Uusia sinivuokkoja on nousussa. Olin lähes unohtanut, että vuokko-esikkopuutarhassakin kasvaa sinivuokko! Tämä on saanut niskaansa keväisen annoksen kompostimultaa, ja sitä näyttää olevan vähän tukassakin.
There are two native Hepaticas in my garden. They are so sweet and hairy.
Mustin puutarhaan on ilmestynyt pari sinistä isokevättähteä. Siirsin nämä viime kesänä aiempaa parempaan paikkaan kun olivat niin varjossa, mutta en enää muistanut minne. Nyt selvisi!
Talventähdet ovat kukintansa lopulla, mutta kultasahramit 'Cream Beauty' ovat vielä vedossa.
Siirrytään takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Sen reunamilla kasvavaan kultaherukkaan ovat puhkeamassa lehdet. Samoin on kaikkien herukoiden laita. Taikinamarjoissa ja etenkin lamoherukoissa onkin jo pienet avautuneet lehdet.
Lehtoakileijoissa on jo suuret lehtiruusukkeet. Kivimuurin suojissa kasvaa erityinen akileija, ja tästä näystä olen erittäin iloinen! Tämä on sysiakileija. Sekin on selvinnyt talvesta! Hurmaava periskooppi tämä.
Sysiakileija ei varmaankaan ole erityisen herkkä tai talvenarka, mutta kasvien jälleennäkeminen vain tuottaa niin suunnatonta riemua näin keväisin. Istutin tämän vasta viime vuonna, ja uusista kasveista ei koskaan tiedä. Kun ei niistä vanhoistakaan voi olla varma!
Vuokko-esikkopuutarhan puolivarjossa kasvavat pikkusinililjat ovat viimein avanneet kukkansa. Näissä on hieno sinisävy. Vaikka pidän idänsinililjasta, pidän erityisesti tästäkin. Tällainen viileä ja kalvakka sininen oikein hohtaa iltavalossa.
Ransu esittelee, huomasitko?
Pehmoista illanjatkoa!
Isokevättähti – Scilla luciliae
Lamoherukka – Ribes glandulosum
Kultaherukka – Ribes aureum
Kultasahrami – Crocus chrysanthus
Pikkusinililja – Scilla bifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Taikinamarja – Ribes alpinum
Talventähti – Eranthis
.JPEG)
.jpg)
Oih, mikä karvapehva ilta-auringossa!
ReplyDeleteTaas Ransu varasti shown kaikilta kukilta!
Minäkin kuvasin tänään herukanlehtiä, ovat tosi isoja jo!
Lamoherukassa olisi ollut vielä isommat, mutta en viitsinyt itse lamoutua niin matalalle, joten kuvasin sitten mustaherukkaa....
Herukassa lehtiä? Ei meillä vaan. No, siitä onkin hyvä laskee, että montako päivää myöhemmäsä kevät etenee meille. Kevvään kukat taitaa olla enimmäkseen sinisiä ja keltasia?
ReplyDeleteMarja; Ransu tarkoituskin oli varmaan varastaa show, kun se heilutti häntäänsä niin häiritsevästi kukkien edessä, joita yritin kuvata. Oli sitten pakko ottaa Ransun häntä kuvaan mukaan. Ja hieno häntähän se onkin.
ReplyDeleteJoo, huomasin blogissasi herukanlehdet! Meillä näyttää olevan herukat ihan samassa vaiheessa, vaikka sinivuokkojen suhteen kuljenkin vähän jälkijunassa.
Maija; Ahaa, ai ei vielä? Edellisessä postauksessa näkyi pyöräni navetan kulmalla, ja siinä vieressä kasvava mustaherukka on jo hieman vihertävä johtuen puhkeamassa olevista lehdistä! Lamoherukka on tosiaan ihana, kun se puhkeaa niin aikaisin lehteen, että siinä onkin jo nyt ihan oikeat lehdet, vaikkakin pienet vielä.
Hephatica gehören wegen der schönen blauen Farbe auch zu meinen Lieblingsblumen.
ReplyDeleteHier sind sie aber schon verblüht.
