Ajattelin käydä kuvaamassa ihanan syysasteri 'Royal Rubyn' kukinnot, sillä olin juuri edellispäivänä niitä ihaillut. Vaan eipä niissä enää ollutkaan paljon kuvattavaa, joku oli käynyt syömässä ne. Muutama kukka ja nuppu oli onneksi jäljellä!
Lost glory
Autumn is the most infuriating time, since there are precious few flowers and leaves anyway, and deer eat almost anything. They come to the gardens with no fear nor shame. The good news is that I discovered a new species, the grey-headed woodpecker! Not that it is very uncommon, but I had not seen it in my garden before.
Kuunliljojen lehdet olisivat upeita sekä vihreinä että keltaisiksi lakastuneina, mutta... tässä olisi komea suurilehtinen jalokuunlilja 'Sum and Substance'...
Täytyypä sitten ihailla muita juttuja. Helminukkajäkkärää ei kukaan syö, ja se on onni, sillä se on koristeellinen syysasussaan. Keskellä näkyy viiniruudan vihreitä lehtiä ja keltaisia pikku kukkia.
David Austin -ruusu 'Winchester Cathedral' on väsymätön.
Vuorikonnantatar on myös saanut kukkia täysin rauhassa. Menin pihalle kuvaamaan erästä kaunista usvaista aamua.
Pihakuusesta kuului suurta papukaijamaista meteliä. Harmaapäätikka! Uusi lajibongaus minulle.
Lintuelämä alkaa kuitenkin käydä vähiin. Näin vielä syksyn viimeisen västäräkin tässä eräänä päivänä, mutta hänkin lienee jo pyrähtänyt pois. Mustarastas kävi syömässä omenoitani, toivottavasti sai hyvän tankkauksen muuttomatkaa varten.
Näkymät ovat kuitenkin ihan kauniita. Ruoho on nyt ihana, sillä se on lakannut kasvamasta. Vastaleikattu nurmi näyttää vastaleikatulta vielä viikonkin päästä. Viimeinkin! Tästä täytyy nyt nauttia toukokuuhun asti, silloin leikkurin kanssa saa taas juosta pihaa ristiin rastiin joka viides päivä.
Etenkin japaninlehtikuusi on upea kuuraisena aamuna.
Kyläniityn yllä viipyvä aamu-usva on kaunis.
Iloista viikonloppua!
Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Syysasteri – Aster novi-belgii
Viiniruuta – Ruta graveolens
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Ihanat usvakuvat!
ReplyDeleteKiitos!
DeleteKaunista on siellä näin syksylläkin. Tunnistatpa hienosti lintuja, en olisi tiennyt kuka tuo on. Pääsimme kuitenkin ihailemaan rubyja vähäsen, peura oli armelias. Kylämaisema keittiön (?) ikkunasta on levollinen..tuolla huomaa varmaan heti jonkun epämääräisen hiipparin.
ReplyDeleteKaunista on todellakin!
DeleteHeh, ei tuolla epämääräisiä hiippareita ole, kun matka on niin hankala. Tai kerran oli, mutta ainakin viisi tyyppiä huomasi sen heti ja tyyppi liukeni liukkaasti.
Ihana usvakuva! Mustarastaan muuttomatkasta en menisi takuuseen; minulle on sanottu etteivät ne aina viitsi matkustaa ;)
ReplyDeleteTotta, mutta jos tuo oli muuttoaikeissa niin varmasti tarvitsi retkievästä!
DeleteHarmaapäätikka on kaunis lintu. Kerran olen nähnyt. Kävi meillä lintulaudalla Sipoossa. Tuo teidän piharuokailija on selvästi esteetikko...
ReplyDeleteHeh, ei tarvitsisi tykätä kaikesta kauniista niin kovasti, minun mielestäni! Tai söisi sitten vain silmillään ;-)
DeleteKauniita syyskuvia, tuo usvakuva on aivan ihana! Ihania syyspäiviä sinulle!
ReplyDeleteKiitos, samoin sinulle!
DeleteKauniita näkymiä syksyllä. Hieno lintubongaus.
ReplyDeleteKiitos! Syksylläkin on kaunista.
