailman, surina ja hurina kuuluu metrien päähän. Edustalla näkyy omenapuun oksia, niissä ei ole vielä mitään viherrystä, silmut pysyvät herneen kokoisina harmaina palloina. Ehkä siksi täällä onnistuu omenasato lähes poikkeuksetta, kun kylmä tuuli pitää huolen siitä, ettei puu kuki aiemmin kuin on pölyttäjiä liikkeellä.
Minultakin kuluu aikaa tajuta, että on todellakin kevät. Eilen avasin ulkovesihanan vedentulon, kannoin Madonnan vuokko-esikkopuutarhaan ja ryhdyin paikkamaalaamaan sadevesitynnyreitä. Ne täytyy saada paikoilleen ennen ensi viikon lopulle ennustettuja sateita, jotta saan kasteluvettä. Talvinen kynttilälyhty jököttää edelleen keskellä pihaa. Edustalla on ruma häkki, se suojaa Moskovan kaunotarta, mutta en uskalla ottaa verkkoa pois, jos pensas vaikka kukkisikin. Myyrät taisivat syödä sen juuret niin, että pääoksat kuolivat ja nyt se on kasvattanut kokoa pari vuotta. Pari lehtisilmua on niin kookkaita, että elättelen toivoa parista kukkatertusta!
Jospa samalla kukkisi myös 'Andeken an Ludwig Späth' – istutin sen kesällä 2009 eikä se vielä ole kukkinut. Nyt se on verkon sisällä lähes vuoden ympäri, jotta peurat eivät saa napsittua oksankärkiä. Tai nehän kaluavat nuoret syreenit lähes maan tasalle.
Edellisessä kuvassa näkyi kostea kevätniittyni. Tässä sitä lähempää: Narcissus moschatus, kirjopikarililjat ja monenmoisia muita nousevia sipulikukkia.
Kevätniitty rajoittuu pieneen rinteeseen. Siinä kukkii nyt ensimmäistä kertaa mukulaleinikki 'Brazen Hussy', jota en ostanut kukan takia, sillä se on täysin identtinen tavallisen mukulaleinikin kanssa, jota kasvaa pihallani tsiljoona. Mutta tämän lehdet ovat kihelmöivän ruskeat, eikö? Vasemmalla on siperianesikko tulossa kukkaan.
Suikeroesikko on ollut kukassa jo jonkin aikaa. Ostin tämän aikoinaan julianesikkona, mutta Pirkko Kahila korjasi luuloni. Pirkkohan on paitsi ruususpesialisti, kurjenmiekka- ja narsissifani, myös esikkohullu, ja mitäs vielä. Asteripimahtanut ainakin myös, ai niin ja liljat ja pionit... taitaa olla edennyt hyvin vakavaksi tämä sairaus jo. Tässä Pirkon selvitystä suikeroista:
"Suikeroesikkoja on kahta tyyppiä. Tavallisempi malli ovat ne matalat sortit, joissa kukat ovat yksitellen tai kaksitellen juuri ja juuri lehtien yläpuolella. Ne ovat periaatteessa peräisin risteymästä P. juliae ✕ vulgaris."
Ylläoleva suikero on juuri tätä laatua.
Sitten on tämä, jonka sain Uudenkaupungin kukkamessuilta pari vuotta sitten. Tämänkin Pirkko tunnisti suikeroksi, joka saattaa olla lajiketta 'Gartenglück' tai on ainakin sen tapainen:
"Harvinaisempia ovat ne sortit, jotka ovat saaneet alkunsa risteymästä P. juliae ✕ elatior tai ✕ Elatior-hybridi. Niissä on korkeammat kukkavanat ja vanan päässä useampi kukka. Aiemmin niistä käytettiin erikseen nimeä P. ✕ margotae. Esimerkiksi valkokukkainen 'John Mo' on tällainen. Saksalaisessa perennakirjassa mainitaan, että lajike 'Gartenglück' (Garden Treasure) olisi karmiininpunainen ja keltasilmäinen."
