Wednesday 9 April 2014

Huhtikuun kalenteripoika

Kuka on taas tuonut roskia sänkyyn? Valkoinen hieno pussilakana on täynnä kuraisia tassunjälkiä, jotka ovat epäilyttävän kookkaita.
Ja kuka taas kynsii sohvaa, ja repii tapettia oven pielestä?
Kuka kiipeää alumiinitikkaita pitkin liukkaalle peltikatolle, vaikka mamma on sata kertaa kieltänyt?
Entä kuka härnää isoveljeä ja kerjää verta nenästään? Kuka meni taas tänäänkin tekemään tuttavuutta kylille tulleeseen Vippe-kolliin, vaikka sekin tietää varmaa turpiin saamista?
Kuka, kukakohan?

Sehän on Ransu, aina yhtä aktiivinen veijari, joka ei kyllästy härnäämään. Joka aamu se puree mammaa nenästä, ja usein iltaisinkin. Ja myös siinä välissä. Tänään, kun istahdin töiden lomassa puutarhatuoliin, tuli Ransu avuliaasti puremaan nenästä ja asettui sitten syliini ja kehräsi kovaäänisesti. Vaikka ei se muulloin sylissä viihdy, mutta silloin se on paikallaan, kun mamma on juuri aikeissa nousta jatkamaan hommia.

Ransu ei ole ainoa, joka tuo rapaa sisälle. Syyllistyn siihen itsekin. Ja entäs Musti, itse isäntäpantteri! Se tulee sisään ja asettuu keittiön pöydälle puhdistautumaan. Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo pöytää.

Mustista on lisäksi irronnut todella paljon karvaa. Isäntä riisuu pitkät kalsarit, on kevät!

Niin, on kevät. Se yksi 'Katharine Hodgkin', jonka suojasin kuvulla, ehti kukkaan, jonka ikuistin ennen kuin se lopulta syötiin, kun piti jo suojata muuta. Takana näkyy kaveri, jonka nupun kärjestä on rouskaistu pala, mutta sekin avautui sulokkaasti. Nämä ohuet terälehdet ovat niin söpöt avautuessaan, kun ne ovat vielä vähän rytyssä!

Kevään tunnistaa siitäkin, että pyörä on otettu esiin! Tai olisi tämän voinut ottaa jo kuukausi sitten, ei vain ole tullut otettua. Tämäkin on ihanan sininen, kuten kurjenmiekka, ja ...

... Ta-daa! Ensimmäiset sinivuokot ovat auki pihallani! Lisäksi kuulin Brändöstä tästä nurkan takaa, että sielläkin oli noteerattu kevään ensimmäiset sinivuokot. Tänään on selvästi saariston virallinen sinivuokkopäivä.

Unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' on pian kirimässä lehtosinivuokkojen rinnalle.

Takaisin kuukauden kalenteripoikaan. Sekin on sininen, vaikka tässä iltavalossa näyttääkin ihan hassun väriseltä. Ransu on sinitabby. Ja ihan viattoman näköinen, varmasti syytön mihinkään rapaan. Ja vaikka olisikin syyllinen, niin pieni annos mikrobeja sängyssä lisää varmasti mamman vastustuskykyä, eikö niin? Ilmankos olen tuskin koskaan kipeänä!

Aamuisin Ransu on yhtä ihana ja kamala, kun se on niin pehmeä ja toisaalta yrittää niin sinnikkäästi purra minua hereille. Tänäänkin se oli kietoutunut pääni ympärille kuin pehmein karvalakki, ja unettavan lämmin se olikin – paitsi se tappajahai-puoli, joka yritti jatkuvasti käydä nenäni kimppuun.
Kalenteripoika lähettää pehmeät puskut ja kipakat nenänpuraisut kaikille ihanille kissatädeille!

April calendar boy is Ransu, who sees to it that I have enough soil and other earthly debris even in my bed.

Lehtosinivuokko – Hepatica nobilis
Unkarinsinivuokko – H. transsilvanica

28 comments :

  1. Oih, kalenteripoika <3 Melkoinen raikulipoika! Iltavalokuvassa on upeat värit, kun taustasta löytyy samoja sävyjä kuin Ransussa on mausteina silmissä ja nenussa. Tuota kuvaa piti katsoa ja pitkään :)

    ReplyDelete
  2. Ihana kalenteripoika. Kyllä kelpaa ottaa pusuja vastaan ja rakkautta ne puraisutkin on.

