Monday, 21 April 2014

Projekti "The Rima"

Tänä keväänä raportoin näköjään kaikesta vähän myöhään, mutta parempi niin kuin ei ollenkaan...
Pari viikkoa sitten aloitin ikuisuusprojektin nimeltä talon rimoitus. Vanhassa talossani oli jäljellä ikivanha seinälaudoitus, josta sai mallin ja mitat uusiin lautoihin. Ne ovat erityisen leveitä. Talo laudoitettiinkin jo pari vuotta sitten.
Rimat ovat odottaneet taapelissa sitä, että käyn niihin käsiksi. Vanhat rimat kun olivat paitsi niin ikään erityisen leveitä, myös kulmistaan viistettyjä. Niiden höyläyttäminen olisi käynyt liian kalliiksi, joten päätin, että viistän ne itse. Omistan sentään sähköhöylän, mikä on selvä etu heihin verrattuna, jotka laudoittivat talon edellisen kerran kai joskus 1800-luvulla.

Höylätyt viisteet erottuvat vaaleampina reunoina jo vähän harmaantuneissa rimoissa. Keskimmäinen rima on ollut taapelissa toisin päin ja se ei ole harmaantunut. Rimat, kuten seinälaudatkin, kiinnitetään sydänpuoli ulospäin.

Olin arvellut, että saisin paikoilleen ehkä kolme rimaa päivässä, kun ne pitää paitsi höylätä myös sahata seinän yläosan sahalaitareunan mukaan. Yllätyksekseni sain kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä kahdeksan rimaa paikoilleen!
Sitten tuli vastaan ikkuna, joka kaipaa ensin listat ympärilleen ja sitten tajusin, että siitä eteenpäin tulee uusi kuisti, jonka sisälle ei tarvinne rimoja asentaa. Talon päädyissä on puolestaan se vika, että päätykolmioiden panelointi on etenkin alareunastaan vaihdettava, ja koska sahalaitakuvio vaikuttaa rimojen sahaukseen, ei päätyjäkään kannata aloittaa, koska sahalaita ei ehkä osu aivan samoille kohdille. Takaseinään on puolestaan turha uhrata kokonaisia rimoja, sinne voi käyttää pätkiä, jotka ovat jääneet yli muilta seiniltä.
Niin tämäkin ikuisuusprojekti jämähti taas paikoilleen.

Uudet rimat julkisivun pätkään saanut talo on silti kivan näköinen, siitä tuli taas askelta enemmän talon näköinen. Kun kohtapuoliin saan valmiiksi ensimmäisen julkisivun ikkunoista, näyttää se taas hivenen paremmalta. Näistä pienistä valmiista murusista saa kovin paljon pontta ja hyvää mieltä. Seinä näkyy makuuhuoneen ikkunasta.

Aika moni on pyöritellyt silmiään näille projekteilleni, jotka ovat varsin työläitä ja hitaita. Mutta toisiko nopeus lisäarvoa? Tarkoitan, että jotakinhan täytyy ihmisen tehdä, ja valmis ei välttämättä ole paras tilanne. Rakentamisvaihe tuottaa tekemisen iloa. Ei silti, ei tekeminen tällä tontilla lopu...
Mutta jos talossa on vielä jäljellä seinälaudoitus yli sadan vuoden takaa, kuka minä olen sitä vaihtamaan toisenlaiseksi. Lautojen leveydestä tulee tietty rytmi, joka on esimerkiksi 50-luvun talossa täysin erilainen kuin 1800-luvun talossa. Sama asia on ikkunoiden kanssa. Onneksi niitäkään ei ollut vaihdettu, enkä olisikaan ostanut taloa, jossa näin olisi tehty.

Pari viikkoa sitten otettu behind the scenes -kuva: tässä komeilevat rimapino ja muutama muukin laudanpätkä, pino pöllejä ja viime vuonna kaadetusta vaahterasta peräisin olevat risut. Näitähän pihallani riittää, en vain useinkaan jaksa näitä kasoja kuvata. Oman jaksamisen takia täytyy keskittyä niihin paikkoihin, joissa silmä jo vähän lepääkin.
Iloista uutta viikkoa!

