Tuesday, 6 October 2015
Reipas seitsenvuotias
Istuskelin huussin edustalla katsomassa uutta oranssia istutusaluettani, joka ei suoranaisesti näytä yhtään miltään. Perennanvarret ovat vain kuivia korsia jos niitäkään, ja rusotuomipihlajan lehdetkin on riivitty. Mutta mielessäni kuvittelin keväisen lumikellojen ja oranssien krookusten iloittelun, tuomipihlajan kuparisina puhkeavat lehdet ja samaan aikaan kukkivat oranssit tulppaanit, myöhemmin kesällä oksien lomaan nousevat tiikerililjan varret sun muut. Huomasin sitten vähän liikettä horisontissa.
New plantings
Well, this is my latest planting area, not yet finished – and above all not looking like anything yet. But as I was sitting there I was seeing all the lovely colour combinations in my mind's eye. In the corner of my eye, there appeared something else... my darling Ransu, real eye candy! Always there to lift his mamma's spirits even when they don't need lifting in particular. And bringing me breakfast too, fresh voles, yummmm!
Sieltä hän saapuu. Eikö olekin komea!
Otsikko on tietenkin harhaanjohtava. Ei seitsenvuotias kissa mikään vanhus ole, reipas seitsenvuotias ei ole lööppiainesta vaan normikamaa. Mutta jostain ne lööpitkin täytyy yrittää repiä...
Reipas seitsenvuotias myyrämetsällä.
Yllätys kuistin pöydällä, ehkä katettu aamiainen minulle?
Loppuun pari puutarhahuomiota. Ruostekukat talvehtivat superhyvin ja odotukseni kukista olivat korkealla. En kylläkään tehnyt mitään kukkien eteen, ehkäpä olisi pitänyt. Lehtiä on runsaasti, mutta kukkavarsia ei vain näy missään. Kuivuusvaurioita on kyllä havaittavissa lehtien kellastumisena ja kärkien ruskistumisena. Olisi ehkä pitänyt kastella? Jos nämä ovat vielä ensi keväänä hengissä, silloin annan lannoitusta ja yritän muistaa kesäisen kastelun.
Japaninvaahtera 'Osakazuki' on viimein kasvanut metriseksi! Syynä siihen on se, että tajusin kerrankin suojata tämän verkolla aikaisin syksyllä, sillä peurat käyvät näykkimässä tätäkin. Yksi verso on lähtenyt kasvamaan suoraan ylöspäin, ehkä lopultakin jonakin päivänä tästä tulee se parimetrinen pikku puu, jonka silmissäni näin, kun tämän istutin... vuonna 2007. Joskus puutarha palkitsee kärsivällisen odottelijan. Se on hyvä pitää mielessä, kun kärsimättömyyskohtaus iskee.
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Ruostekukka – Crocosmia
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Tunnisteet:
acer
,
crocosmia
,
ransu
,
ruskopenkki
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Hienoja myyräsaaliita seitsemän vuoden kokemuksella. Onnea!
ReplyDeleteEhkä ruostekukat eivät ehtineet kukkia tänä kesänä. Minulla ne ovat olleet maassa jo monta vuotta, mutta kukkia ei tänä syksynä näkynyt. Viime yön pakkanen pysäytti täällä kasvun, mutta jotkut jatkavat silti kukkimistaan.
Ransu kiittää!
DeleteVoi tosiaan olla, että erityisen kylmä touko-kesäkuu vei noiden kukinnan. Tosin jossain blogissa näin kukkanupun, mutta kun nyt tuli näin kylmä, ehkä sekään ei ehtinyt kukkia.
Ihana 7 vuotias myyrästäjä. Tuovat vielä sinullekkin tarjolle. Nyt on todella taas aika että saa alkaa miettimään mikä missäkin hyvin onnistuu uuden kevään koittaessa. Viimeyö oli vielä paljon kylmempi kuin edellinen, niin se kasvukausi täällä on sitten päättynyt.
ReplyDeleteVoi että, nyt se syksy sitten tuli. Täällä oli viime yönäkin +2 astetta.
DeleteOlisin ehkä kirkunut tuosta pöydällä olevasta ateriasta. Vaikka tarkoitus olisi ollut kuinka hyvä.
ReplyDeleteOnneksi tiedät jo, että uudet istutusalueet eivät ihan heti näytä siltä, mitä mielikuvissa.
Heh, kaikkeen tottuu, myös joka puolella lojuviin raatoihin :-D
DeleteOnneksi on mielikuvat!
Ei 7v ole vanhus, vaikka ehkä jo haluaakin nukkua pitempiä unia vai mitä Ransu? - Pepsi
ReplyDeleteSeitsenvuotias on just parhaassa iässä!
DeleteRANSU
nuot aamupalat on täälläkin ihan "parhaita" katettu portaille juuri siihen mihin yleensä aamulla kinttusi asetat...ja kaiteella istuu tietysti tarjoilija mairea hymy huulilla.."tykkäsitkö" voi melkein lukea sen naamasta :)
ReplyDeleteHeh. Rakkautta se kuitenkin on ;-)
DeleteVoi miten ihanaa, maittava myyräaamiainen mammallekin :D naukooko teillä pojat kovaan ääneen saaliin kanssa? Meillä Iines on ollut tämän syksyn pihan mahtimetsästäjä ja tuo myyriä näytille alvariinsa. Ei siinä muuten mitään, mutta pitää ihan hirveää huutoa. Naukuu kun se olisi oma pää mikä laitetaan poikki eikä myyrän pää.
