Huhtikuun kalenteripoika

Kuka on taas tuonut roskia sänkyyn? Valkoinen hieno pussilakana on täynnä kuraisia tassunjälkiä, jotka ovat epäilyttävän kookkaita.
Ja kuka taas kynsii sohvaa, ja repii tapettia oven pielestä?
Kuka kiipeää alumiinitikkaita pitkin liukkaalle peltikatolle, vaikka mamma on sata kertaa kieltänyt?
Entä kuka härnää isoveljeä ja kerjää verta nenästään? Kuka meni taas tänäänkin tekemään tuttavuutta kylille tulleeseen Vippe-kolliin, vaikka sekin tietää varmaa turpiin saamista?
Kuka, kukakohan?

Sehän on Ransu, aina yhtä aktiivinen veijari, joka ei kyllästy härnäämään. Joka aamu se puree mammaa nenästä, ja usein iltaisinkin. Ja myös siinä välissä. Tänään, kun istahdin töiden lomassa puutarhatuoliin, tuli Ransu avuliaasti puremaan nenästä ja asettui sitten syliini ja kehräsi kovaäänisesti. Vaikka ei se muulloin sylissä viihdy, mutta silloin se on paikallaan, kun mamma on juuri aikeissa nousta jatkamaan hommia.

Ransu ei ole ainoa, joka tuo rapaa sisälle. Syyllistyn siihen itsekin. Ja entäs Musti, itse isäntäpantteri! Se tulee sisään ja asettuu keittiön pöydälle puhdistautumaan. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo pöytää.

Mustista on lisäksi irronnut todella paljon karvaa. Isäntä riisuu pitkät kalsarit, on kevät!

Niin, on kevät. Se yksi 'Katharine Hodgkin', jonka suojasin kuvulla, ehti kukkaan, jonka ikuistin ennen kuin se lopulta syötiin, kun piti jo suojata muuta. Takana näkyy kaveri, jonka nupun kärjestä on rouskaistu pala, mutta sekin avautui sulokkaasti. Nämä ohuet terälehdet ovat niin söpöt avautuessaan, kun ne ovat vielä vähän rytyssä!

Kevään tunnistaa siitäkin, että pyörä on otettu esiin! Tai olisi tämän voinut ottaa jo kuukausi sitten, ei vain ole tullut otettua. Tämäkin on ihanan sininen, kuten kurjenmiekka, ja ...

... Ta-daa! Ensimmäiset sinivuokot ovat auki pihallani! Lisäksi kuulin Brändöstä tästä nurkan takaa, että sielläkin oli noteerattu kevään ensimmäiset sinivuokot. Tänään on selvästi saariston virallinen sinivuokkopäivä.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on pian kirimässä lehtosinivuokkojen rinnalle.

Takaisin kuukauden kalenteripoikaan. Sekin on sininen, vaikka tässä iltavalossa näyttääkin ihan hassun väriseltä. Ransu on sinitabby. Ja ihan viattoman näköinen, varmasti syytön mihinkään rapaan. Ja vaikka olisikin syyllinen, niin pieni annos mikrobeja sängyssä lisää varmasti mamman vastustuskykyä, eikö niin? Ilmankos olen tuskin koskaan kipeänä!

Aamuisin Ransu on yhtä ihana ja kamala, kun se on niin pehmeä ja toisaalta yrittää niin sinnikkäästi purra minua hereille. Tänäänkin se oli kietoutunut pääni ympärille kuin pehmein karvalakki, ja unettavan lämmin se olikin – paitsi se tappajahai-puoli, joka yritti jatkuvasti käydä nenäni kimppuun.
Kalenteripoika lähettää pehmeät puskut ja kipakat nenänpuraisut kaikille ihanille kissatädeille!

April calendar boy is Ransu, who sees to it that I have enough soil and other earthly debris even in my bed.

Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Unkarinsinivuokko – H. transsilvanica