I started the wall cladding project only to discover I must wait until I get some other stuff done first... so typical. The good news is, there are (more than) enough projects to keep me occupied!

41 comments :

  1. Ihailen innostustasi ja määrätietoisuuttasi. Valmista tulee pikku hiljaa!
    Ja Ransu se sitten oottelee kainaloonsa työmyyrää..
    Onhan tikkaat hyvin maassa paikallaan..? :)

    ReplyDelete
  2. On sinulla kyllä upeat puitteet, aivan upeaa :)

    Ajattelin vinkata ryhmästäni facebookissa minne kaipaan lisää puutarhablogeja :)

    https://www.facebook.com/groups/231099553716559/

    ReplyDelete
  3. Leena & Pojat; Jaa-a. Innostus vaiko hulluus... Kiitos kumminkin! Eihän tuossa nyt putoaisi kuin muutamasta metristä, on sitä korkeammaltakin maahan mätkähdetty. Mutta juu, on, hyvin maassa!

    Ilosofiaa; Kiitos vinkistä, käyn kurkkaamassa!

    ReplyDelete
  4. Nostan hattua toimeliaisuudellesi! Minä olen sellainen nythetikaikkimulle-tyyppi joka ei osaa millään tehdä asioita, joissa kestää pidempään. Vaikea luonne.. :)

    ReplyDelete
  5. Kiitos! Niin, kärsimättömyys on hyvin inhimillistä ja erittäin yleistä. Olen oppinut hirmuisesti kärsivällisyyttä vuosien varrella ja nykyään oikein vaalin asioita, joita saa toteuttaa hitaasti.

    ReplyDelete
  6. Kyllä on hyvää vertaistukea tämä blogi. Meillä kanssa ikuisuusprojekti siellä naapurisaarella, jota remontoidaan ajatuksella, ettätästä tulee eläkepäivien koti...

    Oikeastaan on hyvin mielyttävää, että nykymaailmassa on edes jotain, jota saa tehdä hitaasti.

    tv Leena

    ReplyDelete
  7. Jotenkin tuntuu siltä, että noinkin vanha talo kuuluu rempata hitaasti ja ajan kanssa. Sillä se on varmastikin rakennettu myös "hitaasti" eli mitä muilta töiltä on ehtinyt ja sää ollut sopiva... siis toisin kuin nyt ; )
    On se hienoa, että talo on saanut sinut omistajakseen : )

    ReplyDelete
  8. Ihailen pitkäjänteisyyttäsi. Minä olen näitä nyt ja heti tyyppejä tai sitten hylkään koko projektin.

    ReplyDelete
  9. Nostan sinulle hattua , ettet mennyt siitä mistä aita on matalin vaan aloit työstää rimoja , itsestäni en olisi ollut niin varma...Hitaasti eteneminen on minunkin juttuni.Suhteellisuuden taju ikäänkuin säilyy ja KÄRSIVÄLLISYYS kasvaa. Siitä saakka kun ostin rajanaapuriautiotalotontin ja raivannut sitä vuosi vuodelta esiin olen oppinut nauttimaan hitaasta etenemistä , tai on siis ollut pakko.Kolme vuotta meni ennenkuin löysin viidakosta kaivon.

    ReplyDelete
  10. Kaikki projektit etenee ajallaan..
    Olen huomannut että kun välillä puuhastelee vaikka puutarhassa kiviä mylläten niin taas vaihteeksi puu hommelit maistuu! Mitään vanhaa ja ehyttä en minäkään hävitä turhaa moinen haaskaus.

    ReplyDelete
  11. Sinulla on oikea asenne noihin hommiin, jatka samaan malliin vain. Kun lautataapeleita ja rytökasoja tulee liiaksi eteen, kannattaa vain sulkea silmät.