Alemman kuvan suikeron sukulaisuus Primula elatioriin eli etelänkevätesikkoon on ilmeinen, kun katsoo kuvaa etelänkevätesikosta. Tätä muuten luullaan yleisesti kevätesikoksi, mutta se on eri laji. Tämä on suurempikukkainen, vaaleamman keltainen, kukkii aikaisemmin eikä kukissa ole oransseja täpliä.
Oikea kevätesikko on juuri tulossa kukkaan esikkopellossani, joka on kuvasta päätellen myös nokkos- ja heinäpelto. Tarhajouluruusu kukkii yhä vain.
Tässä vielä korkeampi suikeroesikko punaisessa villissä penkissä, jonka väritys juuri nyt on niin hieno. Kiinanpionien punaiset versot mätsäävät metsätyräkki 'Chameleonin' ruskeanpunaisiin lehtiin, keisarinpikarililjat kohoavat korkeuksiin.
Metsätyräkin pienissä siementaimissa on jo voimakas ruskeanpunaisuus. Idänsinililjan vahva sininen sopii siihen.
Pirkolta tuli myös korjaus tähdikkiasiaan, kirjoitin Rohanissa kukkivasta sarjatähdikistä, mutta ei tämä ole sitä, kukkimisaikakin olisi liian aikainen jopa tänne saaristoon. Tämä taitaa olla turkintähdikkiä, vaikka ostin tämän muistaakseni nimellä Ornithogalum balansae, joka on joidenkin lähteiden mukaan nykyään turkintähdikki, toisten mielestä oma lajinsa. Kasvien nimeäminen on alati muuttuvaa ja luonnollisesti siinä on eri koulukuntia ja mielipiteitä, niin kuuluukin. Tiede ilman debattia on totalitarismia. Olen sanonut tämän ennenkin: opit on tehty kyseenalaistettaviksi!
Ja luojan kiitos minulla on puutarhaystävä, joka kyseenalaistaa kaiken, minkä kirjoitan.
Koivuihin puhkeavat juuri lehdet.
On niin kuivaa, että tie pölyää mahdottomasti. Siihen levitettiin eilen suolaa, nyt se on kristallitie.
Perkasin eilen syksyllä istutetun oranssin penkin. Tässä on paljon suojakeppejä pitämässä verkkoa paikallaan kohta kukkivien tulppaanien suojana, mutta keskellä kasvaa myös rusotuomipihlaja. Näen sieluni silmillä sen isompana puuna, kun alla kukkivat narsissit ja tulppaanit keväisessä loistossaan. Tähän täytyy myös siirtää keisarinpikarililjaa, vanhemmat kasvustot alkavatkin taas olla hurjan kookkaita.
Lopussa kiitos seisoo, niin tässäkin tapauksessa. Ransu lähettää tajunnanräjäyttävät puskut ja runsaasti kiihkeitä pusuja kaikille mammoille, hyvää äitienpäivää!
Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Siperianesikko – Primula cortusoides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum
Ihana kuvakooste, yhtään ei ollut liikaa katseltavaa ja luettavaa, enemmänkin olisi voinut olla : )
ReplyDeleteNämä postauksesi ovat varsinaisia tietopaketteja! Nyt sai oikean nimen se esikko, jonka viime keväänä kävin nyysimässä sähkömuuntajapömpelin takaa kivikosta. Luulin sitä kevätesikon vaaleammaksi versioksi, mutta nyt se paljastui etelänkevätesikoksi. Kirjopikarililjan sipuleita on kyllä ihan pakko-pakko hankkia syksyllä!
Äitienpäiväpuskijalle ja pusuttelijalle terkut! Ja velipojalle kans : ))
Kiva että jaksoit, mutta sullehan maratoonit onkin tuttuja - tai kympit vähintään!
DeleteVoi kun kiva, että esikkosi henkilöllisyys selvisi. Moni tosiaan ajattelee tuota kevätesikoksi, kun on keltainen. Etelänkevätesikko ei ole meillä luonnonlaji, vaan puutarhakarkuri, kotoperäisenä se kasvaa niinkin lähellä kuin eteläisessä Skandinaviassa. Ihana nyysimislöytö!