    ReplyDelete
  3. Ella; Raikulipoika, sehän se on! Ransuun ei voi koskaan kyllästyä, se pitää siitä itse huolen. Ja onhan se niin ihana ♥

    Mimon mami; Niinhän ne on, eikä se ihan tosissaan pure, mutta kun nenässä tuntuu ne vähän hellemmätkin puraisut!

    ReplyDelete
  4. Voi että, nenäpurija työssään aamuin illoin ja miksei vähän päivälläkin. On nuo kissat ihania kavereita.

    ReplyDelete
  5. Vaikka en kissatäti olekaan (mutta koiratäti kylläkin) tiedän, miltä hiekka tuntuu lakanoissa! Mutta on noista elukoista niin paljon iloa, että sietää hiekat ja puraisutkin!

    ReplyDelete
  6. Nättejä kevätkuvia!! No KUKA?? Kuka tai ketkä ne on??? Meillä on kanssa sängyssä vaikka minkälaista karahkaa, risuja ja neulasia. Kitkät villahousut imuroivat kaiken ulkoa. Ja kyllä sitä itsekin sisälle kannetaan vaikka itä. Eikä koko ajan voi olla siivoamassa, siihen se elämä menisikin, jos aikoisi siistinä pitää. Eiku eletään täysillä pihalla taas syksyyn asti...

    ReplyDelete
  7. Meijän Putte puree mua käteen kun mää silitän sitä. Aattelen sen osottavan sillä rakkautta. Kyllä mua sais nennäänki purra, vaikka ei siihen olis niin mukavaa herätäkkään. Ransu on kyllä oikee persoona. :-)

    ReplyDelete
  8. Oi kiitos Ransu, tämä kissatäti ainakin on haltioissaan terveisistä! Olet Saila onnekas, kun saat herätä aamuisin päärynän puraisuun : )

    ReplyDelete
  9. Voi kalenteripoikaa ja veljeänsä ♥ Aina yhtä komeat ja hurmaavat! Ja sinivuokkojakin!

    Roskat saa sängystä pyyhkäisemällä pois ja pesukone pesee lakanat. Tiskiriepu taas on sitä varten, että pöytä saadaan pyyhittyä tarvittaessa ;)

    Mutta miten ne tietävätkin just silloin tulla syliin, kun pitäisi mennä toimittamaan jotakin muuta?

    ReplyDelete
  10. Oih! Kyllä tuommoinen hurmuripioka saisi minunkin nenääni pureskella ihan vapaasti! :)

    ReplyDelete
  11. Veijari Ransu ♥
    Meillä multaa taitaa kulkeutua sisään eniten puutarhurin villasukissa :) Pitkät kalsari pidetään vielä päällä, mutta eiköhän riisuminen täälläkin ala piakkoin.

    ReplyDelete
  12. Mummeli; Lemmikit on ihania kavereita.

    Vilma; On niistä niin paljon iloa, ja monet periaatteessa harmittavat asiat myös naurattavat.

    Tylsä Mörökölli; Näin se menee, nyt nautitaan ulkoilmasta ja tuodaan puutarhaa pieninä murusina myös sisälle ;-)

    Maija; Rakkautta ne puraisutkin on!

    Inka; Kipakan päärynän puraisu :-D

    Henna, Friede ja Figo; Kyllä, silloin oikein parkkeerataan. No, olinhan minä otettu, tietysti.

    Mama; Ja niin pureskelisikin, jos pystyisi!

    Cheri; Ehkä Nero pohtii takatalven mahdollisuutta ja pitää vielä kiinni kalsareistaan ;-)

    ReplyDelete
  13. Nenäänpurijaa ei voi vastustaa, kun se on niin ihanan pörröinen, vaikka purisikin nenään. <3

    Eikä kissaa, joka on juuri käynyt syömässä ja hönkäisee kissaruoan tuoksut ihmisen naamalle. <3

    ReplyDelete
  14. Sarjassamme rakkaat ja raivostuttavat eläinystävämme :)Kissojen tuoma kura on vielä pientä verrattuna koirien tuomaan, vaikka yritänkin aina tassuja pyyhkiä kuraisilla ilmoilla. Mutta kyllähän siihen meilläkin kissat syyllistyy myös.

