Päivän kukat

Ensimmäiset lumikellot alkavat viimein raottaa terälehtiään! Ihanaa, pikkuinen turkinlumikello on muodostanut muutamassa vuodessa pienen kukkaryppään.

Snodrop mix
More often than not, a bag of snowdrop bulbs seems to yield some other species than the name on the bag. Quite often there is a mix of species. This is ok with me, since I want all possible snowdrops in my garden – but I still want to try to unveil their identity. That is some investigation, since this genus is known for its endless crosses.

Vieressä ovat samat kaksi tähtilumikelloa joka vuosi – mutta nythän tuossa nousee kolmaskin kukka! Nämä ja edellisen kuvan turkinlumikellot on istutettu samasta pussista, jossa luki muistaakseni Galanthus woronowii eli turkinlumikello. Jo kuvista näkee, että nämä eivät mitenkään ole samaa lajia. Yhdessä pussissa on usein sekaisin vähän sitä sun tätä.
Tänäkin keväänä on edessä salapoliisityötä, kun viime syksyn puistolumikelloistutuksesta nouseekin jotakin muuta kuin puistolumikelloa. Yhdessä kohdassa on selvästi reipas tupas woronowiin lehtiä, mutta yhdellä kukkaan tulevalla on harmaanvihreät lehdet.
Lumikellolajit lisäksi risteytyvät, joten salapoliisityö voi olla mahdotonta. Voi vain arvella.

Tämä ei risteydy, sillä kerrottu puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee itävää siementä, se leviää vain sivusipuleilla. Yksittäisistä sipuleista on tullut muutamassa vuodessa mukavat mättäät. Yksikään kukka ei ole vielä kunnolla avautunut.

Vanhan talon kulmalla oleva puistolumikellomätäs alkaa olla muuten kukintavalmis, mutta tänään pauhaa hyytävä tuuli suoraan etelästä hyisen Itämeren yli. Vaikka aurinko välillä paistaakin, ei lämpimästä päivästä voi puhua! Ei olisi liioiteltua pukeutua paksuihin untuvahousuihin pihakierrokselle. Kukat odottavat parempaa päivä avautuakseen. Ymmärrän heitä. On sellainen päivä, ettei ulos tee mieli, ja käy sääli pensaiden pullistelevia silmuja. Miten ne selviävät ilman toppahousuja ja villamyssyjä.

Jokin tällainen untuvavarustus olisi paikallaan.

Päivän virvaliljakuva. Eilen löysin kaksi uutta kukkanuppua hieman etäämmällä tästä ryppäästä. En muista, istutinko alun perin kolme vai viisi sipulia, mutta on ihanaa, jos jokaisen kasvupaikalle tulee pian tällainen kukkarykelmä.

Menin eilen illalla esikkopellolle kuvaamaan jouluruusujen nousevia kukkavarsia, ja mitä huomasinkaan? Tanssivia sääskiä! Yritin mahduttaa tähän kuvaan sekä Ransun että sääsket, mutta eihän tuossa ole kuin pari hassua sääskeä kuvan keskellä.

Uusi yritys. No niin! Ihanaa, kevät on tullut, linnuilla on taas ruokaa ja uusi elämä alkaa!

Tässä vihreäkukkaisen tarhajouluruusun nousua kohti kukintaa. Tästä se lähtee!

Loppuun pitää vielä selventää esikkopellostani liikkuvia perättömiä huhuja. Joissakin blogeissa siitä on ollut puhetta, ja on ilmeisesti luultu, että kyseessä on todellinen pelto. Oikeasti esikkopeltoni on lehtomaisessa paikassa huussini takana oleva noin kymmenen neliömetrin pläntti! Siinä on luonnonkasvustona kevätesikkoja, koiranputkia ja heinää, joista jälkimmäisiä yritän kitkeä jonkin verran, jotta esikoilla on tilaa siementää – niitä on siinä jo satamäärin.

Kevätesikko – Primula veris
Puistolumikello – Galanthus nivalis
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – G. elwesii
Virvalilja – Bulbocodium vernum