    ReplyDelete
  12. Hitaasti hyvä tulee, tosi mahtavaa että säilytät talon alkuperäisen ilmeen.
    Aivan liikaa on vanhoja taloja muutettu moderneiksi.

    ReplyDelete
  13. Olet kyllä tosii reipas! Talosta tulee upea.

    ReplyDelete
  14. Rakkaudella tehty. Kunnostamisesta tulee helposti elämäntapa ja mikäs siinä, ihan erinomainen elämäntapa onkin. Puutarhurin on pakko oppia kärsivällisyyttä ja siitä on paljon hyötyä monessa asiassa. Onhan projektin lomassa syntynyt muutama kirjakin ja paljon muuta. Nykyisin taitaa olla lottovoitto löytää pilalle remontoimaton talo.

    ReplyDelete
  15. Vanhan talon kunnioittava kunnostus on nykyaikana suht harvinaista, varsinkaan itse tehtynä. Iso peukku sille!
    Aina vaan ihmettelen sitä, miksi nykyajan talot ovat pelkkiä laatikoita, vaikka tekniikka on sentään moninkertaisesti kehittynyttä..

    Hienon mallinen ulkotuoli ♥.

    ReplyDelete
  16. On tosi hieno asia, että kunnostat vanhaa taloa ajatuksella ja vanhaa rakennusta kunnioittaen. :) Tsemppiä projektiin! :)

    ReplyDelete
  17. Kyllä sinulla projekteja riittää. Yhdelle naiselle iso urakka, mutta onneksi ei ole mitään dead lineja. Oma mieli asettaa visioita, joita on kyllä loputtoman puurtamisen lomassa ihan kiva saavuttaa ja juhlia. Vanhan talon huolellisesti rimoitettua päätyseinää kauniine sahalaitakuvioineen on ihastuttavaa tutkailla ensimmäiseksi aamulla vuoteesta noustua. Siinä virittäytyy mukavasti taas päivän askareisiin. Onneksi me voimme valita katseemme kohteen ja sulkea näkökenttämme ulkopuolelle kaikki lauta-, multa- ja muut risukasat. Niitä riittää itse kunkin tontilla.

    ReplyDelete
  18. Leena; Tsemppiä teidänkin ikuisuusprojektiin!

    Sariw; Itse ne on ennenkin tehty, ja se auttaa ja kannustaa tekemään itse nytkin. Vaikka en tietenkään ole ollenkaan niin taitava, mutta silti.

    Tillariina; Meitä on niin moneen junaan!

    Aila; Aika pitkällinen kaivonetsintäprojekti :-D

    Taina T; Vaihtelu on tärkeää, onkin ollut tarkoitukseni kirjoittaa siitäkin. Kun muuten tulee rasitusvammoja, ja sitten ei tule työnteosta mitään!

    Myrsky ja Minna; Rakennustyömaalla niitä on pakostakin. Ehkä joku päivä niitä ei enää ole...

    Kosotäti; Niin, se on todella sääli! Mittasuhteetkin menevät silloin ihan pieleen.

    Mamma N; Kiitos! Kahdeksan rimaa yhdessä päivässä, en ole ihan varma kutsuisiko tuota reippaaksi ;-) Parit kahvitkin tuli juotua välissä!

    Cheri; Tuo on niin totta. Parhaat kouluttajani kärsivällisyydessä ovat olleet käsityöt, puutarha ja tämä korjausrakentaminen. Kyllä oli todellinen lottovoitto, näin voi sanoa kaiken työn, tuskanhien ja rahanmenon jälkeenkin.

    AnnaS; Niinpä! Mutta ehkä ero onkin juuri siinä - tekniikassa. Kun näissä vanhoissa on tuskin mitään koneellisesti tehtyä osaa, joka ikinen kohta on vähän erilainen kuin toinen vastaava. Esimerkiksi jokainen ikkuna on talossani hieman eri kokoinen.
    Dyykkasin tuolin rannan roskiksilta! Maalia pintaan vain ja hyvä tuli. No, onhan se vino, mutta onneksi tonttini on rinteessä ;-)

    Sirpa ja Kollo; Kiitos!

