Siirrytään sisälle

Valitettavasti on myönnettävä, että on taas se aika vuodesta, jolloin aktiviteetit siirtyvät sisälle. En edelleen ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa, että on kylmää ja saa käpertyä sinne kuuluisaan sohvannurkkaan – kai se on paikoillaan kesälläkin? Valo vähenee, kylmyys lisääntyy, minusta nämä ovat selviä merkkejä siitä, että meidän pitäisi pystyä levittämään siipemme ja painumaan jonnekin missä elinolosuhteet ovat inhimillisempiä.
Kun nyt sain pahimman ärtymyksen puettua sanoiksi, helpotti ehkä hieman ja voin todeta, että pääsin tänä kesänä keittiön ikkunaan asti, vaikka kesäkuussa tuntuikin siltä, ettei tuplia pysty ottamaan pois koko kesänä – liian kylmää. Tämä pahiten hilseillyt ikkuna, jota muutama blogiystävä jo haikaili päästä rapsuttamaan, on nyt puoliksi kunnostettu.

Moan, moan, moan
Shortening days and cooling weather force one to move in. Sigh. I am really, really not an indoor person! Really. Sitting by some fire wrapped in some blanket (which to me seem more like a method of survival rather than enjoyment per se) are a poor substitute to summer, planting season and birds nesting everywhere in the garden.
At least the window restoration proceeded until the kitchen window this summer, even if in June it felt like the double windows could not be removed at all this year, so cold it was.

Ehkä jonakin vuonna pääsen eteisen ikkunoihin asti, kuistin suojassa tämä on työlistalla viimeisenä.

Pelargonit sun muut rehut joutuvat myös muuttamaan kämppäkavereikseni sisälle ihanan ulkoilukauden päätteeksi. Viime yönä olikin lähes neljä astetta pakkasta, toivottavasti viimeiset ulos jääneet pelakuut ovat vielä hengissä. Niitä on niin paljon, että omaa laiskuuttani olen tuonut niitä ripotellen sisälle.

Huone-esikko vietti koko kesän sisällä tällä kertaa. Se täytyy pitää poissa paahteesta ja kastella runsaasti.

Pasuunakin siirtyi sisälle pari päivää sitten. Tällä oli vaikea kesä eikä kukkia ilmestynyt ollenkaan. Kasvi ei onneksi myöskään kasvanut, sillä siinä on hirmuinen roudaaminen jo nyt! Runko on tainnut kasvaa paksuutta kuitenkin.
Leikkaisin sen muuten pistokkaiksi, mutta talvella on niin mukavaa istua puun alla lukemassa, että en millään raaski, vaikka selkä huutaa apua tämän kuljettamisessa portaissa, kynnyksissä ja ahtaissa kurveissa, vaikka kärryllä kuljetankin.

Neuletilaukset ja kiire saada valmista joulumarkkinoille tuottavat iltapuuhaa.

Todellisuus-keittiökuva, heh. Vedin viimein tv-antennin johdon kulkemaan seinää pitkin, se on tähän asti mennyt keskeltä keittiön lattiaa olohuoneeseen. Koska antennin tv-pää hajosi ja se on itse tehdyllä kuparilanka-jeesusteippi-viritelmällä kiinni tv:n takaseinässä, ei johtoon saa nyt missään nimessä kompastua, tai kuva menee.
Tällaista täällä tänään. Tai tässä eräänä päivänä, tavarat ovat jo paikoillaan.

There was a mayhem in the kitchen when I needed to rewire the tv antenna... not that this is VERY different from my ordinary daily mayhem.

Tämä saattaa tulla  järkytyksenä joillekin lukijoille, mutta minulla on jo nk. jouluvalot. Pidän valosarjoja paikoillaan ympäri vuoden, mutta nyt olen sytyttänyt niitä. Ainakin kaksi kertaa. Ei tässä muukaan auta.
Iloista viikonloppua, lämpenevää ensi viikkoa ja pian saapuvaa kevättä kaikille!


Huone-esikko – Primula obconica
Pasuuna – Brugmansia