Gruß, Anette
On siellä kevät pidemmällä kuin meillä täällä karulla Suomenselällä. Sinivuokkoja on jo aika paljon ja vähän krookuksia,. muuta ei vielä ole. No, ylensähän täällä onkin krookusten kukinnan paras aika vasta Vapun tienoilla.
ReplyDeleteMukavaa viikonloppua!
Hyvin taas huomaa miten eri aikaan kevät etenee eri puolilla maata - ei meilläkään täällä Vantaalla vielä juurikaan viherrä.... ehkä pihoissa suojaisilla paikoilla voidaan olla edellä, mutta yleinen vaikutelma on vielä hyvin alaston. Tänään taitaa tulla sadetta ja jospa sen myötä alkaisi vähän vihertämään.
ReplyDeleteKiitos pehmopojalle esittelystä!
ReplyDeleteMinä bongasin eilen pihalta ekan sinivuokon, mutta luonteeni vastaisesti innostuin niin haravoinnista ja oksien hakettamisesta, etten malttanut hakea kameraa ja kuvata auringossa paistattelevaa kukkaa. :O)
ReplyDeleteIhania kuvia ja tunnelmia<3 Minullakin sysiakileijan siemenet viimein itävät! Luulen että hyötyivät kylmäkäsittelystä, mutta kauan kesti itäminen joka tapauksessa. Olin siinä uskossa, että akileijat itää helposti ja nopsaan?!
ReplyDeleteToisiksi viimeisessä kuvassa Ransun läsnäoleva osa on kuin keijukaisen partaa :) Ja kai Ransu nyt elämäntapasinisenä on hienojen sinisävyjen asiantuntija ja siksi paikallaan pikkusinililjojen esittelijänä?
ReplyDeleteHurmaava linssilude tuo Ransu :)
ReplyDeleteTäälläkin on akileijoissa jo pieniä sykerön alkuja! Sysiakileija? Never heard! Aina sitä onneksi oppii...:)
Vanhempieni pihallakin kukkivat jo sinivuokot! Niissä on kyllä niin upea väri, lähes yhtä upea kuin Ransussa. Musin oma puutarha on ihana! Harvalla kissalla on.
ReplyDeleteMustin puutarhassa on ihana keltaisen sävy. Vähän sama kuin siinä tuomassani kullerossa. Oi, nuo sinivuokot on niin suloisia, niille ei meillä ole sopivaa paikkaa. Täytyy käydä unelmien mummonmökin saunan takana bongailemassa, siellä on keväisin kaunis sininen matto.
ReplyDeleteSinivuokot ♥.
ReplyDeleteJa muhkea karvapeffa (vai onko se karvalakki ?) :)
Anette Ulbricht; Hier werden sie gerade erst anfangen. Sie sind charmant!
ReplyDeleteMummeli; Täällä ei ole ollut ollenkaan niin kovia yöpakkasia kuin mantereella, se vaikuttaa ihan varmasti. Vaikka toisaalta päivälämpötilat jäävät muutamaa astetta alhaisemmiksi kuin lämpimimmissä manner-Suomen paikoissa, yöpakkasten puute pistää kevään tapahtumaan.
Toivottavasti sielläkin alkaa nyt tapahtua!
D-mallI; Ahaa! Täällä on oikeastaan nurmi jo vihreää, mutta siitä kiitos kuuluu sammalelle ja mukulaleinikille :-D Routa varmaan vaikuttaa, täällä se näyttää sulaneen jo.
Myrsky ja Minna; Aina valmiina ja ilonanne!
MINNA; Voi että, miten niin pääsikin käymään ;-D
Minna; En ymmärrä akileijoista... jotkut siemenet ovat itäneet muutamassa viikossa, toisilla kestää piiitkään - siis akileijoja kaikki tyynni. Kylvin juuri Rohan-puutarhaano tulevaa 'Tower White' -akileijaa, toivottavasti se itää kohtuullisessa ajassa. 'Green Apples' iti jo syksyllä!
Ella; Ennen joulua huomasin, että Ransu muistuttaa joulupukin partaa, nyt se onkin kevätkeijun parta! Elämäntapasininen :-)
Mama; Sysiakileija kukki yhdelllä kukalla vime kesänä, sillä on jännä tumman violetti kukka.