Kirjopikarililjat sopii niin hyvin sun värimaailmaan, että hanki niitä ihmeessä.
Ransu kiittää, Mustilla on kiireet, pussaan heti kun tulee jostain esiin!
Kissaäiskä kiittää puskuista ja puskee takas!
ReplyDeleteRrrrransu rrrrakastaa puskupusuja! Pum! Pau! Pieneen päähän luulis tulevan aivotärähdyksen.
DeleteIhania esikoita. Minä olen ihan yllätyshullu, ei tarvitse edes yllyttää, kun jo olen esikko-, kurjenpolvi-, kurjenmiekka-, pioni-, tulppaani-, salvia-, -harjaneilikka- ja mikä lie daalia,- vuokko- ja narsissihullu. Meidän taloyhtiön alueella kasvaa esikkoa, jota olen luullut kevätesikoksi mutta se taitaakin olla juuri tuota etelänkevätesikkoa. Se on siementänyt ja levinnyt ja lisäksi asukkaat ovat levittäneet sitä moneen paikkaan. Minä olen vienyt maallekin.
ReplyDeleteSussa on selvästi keräilijän luonnetta! Etelänkevätesikko on kivan nopea tekemään siementaimia.
DeleteKiitos Ransu ihanista puskuista ja pusuista! Silitykset ja rapsutukset Ransulle ja pantterille!
ReplyDeleteOlin asettautunut oikein lukemaan ja tutkimaan kaikki kuvasi ja tietopaketin, maratooni taisi ollakin puolikas, vieläkin olisin kukkakuvia ja -selvityksiä tutkinut! Täytyy sanoa että kun hurman kasveihin saa, kiihko vain lisääntyy ja mielenkiinto, hurma viettelee, ensin varoen ja sitten koski jo vie mennessään! Onneksi hurma kesän aikana jakaantuu, nyt esikot, pionihurma alkamassa, koiranhampaat, liljat, vuokot, iirikset... Elämä olisi aika yksitoikkoista ilman kissoja ja kasveja!
Ransuli vastaanottaa rapsutukset maaten jaloissani kuin mikäkin koira. Joskus tuntuu siltä, että ehkä se siksi niin vihaa koiria, että ne muistuttavat häntä paljonkin ;-)
DeleteVai olisit kaivannut vielä pidempää maratoonia, tämä olikin sitten vain kevytversio. Kyllä tämä on sellainen harrastus, joka vie rahat ja rauhan :-D Talvi vain saisi olla lyhyempi, menee niin monta kuukautta vuodesta, kun puutarhassa ei ole mitään kiinnostavaa, pahimmassa tapauksessa siellä on lunta, yyh! Onneksi ei nyt kuitenkaan.
Upeita keväisiä kuvia ja paljon mielenkiintoisia kasveja niissä. Nyt pitää nauttia jokaisesta hetkestä ja kevätkukasta, koska kohta se on jo kesäkuu (ja toivottavasti sen myötä kesä) kolmen viikon päästä.
ReplyDeleteToivottavasti ei tule hyytävä kesäkuu! Hiukan saisi kyllä ilmat viilentyä, etenkin juuri sillä hetkellä kun kirsikkapuut avaavat kukkansa... jotta se ihanuus kestää mahdollisimman kauan.
DeleteOoh! Ihania kuvia! Mikä lehdenväri Husseinissa ( ei tainnu olla ihan Hussein..mut sinpäin).
ReplyDeletePusuja ja haleja ♡♡♡♡ Hurhurkurkur lK ääh!
Missy tapailee äiti sanaa....sanoo ääh...kuin Papukin pienenä.
Tajusin eilen, että Papulle on hankittava Papula- ruusu!
Murjaani-Hussein :-D Sehän on harvinaisen tummalehtinen... mämmin värinen!
DeleteVoi Missyä ♥
Papulle tietty oma ruusu! Papula onkin ihana, kauneimpia ruusuja mitä tiedän. Ja ruusupapuja myös.
Joo..ruusupapuja tietty!
Delete:-)
DeletePuolimaratooni korkeintaan :D
ReplyDeleteOhhoh, onpa täällä kovakuntoisia lukijoita!