    ReplyDelete
  15. Kyllä nyt jäi saariston virallinen sinivuokkopäivä täysin kalenteripoikien varjoon! Niin merkittävä kuin sinivuokkopäivä onkin.
    Meillä tunnutaan vaihtavan noita karvakalsareita ympäri vuoden, kerran viikossa kerään sohvan selkänojasta suunnilleen kissankokoisen kasan erivärisiä kalsari- ja varmaan villapaitakarvojakin!
    Viime aikoina olen kerännyt lakanoista tavanomaisten hiekka- ja kurakökkäreiden sekä neulasten lisäksi myös metsähiiriä!
    Onni on niin huoletivainen, että tuo myös minulle pientä välipalaa, onneksi on kuitenkin sen verran ahne, että syö ne vesimyyrät itse.
    Ei siinä mitään, tosi söpöjä nappisilmiä ne metsähiiret ovat :) Ne Onni tuo elävinä sisälle ja minä availen niille ulko-ovea, että pääsevät takaisin metsään....

    ReplyDelete
  16. Hur man än försöker odla vackra blommor är det nog ändå naturens egna som är allra vackrast. Blåsipporna lyser upp i de gråa backarna, hoppas det blir fint väder i helgen så att jag hinner njuta litet av dem.

    ReplyDelete
  17. Karvanvaihtoaika on meilläkin, ja neulasia sun muuta roskaa kohta enemmän sisällä kuin ulkona. Vaan kevät on niin ihanaa aikaa, ettei muutamat karvat ja roskat iloa sumenna.

    ReplyDelete
  18. Oli talossa kissa tai koira, kuraa ja hiekkaa riittää.
    Tuo Unkarin sinivuokko on ihana.

    ReplyDelete
  19. Voihan sinitabby sentään! :D
    Pikku roskat ei meilläkään saa reaktiota aikaan, ne kun on niin normaalia. Kenellä muka on PUHDAS koti, ei ainakaan meillä, onneks!

    Mutta kyllä mekin on saatu palautetta, nimittäin eilen. Mutsi laittoi toissapäivänä uuden netistä tilaamansa maton olkkarin lattialle ja 24 tuntia myöhemmin töistä tullessaan - eli eilen - oli siinä hyvin imeytyneet ripulit!

    Pakko oli merkata matto, kun sattui hätäkin olemaan. Se oli Eikka. Mutta ehkä olisin ittekin tehnyt, jos olis ollut hätä. Mutsi puhdisti viimeistä päivää ja nyt siinä on hieno ruskea läntti yhä jäljellä. Uhkasi ostaa seuraavaksi kakanvärisen maton!

    ReplyDelete
  20. Sirpa ja Kollo; Kissanruualta tuoksahtavat pusut ovat kumminkin aika ihania :-)

    Sesse; Juu, koirien kanssa kuraisuus on potenssiin kymmenen!

    Suvikummun Marja; Voihan kalsarikarvat :-D Ja hiiret sängyssä! Voi ei!

    Carita; Blåsipporna är kanske de vacraste naturblommor som finns :-)

    Between; Tosiaan, ei tätä iloa sumenna mikään rapa, sehän on vain yksi kevään merkeistä!

    Kosotäti; Kyllä lemmikeistä aina likaa ja roskaa tulee, se kuuluu asiaan.

    Sulo; Voi ei, kakkamatto :-D

    ReplyDelete
  21. Mitäs pienistä kurista, tassunjäljistä päiväpeitolla tai keittiön pöydältä leivän päälle leijuvista karvoista,kun ovat noin kommeita ja ihan viattoman näköisiäkin poikia :)

    ReplyDelete
  22. Katja; Niin juuri! Tuollaisten hurmureiden kanssa on ilo elää.

    Myrsky ja Minna; ♥ Pörr, pörr, pörrrr!
    Hauks!
    terveisin RANSU

    ReplyDelete
  23. Ihanat pojat! Noinko meinaat, että he toisivat roskia sisälle? Ettet vaan toisi ihan itse :D

    ReplyDelete
  24. Kovin sinistä teillä, ihana väri!

    ReplyDelete
  25. Mamma N; Jaa että minä vai???!

    Pioni; Ihania sinisiä, kaikki tyynni. Sinisen monet sävyt ovat kauniita.

    ReplyDelete
  26. Kalenteripojalle ja Mustille kans nenupusu. Ei purra, ihan vaan pussataan!

    ReplyDelete
  27. Ransu ei ehkä voi vastustaa, vähän pitää kokeilla hampailla nenää... ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!