ReplyDeleteKyllä pojat tulevat ilmoittamaan ja kerjäämään kehuja. Ei nyt ehkä niin hirveää huutoa kuin mitä kuvailet Iineksen huudoksi :-D Mutta selvä myyrä-ääni niillä on, minun täytyy avata ovi ja kehua ennen kuin alkavat rouskutella.
DeleteEivät myyrät pääse pesimään pihaan, kun on noin reipas vahti. Meilläkin nyt tarvittaisiin Ransun palveluja.
ReplyDeleteRuostekukat eivät ehtineet kukkia minullakaan. Istutin sipuleita eri astioihin, mutta mikään ei kukkinut. Siirsin sitten komeimman sipulin ylätalon perustan eteen. Josko siinä selviäsi talvesta. Aikaisemmin olen ne aina kerännyt sisään syksyllä.
Vaahterat ovat peurojen herkkua. Kaikista metsävaahteran taimista metsässä on latvus syöty meilläpäin. Pihassa ovat saaneet olla enempi rauhassa.
Voi että! Katsoin kuvastasi, että onko teillä kontiaisia - niihin kissa ei taitaisi olla kovin avuksi. Vesimyyriin kyllä!
DeleteMinulla ruostekukat talvehtivat erinomaisesti nimenomaan taloni kivijalan edustalla etelän puolella. Täytyy toivoa, että talvehtivat jatkossakin ja joskus näkisi kukkia.
Komea on! Ransu on seitsenvuotiaanakin ihan parhaimmillaan! Kissoilla on taipumus on olla parhaassa iässä aina ;)
ReplyDeleteTaitavaa myyrästystä myös. Selvästi siinä on aamiainen katettu.
Totta. Itse toivoo tietysti, että kissa olisi terveessä iässä aina. Vuodet tuovat mukanaan myös huolia, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan!
DeleteRansu on tänään ollut todella ahkera. Ainakin kaksi hiirtä ja myyrä, jos pysyin laskuissa, ja siinä vasta ne, joista kerrottiin minulle.
Ja kärsimättömyyskohtaus voi iskeä koska vaan...
ReplyDeleteMinulle kannettiin tänään sisälle aamiainen, joskin hain heti sihvelin, jonka avulla heitin herkkupalan takaisin pihalle;)
Voi että, niinkö menit sitten tekemään ;-)
DeleteKyllä noin komean saaliin jälkeen voi vähän häntää huiskutella ja henkseleitään paukutella.
ReplyDelete:-D Jotenkin mä niin näen Ransun paukuttelemassa henkseleitä!
DeleteOnnea Ransulle! Hänhän on kissa parhaassa iässä ja niin komea.
ReplyDeleteKiitos! On, kaikkea tätä.
DeleteSeitsenvuotiaana kissa on parhaimmillaan. Virtaa riittää eikä ikä vielä paina.
ReplyDeleteJuu, ja yhdeksänvuotiaanakin taitaa olla sama juttu ;-)
DeleteOnko seitsenvuotias tuonut sinulle koskaan yllätysaamiaista sisälle saakka?
ReplyDeleteEräs tuttava kertoi, että heidän kissansa pitää ehdottomasti saada esitellä saaliinsa kunnolla, eli ensiksi niitä ilmestyi oven eteen portaille, sitten sisälle, kuistille saakka, omatekoisen luukun kautta, josta kissa pääsee tupaan, vaikka isäntäväki olisi poissa. Hiiriä sisälle, ääääk, siitä en pitäisi.
Sirpa
Kyllä, tosin eteistä pidemmälle eivät pääse, ovet ovat kiinni. Juuri äskenkin Ransu toi hiiren eteiseen ja vaati kehut ennen kuin söi sen.
DeleteKaikkeen tottuu, hei ;-) Tosin jos tuovat elävinä ja sitten hukkaavat saaliinsa sisälle, siitä hermostun.
On se vaan hienoo, että susta pidetään huolta. Et ois kuitenkaan itse saanut tuota evästä pöytään :D
ReplyDeleteNo en olis saanut, en! Ei noita löydy jääkaapista...
DeleteNiin komea <3 Erinomaisen pullea aamiaisjyrsijä ja annoksen asettelukin on upean orgaaninen! Uskoisin, että annoksen nimi on "Katuva myyrä". Chef Franz, olette ylittänyt itsenne jälleen kerran!
ReplyDeleteKatuva myyrä, heh :-D
DeleteViime päivinä on katuvia hiiriä ja myyriä ilmestynyt eteiseen aika paljon, ja taas äsken Ransu lähti hiipparoimaan uuteen myyräjahtiin. Niitä on liikkeellä, ja nyt ne on napattava, ilmeisesti. Metsästyskausi kuumimmillaan.
Chef kiittää!