DeleteIhanat kuvat, eikä yhtään liikaa! Kiitos Ransulle puskuista;)
ReplyDeleteRansu kiittää ja puskee vähän lisää ;-)
DeleteHieno toi punainen esikko. Se sopis mun valko-punaiseen penkkiin. Mistäköhän tuota lähtis metsästämään.
ReplyDeleteNyt en osaa antaa tarkempia koordinaatteja kuin Uudenkaupungin kukkamessut, siellä on puutarhaharrastajia, jotka myyvät jakopaloja omalta pihaltaan, tämä oli sellaiselta myyjältä.
DeleteEi ollenkaan liian pitkä juttu.
ReplyDeleteOlen itse noiden esikoiden suhteen aika pihalla. Huomaan kyllä sen, että mikä niistä kukkii mihinkin aikaan ja jotain alan vähän oppia.
Huomasin, että meidän omenapuu alkaa pian valmistautua kukkimiseen. Kukkanuput alkavat tulla jo esille. Se ei välttämättä ole omenasadon kannalta kyllä hyvä juttu.
Esikoista onkin helppo olla pihalla, kun niissä on lajien lisäksi risteymälajeja, niistä on vaikea ottaa selvää. Täytyisi ehkä mittailla joitakin verholehtien pituuksia ym :-D
DeleteMantereella omput kukkivat selvästi aikaisemmin, vaikka täällä on kevät edellä monessa muussa asiassa. Toivottavasti pölyttäjiä on!
Kiva postaus! Ja taas viisastuttiin, meillä onkin puutarhassa näköjään pääasiassa noita etelänkevätesikkoja. Piti oikein lähteä vielä varmistamaan pihalle. Ei, niissä ei todellakaan ole oranssin häivääkään! Mä en ole mikään esikkoasiantuntija ja olenkin luullut noita ihan peruskevätesikoiksi. Kukkapenkkien kitkentämaratonissa olen viime päivinä kuluttanut pikavauhtia kahdet hanskat loppuun. Nyt mietin, että olisiko syytä hellittää hiukan vai etsiä parempia hanskoja ;)
ReplyDeleteHyvä jos viisastuit :-D Oho, siellä onkin maratoonattu kunnolla. Oliko ne niitä Lahden messuilta ostettuja... mullakin lähtee yksistä kumipäällysteisistä ne kumit kävelemään, tosi pian. Hö.
DeleteToiset on messuilta, toiset muualta ja molemmat ihan puhki! Naapurikin luuli eilen, että olen siirtynyt pysyvästi konttausasentoon. Mutta seuraavaksi onkin vuorossa superkompostisekoituslannoitus ja katteen lisäys, joten kyllä se kohta huomaa, että pysyn vielä kahdella jalalla :)
DeleteKonttausasento on kuulemma ihmiselle varsin terveellinen, vaikka se hankalalta tuntuukin. Istuminen on se pahin ja luonnottomin, vaikka olemme siihen niin tottuneet! Luin juuri tutkimuksesta, jossa sanottiin istumisen heikentävän aivojen toimintaa. Siellä ollaan varmaan tänä iltana varsinaisia neropatteja ;-)
DeleteOi, kompostin ja katteen lisäämisen jälkeen puutarha on niiiiin siisti!
Tälläsen maratoonin mäkin jaksan vetästä tosta vaan... Oikealla maratonilla taitaisin läkähtyä.
ReplyDeleteAivan ihanat kuvat ja aivan ihana kevät!!!
Sullakin on rautainen kunto!
DeleteKyllä nyt on niin kaunista. Aivan ihanaa. Mikä ilta-aurinko nytkin, kauniimpaa en keksi, ja lintujen laulu mukana.
Olipas kiva keväinen puutarhapläjäys! Meillä oikeastaan kärsitään jo kuivuudesta. No, ensi viikonlopuksi on luvassa sateita.
ReplyDeleteKuivaa on, tosi kuivaa, vaikka periaatteessa kaivoissa on vesi aika korkealla. Ei ole kyse vielä kuin pintamaan kuivuudesta, mutta siinäkin ovat jo uudet perennat ja kesäkukat hätää kärsimässä.