DeleteTuo lintu kyllä näyttääkin vähän papukaijalta... Nyt on ollut paljon upeita usvaisia aamuja ja iltoja. Kivaa sunnuntaita sinne! :)
ReplyDeleteTuo vihreä tipu oli niin eksoottisen näköinen, että menin itsekin ihan hämilleni ennen kuin tajusin.
DeleteKiitos samoin!
Ihanat usvakuvat ja muutkin.
ReplyDeleteSinulla on kauniin värinen syysasteri.
Hyvää pyhäpäivää sinne teille.
Kiitos samoin teille!
DeleteUsva ja kuura kaunistavat maisemaa. Aina sitä näyttää löytyvän ihailtavaa puutarhassa, oli ajankohta mikä tahansa.
ReplyDeleteHarmaapäätikkaa en ole koskaan nähnyt. Tunnistamiseen olisin tarvinnut lintukirjaa.
Joskus löytyy jotakin pientä kaunista, joskus kokonainen näkymä.
DeleteNyt onkin ollut melkoisen usvaisia aamuja. Ja mahtavia iltoja kun usva nousee alhaalta pelloilta meille päin. Siinä on jotain taianomaista.
ReplyDeleteHarmaapäätikka on meidän oloihin metkan värinen lintu ja pitää ihan hassua ääntä. Meillä se on odotettu vieras talvisella lintulaudalla.
Usva on kaunista, tänä aamuna se olikin erityisen voimakas.
DeleteVuorikonnantatar se on! Olen pitkään kaivellut mieleni sopukoita ja etsinyt tuota nimeä. Upea usvainen peltomaisema.
ReplyDeleteNo niin, hyvä että nimi nyt löytyi!
DeleteHieno tuo harmaapäätikka! Itsekin joudun pari vuotta sitten kaivamaan lintukirjan esille kun kolme harmaapäätikkaa tupsahti lintulaudalle talipalleroiden kimppuun. Onkohan tikoilla nyt jokin erityinen aktiivinen kausi meneillään, meilläkin oli nimittäin tänään kaksi käpytikkaa pihassa ja harmaapäätikka lensi metsän laidalla. Ei niitä kuitenkaan ihan joka päivä näy.
ReplyDeleteTikat ovat kuulemma nyt liikkeellä.
DeleteRuokin viime talven ekan kerran lintuja ja nyt oikein odotan ilmojen kylmenemistä, että voisin taas täyttää lintulaudan. Vaikka toisaalta meillä on nyt menossa niin jännät ajat pihatöiden parissa, että pitkä kuiva syksy olis kiva!
ReplyDeleteSepä kivaa, että teillä on projektia!
DeleteKauniit aamukuvat! Harmaapäätikat kävivät viime vuonna monta kertaa mökkipihassa, mutta viime kesänä niitä ei näkynyt kertaakaan, kaunis lintu.
ReplyDeleteTuo on tosiaan kaunis; iso ja vihreä - jotenkin eksoottinen.
DeletePaljon käpyjä on kuusessa ja hienon näköinen tikka. Noita ei ole meilläpäin näkynyt.
ReplyDeleteVuorikonnantatar on niin pirteän näköinen kasvi.
Käpyjä on tosiaan runsaasti! Niissä onkin tikoille nakutettavaa.
DeleteKyllä mulla heräis murhanhimo, jos mun kaikki kukat syötäis aina.
ReplyDeleteOlenkin todella murhanhimoinen ihminen :-D
DeleteVoi, on toi kyllä kurjaa, että kukkivat kasvit syödään. Meillä ei ole tuota ongelmaa, puiden rungot kylläkin nakerrellaan ja niihin hangataan sarvia, jos eivät ole verkotettu. Nättejä syyskuvia olet kuitenkin ottanut ;)
ReplyDeleteKukkia syödään niin paljon, etenkin syyskukkijoita... se on todellakin harmillista!
DeleteOnpas erikoisen näköinen tikka! Vinkeä! Ei käy kateeksi urakkaasi yrittää kasvattaa jotain peurojen kanssa. Minusta kuoriutuisi sittenkin ehkä metsästäjä tuossa tilanteessa.
ReplyDeleteJuu totta. En ollut ikinä haaveillut metsästämisestä, mutta piru soikoon...!
Delete