Saturday, 17 October 2015

Vähiin käyvät kukat ja tiput

Ajattelin käydä kuvaamassa ihanan syysasteri 'Royal Rubyn' kukinnot, sillä olin juuri edellispäivänä niitä ihaillut. Vaan eipä niissä enää ollutkaan paljon kuvattavaa, joku oli käynyt syömässä ne. Muutama kukka ja nuppu oli onneksi jäljellä!

Lost glory
Autumn is the most infuriating time, since there are precious few flowers and leaves anyway, and deer eat almost anything. They come to the gardens with no fear nor shame. The good news is that I discovered a new species, the grey-headed woodpecker! Not that it is very uncommon, but I had not seen it in my garden before.


Kuunliljojen lehdet olisivat upeita sekä vihreinä että keltaisiksi lakastuneina, mutta... tässä olisi komea suurilehtinen jalokuunlilja 'Sum and Substance'...

Täytyypä sitten ihailla muita juttuja. Helminukkajäkkärää ei kukaan syö, ja se on onni, sillä se on koristeellinen syysasussaan. Keskellä näkyy viiniruudan vihreitä lehtiä ja keltaisia pikku kukkia.


David Austin -ruusu 'Winchester Cathedral' on väsymätön.


Vuorikonnantatar on myös saanut kukkia täysin rauhassa. Menin pihalle kuvaamaan erästä kaunista usvaista aamua.

Pihakuusesta kuului suurta papukaijamaista meteliä. Harmaapäätikka! Uusi lajibongaus minulle.

Lintuelämä alkaa kuitenkin käydä vähiin. Näin vielä syksyn viimeisen västäräkin tässä eräänä päivänä, mutta hänkin lienee jo pyrähtänyt pois. Mustarastas kävi syömässä omenoitani, toivottavasti sai hyvän tankkauksen muuttomatkaa varten.


Näkymät ovat kuitenkin ihan kauniita. Ruoho on nyt ihana, sillä se on lakannut kasvamasta. Vastaleikattu nurmi näyttää vastaleikatulta vielä viikonkin päästä. Viimeinkin! Tästä täytyy nyt nauttia toukokuuhun asti, silloin leikkurin kanssa saa taas juosta pihaa ristiin rastiin joka viides päivä.


Etenkin japaninlehtikuusi on upea kuuraisena aamuna.

Kyläniityn yllä viipyvä aamu-usva on kaunis.
Iloista viikonloppua!


Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Syysasteri – Aster novi-belgii
Viiniruuta – Ruta graveolens
Vuorikonnantatar – Bistorta affinis

36 comments :

  1. Kaunista on siellä näin syksylläkin. Tunnistatpa hienosti lintuja, en olisi tiennyt kuka tuo on. Pääsimme kuitenkin ihailemaan rubyja vähäsen, peura oli armelias. Kylämaisema keittiön (?) ikkunasta on levollinen..tuolla huomaa varmaan heti jonkun epämääräisen hiipparin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaunista on todellakin!
      Heh, ei tuolla epämääräisiä hiippareita ole, kun matka on niin hankala. Tai kerran oli, mutta ainakin viisi tyyppiä huomasi sen heti ja tyyppi liukeni liukkaasti.

      Delete
  2. Ihana usvakuva! Mustarastaan muuttomatkasta en menisi takuuseen; minulle on sanottu etteivät ne aina viitsi matkustaa ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, mutta jos tuo oli muuttoaikeissa niin varmasti tarvitsi retkievästä!

      Delete
  3. Harmaapäätikka on kaunis lintu. Kerran olen nähnyt. Kävi meillä lintulaudalla Sipoossa. Tuo teidän piharuokailija on selvästi esteetikko...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, ei tarvitsisi tykätä kaikesta kauniista niin kovasti, minun mielestäni! Tai söisi sitten vain silmillään ;-)

      Delete
  4. Kauniita syyskuvia, tuo usvakuva on aivan ihana! Ihania syyspäiviä sinulle!

    ReplyDelete
  5. Kauniita näkymiä syksyllä. Hieno lintubongaus.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Syksylläkin on kaunista.

