Tontin yksi laita

Ajattelin laittaa pari kuvaa esikkopellosta, ja sitten piti ottaa mukaan kuvia viereisistä puskista ja sitten vielä niitäkin seuraavista... lopputuloksena kuvamaratooni, jälleen. Anteeksi! Tässä, vielä kerran, eikä ehkä ole viimeinenkään kerta: vanhin tarhajouluruusuni, valtava puska marjapuuronpunaisia kukkia.

Another Sunday marathon
I thought to share a couple of images of hellebores, and then some plants that grow near them, and include also the shrubs around there too, and in the end we're having another marathon post.

Kevätesikkoja liittyy jouluruusujen seuraan.

Limenvihreäkukkainen jouluruusu on aivan ihana.

Samoin hyvin tumma.

Kun kuvasin edellistä, hoksasin, että 'Plumosa Aurea' -terttuseljaan ovat puhjenneet lehdet! Ovatkohan nämä nyt riittävän plumosat eli höyhenmäiset, liuskaiset, täytyy tarkkailla. Voi olla, että tämä onkin vain 'Aurea'. Joskus lehtien varsinainen muoto kehittyy vasta vanhempiin oksiin. Ja joskus kasveja myydään väärillä nimillä. Joka tapauksessa, odotellaan. Juuri tänään keskustelin puutarhaystävän kanssa siitä, miten kasvien kanssa – etenkään puuvartisten – ei kannata hötkyillä.

Kasvien hankkimisessa on sekin hauska piirre, että samaa kasvia myydään useilla nimillä, joskus vanhentuneilla. Nimet kun muuttuvat, sukuja yhdistellään ja erotellaan, lajeja samaten. Ostin Lahden puutarhamessuilta innoissani uuden kärsäkallan nimeltä Arisaema robustum ja kotona minulle selvisi, että minulla olikin tämä jo. Olin ostanut tämän Vakka-Taimelta nykyisellä nimellään Arisaema amurense eli amurinkärsäkalla. Heh!
Voisiko tähän keksiä jonkun uuden sanonnan, esimerkiksi: Parempi kaksi lempikasvia kuin ei yhtäkään! Vanhempi amurinkärsäkallanikin on hyvässä nousussa, mutta se kasvaa eri penkissä.

Minulla ei muuten ole ihan hirveästi talvipakkasen aiheuttamia menetyksiä, ehkä siksi, että lumeton talven tulo on saaristossa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ja meillä oli hyvin kuiva syksy. Kylmimmät tammikuun lukemat taisivat olla karvan verran alle –20 eli ei täällä ole ollenkaan sellaisia paukkuja kuin Sisä-Suomessa.

Sitten siirrymme muutaman metrin alemmas vuokko-esikkopuutarhan kohtaan, jossa vierailimme edellisessäkin postauksessa. Mutta kun se on niin ihana.

Tarhavarjohiipan ja hämyvuokkojen edustalle nousee kevätlinnunherne.

Tarhavarjohiippa.

Hämyvuokko.

Balkaninvuokot ovat täällä taas! 'Blue Shades'.

'Charmer'.

Rotkolemmikki salakukkii narsissin takana.

Siinä vieressä tulee kukkaan seuraava varjohiippa, nimittäin vaskivarjohiippa. Tämä on tuplasti korkeampi kuin tarhavarjis, ja kukat ovat ihanan oranssinsävyiset.

Alempana rinteessä kasvaa kaksi ruusuherukkaa. Vanhempi puska on kuivattanut kaikki muut versot paitsi yhden eikä kuki tänä vuonna. Sen sijaan tämä uudempi on täydessä vedossa. Näiden juurella kasvavat tarhavarjohiipat ovat vielä niin pieniä, että vadelmanpunainen pläjäys ei ihan vielä toteudu, mutta ehkä ensi vuonna...

Marjaomenapensas 'Marleena' valmistautuu lehteen ja kukintaan.

Se näyttää vähän yksinäiseltä paahdepenkin yläpäässä, mutta kyllä se kohta saa seuraa, kun perennat nousevat.
Tässä siirryttiin vähä vähältä kauemmas niistä alun jouluruusuista, kun juttuni venyy ja paisuu. Ollaan jo 20 metrin päässä.
Kiva, että jaksoit olla mukana!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot, kuvien muoto on forma caerulea
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium ✕ rubrum
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaskivarjohiippa – Epimedium ✕ warleyense