    Irene; Totta, on hykerryttävää nähdä ensimmäisenä aamulla joku edistynyt kohta.

    ReplyDelete
  19. Onnea kahdekasata rimasta! Tulee kyllä hieno. Maalataanko rimat seinän sävyllä vai?

    Mullakaan ei riittäisi kärsivällisyys pikkuhiljaa kunnostamiseen, joten ihailua saat silläkin saralla myös täältä!

    ReplyDelete
  20. Juu, päälle tulee vielä kerros punamultaa, tahallaan jätinkin maalaamatta toisen kerroksen, kun ajattelin, että sen voi yhtä hyvin vetää, kun rimat ovat paikallaan. Koskahan lie koko talossa tai edes yhdessä kokonaisessa seinässä :-D

    ReplyDelete
  21. Hieno projekti. Onneksi viistät nuo rimat. Skatan kaupunginosassa Pietarsaaressa on muutama oikonut ja laittanut vanhaan taloon erilaisen rimotuksen ja voin sanoa, että se näkyy kauas ja rumentaa muuten hyvin rempatun talon.
    Meilläkin on osassa taloa vanha rima ja osassa ei. Uusi puoli 1900-luvun alussa tehty, jatko 1800-luvun lopussa tehty ja vanha osa 1700-luvun lopulta ovat kaikki vähän erilaista lautaa ja sitten vielä on kaikenlaiset paikkaukset.

    ReplyDelete
  22. Ei olis meikäläisestä tohon hommaan. Tai no jos joku neuvois ja olis oikeet välineet, mut ei silti rakentaminen olis mun juttu. Meijän autotallista puuttuu viälä rimat ja viiminen sutasu punamultaa, mut ne on meillä miähen heiniä. Ihana toi seinän yläosan "pitsireuna" :-)

    ReplyDelete
  23. Voi että, Sinussa yhdistyy monta asiaa: pitkämielisyys, huikea ja monipuolinen remontointitaito, perinnetietoisuus ja suunnitelmallisuus. Tuskin sutta tulee koskaan noin hartaalla syventymisellä! Uskon että lopputulos vaientaa monta insinööriäkin! Sisukas mimmi!

    ihaillen

    Kivipellon Saila

    ReplyDelete
  24. Onneksi et välitä muiden ihmettelyistä. Hiljaa hyvä tulee ja hidas tahti vanhan kunnostamisessa on parempi kuin juosten kustu ja sitten jälkikäteen saa mahdollisesti katua ja miettiä, mitä olisikaan voinut tehdä toisin. Työn iloa sinne! :)

    Täällä nämä yllätysvapaat senkun jatkuu. Postilaatikolla kävin malttamattomana, mutta ne on ilmeisesti lakanneet jakamasta meille postia laisinkaan, kun ei moneen päivään ole laatikossa ollut yhtikäs mitään.

    ReplyDelete
  25. Elina; Toivaalta, monenlaiset eri aikakausien kerrokset ja paikkapalatkin kuuluvat vanhoihin rakennuksiin.

    Maija; Pääasia, että joku ne tekee... meillä vaan ei noilla pojilla oikein pysy vasara tassussa.

    Kivipellon Saila; Kuulostaa todella hienolta! Kiitos ;-) Enpä tiedä, olenko oikeasti tuollainen yli-ihminen, mutta aika sisukas, kyllä.

    ReplyDelete
  26. Tiina; Voi ei! Teillä on joku postimies mennyt lakkoon - tai sitten pitää itsekin niitä vapaita kun on hienot ilmat ;-)
    Hitaus on pakon sanelemaa siksikin, että en juurikaan halua oikaista laadussa. Jos ei ole rahaa tai aikaa, niin sitten vaan odotellaan kunnes on.