      Delete
  6. Tuo lintu kyllä näyttääkin vähän papukaijalta... Nyt on ollut paljon upeita usvaisia aamuja ja iltoja. Kivaa sunnuntaita sinne! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo vihreä tipu oli niin eksoottisen näköinen, että menin itsekin ihan hämilleni ennen kuin tajusin.
      Kiitos samoin!

      Delete
  7. Ihanat usvakuvat ja muutkin.
    Sinulla on kauniin värinen syysasteri.
    Hyvää pyhäpäivää sinne teille.

    ReplyDelete
  8. Usva ja kuura kaunistavat maisemaa. Aina sitä näyttää löytyvän ihailtavaa puutarhassa, oli ajankohta mikä tahansa.
    Harmaapäätikkaa en ole koskaan nähnyt. Tunnistamiseen olisin tarvinnut lintukirjaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joskus löytyy jotakin pientä kaunista, joskus kokonainen näkymä.

      Delete
  9. Nyt onkin ollut melkoisen usvaisia aamuja. Ja mahtavia iltoja kun usva nousee alhaalta pelloilta meille päin. Siinä on jotain taianomaista.
    Harmaapäätikka on meidän oloihin metkan värinen lintu ja pitää ihan hassua ääntä. Meillä se on odotettu vieras talvisella lintulaudalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Usva on kaunista, tänä aamuna se olikin erityisen voimakas.

      Delete
  10. Vuorikonnantatar se on! Olen pitkään kaivellut mieleni sopukoita ja etsinyt tuota nimeä. Upea usvainen peltomaisema.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin, hyvä että nimi nyt löytyi!

      Delete
  11. Hieno tuo harmaapäätikka! Itsekin joudun pari vuotta sitten kaivamaan lintukirjan esille kun kolme harmaapäätikkaa tupsahti lintulaudalle talipalleroiden kimppuun. Onkohan tikoilla nyt jokin erityinen aktiivinen kausi meneillään, meilläkin oli nimittäin tänään kaksi käpytikkaa pihassa ja harmaapäätikka lensi metsän laidalla. Ei niitä kuitenkaan ihan joka päivä näy.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tikat ovat kuulemma nyt liikkeellä.

      Delete
  12. Ruokin viime talven ekan kerran lintuja ja nyt oikein odotan ilmojen kylmenemistä, että voisin taas täyttää lintulaudan. Vaikka toisaalta meillä on nyt menossa niin jännät ajat pihatöiden parissa, että pitkä kuiva syksy olis kiva!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä kivaa, että teillä on projektia!

      Delete
  13. Kauniit aamukuvat! Harmaapäätikat kävivät viime vuonna monta kertaa mökkipihassa, mutta viime kesänä niitä ei näkynyt kertaakaan, kaunis lintu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on tosiaan kaunis; iso ja vihreä - jotenkin eksoottinen.

      Delete
  14. Paljon käpyjä on kuusessa ja hienon näköinen tikka. Noita ei ole meilläpäin näkynyt.
    Vuorikonnantatar on niin pirteän näköinen kasvi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käpyjä on tosiaan runsaasti! Niissä onkin tikoille nakutettavaa.

      Delete
  15. Kyllä mulla heräis murhanhimo, jos mun kaikki kukat syötäis aina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olenkin todella murhanhimoinen ihminen :-D

      Delete
  16. Voi, on toi kyllä kurjaa, että kukkivat kasvit syödään. Meillä ei ole tuota ongelmaa, puiden rungot kylläkin nakerrellaan ja niihin hangataan sarvia, jos eivät ole verkotettu. Nättejä syyskuvia olet kuitenkin ottanut ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkia syödään niin paljon, etenkin syyskukkijoita... se on todellakin harmillista!

      Delete
  17. Onpas erikoisen näköinen tikka! Vinkeä! Ei käy kateeksi urakkaasi yrittää kasvattaa jotain peurojen kanssa. Minusta kuoriutuisi sittenkin ehkä metsästäjä tuossa tilanteessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu totta. En ollut ikinä haaveillut metsästämisestä, mutta piru soikoon...!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!