Mamma N; Jokainen kissa on puutarhan arvoinen! Helmilläpä on viidakko.
Tiina; Minustakin tuo kalvakka keltainen on ihana! Ihan kuin olisin jo löytänyt sen kulleron ledenalkuja... vai näinkö unta. En nyt haluaisi mennä tuonne kastumaan! Tuo Mustin kopin edustan tumman ja vaalean keltaisen yhdistelmä on ihana, kun siihen tuli mukaan vielä violetinsinistä. Sun mummonmökkipaikka vaikuttaa taivaalliselta, se on niin söpö!
AnnaS; Tarvittaessa myös lakki ;-)
Ihanan karvainen kuva päättää värikkään puutarhakatsauksen. Ransu varmaan meinasi, että pyyhkäistää vähän hännällä, jos mamma on vaikka ripotellut kompostimultaa kaikille kukille.
ReplyDeleteKeväällä kaikki mullasta nouseva tuntuu niin upean yllätykselliseltä ja parhaita ovat tietenkin ne, joita ei ole edes muistanut istuttaneensa tai ne, jotka on jo kuvitellut menettäneensä.
Mukavaa ja valoisaa viikonloppua sinne saaristoon!
Oi tuota kevään kukkien kauneutta.
ReplyDeleteBetween; Ihan juuri noin minustakin tuntuu, ja tänä keväänä kaikki tuntuu kasvavan tosi hyvin (paitsi että niitä syödään tosi hyvin myös). Yhdet keltakukkaiset helmililjat, joita ei näkynyt viime keväänä ollenkaan, ovat välivuoden jälkeen nousseet versomaan! Ihmeellistä. Ja laukkoja tuntuu olevan enemmän kuin koskaan, viime vuonna niitäkin nousi kituliaasti.
ReplyDeleteKiitos, hyvää viikonloppua teillekin!
Kosotäti; Kevään kukat ovat herkkiä :-)
Nikita!
ReplyDeleteNyt täytyy myöntää, että menee hieman yli... lienee jotain tekemistä karvalakkien kanssa ;-)
ReplyDeleteSysiakileija, kiehtova nimi. Onko sillä sysimustat kukat vai mistä nimi tulee? Ihania kukkijoita sinulla. Ja Ransun ihanan pehmoinen karvapyrstö <3 Lumoavia kevään hetkiä sinulle ja poitsuille.Täällä tuulee niin kylmästi,että ehkäpä pilkkihaalarit päällä tarkeneis pihalla,aurinko sentään paistaa...
ReplyDeleteSysiakileijani teki viime vuonna yhden kukan, eikä se sysimusta ollut, esimerkiksi 'Black Barlow' on paljon mustempi. Joten en tiedä, mistä nimi tulee. Kukka on kyllä tumma, sellainen ihana tummahko violetti.
ReplyDeleteKiitos, täälläkin tuulee niin, että kerrankin saan konttorihommia tehtyä, ja hyvä niin. Tähän aikaan vuodesta ne jäävät muulloin aina kakkossijalle! Tänään on lisäksi ollut oikein harmaa sadepäivä, mutta huomenna pitäis taas olla aurinkoa :-)
Kiitos, ja mukavaa kevään jatkoa & vapaata sinulle ja karvakuonoille!
Etkös sä vois tehä semmosen puutarhakirjan, jossa karvapöksyt esittelee sun kasvejas ja puutarhaa. Olis varmalla hittituote. Paas miettien...
ReplyDeleteHeh, kiitos vinkistä! Meinaat, että pojat toisivat kasveihin vähän lisäarvoa... No, kyllähän ne tänne puutarha / (hidas)remonttiblogiin ovat tuoneet paljon kissaihmisiä, joita ei voisi puutarha- ja remppa-asiat vähempää kiinnostaa :-D
ReplyDeleteNimenomaan. Sitä venäläistä karvareuhkaa sanotaan Nikitaksi, sen entisen pressan mukaan.
ReplyDeleteEnpä ollut törmännyt nimeen, ja kun en ole ko. henkilöön myöskään livenä törmännyt, niin... Mutta ei ollut vaikea arvella, mihin viittasit. Ihan selvä Nikita kiven päällä!
ReplyDelete