DeleteMaratoni joka ei hengästyttänyt yhtään. Minulla on vasta muutama suojaverkko otettu pois, kaikki en uskalla ottaa vasta kuin viikon tai kahden päästä. Muuten tulevat syödyiksi. Kauniin punainen esikko.
ReplyDeleteSullakin on kunto korkealla! Näin on, verkkoja pitää mieluummin liian kauan. Olisi hirmu sääli, jos esim. syreenien kukkanuput nyt syötäisiin.
DeleteNoinko on, että minunkin kevätesikkoni on eteläisempää sorttia. Täytyy huomenna tsekata vielä tarkemmin, mutta ei siinä mitään pilkkuja kyllä ole.
ReplyDeleteTaisi ollakin vasta puolimaratooni, sillä mieluusti olisin katsonut ja lukenut enemmänkin. Enkä minä sitä sadetta niin kovasti halua, mutta luonto taitaisi tykätä. Aika kuivaa alkaa olla.
Vautsi, mikä hurmurikatse Ransulla. Ei tuota voi vastustaa.
Täytyy mennä tutkimaan sun esikkoa, ja niitähän jääkin sitten helposti tutkailemaan, niin söpöjä kukkasia.
DeleteSullakin on rautainen kunto! Vettä täälläkin odotellaan kieli pitkällä.
Ransulla on sellainen "nyt tulen ja pusken ja saatan puraista nenääsikin" -ilme. Ei sen pieneen mieleen varmaan edes mahdu, että sen hellyydenosoitukset olisi ei-toivottuja jonkun mielestä.
Kyllä mullakin jo kukki kolme narsissia! Sinulla kukat on kauniita ja Ransu on tietty ihana!
ReplyDeleteIhanaa että sullakin narsissit jo kukkii!
DeleteVoi, loppuiko se jo. Ei se mikään pitkä ollut. Paljon asiaa kylläkin. Tuo Pirkko Kahila tuntuu olevan todellinen tietäjä. Esikoita ei käy nimeäminen ihan hetkessä. Luulen omia esikoitanikin eteläisiksi. Mikäli ne eteläisetkin tekevät välillä "värivirheellisiä. Nimittäin esikkopuskani keskellä kasvaa yksi punaruskea.
ReplyDeleteRansu saa kyllä kaikki mammat ihan polvilleen.
Tjaa, oliko vain kevyt korttelin ympärijuoksu sun mielestä. Pirkko on rautainen ammattilainen, ja kun hän paneutuu niin suurella kiinnostuksella asiaansa, se on ihailtavaa, siihen täytyisi itsekin pyrkiä.
DeleteJännää, nyt en osaa sanoa, osaako etelänkevätesikkokin tuottaa punaisia kukkia. Kevätesikolla niitä ainakin esiintyy.
Oi mitä ihanuutta..siis ihan kaikki kuvat katsoin tarkkaan. ihana kevät!
ReplyDeleteRansun katseessa on sitä jotakin..aah
Hihii, Ransu on hurmuri ja tietää sen itsekin.
DeleteNyt on niin hienoa. Just luin sun blogista, miten hienoa ;-)
Nyt kaikki on liian ihanaa ja kaikki tapahtuu liian nopeasti, vaikeuksia pysyä kyydissä täälläkin. Tykkään niin katsella noita yleisnäkymäkuvia, niin kaunista.
ReplyDeleteOnneksi nyt vähän hidastui, kaikki tuntui menevän pikakelauksella jonkin aikaa. Olisi ihanaa, jos joka aamu pihassa olisi avautunut yksi uusi kukka. Vain yksi.
DeletePhuuh, hengästyttävän ihana kuvamaraton! Olen ollut niin pihalla pari viikkoa, että multa on mennyt hurjasti postauksia ohi. Nyt voin viettää sadepäivää lukemalla ne kaikki putkeen :)
ReplyDeletePhuuh! Ihanaa kun jaksat lukea ja kommentoida ♥
DeleteNyt kun tapahtuu niin paljon, niin nämä on hirveitä maratonpostauksia kaikki.