    ReplyDelete
  27. Työn täyteistä kevättä on näemmä palstalla .... mutta elämisen maku ja meininki näkyy ja tuntuu oikein ihanasti :D

    ReplyDelete
  28. Ja ajattele jos nopeasti tekisi niin olisi hetkessä valmista ja mitä sitä sitten tekisi?? Paras tapa on hitaan varmasti :))

    ReplyDelete
  29. D-malli; Elämä on ihanaa, varsinkin keväisin ;-)

    Katja; Juuri näin. Hämäläinen tahti on paras. Ehtii sopeutua jokaiseen rimaan :-D

    ReplyDelete
  30. Vanhan talon remontointi ja puutarhanhoito ovat omiaan kasvattamaan kärsivällisyyttä. Se onkin taito, tai oikeastaan todellinen hyve, jota ei liiaksi tänä päivänä ihmisiltä löydy. Ja miten omat aikaansaannokset tuottavatkaan mielihyvää, kun tietää tehneensä kunnon jälkeä. Kyllä tuota rimoitusta kelpaakin ihailla!

    ReplyDelete
  31. Joka kesähän sinulla siellä tapahtuu edistystä. On jännittävää seurata kunnostusprojektiasi. Juhlan aihe on se päivä, kun pääset muuttamaan,ei vain sinulle itsellesi ja kissapojille vaan blogisi seuraajille ja ystävillesi ympäri Suomen. Pikkuhiljaa ja vaihe kerrallaan (rima kerrallaan) päämäärä on lähempänä.

    ReplyDelete
  32. Maria; Tällaiset harrastukset tosiaan kasvattavat ihmistä suuresti. Samalla pienet ja suuremmatkin huolet saavat perspektiiviä. Käsillä tekeminen yleensä on hyväksi ihmiselle, oli sitten huolia, iloja tai työasioita mielessä - kaikki jotenkin ratkeaa, kun puuhailee muuta.

    Paula; Kivasti sanottu! Sillä vauhdilla, millä uudisrakennukset nousevat, ei ole mitään tekemistä tällaisen korjausprojektin kanssa. Ja aina välillä on vain istuttava ja nautittava, ei elämä voi olla yhtä puurtamistakaan.

    ReplyDelete
  33. "Mihinkäs sitä kiire olisi, valmiissa maailmassa" ja "ei se päämäärä vaan se matka", siinä kaksi lempisanontaani (tai no, on niitä enemmänkin). ;D

    ReplyDelete
  34. No juuri tuo, matka. Joskus mietin, mitä tekisin, jos kaikki olisi valmista. Onneksi siitä ei ole vaaraa ;-)

    ReplyDelete
  35. Hiljaa hyvää tulee. Niinhän sitä sanotaan. Vanhan talon kunnostuksessa rauhallisuus ja harkitsevaisuus lienevät hyve, sillä hätäratkaisut todennäköisesti pilaisivat koko projektin. "Hätäisesti tekien ei tule kuin kusipäisiä lapsia", olen kuullut myös sanottavan.

    ReplyDelete
  36. Sinä harrastat ilmiselvästi sitä nyt niin kovin trendikästä mindfullnessia. Läsnä ja ajatuksella joka hetkessä, olipa kyseessä rimoitus tai rikkaruohojen kitkentä, neuletyöt tai kirjan kirjoittaminen. Trendipetteri-frendi ;-)

    ReplyDelete
  37. Between; Niin, tai siis kusipäisiä taloja ;-)

    Intopii; Hey, that's me, dude!

    ReplyDelete
  38. Tämä sen taas todisti: pikku hiljaa hyvä tulee! Projektisi ovat kertakaikkisen upeita seurattavia! :)

    ReplyDelete
  39. Olet, Saila, oikeassa. Tyyli pitää säilyttää. Johan seinä olisi aivan erilainen, jos vetäisit siihen rintamamiestalon tiheämmän laudoituksen. Mutta on sinulla sisua.

    ReplyDelete
  40. Tyylin säilyttäminen on ihan ehdoton tällaisessa kohteessa, jossa tod. näk. alkuperäinen laudoitus oli nähtävillä niin, että siitä sai mitat ja muut tyylit otettua talteen seuraavienkin sukupolvien ihasteltavaksi.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!